Kiireesti eläinlääkäriin
Hakeudu välittömästi hoitoon, jos kissalla on:
- raajan selvä virheasento, voimakas kipu tai kyvyttömyys kävellä;
- haava epäillyn murtuman kohdalla tai näkyvää luuta;
- hengitysvaikeutta, kalpeat ikenet, voimakas heikkous tai romahtaminen;
- halvaantumista tai epäily selän vammasta;
- häntävamma ja vaikeus virtsata tai ulostaa.
Myös liikenneonnettomuudesta tai korkealta putoamisesta selvinnyt kissa tutkitaan, vaikka se vielä kävelisi. Hoitopaikan löydät eläinlääkärioppaasta.
Yleiskuvaus
Kissat ovat hyvin notkeita ja niiden koordinaatio on erinomainen, mikä pienentää murtumien riskiä, muttei poista sitä. Useimmin vaurioituvat raajat, lantio, häntä ja alaleuka. Murtumat voivat olla avomurtumia (iho rikkoutunut) tai umpimurtumia, ja murtumakohdan osat voivat olla siirtyneet tai siirtymättömät. Osa murtumista ei johdu vammasta vaan sairaudesta (esimerkiksi luukadosta, kasvaimista tai lisäkilpirauhasen liikatoiminnasta).
Murtuma voi kulkea koko luun läpi tai olla osittainen, jolloin luu ei ole kokonaan poikki. Pirstaleisessa murtumassa kappaleita on useita. Hoidon suunnittelussa huomioidaan myös ympäröivä iho, lihakset, verenkierto ja hermot. Pelkkä näkyvä luun asento ei siis kuvaa koko vammaa.
Kasvavalla kissalla murtuma voi kulkea kasvulevyn eli luun pituuskasvusta vastaavan alueen kautta. Sen vaurio voi häiritä myöhempää kasvua ja muuttaa raajan asentoa. Niveleen ulottuvassa murtumassa puolestaan nivelpinnan tarkka asento vaikuttaa toimintaan ja myöhempään nivelrikkoriskiin.
Syyt
- Vammaperäiset tekijät:
- putoaminen korkealta,
- liikenneonnettomuudet,
- puremat ja iskut.
- Sairauksiin liittyvät tekijät:
- luukasvaimet,
- aineenvaihduntasairaudet (riisitauti, luukato),
- hormonihäiriöt (lisäkilpirauhasen liikatoiminta).
Jos luu murtuu vähäisen vamman yhteydessä, eläinlääkäri arvioi mahdollista luuta heikentävää sairautta. Luun tulehdus, kasvain ja ravitsemuksen tai aineenvaihdunnan häiriö vaativat erilaisen selvittelyn kuin pelkkä voimakas isku. Ruokahistoria ja aikaisemmat sairaudet ovat silloin hyödyllisiä tietoja.
Kasvavan kissan epätasapainoinen ruokavalio voi heikentää luustoa. Tämä ei tarkoita, että jokainen murtuma johtuisi kalsiumin puutteesta tai paranisi lisäämällä sitä. Eläinlääkäri selvittää todetun luusto-ongelman syyn ennen ravitsemushoidon valintaa.
Riskitekijät
- Vapaa ulkoilu (autot, koirat).
- Nuoret, aktiiviset kissat (suurempi putoamisen riski).
- Iäkkäät kissat (luiden hauraus).
- Rodut, joilla on perinnöllisiä luukudoksen poikkeamia.
Ikä vaikuttaa muun muassa luutumisen edellytyksiin, mutta vanhaa kissaa ei pidetä automaattisesti luukatoa sairastavana. Kissan yksilöllinen terveydentila, murtuman syntytapa ja luun löydökset ratkaisevat. Perinnöllisen luusto-ongelman mahdollisuus ei myöskään korvaa varsinaista vammatutkimusta.
Tyypilliset oireet
- äkillinen ontuminen, haluttomuus varata raajalle;
- voimakas kipu liikkuessa tai tunnusteltaessa;
- raajan turvotus ja virheasento;
- poikkeava liikkuvuus murtumakohdassa;
- avohaavat, joista näkyy luunpalasia (avomurtumassa);
- yleinen väsähtäneisyys, velttous.
Avomurtumassa luun ei tarvitse näkyä ulospäin. Pienikin murtumaan yhteydessä oleva ihorikko voi avata bakteereille tien syvemmälle. Kerro kaikista haavoista, äläkä kokeile haavan syvyyttä. Iholtaan suljettuun murtumaan voi silti liittyä merkittävä pehmytkudosvaurio.
