Sydänmato ja ranskalainen sydänmato koiralla

Yleiskuvaus

Amerikkalaiseksi sydänmadoksi kutsuttu D. immitis on etenkin eteläisen ja kaakkoisen Euroopan koirien loinen. Sen aikuiset madot elävät pääasiassa keuhkovaltimoissa, eivät tavallisina suolistomatoina suolen sisällä.

Aikuinen sydänmato voi kasvaa noin 30 cm:n pituiseksi. Madot voivat elää koirassa 5–7 vuotta, joten hoitamaton tartunta voi jatkua pitkään.

Ranskalaisen sydänmadon aikuiset ovat noin 14–20 mm:n pituisia eli selvästi D. immitis -matoja pienempiä. Suomessa D. immitis -tartuntoja todetaan erityisesti tuontikoirilla.

Ranskalainen sydänmato diagnosoitiin Suomessa Ranskasta tuodulla koiralla jo vuonna 2005.

Ihonalainen Dirofilaria repens on eri loinen kuin sydänmato, vaikka sekin käyttää hyttystä välittäjänä.

Syyt

Hyttynen kuuluu sydänmadon elinkiertoon

Hyttyset saavat sydänmadon varhaisia toukkia verta imeessään tartuntaa kantavasta koiraeläimestä. Toukan on kehityttävä hyttysessä ennen kuin se pystyy aiheuttamaan aikuisen madon tartunnan uudessa koirassa.

Tartuttavat toukat pääsevät koiraan hyttysen tekemän pistokohdan kautta. Koira ei siten saa aikuisten sydänmatojen tartuntaa pelkästä toisen koiran läheisyydestä.

Kehitys hyttysessä tarvitsee lämpöä: toukkien kypsyminen pysähtyy alle 14 °C:n lämpötilassa. Koiran veressä toukkia voidaan todeta aikaisintaan noin 6 kuukauden kuluttua tartunnasta, tavallisesti 7–9 kuukaudessa.

Ranskalainen sydänmato kiertää nilviäisten kautta

A. vasorum tarvitsee elinkiertoonsa etanan tai kotilon väli-isännäksi. Koira voi saada tartunnan myös syömällä toukkia kantavan sammakon.

Keuhkoissa kuoriutuneet toukat kulkeutuvat yskösten mukana nieluun, ne niellään ja lopulta ne poistuvat ulosteessa. Uusien toukkien eritys alkaa tavallisesti 6–8 viikon kuluttua tartunnasta.

Vaihteluväliksi tartunnasta erityksen alkamiseen on kuvattu myös 28–108 päivää, joten aikainen näyte voi osua ennen havaittavaa eritystä. Ilman loiseen tehoavaa hoitoa infektio voi jatkua koiran loppuelämän.

Ranskalaisen sydänmadon tartunta voi olla mahdollinen myös nilviäisistä ympäristöön vapautuneiden toukkien kautta esimerkiksi lätäkkövedestä.

Riskitekijät

Matkustaminen sydänmadon esiintymisalueelle ja koiran tuonti sieltä ovat keskeisiä altistumiseen liittyviä tietoja. Hyttysten aktiivisuus ja paikallinen ilmasto vaikuttavat D. immitis -tartunnan mahdollisuuteen.

Suuressa osassa Euroopan endeemisiä alueita tartuntakausi on suunnilleen huhtikuusta lokakuuhun, mutta paikallinen ilmasto muuttaa rajoja. Ranskalaisen sydänmadon riskiä lisää etanoiden, kotiloiden ja muiden mahdollisten väli-isäntien syöminen.

Ketuilla on merkitystä ranskalaisen sydänmadon säilymisessä ja leviämisessä luonnossa. Loinen ei rajoitu Ranskaan, vaan sitä esiintyy useiden Euroopan maiden paikallisilla endeemisillä alueilla.

Tavallinen ennalta annettu loislääke ei välttämättä kata kaikkia eri sisäloisia, joten käytetyn valmisteen tehoalue on olennainen.

Tyypilliset oireet

Pieni sydänmatomäärä voi olla aluksi oireeton, vaikka madot ovat jo koirassa.

