Sinussolmukkeen toimintahäiriö eli sairas sinus -oireyhtymä koiralla

Yleiskuvaus

Sinussolmuke käynnistää normaalisti sydämenlyönnin ja säätelee sitä elimistön tarpeiden mukaan. Toimintahäiriössä liian harva syke voi vähentää verenkiertoa niin, että koira heikkenee tai pyörtyy.

Sinustauko tarkoittaa katkosta sinussolmukkeen tavanomaisessa tahdistuksessa, ei pysyvää sydämen pysähtymistä jokaisen tauon yhteydessä. Hitaat jaksot voivat myös vuorotella poikkeavan nopeiden eteisperäisten rytmien kanssa.

Tätä kutsutaan hidas–nopearytmiseksi eli bradykardia–takykardia-oireyhtymäksi. Pelkkä oireeton EKG-löydös ei aina edellytä välitöntä hoitoa.

Kliinisesti merkittävän häiriön hoidon tavoitteena on palauttaa riittävä verenkierto ja vähentää romahduksia.

Syyt

Sinussolmuke ja hermoston säätely

Sinussolmuke sijaitsee sydämen eteisalueella ja lähettää sähköisen impulssin, joka käynnistää eteisten ja sen jälkeen kammioiden toiminnan. Sympaattinen hermosto nopeuttaa sykettä, kun taas parasympaattinen säätely hidastaa sitä levossa.

Sairaus voi liittyä itse solmukkeen tai sitä ympäröivän kudoksen muutoksiin. Solmukkeen arpeutuminen eli fibroosi on yksi tunnettu taustamekanismi.

Myös tulehdukset, infektiot ja kasvaimet voivat liittyä sinussolmukkeen häiriöön. Monella koiralla tarkka alkuperäinen syy jää kuitenkin tuntemattomaksi.

Sydämen muut osat voivat joskus käynnistää korvaavan lyönnin sinussolmukkeen tauon aikana. Jos korvaava rytmi ei riitä ylläpitämään aivojen verenkiertoa, seurauksena voi olla tajunnanmenetys.

Myös muu johtoratajärjestelmä voi olla sairas, jolloin sinussolmukkeen häiriöön liittyy eteiskammiokatkos.

Vaikeassa häiriössä syke voi laskea jopa 10 lyöntiin minuutissa fyysisen aktiivisuuden aikana, vaikka koira olisi välillä oireeton.

Riskitekijät

Sinussolmukkeen sairaus todetaan etenkin iäkkäillä koirilla. Rotualttiutta tunnetaan muun muassa kääpiösnautsereilla ja cockerspanieleilla.

Myös valkoinen länsiylämaanterrieri kuuluu tunnettuihin riskiryhmiin. Mäyräkoirilla, mopseilla ja amerikancockerspanieleilla tunnetaan myös alttiutta sinussolmukkeen toimintahäiriöön.

Nartuilla sairautta todetaan suhteellisesti enemmän kuin uroksilla etenkin kääpiösnautsereissa. Tarkkaa geneettistä mekanismia ja periytymistapaa ei tunneta.

Oireiden vaikeuteen vaikuttavat myös muut sydänsairaudet ja koiran yleinen terveydentila.

Rotuluettelo ei rajaa sairautta vain näihin koiriin, sillä häiriö voi esiintyä missä tahansa rodussa. Sinussolmukkeen häiriöön voi liittyä samanaikainen mitraaliläpän rappeuma.

Tyypilliset oireet

Oireet voivat olla ajoittaisia, joten koira saattaa näyttää täysin normaalilta kohtausten välillä.

• Koira pyörtyy äkillisesti tavallisen liikkumisen yhteydessä.

• Koira heikkenee hetkeksi ilman selvää kipua tai vammaa.

• Lenkillä jaksaminen vähenee eikä koira siedä rasitusta aikaisempaan tapaan.

• Koira vaikuttaa tavallista väsyneemmältä ja vähemmän aktiiviselta.

• Hidasrytmisyyden rinnalla voi olla kohtauksittain hyvin nopealta tuntuva, hakkaava syke.

