Yleiset tilat

Ulkoloiset kissoilla: kirput ja punkit – syyt, oireet ja ehkäisy

Ulkoloistartunta tarkoittaa ulkoloisten – kirppujen, väiveiden ja punkkien – aiheuttamaa sairautta. Siihen liittyy kutinaa, ihotulehdusta ja karvanlähtöä, ja voimakas tartunta voi johtaa anemiaan ja kunnon heikkenemiseen. Ulkoloiset ovat kissojen yleisimpiä vihollisia, erityisesti vapaasti ulkoilevilla ja löytöeläinkodeissa elävillä kissoilla.

8 min lukuaikaLähteet

Ulkoloisten yleisyys vaihtelee lajin ja alueen mukaan. Suomessa kissankirppua tavataan harvakseltaan, ja turkissa voi käydä myös lintujen kirppuja. Kaikki seuraavassa käsitellyt loiset eivät siis ole yhtä tavallisia jokaisella kissalla. Kutinan syy kannattaa tunnistaa sen sijaan, että jokaista ihomuutosta pidettäisiin kirpputartuntana.

Kiireesti eläinlääkäriin

Ota heti yhteys eläinlääkäriin, jos huomaat jonkin seuraavista merkeistä:

  • etenkin pentu on hyvin heikko ja sen ikenet näyttävät kalpeilta;
  • loislääkkeen käytön jälkeen alkaa kuolaamista, vapinaa, tasapainohäiriöitä tai kouristuksia;
  • kissalle on annettu koiran permetriiniä sisältävää loislääkettä, vaikka oireita ei vielä näkyisi;
  • raapiminen on vaurioittanut korvien tai kasvojen ihoa laajasti ja alue on hyvin kipeä.

Hoitoon pääsemisessä auttaa eläinlääkäriopas. Älä jää odottamaan loishoidon vaikutusta, jos yleisvointi heikkenee.

Yleiskuvaus

Ulkoloiset syövät eläimen verta tai ihon eritteitä. Niiden puremat aiheuttavat ihotulehdusta, kutinaa ja allergisia reaktioita. Kissoilla yleisimpiä ovat:

  • kirput (Ctenocephalides felis),
  • korvapunkit (Otodectes cynotis),
  • syyhypunkit (Notoedres cati),
  • turkkipunkit eli Cheyletiella-punkit (”kävelevä hilse”),
  • ulkoilevilla kissoilla myös puutiaiset (Ixodes-punkit).

Kirput ja väiveet ovat hyönteisiä, kun taas puutiaiset ja muut punkit kuuluvat hämähäkkieläimiin. Ne eivät elä samalla tavalla: esimerkiksi kissan väive syö ihon ainesta eikä ime verta kuten kirppu. Karvoihin kiinnittyvät väiveen munat ovat eri asia kuin irrallinen hilse. Nämä erot vaikuttavat näytteiden ottamiseen ja ympäristön hoitotarpeeseen.

Paikallisten oireiden lisäksi loiset voivat levittää vaarallisia tauteja (hemotrooppinen mykoplasmoosi, heisimatotartunnat).

Heisimatojen ja hemoplasmojen tartuntatiet on syytä erottaa. Kirppu voi toimia Dipylidium-heisimadon väli-isäntänä, mutta hemotrooppisten mykoplasmojen eli hemoplasmojen luonnollista leviämistapaa ei tunneta varmasti. Nykyinen näyttö kirppujen merkittävästä roolista niiden levittäjänä on heikko. Hemoplasmoosi voi aiheuttaa anemiaa, mutta sen toteaminen edellyttää erillistä tutkimusta, ei pelkkää kirppulöydöstä.

Syyt

  • kosketus tartunnan saaneisiin eläimiin;
  • ulkoilu sekä oleskelu löytöeläinkodeissa tai kasvattamoissa;
  • säännöllisen loishoidon puuttuminen;
  • ihminen tuo loisia kotiin (vaatteissa, kengissä).

Kirppujen munia putoaa eläimestä ympäristöön, jossa kehittyy uusia vaiheita. Siksi tartunnan jatkumista ei aina selitä uusi eläinkontakti: kodin makuupaikat ja muut kissan oleskelualueet voivat ylläpitää ongelmaa. Sen sijaan korvapunkki leviää erityisen helposti eläinten läheisessä kosketuksessa, eikä jokainen punkkilaji vaadi samanlaista ympäristökäsittelyä.

Puutiaisen kissa saa tavallisesti ympäristöstä ulkoillessaan. Matkustaminen voi muuttaa altistumista, joten kerro eläinlääkärille myös ulkomaanoleskelusta. Sisäkissan riski on usein ulkoilevaa pienempi, mutta yhteinen koti muiden eläinten kanssa tai uusi eläin perheessä voi tuoda altistumismahdollisuuden.

Riskitekijät

  • pennut ja nuoret kissat (herkempiä anemialle);
  • kissat, joille ei tehdä säännöllistä loishoitoa;
  • vapaasti ulkoilevat kissat;
  • kissat, joiden vastustuskyky on heikentynyt.

