Eteiskammiokatkos koiralla – sydänkatkos ja hidas syke

Yleiskuvaus

Normaali sydämen lyöntikäsky syntyy sinussolmukkeessa ja leviää ensin eteisiin. Eteiskammiosolmukkeessa impulssi hidastuu hetkeksi, jotta kammiot ehtivät täyttyä verellä ennen supistumista. Tämän jälkeen sähköinen viesti etenee kammioiden johtoratoihin.

Katkos voi hidastaa johtumista, jättää osan impulsseista välittymättä tai estää niiden kulun kokonaan. Täydellisessä katkoksessa kammioiden omat varatahdistimet voivat tuottaa korvaavan, tavallista hitaamman rytmin. Sydän voi siis edelleen lyödä, vaikka eteisten ja kammioiden yhteistyö on katkennut. Pelkkä hidas syke ei kuitenkaan todista eteiskammiokatkosta.

Syyt

Johtoradan vaurio tai toisen sairauden vaikutus

Johtoradan sidekudostuminen eli fibroosi on tavallinen vaikean eteiskammiokatkoksen taustatekijä iäkkäällä koiralla. Myös sydämen kasvain tai eteiskammiosolmukkeen vaurio voi häiritä johtumista. Sydänlihastulehdus voi vaurioittaa sähköistä johtumista ja aiheuttaa sydänkatkoksen.

Eteiskammiokatkosta on kuvattu myös muun sydänlihassairauden tai läppäsairauden yhteydessä. Elektrolyyttihäiriöt voivat vaikuttaa sydämen sähköiseen toimintaan. Esimerkiksi suuri kaliumpitoisuus voi liittyä johtumishäiriöön. Toisinaan häiriön tarkkaa syytä ei saada selville perusteellisista tutkimuksista huolimatta.

Lääkkeet ja hermoston vaikutus

Beetasalpaajat, kalsiumkanavan salpaajat ja digoksiini voivat hidastaa eteiskammiojohtumista. Myös rauhoitus tai anestesia voi tuoda johtumishäiriön esiin. Liian suuri lääkeannos voi aiheuttaa katkoksia myös muuten terveelle koiralle.

Vahva kiertäjähermon eli vagushermon vaikutus voi hidastaa sekä sinussolmukkeen toimintaa että eteiskammiojohtumista. Tällainen muutos voi olla palautuva, kun taustalla oleva sairaus saadaan hoidettua. Urheilijakoiran hidas sinusrytmi voi puolestaan olla normaali löydös.

Riskitekijät

Eteiskammiokatkosta todetaan etenkin vanhemmilla koirilla, joille johtoradan rappeumaa kertyy iän myötä. Eteiskammiokatkospotilaiden keski-iäksi on kuvattu noin 11 vuotta. Alttiina rotuina on mainittu esimerkiksi cockerspanieli, labradorinnoutaja ja saksanpaimenkoira. Leikkaamattomat nartut ovat myös yliedustettuina eteiskammiokatkospotilaissa.

Sairaus ei silti rajoitu vanhuuteen: Suomessa täydellinen katkos on todettu myös 2-vuotiaalla koiralla. Sydänlihaksen tai läppien muu sairaus vaikuttaa siihen, miten hyvin koira sietää hidasta rytmiä. Metabolista tai elektrolyyttihäiriötä aiheuttava sairaus, kuten Addisonin tauti, voi altistaa johtumisen häiriintymiselle.

Tyypilliset oireet

Lievä eteiskammiokatkos voi löytyä sattumalta koiralta, jolla ei ole kotona havaittavia oireita. Vaikeassa katkoksessa oireet liittyvät liian hitaaseen kammiosykkeeseen ja riittämättömään verenkiertoon.

• Koira pyörtyy tai lyyhistyy äkillisesti.
• Tavallinen kävely tai leikki väsyttää aiempaa nopeammin.
• Koira vaikuttaa voimattomalta tai haluttomalta liikkumaan.
• Sydämen lyönnit tai valtimosyke tuntuvat poikkeuksellisen harvoilta.
• Pitkittyneeseen sairauteen voi liittyä vajaatoimintaa ja hengityksen vaikeutumista.

