Nenäpunkki koiralla: oireet, tartunta ja hoito

Yleiskuvaus

Koiran nenäpunkin tieteellinen nimi on Pneumonyssoides caninum. Samasta loisesta käytetään myös nimeä Pneumonyssus caninum. Sitä esiintyy eri puolilla maailmaa, myös Suomessa. Nenäpunkkia todetaan erityisen usein Skandinaviassa.

Tavallinen nenäpunkkitartunta ei yleensä heikennä koiran yleiskuntoa. Oireet voivat silti häiritä metsästys- ja jäljestyskoiran työskentelyä. Ruotsalaisessa ruumiinavaustutkimuksessa noin 20 % tutkituista koirista kantoi nenäpunkkia. Norjassa vuonna 1993 ruumiinavatuista 250 koirasta tartunta todettiin 7 %:lla.

Tartunnan oireet ovat tavallisesti lieviä ja painottuvat ylähengitysteihin. Loista on kuvattu koirien lisäksi myös hopeaketulla.

Syyt

Nenäpunkki liikkuu nenäontelon limakalvon pinnalla. Punkin pitkät jalat ulottuvat ruumiin reunojen ulkopuolelle. Punkkeja on löydetty myös otsaonteloista. Punkin liikkuminen voi aiheuttaa limakalvon kutinaa ja ärsytystä.

Naaraspunkki on noin 1–1,5 millimetriä pitkä. Sen leveys on noin 0,6–0,9 millimetriä. Ruumis on soikea ja kellertävä. Loisen voi erottaa paljain silmin. Koiraspunkit ja toukat ovat naaraita pienempiä.

Aikuisella punkilla on 4 jalkaparia. Toukalla jalkapareja on 3. Loisen koko elinkiertoa ei tunneta.

Suora siirtyminen koirasta toiseen on todennäköinen tartuntatapa. Myös epäsuora tartunta ympäristön välityksellä on mahdollinen. Punkin tarkkoja tartuntareittejä ei kuitenkaan tunneta kokonaan. Nenätulehduksessa limakalvot voivat punoittaa ja turvota.

Punkkien liikkumisnopeudeksi on mitattu 1 senttimetri sekunnissa.

Riskitekijät

Tartuntoja esiintyy kaikenikäisillä ja eri rotuisilla koirilla. Yksittäisessä havainnossa yli 3-vuotiailla koirilla tartuntoja oli nuorempia enemmän. Samassa havainnossa suurikokoisten koirien tartuntoja oli pieniä rotuja enemmän. Norjalaisessa ruumiinavausjoukossa tartuntaan ei liittynyt merkitsevää eroa iän, sukupuolen tai rotujakauman suhteen.

Norjalaisilla tartunnan saaneilla koirilla oli ikää 4 kuukaudesta 10 vuoteen. Ne edustivat 14 eri rotua. Norjalaisista tartunnan kantajista 10 oli uroksia ja 8 narttuja. Ruotsissa oireiden vuoksi hoidettujen 48 koiran ikä vaihteli 8 kuukaudesta 14 vuoteen. Näistä 15 oli metsästyskoiria ja 33 seura- tai käyttökoiria.

Tartunnan siirtymisestä tiineeltä emältä pennuille ei ole varmuutta.

Tyypilliset oireet

Nenäpunkkiin sopivia oireita ovat seuraavat:

• Tavallista tiheämpi aivastelu tai pärskiminen.

• Sisäänpäin aivastelu eli reverse sneezing.

• Sieraimista tuleva erite.

• Pään ravistelu.

• Kuonon kutina ja sen hankaaminen maahan.

• Hajuaistin heikkeneminen tai jäljen kadottaminen aiempaa helpommin.

• Joskus nenäverenvuoto.

Lieväoireisen koiran tartunta voi jäädä omistajalta huomaamatta. Jäljestävän koiran ensimmäinen huomattu muutos voi olla jäljen menettäminen harjoituksessa tai kilpailussa. Oireet voivat ilmetä ajoittain jatkuvan oireilun sijasta. Samanlaisia oireita aiheuttavat myös muut nenän sairaudet.

