Kissat
Koirat
Eläinlääkärit
Eläinlääkkeet
Luettelo
Työkalut
UutisetTietoja meistä
Yleiset tilat

Uremia kissoilla: oireet, diagnoosi ja ehkäisy

Uremia eli ureeminen myrkytystila on vakava sairaustila, joka kehittyy kroonisen tai äkillisen munuaisten vajaatoiminnan seurauksena. Kun munuaisten suodatuskyky heikkenee, elimistöön kertyy aineenvaihdunnan kuona-aineita (urea, kreatiniini ja muut myrkylliset aineenvaihduntatuotteet), jotka aiheuttavat koko elimistön myrkytyksen. Uremia on melko yleinen kissoilla, joilla on krooninen munuaissairaus (CKD), varsinkin sen myöhäisvaiheissa.

8 min lukuaikaLähteet

Kiireesti eläinlääkäriin

Ota heti yhteys eläinlääkäriin, jos kissalla on jokin seuraavista:

  • toistuvaa oksentelua, syömättömyyttä ja selvää voimattomuutta;
  • virtsaamisyrityksiä ilman virtsaa tai äkillisesti loppunut virtsaneritys;
  • horjumista, sekavuutta, kouristuksia tai lyyhistyminen;
  • hengitysvaikeutta tai nopeasti heikkenevä yleisvointi;
  • mahdollinen altistuminen liljalle, jäänestonesteelle tai munuaisia vaurioittavalle lääkkeelle.

Myrkkyaltistuksessa oireita ei odoteta. Etsi päivystysapua eläinlääkärioppaasta.

Yleiskuvaus

Munuaiset poistavat elimistöstä aineenvaihdunnan kuona-aineita ja ylläpitävät neste- ja elektrolyyttitasapainoa. Kun niiden toiminta heikkenee, myrkyt alkavat kiertää veressä ja vahingoittavat kaikkia elimiä. Tätä tilaa kutsutaan uremiaksi. Se näkyy hermoston, ruoansulatuskanavan, sydämen ja limakalvojen toiminnan häiriöinä sekä yleisinä aineenvaihdunnan muutoksina. Kroonista munuaissairautta sairastavilla kissoilla uremia on yksi tärkeimmistä komplikaatioista, ja se ratkaisee pitkälti ennusteen ja eliniän.

Uremia on kliininen oireyhtymä, ja se erotetaan atsotemiasta eli veren kohonneista typpipitoisista kuona-ainearvoista. Urean ja kreatiniinin nousua käytetään munuaistoiminnan arviointiin, mutta pelkkä poikkeava laboratoriotulos ei vielä tarkoita vaikeaa ureemista oireilua. Kokonaiskuvaan kuuluvat myös neste-, suola- ja happo-emästasapainon häiriöt.

Samanlaisia veriarvojen nousuja voidaan todeta eri tilanteissa: munuaisten verenkierron vähentyessä, varsinaisessa munuaisvauriossa tai virtsan ulosvirtauksen estyessä. Syyn erottaminen on tärkeää, koska kuivumisen korjaaminen, tukoksen avaaminen ja kroonisen sairauden hoito eivät ole sama asia.

Syyt

Uremian tärkeimmät syyt kissoilla:

  • krooninen munuaissairaus (CKD);
  • äkillinen munuaisten vajaatoiminta (myrkytyksen, infektion tai vamman aiheuttama);
  • virtsateiden tukokset (kivet, tulpat, kasvaimet);
  • munuaisia vaurioittavat myrkyt (jäänestoneste eli etyleeniglykoli, jotkin lääkkeet, kasvimyrkyt);
  • vaikeat infektiot ja sepsis.

Äkillinen vaurio voi syntyä myös ennestään munuaissairaalle kissalle. Aiempi CKD-diagnoosi ei siis tarkoita, että jokainen äkillinen huononeminen olisi pelkkää sairauden väistämätöntä etenemistä. Tukos, infektio, kuivuminen tai lääkkeen haittavaikutus voivat vaatia erillistä hoitoa.

Liljoista erityisesti Lilium- ja Hemerocallis-sukujen kasvit ovat kissoille vaarallisia. Altistuminen voi tapahtua kasvin syömisen lisäksi siitepölyä turkista nuolemalla tai maljakkovettä juomalla. Epäillystä altistumisesta kerrotaan eläinlääkärille heti, vaikka kissa näyttäisi vielä terveeltä.