• Pitkittynyt yskä voi liittyä kummankin loisen aiheuttamaan keuhkomuutokseen.

• Koira hengästyy tai väsyy aiempaa nopeammin tavallisella lenkillä.

• Hengitys vaikeutuu tai tihenee taudin edetessä.

• Koira laihtuu tai sen ruokahalu heikkenee.

• Ranskalaisessa sydänmatotartunnassa pienikin haava voi vuotaa epätavallisen pitkään.

• Musta uloste, veriyskä tai ihonalaiset verenpurkaumat voivat liittyä ranskalaisen sydänmadon aiheuttamaan vuotohäiriöön.

• Vatsan turpoaminen voi olla seurausta sydämen oikean puolen vajaatoiminnasta.

D. immitis -tartuntaan liittyvä yli 30 kertaa minuutissa toistuva lepohengitys on poikkeava havainto. Myös ranskalainen sydänmato voi olla täysin oireeton, joten oireiden puuttuminen ei sulje tartuntaa pois.

Komplikaatiot ja seuraukset

Sydänmadot vaurioittavat keuhkovaltimoita ja voivat kohottaa keuhkoverenpainetta. Kohonnut paine voi kuormittaa sydämen oikeaa puolta ja johtaa vajaatoimintaan.

Kaval-oireyhtymässä suuri matomäärä haittaa veren virtausta sydämen oikean puolen läpän läpi. Tämä äkillinen komplikaatio voi johtaa kuolemaan 2 päivän kuluessa ilman nopeaa matojen poistamista.

Ranskalainen sydänmato voi aiheuttaa vakavia keuhkoverenvuotoja ja veren hyytymisen häiriöitä. Muualle elimistöön kulkeutuneet A. vasorum -toukat voivat aiheuttaa esimerkiksi aivoihin tai silmään liittyviä oireita.

Lievän sydänmatotaudin hoito sujuu usein hyvin, kun rasitusta rajoitetaan, mutta vaikea sairaus ja muut perussairaudet hankaloittavat hoitoa. Ranskalaisen sydänmadon tartunta voi hoitamattomana päättyä äkkikuolemaan.

Sydänmatoon liittyvä immuunireaktio voi vaurioittaa munuaiskeräsiä ja aiheuttaa valkuaisen erittymistä virtsaan.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Sydänmato etsitään verestä

D. immitis -epäilyssä yhdistetään aikuisen madon antigeenitutkimus ja veressä kiertävien toukkien eli mikrofilarioiden tutkiminen. Antigeenitesti tunnistaa pääasiassa aikuisen naarasmadon erittämää proteiinia.

Antigeeni voidaan havaita aikaisintaan noin 5 kuukauden kuluttua tartunnasta. Käytännössä testauksen ajankohtana käytetään usein noin 7 kuukautta mahdollisesta altistumisesta.

Äskettäin kotiutuneen tuontikoiran negatiivinen testi voi siksi vaatia myöhemmän uusinnan. Väärä negatiivinen tulos on mahdollinen myös vähäisen matomäärän tai pelkkien koirasmatotartuntojen yhteydessä.

Positiivinen antigeenitulos varmistetaan lisätutkimuksella ennen hoidon aloittamista. Röntgenkuvilla ja ultraäänellä arvioidaan keuhkojen, keuhkovaltimoiden ja sydämen vaurioita hoidon suunnittelemiseksi.

Positiivisen pikatestin värin voimakkuudesta ei voida luotettavasti päätellä koiran matomäärää. Veressä löytyvät mikrofilariat tunnistetaan lajilleen, koska ne voivat kuulua muuhunkin loiseen kuin D. immitis -sydänmatoon.

Röntgenlöydös tukee epäilyä mutta ei vahvista nykyistä sydänmatotartuntaa ilman loiseen kohdistuvaa tutkimusta.