Hidasrytmisyyden oireita nähdään usein sykkeen laskiessa noin 40 lyöntiin minuutissa tai sen alle. Oireiden alkamiseen vaikuttavat myös häiriön kesto ja koiran muu terveydentila. Täydellisen katkoksen syke ei yleensä nopeudu normaalisti rasituksen tai kiihtymisen mukana.

Komplikaatiot ja seuraukset

Liian vähäinen verenkierto kuormittaa elimistöä

Liian hitaalla sykkeellä sydämen pumppaama verimäärä voi jäädä elimistön tarpeeseen nähden pieneksi. Seurauksena voi olla heikkoutta, rasituksensiedon laskua ja tajunnan menetys. Vaikea johtumiskatkos voi johtaa sydämen vajaatoimintaan tai äkkikuolemaan.

Sydän voi kompensoida hidasta sykettä kasvattamalla kerralla pumpattavaa verimäärää. Tämän seurauksena eteiset ja kammiot voivat laajentua, vaikka supistusvoima olisi aluksi normaali. Laajentuminen voi myös venyttää mitraaliläppäaukkoa ja aiheuttaa läppävuotoa.

Hoidon ennuste ja leikkaukseen liittyvät riskit

Tahdistinhoito voi vähentää pyörtymistä ja parantaa koiran aktiivisuutta sekä elämänlaatua. Sydämen ulkopinnalle asetettavan tahdistimen saaneista 52 koirasta 96 % selvisi sairaalasta kotiin. Näistä koirista 39:llä eli 75 %:lla hoidon syy oli täydellinen eteiskammiokatkos.

Leikkauksen aikaisia komplikaatioita kirjattiin 11 %:lle tämän ryhmän koirista. Leikkauksen jälkeisiä komplikaatioita todettiin 23 %:lla koirista. Samanaikainen sydänlihas- tai läppäsairaus liittyi lyhyempään elinaikaan. Tahdistinjohdon irtoaminen voi vaatia uuden toimenpiteen. Johto irtoaa tavallisimmin toipumisen alkuvaiheessa, ensimmäisten päivien tai viikkojen kuluessa. Muita mahdollisia haittoja ovat infektio, johdon vaurioituminen ja laitteen ympärille kertyvä neste.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Sydänfilmi erottaa katkoksen asteet

Eläinlääkäri kuuntelee sydämen stetoskoopilla osana koiran yleistutkimusta. Tutkimuksiin voi kuulua myös verenpaineen mittaus. Sydänfilmi eli EKG osoittaa, kulkevatko eteisten impulssit kammioihin normaalisti. EKG:n P-aalto kuvaa eteisten ja QRS-kompleksi kammioiden sähköistä aktivoitumista.

Ensimmäisen asteen katkoksessa kaikki impulssit johtuvat, mutta niiden eteneminen on tavallista hitaampaa. Toisen asteen katkoksessa osa eteisten impulsseista jää johtumatta kammioihin. Mobitz I -muodossa johtumisaika pitenee ennen väliin jäävää lyöntiä. Mobitz II -muodossa vastaavaa asteittaista pitenemistä ei nähdä.

Korkea-asteisessa toisen asteen katkoksessa useita peräkkäisiä impulsseja jää välittymättä. Kolmannen asteen katkoksessa yhtään eteisimpulssia ei johdu kammioihin. Eteiset ja kammiot toimivat silloin toisistaan riippumattomassa tahdissa. Holter voi auttaa löytämään kohtauksellisen katkoksen, joka ei osu lyhyeen EKG-tallenteeseen. Laite tallentaa koiran sydämen sähköistä toimintaa vähintään 24 tunnin ajan tavallisessa arkiympäristössä.

Sydän ja mahdollinen taustasairaus tutkitaan

Ultraäänellä selvitetään sydämen rakenne, supistusvoima ja mahdolliset läppämuutokset. Verikokeisiin voidaan sisällyttää verenkuva, biokemialliset määritykset ja elektrolyytit. Tilanteen mukaan tutkitaan myös kilpirauhasen toimintaa ja sydänlihasvaurion troponiinia. Infektiotaustan tutkimuksiin voivat kuulua punkkivälitteisten sairauksien sekä esimerkiksi sydänmadon ja toksoplasman testit.