Riskitekijät

  • korkea ikä (yli 7–8 vuotta);
  • perinnöllinen alttius munuaissairauksiin (jotkin rodut: persialaiset, maine coonit, abessinialaiset);
  • krooniset virtsatiesairaudet (virtsarakon tulehdus, virtsakivet);
  • epätasapainoinen ruokinta (liikaa proteiinia ja fosforia);
  • säännöllisten terveystarkastusten puuttuminen.

Luettelon ikä ei ole tarkka sairastumisraja, ja nuorikin kissa voi saada äkillisen munuaisvaurion. Rotuihin liittyvät perinnölliset munuaissairaudet ovat erilaisia eivätkä muodosta kaikille luetelluille roduille samanlaista uremiariskiä. Tavallinen virtsarakon tulehdus ei myöskään automaattisesti merkitse munuaisvauriota.

Ruokinnan proteiinimäärästä ei yksin voi päätellä uremian syytä. Munuaissairaan kissan ravitsemus suunnitellaan diagnoosin, sairauden vaiheen ja lihaskunnon perusteella. Liiallinen omaehtoinen rajoittaminen voi vaikeuttaa riittävää ravinnonsaantia, joten pelkkää proteiinin vähentämistä ei käytetä kotona hoitona.

Tyypilliset oireet

Uremiaan liittyy monia oireita:

  • ruoasta kieltäytyminen, ruokahalun heikkeneminen;
  • oksentelu, pahoinvointi, kuolaaminen;
  • ammoniakin haju suusta;
  • apatia, heikkous, vähentynyt aktiivisuus;
  • nestehukka, laihtuminen;
  • kalpeat tai haavaiset limakalvot (suutulehdus, ureeminen peite kielessä);
  • horjuva kävely, sekavuus, kouristukset (myöhäisvaiheessa);
  • tihentynyt tai päinvastoin harventunut virtsaaminen.

Kroonisessa sairaudessa runsas juominen ja suuret virtsamäärät voivat edeltää vaikeaa pahoinvointia. Äkillisessä vauriossa virtsaneritys voi lisääntyä, vähentyä tai loppua. Virtsan tuleminen ei siksi yksin osoita, että munuaiset poistaisivat kuona-aineita riittävästi.

Suun kipu ja pahoinvointi voivat näkyä ruoan lähestymisenä mutta syömättä jättämisenä, kuolaamisena tai vetäytymisenä. Ammoniakin haju tai suun haavauma ei kuitenkaan ole kotona tehtävä varma uremiadiagnoosi. Muut suun ja ruoansulatuskanavan sairaudet voivat näyttää samankaltaisilta.

Komplikaatiot ja seuraukset

Hoitamaton uremia johtaa:

  • vaikeaan nestehukkaan;
  • ureemiseen mahatulehdukseen ja mahahaavoihin;
  • sydän- ja verisuonikomplikaatioihin (rytmihäiriöt, kohonnut verenpaine, ureeminen kardiomyopatia);
  • hermostollisiin häiriöihin (kouristukset, kooma);
  • kuolemaan.

Veren kalium voi nousta vaarallisesti erityisesti virtsanerityksen loppuessa tai virtsateiden tukoksessa. Runsaasti virtsaavalla munuaissairaalla kissalla kalium voi päinvastoin olla matala. Kumpaakaan tilannetta ei hoideta arvaamalla lisäravinteen tarvetta, vaan häiriö tutkitaan verikokeella.

Luettelon mahahaavat eivät ole jokaisen munuaissairaan kissan tavallinen tai automaattinen seuraus. Kissojen CKD:ssä mahan liiallinen happamuus ja haavaumat ovat harvinaisempia kuin aiemmin oletettiin. Oksentelu tai pahoinvointi ei yksin osoita haavaumaa eikä tarkoita, että happosalpaajaa tarvitaan rutiinisti.

Diagnoosi eläinlääkärissä

Uremian varmistamiseksi tehdään:

  • veren biokemia (kohonnut kreatiniini ja urea, elektrolyyttihäiriöt);
  • perusverenkuva (anemia, tulehdusmerkit);
  • virtsatutkimus (matala ominaispaino, proteinuria, lieriöt);
  • munuaisten ultraääni (rakennemuutokset, kystat, pienentyneet munuaiset);
  • verenpaineen mittaus (kohonnut verenpaine kroonista munuaissairautta sairastavilla kissoilla).

