Nielurisatulehdus koiralla – tonsilliitin oireet ja hoito

Yleiskuvaus

Nielurisat sijaitsevat nielun takaosan pienissä taskuissa eli kuopakkeissa. Ne ovat imusolmukkeiden kaltaista puolustuskudosta, joka osallistuu infektioiden torjuntaan. Nielurisat kohtaavat sekä syömisen että hengittämisen mukana tulevia vieraita rakenteita, joten ne sijaitsevat tärkeällä puolustusjärjestelmän rajapinnalla. Tulehdus voi suurentaa ja punoittaa nielurisaa niin, että se työntyy tavallista selvemmin taskustaan esiin.

Koirien nielurisatulehdus on melko harvinainen, ja pelkästään nielurisoihin rajoittuva ensisijainen sairaus on vielä harvinaisempi. Nielutulehdus eli faryngiitti tarkoittaa puolestaan nielun seinämien tulehdusta. Näitä muutoksia voi esiintyä samanaikaisesti, koska nielurisat ja ympäröivä limakalvo altistuvat samoille ärsykkeille. Suurentunut nielurisa on löydös, jonka taustalla voi tulehduksen lisäksi olla myös kasvain.

Syyt

Tulehdusta ylläpitävä syy löytyy usein muualta

Tavallisia taustatekijöitä ovat nenän, suun ja nielun sairaudet, kuten synnynnäinen suulakihalkio. Hampaiden kiinnityskudosten sairaus voi ylläpitää suun bakteerikuormaa ja altistaa nielurisatulehdukselle. Myös krooninen oksentelu, pulauttelu ja pitkään jatkunut yskä voivat ärsyttää aluetta. Laajentuneeseen ruokatorveen liittyvä pulauttelu on yksi mahdollinen jatkuvan ärsytyksen lähde.

Nielurisakuoppaan jäänyt kasvikuitu tai muu vierasesine voi aiheuttaa toispuolisen tulehduksen. Vierasesineen ympärille voi muodostua myös nielurisanympäryspaise. Fyysiset vammat ja kemialliset ärsykkeet voivat tulehduttaa nielun limakalvoa ja nielurisoja.

Bakteerit, nielun rakenne ja hengitystiesairaudet vaikuttavat

Sairastuneista nielurisoista on viljelty esimerkiksi kolibakteereita, stafylokokkeja ja hemolyyttisiä streptokokkeja. Kliinisten potilaiden 24 nielunäytteestä kasvatettiin yhteensä 40 bakteerikantaa. Kolibakteerin osuus näistä kasvatetuista kannoista oli 35,0 %, mikä kuvaa kyseisten näytteiden bakteerijakaumaa. Osa todetuista bakteereista kuuluu myös terveiden koirien suun ja nielun tavalliseen mikrobistoon. Pelkkä bakteerin löytyminen ei siksi vielä selitä, mikä muutoksen alun perin käynnisti.

Nielurisatulehdus voi liittyä myös Bordetella bronchiseptica- tai Pasteurella-bakteerien aiheuttamaan hengitystieinfektioon. Nielutulehdus voi liittyä ylähengitysteiden virus- tai bakteeri-infektioon. Lyhytkuonoisilla koirilla pitkä pehmeä suulaki ja runsas nielun limakalvo voivat liittyä krooniseen nielu- ja nielurisatulehdukseen. Myös nielurisan kasvain voi vaurioitua ja saada toissijaisen bakteeritulehduksen.

Riskitekijät

Ensisijaista ja uusiutuvaa nielurisatulehdusta tavataan erityisesti pienillä koiraroduilla. Lyhytkuonoisen koiran nielun rakenne voi puolestaan ylläpitää pitkäaikaista ärsytystä. Nuoren koiran kroonisen nielurisatulehduksen on arveltu liittyvän nielun puolustusmekanismien kypsymiseen.