Joissakin murtumissa kissa pystyy varaamaan raajalle jonkin verran. Se ei osoita luuta ehjäksi. Älä tutki poikkeavaa liikkuvuutta taivuttelemalla raajaa tai tunnustelemalla kipua toistuvasti. Tutkiminen kuuluu eläinlääkärille asianmukaisella kivunlievityksellä.
Komplikaatiot ja seuraukset
- verisuonten ja hermojen vauriot;
- avomurtumien tulehtuminen;
- luun virheellinen luutuminen (virheasennot, ontuminen);
- krooninen kipu;
- raajan tai elimen (esimerkiksi leuan) toiminnan menetys.
Tulehtunut luu voi aiheuttaa jatkuvaa kipua, erittävän haavan ja huonoa yleisvointia. Infektio tai riittämätön vakaus voi vaikeuttaa paranemista. Niveleen tai kasvulevyyn ulottuneen vamman vaikutuksia voidaan joutua seuraamaan vielä alkuvaiheen luutumisen jälkeen.
Auton alle jäämiseen tai putoamiseen voi liittyä rintakehän, vatsan tai virtsateiden vammoja. Esimerkiksi hengitysvaikeus tai kalpeus voi kertoa muustakin kuin raajan kivusta. Näiden vammojen hoito voi mennä lopullisen murtumakorjauksen edelle.
Diagnoosi eläinlääkärissä
- kliininen tutkimus ja tunnustelu (varovasti, jotta vamma ei pahene);
- röntgenkuvaus (tärkein menetelmä murtuman sijainnin ja tyypin selvittämiseen);
- verikokeet (leikkaukseen valmistautuminen);
- ultraääni tai tietokonetomografia, jos epäillään sisäisiä vammoja.
Vastaanotolla arvioidaan ensin hengitys, verenkierto ja muut mahdolliset vammat. Kerro tapahtuma, sen ajankohta ja se, pystyikö kissa virtsaamaan tai liikkumaan sen jälkeen. Kivulias kissa voi tarvita lääkitystä ja rauhoitusta, jotta röntgenkuvaus voidaan tehdä turvallisesti.
Kuvista arvioidaan murtuman sijainti, kappaleiden määrä ja asento sekä yhteys niveleen tai kasvulevyyn. Monimutkaisessa tai nivelen sisäisessä murtumassa tietokonetomografia voi antaa lisää tietoa. Tarvittaessa kuvataan myös rintakehää tai tutkitaan vatsaa muiden vammojen löytämiseksi. Kaikille murtumille ei valita samaa tutkimuspakettia.
Ensiapu ja hoitovaihtoehdot
Rajoita liikkumista ja siirrä kissa varoen pehmustettuun kantokoppaan. Älä pakota sitä kävelemään. Jos epäilet selkävammaa tai kissa ei liiku, pyydä heti ohjeet turvalliseen siirtoon. Soita ennen saapumista, jotta hoitopaikka voi valmistautua.
Haavan voi suojata puhtaalla kankaalla ilman luun päiden painamista takaisin. Älä suorista raajaa, tee omaa lastaa tai kiristä sen ympärille sidosta. Ihmiselle tarkoitettua kipulääkettä ei anneta omin päin. Ruokaa, juomista ja lääkkeitä koskevat ensiohjeet kysytään hoitopaikasta ennen niiden antamista.
Hoidon tavoite on saada luut riittävän vakaiksi oikeaan asentoon ja säilyttää raajan toiminta. Osa valikoiduista murtumista voidaan hoitaa eläinlääkärin asettamalla lastalla tai kipsillä. Moni muu tarvitsee leikkauskiinnityksen. Päätökseen vaikuttavat murtuman lisäksi pehmytkudokset, kissan koko, ikä ja muut vammat.
Leikkauksessa voidaan käyttää levyjä, ruuveja, luunsisäisiä piikkejä tai ulkoista kiinnityslaitetta. Ulkoisessa kiinnityksessä luuhun ulottuvat osat yhdistyvät ihon ulkopuolella olevaan kehikkoon. Menetelmät vakauttavat luuta eri tavoin, eikä yhtä ratkaisua käytetä kaikkiin murtumiin. Kiinnitys ei poista levon ja kontrollien tarvetta.
Avomurtuma tarvitsee myös haavan ja tulehdusriskin hoitoa. Kudosten puhdistus, sopiva kiinnitys ja tarvittava mikrobilääkitys suunnitellaan kokonaisuutena. Kivunlievitys kuuluu hoitoon sekä ennen toimenpidettä että toipumisessa. Kaikki korjaava hoito ei välttämättä tapahdu samassa vaiheessa, jos yleisvointi tai kudosvaurio vaatii muuta.