Eläinlääkäri selvittää oireiden alkamisen, juomisen ja virtsaamisen muutokset, mahdolliset myrkyt sekä kaikki lääkkeet ja lisäravinteet. Aikaisemmat veriarvot ja painotiedot auttavat erottamaan pitkään jatkuneen muutoksen äkillisestä tilanteesta. Kissan nesteytys ja yleisvointi arvioidaan samalla.

Kreatiniinin ja urean lisäksi tutkitaan tilanteen mukaan esimerkiksi fosforia, kaliumia ja happo-emästasapainoa. Virtsan väkevyyttä, valkuaista ja solulöydöksiä tulkitaan yhdessä verikokeiden kanssa. Virtsa ei ole kaikissa munuaissairauden tilanteissa yhtä laimeaa. Myös munuaisten koko voi olla pieni, normaali tai suurentunut, joten ultraäänilöydös riippuu aiheuttajasta.

Kroonisen munuaissairauden vaihetta ei määritetä luotettavasti yhden kuivuneena tai akuutisti sairaana otetun näytteen perusteella. Ensin korjataan mahdollisia verenkierron ja virtsan kulun häiriöitä, ja arvoja seurataan. Vakautuneen potilaan CKD-luokitus auttaa suunnittelemaan pitkäaikaista hoitoa; se ei korvaa päivystystilanteen arviota.

Hoito

Vaikeasti oireileva kissa tarvitsee usein sairaalahoitoa. Hoidossa korjataan nestetasapainoa ja tutkittuja suola- sekä happo-emäshäiriöitä, lievitetään pahoinvointia ja hoidetaan aiheuttajaa. Tukos on avattava ja mahdollinen bakteeri-infektio hoidettava tarkoituksenmukaisesti. Pelkkä kuona-ainearvon pienentäminen ei ole hoidon ainoa tavoite.

Nesteytys mitoitetaan kuivumisen, verenkierron ja virtsanerityksen mukaan. Jos munuaiset eivät poista nestettä, ylimääräinen neste voi kuormittaa elimistöä ja pahentaa tilannetta. Siksi kotona aiemmin annettavaa nestemäärää ei lisätä omin päin äkillisen heikkenemisen yhteydessä. Hengitys, paino ja nestetasapaino voivat vaatia tarkkaa seurantaa.

Ruokahalun, pahoinvoinnin ja ravinnonsaannin tukeminen on keskeistä. Jos kissa ei syö riittävästi hoidosta huolimatta, eläinlääkäri voi harkita ruokintaletkua. Munuaissairauden yhteydessä arvioidaan myös anemiaa, verenpainetta ja fosforitasoa. Mahansuojalääke valitaan todettuun tai vahvasti epäiltyyn tarpeeseen, ei korvaamaan pahoinvoinnin selvittämistä.

Vaikeassa munuaisvauriossa voidaan arvioida erikoishoidon, kuten dialyysin, soveltuvuutta. Dialyysi puhdistaa verta, kun munuaisten oma toiminta ei riitä, mutta sen merkitys ja hoidon tavoite riippuvat aiheuttajasta sekä toipumismahdollisuudesta. Kaikille kissoille se ei ole tarkoituksenmukainen vaihtoehto.

Kotihoito ja ennuste

Kotiutuessa sovitaan lääkitys, ruokinta ja kontrollit. Seuraa syömistä, juomista, virtsaamista, painon suuntaa ja arjen aktiivisuutta. Kirjaa myös oksentelu, kuolaaminen ja suun kivun merkit. Uusi voimattomuus, syömättömyys tai virtsaamisen vaikeutuminen edellyttää yhteydenottoa; aiempi hoitosuunnitelma ei kata automaattisesti kaikkia uusia tilanteita.

Tarjoa vettä helposti saavutettavissa paikoissa ja sovita ruoan kosteus hoito-ohjeeseen. Älä anna ihmisille tarkoitettuja kipulääkkeitä tai muuta lääkitystä ilman arviota, sillä munuaissairaus voi muuttaa lääkkeiden turvallisuutta. Myös reseptilääkkeen haittaa epäiltäessä otetaan yhteys hoitavaan eläinlääkäriin.

Äkillinen vaurio voi olla osittain palautuva, kun taas krooninen munuaiskudoksen menetys ei yleensä korjaannu ennalleen. Ennusteeseen vaikuttavat syy, virtsaneritys, hoitovaste ja muut sairaudet. Yksi kreatiniiniarvo ei yksin kerro jäljellä olevaa elinaikaa. Vaikeassa kroonisessa sairaudessa hoidon tavoitteisiin kuuluu erityisesti kissan mukavuuden ja elämänlaadun turvaaminen.