Reverse sneezing -kohtauksessa koira vetää ilmaa nopeasti sisään nenän kautta. Koira seisoo usein kaula ojennettuna ja pää taakse kallistuneena. Suu pysyy tavallisesti kiinni ja sieraimet leviävät. Kohtaus voi kestää sekunneista minuutteihin.

Komplikaatiot ja seuraukset

Tartuntaan voi liittyä krooninen sivuontelotulehdus. Nenäpunkkien yhteydessä on havaittu myös tavallista enemmän nielurisatulehduksia. Heikentynyt hajuaisti voi vaikeuttaa metsästys- ja jäljestystyötä. Todetun nenäpunkkitartunnan hoitoennuste on yleensä erinomainen.

Ruumiinavauksessa nenän kudoksissa ei yleensä näy paljaalle silmälle erottuvia muutoksia. Nenätulehduksen voimakas turvotus ja erite voivat ahtauttaa nenäkäytäviä. Nenäpunkkihoidon tehoarvio on yli 85 %.

Norjan ruumiinavauksissa kuudestatoista kohtalaisen tai runsaan tartunnan kantajasta 60 %:lla todettiin myös sivuontelotulehdus.

Oireet eivät aina häviä kokonaan loislääkityksen jälkeen. Jatkuvan oireilun syynä voi tällöin olla samanaikainen muu ylähengitysteiden sairaus. Pelkästään oireiden perusteella valitussa ruotsalaisessa 48 koiran ryhmässä 35 eli 73 % oli oireettomia 8 viikon kohdalla.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Oireet ja muut nenäsairaudet erotetaan toisistaan

Ylähengitystieoireiden perusteella voidaan epäillä nenäpunkkia, mutta oirekuva ei varmista tartuntaa. Samanlaista oireilua voi aiheuttaa nenään jäänyt vierasesine. Myös nenäkasvain kuuluu erotusdiagnooseihin. Hammassairaus tai suun ja nenän välinen avanne voi selittää sierainvuotoa.

Sienitulehdus on toinen mahdollinen pitkittyneiden nenäoireiden syy. Nenän limakalvotulehdukseen voi liittyä myös muuta kroonista tulehdussairautta. Tarkempi tutkiminen on tarpeen, jos oletettu nenäpunkkihoito ei vähennä oireilua.

Sisäänpäin aivastelua voi laukaista myös kiihtyminen. Myös hihnaa vasten voimakkaasti vetäminen voi aiheuttaa saman refleksin. Nopea syöminen tai juominen kuuluu mahdollisiin laukaisijoihin. Pitkä pehmeä suulaki voi liittyä lyhytkuonoisen koiran samanlaiseen oireiluun.

Nenätulehduksessa vetinen erite voi muuttua limaiseksi sekundaarisen bakteeri-infektion vuoksi. Märkäinen erite voi liittyä tulehdussolujen kertymiseen limakalvolle. Jäljestyskyvyn arvioiminen vastaanotolla on vaikeaa.

Löydetty punkki vahvistaa diagnoosin

Paljain silmin erottuva punkki voidaan joskus nähdä koiran sieraimessa. Loisia voi löytyä nenän limasta tai vetisestä eritteestä. Joskus punkki aivastetaan ulos nenäeritteen mukana. Omistajan on silti harvinaista onnistua näkemään nenän sisällä eläviä punkkeja. Punkkeja on joskus nähty tulevan sieraimesta ulos nukutuksen yhteydessä.

Nenän tähystys ja huuhtelunäyte ovat hyödyllisimmät tutkimusmenetelmät. Tähystyksessä voidaan nähdä nenäontelossa liikkuvia punkkeja. Taipuisalla tähystimellä voidaan tutkia myös nenänieluun avautuvia taka-aukkoja. Tällöin tähystintä voidaan viedä suun kautta pehmeän suulaen taakse.

Nenähuuhtelu tehdään tavallisesti yleisanestesiassa. Henkitorveen asetettu mansetillinen putki suojaa hengitysteitä toimenpiteen aikana. Huuhtelussa käytetään keittosuolaliuosta. Kerätty neste tutkitaan suurennuksella punkkien löytämiseksi.