Ranskalainen sydänmato vaatii eri tutkimukset

A. vasorum -tartuntaa etsitään muun muassa tuoreesta ulosteesta Baermannin menetelmällä, jossa tunnistetaan loisen toukkia. Näytteitä suositellaan 3 peräkkäisestä ulostuksesta 1–2 päivän ajalta, koska toukkien erittyminen vaihtelee.

Baermann-näytteet pidetään erillään ja tutkitaan mahdollisimman tuoreina. Myös A. vasorum -antigeenin veritesti ja PCR-tutkimus voivat täydentää selvittelyä.

Vuoto-oireiden yhteydessä tutkitaan myös veren hyytymistä. Tavallinen ulosteen flotaatio löytää toukat epävarmemmin kuin loisen etsintään suunnattu Baermann-tutkimus.

Hoito

Sydänmadon hoito ja lepo suunnitellaan yhdessä

Eläinlääkäri määrää loislääkityksen ja seurannan tunnistetun lajin, tautivaurioiden ja koiran yleiskunnon perusteella. D. immitis -hoidossa tavoitellaan sekä aikuisten matojen että kehittyvien toukkavaiheiden poistamista.

Vaikeasti sairas koira vakautetaan ennen aikuisiin matoihin kohdistuvaa hoitoa. Aikuisten sydänmatojen hoitoon voidaan käyttää melarsomiinia.

Doksisykliini kohdistuu madon sisällä elävään Wolbachia-bakteeriin ja vähentää kuoleviin matoihin liittyvää kudosvauriota. Toukkavaiheita vastaan käytettävä lääke kuuluu makrosyklisten laktonien ryhmään.

Kuolevat madot voivat tukkia keuhkoverisuonia, joten hoitoon liittyy keuhkoveritulpan vaara. Liikuntaa, kiihtymistä ja ylikuumenemista rajoitetaan koko hoidon ja toipumisvaiheen ajan.

Tiukka rasituksen rajoitus jatkuu tavallisesti vielä 6–8 viikkoa viimeisen melarsomiinihoidon jälkeen. Oireiset tukoskomplikaatiot ilmaantuvat usein 7–10 päivässä, mutta niitä on todettu 5 päivän ja 4 viikon välillä hoidon jälkeen.

Kaval-oireyhtymässä sydämeen siirtyneet madot voidaan joutua poistamaan toimenpiteessä kiireellisesti. Hoidon onnistumista arvioiva antigeenikoe tehdään tavallisesti 9 kuukauden kuluttua viimeisestä melarsomiinihoidosta.

Asetyylisalisyylihappoa ei suositella sydänmatotartunnan veritulppien ehkäisyyn, koska kliinisestä hyödystä ei ole vakuuttavaa näyttöä. Pelkkää pitkään jatkuvaa toukkalääkitystä ei suositella aikuisten sydänmatojen ensisijaiseksi poistotavaksi.

Ranskalaisen sydänmadon hoito on eri kokonaisuus

A. vasorum -tartuntaan käytetään siihen tehoavaa loislääkettä, kuten moksidektiiniä, milbemysiinioksiimia tai fenbendatsolia. Hoidon kesto riippuu valitusta lääkkeestä; esimerkiksi bentsimidatsoliryhmän hoito voi kestää 3 viikkoa.

Vaikea hengitysvaikeus tai verenvuoto voi vaatia happihoitoa ja vuodon hallintaan tarkoitettua tukihoitoa. Myös tämän loisen hoidossa tarvitaan lepoa vähintään 2–3 päivää ja tilanteen mukaan koko hoitojakson ajan.

Suomessa hoidetulla tuontikoiralla keuhkokuvien muutoksia oli jäljellä vielä 6 kuukauden kuluttua, vaikka vointi oli hyvä.

Ennaltaehkäisy

Ennen matkaa loissuoja suunnitellaan kohdemaan ja koiran altistumisen mukaan. Sydänmadon ehkäisyssä käytetään toukkiin tehoavaa estolääkitystä ja vähennetään hyttysaltistusta.

Myös jo tartunnan saaneen koiran suojaaminen hyttysiltä vähentää loisen siirtymistä uusiin eläimiin. Ranskalaisen sydänmadon ehkäisyssä vähennetään etanoiden ja kotiloiden syömistä sekä metsästyksen kautta tulevaa altistumista.