Atropiinivaste voi auttaa erottamaan vahvan vagusvaikutuksen varsinaisesta johtoradan vauriosta. Vagusvaikutuksen aiheuttama hidas syke nopeutuu atropiinilla yleensä selvästi. Täydellinen katkos ei yleensä reagoi atropiiniin samalla tavoin. Ennen tahdistimen asennusta arvioidaan myös anestesiariski ja pitkän aikavälin ennusteeseen vaikuttavat muut sairaudet. Jos koiralla on sydämen vajaatoiminta, sen tilaa vakautetaan lääkityksellä ennen tahdistimen asennusta. Eteiskammioläpän rappeuma ei välttämättä estä tahdistinhoitoa, mutta sairauden vaikeusaste arvioidaan etukäteen.

Hoito

Lievä ja palautuva katkos

Lievä, oireeton ensimmäisen asteen katkos ei usein tarvitse omaa lääkitystä. Vagusvaikutukseen liittyvä Mobitz I -katkos voi olla pennulla fysiologinen ilmiö. Mobitz II -muoto tarvitsee seurantaa, koska se voi edetä vaikeammaksi johtumishäiriöksi.

Hoidettavissa oleva elektrolyytti- tai aineenvaihduntahäiriö korjataan osana hoitoa. Rauhoituksen yhteydessä todettu ohimenevä lievä katkos voi hävitä lääkkeen vaikutuksen päättyessä. Sydämen sykkeeseen vaikuttavan lääkityksen tarve ja sopivuus arvioidaan eläinlääkärin vastaanotolla. Joissakin toisen asteen katkoksissa sykettä kiihdyttävä lääke voi auttaa.

Vaikeassa katkoksessa tahdistin ylläpitää rytmiä

Täydelliseen eteiskammiokatkokseen liittyy usein pysyvä johtoradan vaurio, jota lääke ei korjaa. Tahdistinta suositellaan tällöin myös oireettomalle koiralle äkkikuoleman riskin vuoksi. Myös oireinen korkea-asteinen toisen asteen katkos voi edellyttää tahdistinta.

Tahdistimessa on ohjelmoitava impulssilaite ja siihen liitetty sydänjohto. Laite tunnistaa koiran oman rytmin ja antaa sähköimpulssin, jos kammiosyke jää asetetun alarajan alle. Impulssi saa kammion supistumaan ja auttaa ylläpitämään riittävää verenkiertoa.

Tavallisesti johto viedään kaulalaskimon kautta sydämen oikeaan kammioon. Johdon kärki voidaan kiinnittää sydänlihakseen ruuvilla tai passiivisesti kammion sisäpinnan rakenteisiin. Pienellä koiralla tai aiemman tahdistinjohdon irrottua voidaan valita epikardiaalinen tahdistin. Varsinainen laite sijoitetaan ihon alle kaulan tai lapojen alueelle. Pysyvä tahdistin asennetaan anestesiassa. Vaikean harvalyöntisyyden vuoksi toimenpiteen ajaksi voidaan tarvita väliaikaista tahdistusta.

Toipuminen, ohjelmointi ja kontrollit

Tahdistimen asennuksen jälkeen liikuntaa rajoitetaan tavallisesti noin 30 päivän ajan. Rajoitus antaa haavalle paranemisaikaa ja vähentää johtimen siirtymisen riskiä. Laitteen toiminta ja akun tila tarkistetaan noin 1 kuukauden kuluttua asennuksesta.

Kontrollit jatkuvat esimerkiksi 6 kuukauden välein tai vakaassa tilanteessa vuosittain. Ohjelmoimalla voidaan säätää esimerkiksi tahdistustaajuutta ja laitteen tunnistusherkkyyttä. Sopiva ohjelmointi voi pidentää tahdistimen toiminta-aikaa useilla vuosilla. Aktiviteettisensori voi nopeuttaa sykettä liikkumisen aikana ja parantaa rasituksensietoa. Fysiologisessa tahdistuksessa kammiorytmi seuraa eteisrytmiä, jolloin eteisten supistuminen auttaa kammioiden täyttymistä samalla tavoin kuin normaalissa sinusrytmissä.

Tahdistin ei poista muun sydänsairauden mahdollista lääkitystarvetta. Hitaan rytmin aiheuttama sydämen laajentuminen voi kuitenkin vähentyä tahdistuksen jälkeen. Kolmen koiran seurannassa tahdistus poisti rasituksensiedon laskua tai pyörtymistä.