Riskit riippuvat siitä, mistä loisesta puhutaan. Pentu voi kärsiä runsaiden kirppujen aiheuttamasta verenhukasta, mutta jokainen ulkoloistartunta ei johda anemiaan tai osoita vastustuskyvyn heikkoutta. Myös terve aikuinen kissa voi saada tartunnan. Loislääkityksen tarpeeseen vaikuttavat elämäntapa, eläinkontaktit ja alueellinen tilanne, eivät pelkästään ikä tai sisällä asuminen.

Tyypilliset oireet

Kissan ulkoloistartunta näkyy:

  • jatkuvana kutinana ja raapimisjälkinä;
  • karvanlähtönä, kaljuina laikkuina;
  • ihon punoituksena ja tulehduksena;
  • rupina, karstoina ja haavoina;
  • loisina tai niiden ulosteina turkissa (kirpuista mustia pisteitä);
  • pään ravisteluna ja korvavuotona korvapunkeissa;
  • velttoutena ja anemiana voimakkaassa tartunnassa.

Loisia ei aina löydy omistajan tarkastuksessa. Kissa voi nuolla niitä pois, ja erityisen voimakkaasti itseään hoitavalla kirppuallergisella kissalla näkyviä kirppuja voi olla hyvin vähän. Allergia on reaktio kirpun sylkeen: voimakas kutina ei siksi välttämättä tarkoita suurta loismäärää. Toisaalta vähäoireinenkin eläin voi olla tartunnan saanut.

Kirppuallergiassa voi näkyä pieniä tunnusteltavia rupia tai nuolemalla syntynyttä karvanlähtöä. Korvapunkkiin sopivat korvien kutina ja tumma erite, mutta sama erite ei yksin todista punkkitartuntaa. Turkkipunkki voi aiheuttaa näkyvää hilseilyä, kun taas syyhypunkkiin voi liittyä voimakasta kutinaa ja karstoittumista erityisesti pään alueella.

Komplikaatiot ja seuraukset

  • kirppuallerginen ihotulehdus;
  • ihon toissijaiset bakteeri- ja sieni-infektiot;
  • anemia voimakkaassa tartunnassa;
  • heisimatotartunta (kirppujen kautta);
  • vastustuskyvyn heikkeneminen ja näivettyminen.

Dipylidium-tartunta syntyy, kun kissa nielee tartunnan saaneen kirpun esimerkiksi turkkia hoitaessaan. Pelkkä matolääke ei ratkaise jatkuvaa kirppualtistusta. Myöskään kirppujen häätö ei itsessään hoida kissalla jo olevaa heisimatotartuntaa, joten mahdollisen matolääkityksen tarve arvioidaan erikseen.

Osa ulkoloisista voi aiheuttaa ihmiselle ohimenevää kutiavaa ihottumaa. Esimerkiksi turkkipunkki voi oireiluttaa myös samassa kodissa asuvaa ihmistä. Kerro eläinlääkärille muiden eläinten ja ihmisten oireista. Ihmiselle tarkoitettuja ihovalmisteita ei käytetä kissaan; omaa ihottumaa koskevat hoito-ohjeet saa terveydenhuollosta.

Diagnoosi eläinlääkärissä

  • silmämääräinen tutkimus (loisten tai niiden jälkien toteaminen);
  • ihoraapenäytteiden mikroskopointi (syyhy- ja turkkipunkit);
  • korvien tähystys korvapunkkia epäiltäessä;
  • Woodin lamppu ja viljelyt sienitautien poissulkemiseksi.

Kirppukampa ja ihon tutkiminen auttavat löytämään kirppuja sekä niiden ulostetta. Raapenäyte, teippinäyte tai harjattu turkkinäyte valitaan epäillyn punkin mukaan. Korvaerite voidaan tutkia mikroskoopilla, koska pelkkä eritteen väri ei erota korvapunkkia muista korvatulehduksen syistä. Kivulias korva voi vaatia rauhoituksen, jotta tutkimus ja puhdistus onnistuvat turvallisesti.

Woodin lamppu liittyy silsasienen tutkimiseen, eikä sillä todeta kirppuja tai punkkeja. Lampun tulos voi olla väärä sekä positiiviseen että negatiiviseen suuntaan, joten silsaepäilyä selvitetään tarvittaessa muilla näytteillä. Ihon tulehdussoluja, bakteereita ja hiivoja voidaan puolestaan arvioida solunäytteestä. Jos loisia ei löydy, eläinlääkäri arvioi, tarvitaanko uusia näytteitä, ohjattu hoitokokeilu vai muiden kutinan syiden selvittely.

Hoito ja kodin puhdistus

Hoito kohdistetaan tunnistettuun tai perustellusti epäiltyyn loiseen. Kaikki kirppuihin tehoavat valmisteet eivät hoida kaikkia punkkeja, eikä jokainen matolääke vaikuta ulkoloisiin. Kissalle valitaan sille hyväksytty valmiste huomioiden ikä, paino, terveydentila ja muut käytetyt tuotteet. Älä yhdistä useita loislääkkeitä omin päin tai uusi käsittelyä ennen annettuja ohjeita.