Sillekin on olemassa ehkäisyyn sopivia loislääkkeitä alueilla, joilla tartuntariski on merkittävä. Matka- tai tuontitaustan perusteella valitut tutkimukset ovat tarpeen myös oireettomalle koiralle.

Puhtaan juomaveden tarjoaminen vähentää tarvetta juoda lätäköistä, joihin loisten toukkia saattaa päätyä.

Tärkeää koiranomistajalle

Kirjaa koiran maat ja paikkakunnat, joilla se on asunut tai matkustanut, sekä viimeinen mahdollinen altistumispäivä. Ota mukaan aiemmat tutkimustulokset ja tarkat tiedot annetusta loislääkityksestä. Ulkomaisen paperin sana sydänmatotesti ei aina kerro, mitä lajia ja menetelmää on tutkittu.

Sovi ulostenäytteiden keruusta ennen keräämistä, jotta näytteet pääsevät tuoreina oikeaan tutkimukseen. Seuraa yskää, hengitystä, jaksamista ja mahdollista vuotoa. Mittaa hengitystä rauhallisen levon aikana ja kirjaa muutokset, jotta niitä voidaan verrata kontrollikäynnillä.

Jos koiralla hoidetaan D. immitis -tartuntaa, suunnittele levon toteutus koko perheen kanssa. Huomioi myös koiran hoitajat, vieraat ja tilanteet, joissa koira tavallisesti innostuu. Älä lyhennä sovittua lepoa oireiden helpottuessa äläkä aloita omatoimista madotusta eläinlääkärin suunnitelman lisäksi.

Usein kysyttyä

Ovatko sydänmato ja ranskalainen sydänmato sama loinen?

Kyse on eri sukkulamadoista, joilla on erilaiset tartuntareitit: D. immitis leviää hyttysten kautta ja A. vasorum tavallisesti etanoiden tai kotiloiden välityksellä. Myös diagnoosi ja hoidon valinta ovat loislajikohtaisia. Sydänmadon verikoe ei korvaa ranskalaisen sydänmadon ulostenäytettä.

Voiko koira tartuttaa toisen koiran tavallisessa kontaktissa?

D. immitis tarvitsee kehittyäkseen hyttysen, joten aikuisten matojen tartunta ei siirry suoraan tavallisesta kontaktista. Ranskalaisen sydänmadon tavalliseen elinkiertoon kuuluvat nilviäisväli-isännät, joiden syöminen välittää infektion koiralle. Ketut ja muut villit koiraeläimet voivat ylläpitää loisen kiertoa ympäristössä.

Riittääkö negatiivinen verikoe heti ulkomailta paluun jälkeen?

Tuore tartunta voi jäädä löytymättä, koska havaittavaa antigeenia muodostuu vasta madon kehityttyä. D. immitis -tutkimusten ajoituksessa käytetään tavallisesti noin 7 kuukauden väliä mahdollisesta tartunnasta, ja lääkäri suunnittelee aiempien testien rinnalle tarvittavat uusinnat.

Miksi koiran täytyy levätä, vaikka se ei enää yski?

Kuolevat sydänmadot ja niiden aiheuttama tulehdus voivat tukkia keuhkoverisuonia myös sen jälkeen, kun koiran olo on alkanut parantua. Rasituksen rajoittaminen vähentää hoidon aikaisten sydän- ja keuhkokomplikaatioiden riskiä. Lepo jatkuu eläinlääkärin määräämän toipumisajan, vaikka ulospäin näkyvät oireet helpottaisivat aiemmin.

Voiko ihminen saada nämä loiset koirasta?

D. immitis voi poikkeuksellisesti tarttua ihmiseen hyttysen välityksellä ja aiheuttaa esimerkiksi keuhkojen granulooman. Ranskalaiseen sydänmatoon ei liity tunnettua vastaavaa ihmisen terveysriskiä, joten sitä ei pidä sekoittaa muihin ihmiseen tarttuviin Angiostrongylus-lajeihin.