Tajunnanmenetyksen riski kasvaa, jos sydämen toimintaan tulee noin 6–8 sekunnin tai sitä pidempi tauko. Vastaanotolla huomattava hidas syke voi olla ensimmäinen löydös jo ennen kotona näkyviä romahduksia.

Pyörtymiskohtaus voi toisinaan muistuttaa kouristuskohtausta, joten tapahtuman kulku on olennainen osa arviointia.

Komplikaatiot ja seuraukset

Pitkät tauot heikentävät aivojen verenkiertoa ja voivat aiheuttaa toistuvia tajunnanmenetyksiä. Vaikea hidasrytmisyys voi aiheuttaa myös sydämen vajaatoimintaa tai äkkikuoleman.

Tahdistimen asennukseen liittyy muun muassa johdon siirtymisen ja haava- tai laiteinfektion vaara. Tahdistinhoidon jälkeen moni koira pystyy palaamaan hyvään toimintakykyyn ja tavalliseen arkeen.

Muut samanaikaiset sairaudet vaikuttavat silti hoidon kokonaishyötyyn ja pitkän aikavälin ennusteeseen.

Tahdistinjohdon irtoamista on raportoitu vanhoissa eri hidasrytmisiä koiria koskeneissa seurannoissa 5–10 %:lla. Irtoaminen ajoittuu usein anestesiasta heräämiseen tai ensimmäisiin toimenpiteen jälkeisiin päiviin ja viikkoihin.

Johdon siirtyminen voi edellyttää uutta toimenpidettä sen toiminnan palauttamiseksi.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Verenpaineen mittaus täydentää tutkimusta, kun selvitetään hidasrytmisyyden vaikutusta verenkiertoon ja koiran yleiseen vointiin. Verenkuva, veren kemialliset tutkimukset ja virtsanäyte voivat auttaa muiden rytmiä muuttavien sairauksien etsimisessä.

EKG ja oireiden aikainen rytmi

Eläinlääkäri kuuntelee sydämen rytmin ja arvioi pulssin ennen tarkempia tutkimuksia. Diagnoosi edellyttää sydämen sähköisen toiminnan rekisteröintiä EKG:llä.

Epäilyssä lepo-EKG:tä voidaan tallentaa vähintään 5 minuuttia ajoittaisten taukojen havaitsemiseksi. Holter-laite rekisteröi rytmiä 24 tunnin ajan ja voi näyttää, millainen rytmi kohtauksen aikana vallitsi.

Lyhyt normaali vastaanotto-EKG ei sulje pois ajoittaista sinussolmukkeen häiriötä. EKG:stä etsitään sinustaukoja, poikkeavaa hitautta ja mahdollisia nopeita eteisperäisiä jaksoja.

Pelkkä hidas pulssi ei ratkaise diagnoosia, sillä levossa tai hyväkuntoisella urheilukoiralla sinusrytmi voi olla luonnostaan hidas. Hengityksen mukana vaihteleva sinusrytmi voi myös olla koiralle normaali löydös.

Korjattavat syyt ja muut sydänmuutokset

Verikokeilla voidaan selvittää esimerkiksi elektrolyyttihäiriötä ja kilpirauhasen vajaatoimintaa hidasrytmisyyden taustalla. Myös käytössä olevat lääkkeet tarkistetaan, koska esimerkiksi beetasalpaajat ja eräät anestesia-aineet hidastavat sykettä.

Atropiinikokeessa eläinlääkäri arvioi, kuinka paljon sykkeen hidastumisesta liittyy parasympaattiseen säätelyyn. Osittainen vaste atropiinille ei sulje pois varsinaista sinussolmukkeen sairautta.

Yleisesti oireinen hidasrytmisyys voi korostua sykkeen laskiessa noin 40 lyöntiin minuutissa tai sen alle, mutta oireet ratkaisevat lukeman merkityksen. Sydämen ultraääni auttaa tunnistamaan samanaikaisen läppävian tai muun rakenteellisen sydänsairauden.

Ennen tahdistinta arvioidaan lisäksi anestesiariskiä ja muita ennusteeseen vaikuttavia sairauksia.