Samassa kodissa elävien eläinten hoito suunnitellaan yhdessä. Kirppu- ja korvapunkkitartunnassa myös vähäoireiset kontaktieläimet voivat ylläpitää tartuntaketjua. Kullekin lajille käytetään sille sopivaa valmistetta. Jos iholle tai korviin on kehittynyt muu tulehdus, se voi tarvita erillistä hoitoa. Kutinaa lievittävä lääke ei yksin hävitä loista.

Kirppujen elinkierto kotona

Imuroi kissan käyttämät tilat ja puhdista makuualustat materiaalille sopivalla tavalla. Ympäristössä olevat kehitysvaiheet voivat ylläpitää kirppuongelmaa vielä eläimen hoidon alettua. Uusi kirppuhavainto ei siten automaattisesti tarkoita, ettei lääke tehoaisi. Hoidon etenemistä arvioidaan sovitun suunnitelman ja tartuntapaineen perusteella.

Ympäristöön tarkoitettua torjunta-ainetta ei levitetä kissaan. Käsiteltyihin tiloihin palaamisesta noudatetaan kyseisen tuotteen ohjeita. Kerro myös kodin koirien käyttämistä loislääkkeistä: kissalle vaarallista permetriiniä voi siirtyä koirasta nuolemisen tai läheisen kosketuksen kautta.

Puutiaisen poistaminen ja seuranta

Poista kiinnittynyt puutiainen pian tarkoitukseen sopivalla välineellä. Tartu siihen läheltä ihoa ja noudata välineen ohjetta. Vältä puutiaisen puristamista ja käytä käsineitä. Öljyä tai alkoholia ei käytetä irrottamiseen. Jos et saa puutiaista turvallisesti pois, pyydä apua.

Tarkkaile ihoa ja kissan vointia poistamisen jälkeen. Suojaava valmiste ei poista tarvetta tarkistaa turkkia, eikä puutiaislöydös yksin tarkoita, että kissa sairastuisi sen levittämään infektioon. Kerro myöhemmin alkavasta poikkeavasta väsymyksestä tai muusta sairaudesta eläinlääkärille sekä mainitse puutiaislöydös.

Ehkäisy

  • Huolehdi säännöllisestä loishoidosta (niskaan annosteltavat täpit, pannat, suihkeet).
  • Matolääkitse kissa (kirput levittävät heisimatoja).
  • Rajoita kosketusta vieraisiin ja kodittomiin eläimiin.
  • Pidä koti puhtaana (pese makuualustat, imuroi matot).
  • Käy säännöllisesti eläinlääkärin tarkastuksissa.

Säännöllinen ehkäisy tarkoittaa kissalle suunniteltua suojaa, ei kaikille samanlaista käsittelyä ympäri vuoden. Myös valmisteen turvallisuus samassa kodissa oleville eläimille tarkistetaan. Kirppuihin liittyvä heisimatoriski ei tarkoita, että jokainen puutiaisen saanut kissa tarvitsisi matolääkkeen. Uusi kutina tai uusi eläin perheessä on hyvä syy tarkistaa suunnitelman sopivuus.

Tärkeää kissanomistajalle

Ulkoloistartunnat ovat kissoilla hyvin yleisiä, ja ne voivat aiheuttaa kutinan lisäksi vakavia komplikaatioita. Muista: ennaltaehkäisy ja säännöllinen loishoito ovat paras tapa suojata kissaa. Myös sisäkissat voivat saada loisia, jos ihmiset tuovat niitä kotiin kengissä tai vaatteissa.

Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä korvaa eläinlääkärin hoitoa. Jos huomaat kissallasi sairauden oireita, ota yhteys eläinlääkäriin.

Usein kysyttyä

Voiko sisäkissalla olla kirppuja tai punkkeja?

Voi, vaikka riski on usein pienempi kuin vapaasti ulkoilevalla kissalla. Altistuminen voi liittyä kodin muihin eläimiin tai ympäristöön. Kutinan perusteella ei kuitenkaan voi päätellä, mikä loinen tai muu ihosairaus on kyseessä.

Miksi en näe kirppuja, vaikka kissa kutisee?

Kissa voi poistaa niitä turkkia nuolemalla. Allergisella kissalla vähäinenkin altistus voi aiheuttaa voimakkaita oireita. Eläinlääkärin tutkimus auttaa erottamaan kirppuallergian muista kutinan syistä.

Saako koiran punkkilääkettä käyttää kissalle?

Koiran valmistetta ei käytetä kissaan. Etenkin permetriini voi aiheuttaa hengenvaarallisen myrkytyksen. Jos sitä on annettu kissalle vahingossa, ota heti yhteys eläinlääkäriin odottamatta oireiden ilmaantumista.

Tassusen toimitus

Lähteet

Työkalut
Kissan oireetRokotusohjelmaMyrkyllistä vai ei?RotuluetteloMikä rotu sopii minulle?RuokalaskuriIkä ihmisvuosinaKaikki työkalut →