Ehkäisy

  • Teetä yli 7-vuotiaalle kissalle säännöllisesti tutkimukset (veri- ja virtsakokeet, munuaisten ultraääni).
  • Ehkäise ja hoida virtsateiden sairaudet ajoissa.
  • Huolehdi ruokinnasta (munuaisille tarkoitetut erikoisruoat, fosforin ja natriumin rajoitus).
  • Pidä raikasta vettä aina saatavilla.
  • Vältä myrkyllisiä aineita (jäänestoneste, lääkkeet, kodin kemikaalit).

Munuaisruokaa ei aloiteta jokaiselle terveelle kissalle varmuuden vuoksi. Fosforin ja muiden ravintoaineiden tavoitteet valitaan todetun sairauden ja tutkimustulosten mukaan, samalla riittävä energia ja lihaskunto turvaten. Seurannan laajuuskaan ei perustu yksin seitsemän vuoden ikään, vaan oireisiin, aiempiin löydöksiin ja yksilölliseen riskiin.

Pidä munuaisille vaaralliset kasvit, jäänestonesteet ja lääkkeet kissan ulottumattomissa. Kun lääkäri määrää uuden lääkkeen, kerro tiedossa olevasta munuaissairaudesta. Näin hoidon sopivuus ja tarvittava seuranta voidaan arvioida jo ennen haittojen ilmaantumista.

Tärkeää kissanomistajalle

Uremia on yksi munuaissairauksien vakavimmista seurauksista kissoilla. Muista: kun krooninen munuaissairaus todetaan ajoissa ja kissan vointia seurataan säännöllisesti, komplikaatioiden kehittymistä voidaan hidastaa ja kissan elämää pidentää. Jos kissasi lakkaa syömästä, oksentaa ja on veltto, ota heti yhteys eläinlääkäriin.

Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä korvaa eläinlääkärin hoitoa. Jos huomaat kissallasi sairauden oireita, ota yhteys eläinlääkäriin.

Usein kysyttyä

Tarkoittaako korkea kreatiniini aina uremiaa?

Ei. Atsotemia on laboratoriolöydös, kun taas uremia tarkoittaa munuaisten toiminnan vajauksesta aiheutuvaa kliinistä oireyhtymää. Arvot tulkitaan yhdessä voinnin, virtsatutkimusten ja tilanteen syyn kanssa.

Voiko kissa olla vakavasti munuaissairas, vaikka se virtsaa?

Voi. Munuaiset voivat tuottaa virtsaa mutta poistaa kuona-aineita puutteellisesti. Myös lisääntynyt juominen ja virtsaaminen voivat liittyä munuaissairauteen.

Voiko uremiasta toipua?

Se riippuu syystä ja vaurion laajuudesta. Osa äkillisistä tilanteista voi korjaantua hoidolla. Kroonisessa sairaudessa keskitytään jäljellä olevan toiminnan, ravitsemuksen ja elämänlaadun tukemiseen.

Tassusen toimitus

Lähteet

Lue myös

Kaikki artikkelit →

Vastasyntyneiden isoerytrolyysi kissanpennuilla: syyt, oireet ja ehkäisy

Vastasyntyneiden isoerytrolyysi syntyy, kun emon ja pentujen veriryhmät eivät sovi yhteen. Lue oireista, hoidosta ja siitä, miten veriryhmätestaus suojaa pentuja.

Verenkiertosokki kissoilla: syyt, oireet, diagnoosi ja ehkäisy

Sokissa kissan verenkierto romahtaa ja elimet jäävät ilman happea. Lue sokin syistä ja oireista – kissoilla syke usein hidastuu – ja miksi apu on haettava heti.

Verensiirtoreaktio kissoilla: syyt, oireet ja ehkäisy

Verensiirtoreaktio on vaarallinen immuunireaktio yhteensopimattomaan vereen. Lue, miksi kissan veriryhmä testataan aina ennen siirtoa ja miten reaktio tunnistetaan.
Työkalut
Kissan oireetRokotusohjelmaMyrkyllistä vai ei?RotuluetteloMikä rotu sopii minulle?RuokalaskuriIkä ihmisvuosinaKaikki työkalut →