Sairaus ei rajoitu pentuihin: 12 kliinisen potilaan joukossa oli koiria sekä 1–3 että 4–7 vuoden ikäryhmistä. Nuorempaan ikäryhmään kuului 7/12 koiraa ja vanhempaan 5/12 koiraa. Tämä pieni potilasjoukko ei osoita tietyn iän tai sukupuolen suurinta sairastumisriskiä. Suun sairaudet, jatkuva pulauttelu ja krooninen yskä huomioidaan riskinarviossa rodusta riippumatta.

Tyypilliset oireet

Nielurisatulehdus voi olla vähäoireinen, eikä kuume ole tavallinen löydös ilman laajempaa infektiota. Vaikeammassa tulehduksessa nielemiskipu voi vähentää syömistä, vaikka koira olisi kiinnostunut ruoasta. Kotona näkyviä merkkejä ovat esimerkiksi:

• Yökkäily tai toistuvat yritykset niellä.
• Lyhyt, pehmeä yskähdys ja pienen limamäärän kakominen.
• Kuolaaminen ja tavallista tiheämpi huulten nuoleminen.
• Ruokakupille meneminen mutta syömättä jättäminen.
• Kipu nieltäessä tai haluttomuus avata suuta.
• Väsymys ja tavallista vähäisempi aktiivisuus.
• Suurentuneen nielurisan aiheuttama äänekäs sisäänhengitys.

Takasuukipua todettiin 8/12 potilaalla eli 66,7 %:lla pienessä kliinisessä potilasjoukossa. Löydös kuvaa näitä tutkittuja koiria, ei kaikkien koirien oireiden yleisyyttä. Hengenahdistus tai nielemisen selvä vaikeutuminen viittaa siihen, että turvotus haittaa jo alueen normaalia toimintaa.

Komplikaatiot ja seuraukset

Voimakkaasti suurentuneet nielurisat voivat vaikeuttaa ilman kulkua ja nielemistä. Nielun tulehdus tai paise voi tukkia hengitystien ja muuttua hätätilanteeksi. Jos koira ei pysty juomaan tai syömään, nesteytys ja ravitsemus on turvattava muulla tavalla. Taustalla olevan vierasesineen tai hammassairauden jääminen hoitamatta voi ylläpitää tulehdusta.

Nielurisaan tuleva valtimo haarautuu noin 3 päähaaraan, mikä osaltaan selittää leikkausalueen verenvuodon mahdollisuutta. Nielurisojen poistoon liittyy erityisesti verenvuodon riski. Yhdellä puristusta ja sähkökirurgiaa yhdistävällä menetelmällä leikatuista 39 koirasta 11 sai komplikaatioita. Merkittävä verenvuoto vaati uutta nukutusta 2 koiralla eli noin 5 %:lla. Kaikki tämän leikkausryhmän koirat kuitenkin kotiutuivat elossa. Luvut koskevat kyseistä menetelmää ja potilasvalintaa, eivät kaikkien nielurisaleikkausten yhteistä riskitasoa.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Suu ja nielu tutkitaan, taustasairaudet etsitään

Eläinlääkäri selvittää oireiden alun sekä mahdollisen yskän, pulauttelun, oksentelun ja aiemmat suuvaivat. Suun ja nielun tarkastuksessa arvioidaan nielurisojen kokoa, punoitusta, eritettä ja mahdollisia vierasesineitä. Hampaiden ja niiden kiinnityskudosten tilanne kuuluu tutkimukseen, koska krooninen suusairaus voi ylläpitää nielurisojen tulehdusta.

Ensisijainen nielurisatulehdus todetaan vasta, kun sitä selittävät muut sairaudet on suljettu pois. Myös nielu- ja kitarisakudoksen turvotus voi aiheuttaa voimakasta nieleskelyä, joten oire ei rajoita muutosta vain näkyvään nielurisaan. Terävä vierasesine voi olla esimerkiksi neula, tikunpala tai luunsiru, joka on vahingoittanut nielun seinämää. Nielua voidaan tutkia tarkemmin tähystämällä. Verenkuva ja muut laboratoriokokeet auttavat arvioimaan tulehdusreaktiota ja koiran yleistä tilannetta. Tarkempia nielurisan pintanäytteitä voidaan ottaa nukutuksessa, jolloin nielun takaosa saadaan tutkittua ja näytteenottokohta näkyviin. Bakteeriviljely voidaan ottaa nielurisan pinnalta, ja paiseesta tutkitaan tarvittaessa erite.