Atropiinille saatu vaste ei luotettavasti ennusta, auttaako suun kautta annettava sykettä nopeuttava lääkitys myöhemmin.

Hoito

Lääkehoito ja tahdistimen tarve

Eläinlääkäri määrää hoidon oireiden, rekisteröidyn rytmin ja koiran muiden sairauksien perusteella. Jos hidasrytmisyys johtuu korjattavasta perussairaudesta tai lääkkeestä, hoito kohdistetaan tähän syyhyn.

Oireetonta lievää löydöstä voidaan joissakin tapauksissa seurata ilman lääkitystä. Suunniteltu nukutus tai poikkeuksellisen hidas rytmi voi kuitenkin muuttaa hoidon tarvetta myös oireettomalla koiralla.

Sykettä nopeuttavaa lääkehoitoa voidaan kokeilla valikoiduissa tilanteissa esimerkiksi teofylliinillä tai terbutaliinilla. Lääkevaste voi jäädä tilapäiseksi, vaikka alkuvaiheessa nähtäisiin hyötyä.

Toistuvasti pyörtyilevälle tai muuten oireiselle koiralle pysyvä tahdistin on usein tarpeen. Jos häiriöön kuuluu myös nopeita rytmijaksoja, niitä voidaan joutua hoitamaan erikseen tahdistimen rinnalla.

Vaikeasti hidasrytmiselle koiralle voidaan asentaa tarvittaessa väliaikainen tahdistin ennen yleisanestesian aloittamista, jotta verenkiertoa voidaan tukea toimenpiteen aikana.

Miten tahdistin toimii ja miten siitä toivutaan?

Tahdistin tarkkailee sydämen omaa rytmiä ja antaa sähköisen käskyn, kun lyöntejä puuttuu. Laite sisältää virtalähteen ja ohjelmoitavan elektroniikan, kun taas johto kuljettaa sähköisen käskyn sydänlihakseen.

Laiteosa asetetaan tavallisesti ihon alle kaulan alueelle ja johto viedään laskimon kautta sydämeen. Asennus tehdään nukutuksessa, ja johdon oikeaa sijaintia sydämessä voidaan ohjata reaaliaikaisella röntgenläpivalaisulla.

Aktiivisuuteen mukautuva tahdistin voi nostaa sykettä koiran liikkuessa. Kaulan suojaava side rajoittaa pään liikkeitä ja auttaa estämään haava-alueen raapimista.

Liikuntaa rajoitetaan tavallisesti noin 4–5 viikkoa, jotta kudokset ehtivät parantua ja johto kiinnittyä turvallisesti. Kaulaa voimakkaasti venyttäviä leikkejä ja hyppimistä vältetään alkuvaiheessa johdon siirtymisen ehkäisemiseksi.

Kaulapannan tilalle valitaan valjaat, jotta laitteen ja johdon alueeseen ei kohdistu vetoa. Ompeleiden ja sidoksen poistaminen voidaan suunnitella esimerkiksi 14 päivän kohdalle.

Tahdistimen ohjelmointikontrolli voidaan ajoittaa 3–4 kuukauden päähän asennuksesta. Jatkokontrolleja tarvitaan käytännöstä riippuen esimerkiksi 6 kuukauden välein.

Joissakin seurantaohjelmissa ohjelmointitarkastus tehdään vuosittain. Kontrolleissa tarkastetaan akun tila ja säädetään asetuksia koiran tarpeisiin sopiviksi.

Asetuksia voidaan muuttaa ihon läpi ilman uutta leikkausta. Akun ehtyessä laite voidaan vaihtaa pienemmässä toimenpiteessä ja olemassa oleva johto voidaan usein säilyttää.

Ohjelmoinnilla voidaan vaikuttaa akun kulutukseen ja siten laitteen käyttöikään. Säännölliset laitetarkastukset antavat ennakkotietoa akun ehtymisestä ennen sen suunniteltua vaihtamista.