Negatiivinen huuhtelunäyte ei sulje nenäpunkkitartuntaa pois. Punkkeja voi olla vaikeasti saavutettavissa sivuonteloissa. Tartunta varmistuu, kun loinen tunnistetaan tähystyksessä tai huuhtelunäytteessä. Punkkilöydös ei kerro, selittääkö tartunta kaikki koiran nenäoireet.

Muut tutkimukset valitaan oireiden mukaan

Tietokonetomografia näyttää nenäonteloiden ja sivuonteloiden rakenteita. Jos nenä kuvataan, kuvat otetaan ennen kudoksia muuttavaa tähystystä, huuhtelua tai koepalan ottamista. Toimenpiteen aiheuttamat muutokset voivat muuten sekoittua alkuperäisiin sairausmuutoksiin.

Verenkuvalla ja verikemialla voidaan selvittää samanaikaista muuta sairautta. Nenäverenvuodon yhteydessä voidaan tarvita verihiutaleiden määrän ja hyytymisen tutkimista. Veren vasta-ainetutkimuksista ei ole kiistatonta hyötyä nenäpunkin diagnosoinnissa. Pelkkä eosinofiilisten valkosolujen lisääntyminen ei ole käyttökelpoinen varmistustesti.

Hoito

Loislääkitys suunnitellaan vastaanotolla

Nenäpunkin hoitoon käytetään eläinlääkärin määräämiä reseptilääkkeitä. Jos oireet sopivat nenäpunkkiin mutta loista ei nähdä, eläinlääkäri voi harkita hoitokokeilua. Tartunnan yhteydessä voidaan käyttää makrosyklisiin laktoneihin kuuluvia loislääkkeitä.

Loislääkkeitä on käytetty sekä tabletteina että paikallisvaleluna.

Näihin lääkeaineisiin kuuluvat esimerkiksi milbemysiini, selamektiini ja moksidektiini. Lääkkeen valinnassa otetaan huomioon myös haittavaikutusten riski. Ivermektiini voi aiheuttaa vakavia haittoja etenkin colliesukuisille koirille. Nenäpunkille sopivaa parasta yleistä hoitosuunnitelmaa ei ole vielä määritetty.

Oireiden muuttumista seurataan hoidon aikana

Jos niiskutus ei vähene noin viikossa hoidon aloittamisesta, koira tutkitaan tarkemmin muiden syiden varalta. Ruotsalaisessa 48 koiran ryhmässä 19 koiraa oli oireettomia 4 viikon kohdalla. Silloin 29 koiralla esiintyi edelleen sisäänpäin aivastelua.

Oireita oli 8 viikon kohdalla edelleen 13 koiralla. Näistä 10 koiran oireet olivat vähentyneet mutta eivät loppuneet. Myös kolmella muulla koiralla oli edelleen oireita. Kahdella koiralla omistaja huomasi lievää väsymystä.

Yhden koiran aivastelu lisääntyi 1–2 viikon kuluttua hoidon alusta. Kaikkien 48 koiran diagnoosi perustui oireisiin ilman varmistettua punkkilöydöstä. Lopputulos arvioitiin omistajien havaintojen perusteella.

Pienessä kokeellisessa tutkimuksessa tartunta aiheutettiin 12 beaglelle. Niistä 6 sai selamektiiniä. Toiset 6 koiraa jäivät lääkkeettömäksi vertailuryhmäksi. Hoidettujen koirien ruumiinavauksissa punkkeja ei löytynyt.

Vertailuryhmän 6 koirasta 5:llä todettiin edelleen punkkeja. Lopputulos tutkittiin 39–46 vuorokauden kuluttua kokeellisesta tartuttamisesta. Kliininen hoitovaste tarkoittaa eri asiaa kuin ruumiinavauksella osoitettu punkittomuus.

Ruotsalaisten koirien omistajien tekemät oirearviot eivät olleet keskenään yhdenmukaisia.

Ennaltaehkäisy

Nenäpunkki voi siirtyä koirien välisessä läheisessä kosketuksessa. Yhteiset makuupaikat ovat mahdollinen epäsuoran tartunnan reitti. Myös yhteisten noutoesineiden käyttäminen saattaa lisätä tartuntariskiä. Samassa taloudessa asuvat koirat hoidetaan yhtä aikaa myös silloin, kun osa on oireettomia. Selamektiinin ja imidaklopridi–moksidektiiniyhdistelmän arvioidaan voivan ehkäistä tartuntoja.