Ennaltaehkäisy

Mobitz II -katkosta ei aina voida ehkäistä. Säännölliset terveystarkastukset voivat auttaa löytämään sydämen toimintaan vaikuttavia muita sairauksia. Verikokeet voivat tunnistaa hoidettavissa olevan aineenvaihdunnan tai elektrolyyttitasapainon häiriön.

Uuden lääkityksen aloituksen jälkeen seurataan muutoksia koiran voinnissa. Todettua toisen asteen katkosta seurataan uusilla EKG-tutkimuksilla vaikeutumisen varalta. Mobitz II -katkos voi lisätä anestesian riskiä, joten rytmiä tarkkaillaan toimenpiteen aikana huolellisesti. Tahdistinpotilaalla kaulan voimakasta vetämistä vältetään johtimen irtoamisen ehkäisemiseksi.

Tärkeää koiranomistajalle

Kirjaa pyörtymisten ajankohdat sekä se, tuliko kohtaus levossa vai liikkuessa. Seuraa, jaksaako koira kulkea tutun kävelyreitin samalla tavalla kuin aiemmin. Kerro aiemmasta sydänkatkoksesta aina, kun koira siirtyy uuden hoitopaikan potilaaksi.

Pidä tahdistinleikkauksen haava puhtaana ja kuivana. Kerro tahdistimesta ennen magneetti- tai tietokonetomografiaa. Tavallinen mikroaaltouuni ei ole vaaraksi tahdistinta käyttävälle koiralle.

Uusi heikkous tai pyörtyminen on syy tarkistuttaa tahdistimen toiminta sovittua kontrollia aikaisemmin. Aktiivisuuden kotiseuranta auttaa havaitsemaan muutoksia, mutta se ei korvaa EKG-tutkimusta.

Usein kysyttyä

Onko hidas syke aina sydänkatkos?

Urheilijakoiran hidas sinusrytmi voi olla normaali ilmiö. Myös vahva vagushermon vaikutus voi hidastaa sykettä. Myös sinussolmukkeen toimintahäiriö voi aiheuttaa harvalyöntisyyttä. Eteiskammiokatkos erotetaan näistä sydänfilmillä, joka näyttää eteisten ja kammioiden sähköisen toiminnan suhteen.

Tarvitseeko oireeton koira tahdistimen?

Täydellisessä eteiskammiokatkoksessa tahdistinta suositellaan myös oireettomalle koiralle äkkikuoleman riskin vuoksi. Lievä ensimmäisen asteen katkos voi sen sijaan olla vähämerkityksinen. Mobitz II -muotoa seurataan pahenemisen varalta. Ratkaisu perustuu EKG:llä todettuun häiriön tyyppiin ja muihin sydäntutkimuksiin.

Voiko sydänkatkos mennä ohi lääkkeen lopettamisen jälkeen?

Lääkitykseen tai anestesiaan liittyvä palautuva johtumishäiriö voi korjaantua vaikutuksen päätyttyä. Sama voi tapahtua hoidettavan elektrolyyttihäiriön korjaantuessa. Elektrolyyttihäiriön taustalla voi olla esimerkiksi Addisonin tauti. Pysyvästä johtoradan vauriosta johtuva täydellinen katkos tarvitsee yleensä tahdistimen, joten syy ratkaistaan tutkimuksilla.

Kuinka kauan tahdistinleikkauksen jälkeen pitää levätä?

Liikunta pidetään tavallisesti hyvin vähäisenä noin 30 päivää asennuksen jälkeen. Tämä auttaa haavaa paranemaan ja vähentää tahdistinjohdon siirtymisen riskiä. Laitteen toiminta ja akun tila tarkistetaan noin 1 kuukauden kohdalla, ja uusi pyörtyminen edellyttää aikaisempaa tutkimusta.

Voiko koiran vointi parantua tahdistimella?

Tahdistus voi vähentää pyörtymistä ja parantaa aktiivisuutta sekä elämänlaatua. Ennusteeseen vaikuttaa myös mahdollinen muu sydänlihas- tai läppäsairaus. Tahdistimen saaneen koiran muu sydänsairaus voi edelleen tarvita lääkitystä ja säännöllisiä kontrollikäyntejä. 52 epikardiaalisen tahdistimen saaneen koiran ryhmässä 96 % kotiutui sairaalasta.