Ennaltaehkäisy

Kaikkia sinussolmukkeen sairauksia ei pystytä ehkäisemään, koska taustalla voi olla perinnöllisiä tai tuntemattomia muutoksia. Sairastuneen koiran jatkojalostukseen suhtaudutaan varauksellisesti epäillyn perinnöllisen alttiuden vuoksi.

Sydämen kuuntelu tavallisessa terveystarkastuksessa voi nostaa epäilyn esiin jo ennen selvää pyörtymistä. Rytmihäiriön tunnistaminen ennen suunniteltua nukutusta auttaa huomioimaan pienentyneen verenkierron reservin koiran yksilöllisessä anestesiasuunnitelmassa.

Lääkkeiden ja mahdollisten muiden hidasrytmisyyttä aiheuttavien sairauksien arviointi kuuluu korjattavien riskien vähentämiseen.

Tärkeää koiranomistajalle

Kirjaa jokaisesta kohtauksesta kellonaika, kesto, koiran toiminta juuri ennen sitä ja toipumisen nopeus. Merkitse, näyttikö koira ennen kaatumista heikolta vai tapahtuiko se täysin yllättäen. Turvallisesti otettu video voi auttaa kuvaamaan tapahtumaa eläinlääkärille.

Vie tutkimuksiin kaikki aiemmat EKG- ja Holter-lausunnot sekä ajantasainen lääkelista. Kerro myös suunnitelluista hammastoimenpiteistä tai muista nukutuksista. Älä yritä provosoida kohtausta juoksuttamalla koiraa tai kokeile sykettä muuttavia lääkkeitä omin päin.

Tahdistimen jälkeen noudata kirjallista lepo- ja haavanhoito-ohjetta. Tarkkaile leikkausalueen turvotusta, eritettä ja punoitusta sekä koiran yleisvointia. Säilytä laitteen tiedot ja kontrolliaikataulu helposti saatavilla. Ilmoita uusista heikkous- tai pyörtymiskohtauksista heti, vaikka ohjelmointikäynti olisi jo sovittu.

Usein kysyttyä

Onko hitaasti lyövä sydän aina sairas?

Tavallista hitaampi sinusrytmi voi olla myös täysin normaali löydös esimerkiksi hyväkuntoisella urheilukoiralla. Sinussolmukkeen toimintahäiriön merkitystä arvioidaan siksi EKG:n, oireiden ja mahdollisten taustasairauksien avulla, eikä hoitopäätös perustu pelkkään kotona laskettuun pulssiin.

Sulkeeko normaali vastaanotto-EKG sairauden pois?

Lyhyen tallennuksen aikana rytmi voi olla normaali, vaikka kotona tulisi ajoittaisia vakavia taukoja. Silloin pidempi Holter- tai tapahtumarekisteröinti auttaa yhdistämään oireen sydämen todelliseen rytmiin ja selvittämään, onko pyörtymisen taustalla sinussolmukkeen sairaus.

Tarvitseeko jokainen koira tahdistimen?

Oireeton ja lievä hidasrytmisyys ei tavallisesti tarvitse välitöntä hoitoa. Toistuva tajunnanmenetys tai riittämätön lääkevaste voi kuitenkin johtaa tahdistinhoitoon. Myös suunniteltu yleisanestesia ja erityisen hidas syke voivat vaikuttaa muuten oireettoman koiran hoitopäätökseen.

Poistaako tahdistin myös liian nopeat rytmijaksot?

Tahdistin estää liian hitaita jaksoja antamalla sydänlihakselle puuttuvan sähköisen käskyn, mutta se ei välttämättä poista kaikkia nopeita rytmihäiriöitä. Jos tiheälyöntiset jaksot jatkuvat, niiden hoitoon voidaan käyttää erillistä lääkitystä tahdistimen lisäksi.

Voiko tahdistimen kanssa elää tavallista koiran elämää?

Moni koira voi palata hyvään toimintakykyyn toipumisen jälkeen. Laite edellyttää silti säännöllisiä tarkastuksia akun ja asetusten seuraamiseksi. Kaulaan kohdistuvaa vetoa vältetään käyttämällä valjaita, ja alkuvaiheen liikuntarajoituksia jatketaan hoitavan eläinlääkärin suunnitelman mukaan.