Toispuolinen muutos ja hoitoon vastaamaton turvotus vaativat tarkennusta

Toispuolinen tulehdus voi johtua nielurisakuoppaan jääneestä esineestä, mutta myös kasvain on mahdollinen. Molempien nielurisojen symmetrinen suureneminen voi puolestaan liittyä lymfoomaan. Pelkkä koko tai puoliero ei siis vielä määritä muutoksen laatua. Poikkeavasta nielukudoksesta otettu koepala tutkitaan mikroskoopilla kasvaimen poissulkemiseksi.

Syvä nielupaise tai lävistävä vierasesine voi aiheuttaa voimakasta kipua suuta avattaessa. Syvemmälle ulottuvia muutoksia voidaan selvittää röntgenkuvin tai tietokonetomografialla. Koiran nielurisassa tavattavia kasvaimia ovat esimerkiksi okasolusyöpä, melanooma ja lymfooma, joiden erottaminen tulehduksesta vaikuttaa jatkohoitoon. Bakteerin lääkeherkkyys tutkitaan erityisesti, jos tulehdus ei vastaa odotetusti hoitoon.

Hoito

Tulehdus hoidetaan yhdessä sen taustasyyn kanssa

Bakteeriperäinen nielurisatulehdus hoidetaan eläinlääkärin määräämällä systeemisellä antibiootilla. Lääke valitaan koiran tilanteen ja tarvittaessa viljelyn sekä herkkyystutkimuksen perusteella. Antibioottivalinnan lisäksi tarvitaan tulehdusta ylläpitävän hammas-, nielu- tai muun sairauden hoito. Pelkkä uusi lääkekuuri ei poista esimerkiksi nieluun juuttunutta tikkua.

Vierasesine poistetaan, ja vaurioitunut kuollut kudos voidaan joutua poistamaan samalla. Paise tarvitsee tilanteen mukaan tyhjennyksen ja huuhtelun. Hampaiden kiinnityskudossairaus hoidetaan asianmukaisesti suun tulehduslähteen vähentämiseksi. Kroonista oksentelua, pulauttelua tai yskää aiheuttava sairaus huomioidaan samanaikaisesti.

Eläinlääkäri määrää myös kivun ja tulehduksen hoidon. Kotona ei käytetä ihmisten kurkkulääkkeitä, suusuihkeita tai kipulääkkeitä omatoimisesti.

Syöminen, nesteytys ja hengitys turvataan

Kipeän nielun aikana suositellaan pehmeää, maittavaa ruokaa, kunnes nielemisvaikeus helpottaa. Jos nieleminen ei onnistu, nesteitä voidaan antaa suonen kautta ja ravitsemusta tukea letkulla. Hengitystien tukkeutuminen vaatii kiireellistä hoitoa ennen tavanomaista kotihoidon suunnittelua.

Nielurisojen poistoa tarvitaan harvoin pelkän kroonisen tulehduksen vuoksi. Leikkausta harkitaan esimerkiksi jatkuvasti uusiutuvassa, muuhun hoitoon huonosti vastaavassa tulehduksessa. Muita syitä poistoon ovat kasvain ja ilman kulkua haittaava nielurisojen suureneminen. Poistossa voidaan käyttää erilaisia suonen sulkevia, ompeleisiin perustuvia tai sähkökirurgisia menetelmiä.

Leikkauksen jälkeistä verenvuotoa ja nielemistä seurataan huolellisesti. Yhdellä koiralla nielukipu ja yskä ilmaantuivat vasta 4. päivänä leikkauksen jälkeen ja helpottivat lisähoidolla. Tulehduksen oireiden helpottuminen arvioidaan yhdessä taustasairauden tilanteen kanssa.