Punkkien selviytymisajaksi isännän ulkopuolella on kuvattu 19 vuorokautta ja kosteassa ympäristössä jopa 3 viikkoa.

Kuivassa ympäristössä punkit kuolevat vuorokaudessa tai parissa päivässä.

Koiran nenäpunkkiin ei liity tunnettua ihmisen tartuntariskiä.

Kosteassa punkkien säilymistä on havaittu sekä huoneenlämmössä että jääkaappilämpötilassa.

Tärkeää koiranomistajalle

Kirjaa, milloin pärskintää esiintyy ja onko se jatkuvaa vai kohtauksittaista. Seuraa jäljestävällä koiralla myös kykyä löytää ja pitää tuttu jälki. Hajutyöskentelyn heikkeneminen voi olla koiran ensimmäinen havaittu oire.

Kerro vastaanotolla samassa kodissa asuvista koirista ja niiden mahdollisista oireista. Niiskutusoireinen metsästyskoira kannattaa tutkia hyvissä ajoin ennen metsästyskauden alkua. Loisten häätämisen jälkeen koira pystyy tavallisesti käyttämään hajuaistiaan paremmin.

Nenäverenvuodon aikana pidä koira rauhallisena. Älä työnnä sieraimeen pumpulia tai muuta materiaalia. Nenän koskettelu materiaalilla voi lisätä aivastelua ja pahentaa vuotoa. Jatkuva vuoto tai hengitysvaikeus edellyttää välitöntä eläinlääkärin arviota.

Älä anna nenäverenvuotoon lääkkeitä ilman eläinlääkärin ohjetta.

Voit ottaa ajoittaisesta pärskintäkohtauksesta lyhyen videon vastaanotolla näytettäväksi.

Usein kysyttyä

Tarkoittaako reverse sneezing aina nenäpunkkia?

Sisäänpäin aivastelu sopii nenäpunkkitartuntaan, mutta oiretta voivat aiheuttaa muutkin sairaudet. Nenän vierasesine, kasvain tai hammassairaus voi selittää samankaltaista oireilua. Punkin näkeminen tähystyksessä tai huuhtelunäytteessä varmistaa tartunnan. Tietokonetomografialla voidaan tarkastella nenäonteloiden ja sivuonteloiden rakenteita.

Voiko nenäpunkki löytyä, vaikka huuhtelunäyte oli negatiivinen?

Negatiivinen huuhtelunäyte ei sulje tartuntaa pois. Punkit voivat piileskellä vaikeasti saavutettavissa sivuonteloissa. Loinen voidaan yrittää löytää myös tähystyksessä. Vahvan epäilyn perusteella eläinlääkäri voi harkita hoitokokeilua. Nenäontelon huuhtelu tehdään tavallisesti koiran ollessa yleisanestesiassa.

Kuinka nopeasti oireiden pitäisi helpottaa?

Jos niiskutus ei vähene noin viikossa lääkityksen aloittamisesta, koira tutkitaan muiden syiden varalta. Ruotsissa oireiden perusteella hoidetuista 48 koirasta 35 eli 73 % oli täysin oireettomia 8 viikon kohdalla. Niiden tartuntoja ei ollut varmistettu punkkilöydöksellä.

Voiko oireeton kotikoira saada tartunnan?

Myös oireeton koira voi kantaa nenäpunkkeja. Loinen leviää todennäköisesti koirien välisessä läheisessä kontaktissa. Samassa taloudessa olevat koirat hoidetaan siksi yhtä aikaa oireilevan koiran kanssa. Koiran nenäpunkkia ei pidetä tunnettuna tartuntariskinä ihmiselle.

Voiko koiran huono hajuaisti johtua nenäpunkista?

Nenäpunkki voi heikentää koiran hajuaistia. Työkoira voi kadottaa tutun jäljen tai jättää sen kokonaan löytämättä. Hajuaistin käyttö tavallisesti helpottuu loisten karkotuksen jälkeen. Jatkuva nenäoireilu voi kuitenkin liittyä samanaikaiseen muuhun ylähengitysteiden sairauteen.