Ennaltaehkäisy

Koska nielurisatulehdus on usein toissijainen, ehkäisy perustuu suun ja muiden taustasairauksien hoitoon. Hampaiden kiinnityskudosten sairaus ja siihen liittyvä infektio hoidetaan, jotta suun tulehduslähde ei jatku. Pitkittynyt yskä, oksentelu ja pulauttelu tutkitaan myös nielurisojen toistuvan ärsytyksen vähentämiseksi.

Terävien tikkujen ja luunsirujen aiheuttamia nieluvammoja pyritään välttämään. Nielurisojen varmuuden vuoksi tehtävää poistoa ei yleensä suositella, sillä ne osallistuvat suun ja nielun puolustukseen. Toistuvan turvotuksen taustasyy selvitetään ennen päätöstä leikkauksesta.

Tärkeää koiranomistajalle

Kirjaa syöminen, juominen, yökkäily, pulauttelu ja yskä ennen vastaanottoa. Merkitse, syökö koira normaalisti vai meneekö se vain ruokakupille ja luopuu yrityksestä. Kerro mahdollisesta tikkujen pureskelusta, aiemmista hammassairauksista ja samanaikaisista hengitystieoireista. Lyhyt video nieleskelystä tai äänekkäästä hengityksestä voi helpottaa oireen kuvaamista.

Tarjoa tutkimuksen jälkeen vain nielemiseen sopivaksi ohjeistettua ruokaa. Älä kaivele nielurisakuoppia tai yritä poistaa syvällä olevaa vierasesinettä kotona. Vältä koiran suun pakottamista auki, jos se vastustaa kivun vuoksi. Seuraa leikkauksen jälkeen erityisesti suun verenvuotoa ja hengitystä sekä noudata kotiutusohjeita. Jos koira ei pysty juomaan, kipu voimistuu tai hengitys muuttuu, ota yhteys hoitopaikkaan heti.

Usein kysyttyä

Onko nielurisatulehdus sama kuin nielutulehdus?

Nielurisatulehdus kohdistuu nielurisoihin. Nielutulehdus tarkoittaa nielun seinämien tulehdusta. Muutoksia voi esiintyä samalla koiralla yhdessä. Molemmissa hoidon suunnitteluun kuuluu aina tulehdusmuutoksen tarkempi tutkiminen ja tulehdusta ylläpitävän syyn etsiminen, esimerkiksi vierasesineen tai muun suun sairauden tunnistaminen.

Voiko koiralla olla nielurisatulehdus ilman kuumetta?

Voi, sillä kuume ei ole tavallinen löydös ilman laajempaa infektiota. Koira voi silti kärsiä nielemiskivusta, kuolata ja jättää ruokansa syömättä. Siksi normaali lämpötila ei ratkaise hoidon tarvetta, vaan arvioinnissa huomioidaan syöminen, juominen, hengitys ja yleisvointi.

Tarvitseeko koira aina nielurisojen poiston?

Poistoa tarvitaan harvoin kroonisen ensisijaisen nielurisatulehduksen vuoksi. Usein tärkeämpää on tunnistaa ja hoitaa muu tulehdusta jatkuvasti ylläpitävä sairaus. Leikkausta voidaan harkita uusiutuvassa tai huonosti hoitoon vastaavassa tulehduksessa sekä ilman kulkua haittaavassa suurenemisessa.

Tarkoittaako toispuolinen suuri nielurisa kasvainta?

Toispuolisen muutoksen voi aiheuttaa nielurisakuoppaan jäänyt vierasesine tai paikallinen tulehdus. Myös kasvain on mahdollinen. Tutkimuksessa arvioidaan koko suu ja nielu, ja poikkeavasta kudoksesta voidaan ottaa koepala. Ulkonäkö tai puoliero ei siten riitä kotona tehtävään diagnoosiin.

Tarttuuko nielurisatulehdus toiselle koiralle?

Tavallinen nielurisatulehdus liittyy usein suun omiin bakteereihin eikä yleensä tartu itsenäisenä sairautena. Nielun tulehdus voi kuitenkin liittyä myös hengitysteiden infektioon. Tartuntariski ja kontaktiohjeet arvioidaan siksi koiran todetun taustasairauden mukaan, etenkin jos samaan aikaan esiintyy yskää tai muita hengitystieoireita.