Kotihoito ja kuntoutuminen
Järjestä eläinlääkärin ohjeen mukainen rajattu tila, jossa kissa ei pääse hyppäämään huonekaluille tai portaisiin. Ruoka, vesi, lepoalusta ja hiekkalaatikko tuodaan helposti saavutettaviksi. Lastan kanssa voidaan tarvita tavallista matalampi tai väljempi laatikko. Pidä toipuva kissa sisällä ja alusta pitävänä.
Tarkkaile sidoksen kuivuutta, puhtautta, hajua ja paikallaan pysymistä. Näkyvien varpaiden turvotus, värimuutos tai poikkeava kylmyys vaatii yhteydenoton. Myös äkillinen siteen pureskelu voi kertoa ongelmasta. Märkää tai siirtynyttä sidosta ei korjata lisäämällä teippiä, vaan hoitopaikasta pyydetään ohje ja tarvittaessa vaihto.
Noudata ohjetta haavan ja mahdollisten ulkoisten kiinnityskohtien hoidosta. Älä poista lastaa tai muuta rakennetta itse. Estä nuoleminen määrätyllä suojauksella ja ilmoita lisääntyvästä kivusta, eritteestä tai ruokahalun huononemisesta. Lääkkeiden antamisen vaikeudesta kerrotaan, jotta hoito voidaan toteuttaa.
Kissa voi näyttää halukkaalta käyttämään jalkaa ennen kuin murtuma kestää tavallisen rasituksen. Liikkumista lisätään vasta sovitun arvion mukaan, usein kontrollikuvien perusteella. Mahdollinen kuntoutus suunnitellaan murtuman ja kiinnityksen mukaan; oma-aloitteinen voimakas venyttely tai leikki ei korvaa sitä.
Toipumisaika riippuu luusta, murtumasta, iästä ja samanaikaisista vaurioista. Levyjä tai ruuveja ei yleensä tarvitse poistaa pelkästään siksi, että luu on parantunut. Poiston tarve arvioidaan esimerkiksi tulehduksen tai kudosärsytyksen yhteydessä. Hyvä lopputulos ei perustu vain onnistuneeseen leikkaukseen vaan myös seurantaan.
Ehkäisy
- Älä päästä kissaa vapaasti ulos teiden lähellä.
- Tee kodista turvallinen (verkot ikkunoihin ja parvekkeelle putoamisten estämiseksi).
- Pidä silmällä vilkkaita pentuja.
- Hoida luustoa heikentävät krooniset sairaudet.
Turvallisen ympäristön lisäksi huolehdi kissalle sopivasta täysravinnosta. Kalsium- tai vitamiinivalmistetta ei lisätä varmuuden vuoksi tasapainoisen ruoan päälle. Ruokahaluttomuus hoidon aikana vaatii yhteydenoton, eikä ruokaa pakoteta suuhun. Luustoa heikentävän sairauden ravitsemushoito sovitaan erikseen.
Tärkeää kissanomistajalle
Luunmurtumat ovat kissoilla yleisiä vammoja, erityisesti ulkona elävillä kissoilla ja niillä, jotka pääsevät ikkunoille ja parvekkeille. Muista: jos kissa alkaa äkillisesti ontua tai sen raajassa on kipua tai virheasento, vie se heti eläinlääkäriin. Omatoiminen lastoitus tai ”itsestään paranemisen odottaminen” ei käy, ja se voi johtaa vakaviin komplikaatioihin. Nykyaikaisella eläinlääketieteellä murtumat voidaan hoitaa tehokkaasti luiden kiinnitysleikkauksella (osteosynteesillä), jolloin kissa voi toipua täysin.
Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä korvaa eläinlääkärin hoitoa. Jos huomaat kissallasi sairauden oireita, ota yhteys eläinlääkäriin.
Usein kysyttyä
Voiko kissa kävellä murtuneella jalalla?
Joissakin murtumissa voi varata raajalle osittain. Käveleminen ei siksi sulje pois murtumaa. Äkillisesti kipeä tai ontuva kissa tutkitaan, eikä sen liikkumista kokeilla pakottamalla.
Onko avomurtumassa aina luu näkyvissä?
Ei. Pienikin ihorikko voi olla yhteydessä murtumaan. Kaikki haavat murtuman lähellä kerrotaan eläinlääkärille, sillä tulehdusriski vaikuttaa hoitoon.
Saako liikkumista lisätä, kun kissa ei enää onnu?
Vain hoito-ohjeen mukaan. Kissa voi käyttää raajaa ennen riittävää luutumista. Kontrollitutkimukset ja tarvittavat kuvat auttavat arvioimaan, milloin rasitusta voi lisätä.
Tassusen toimitus
Lähteet
- Fractured Limbs, American College of Veterinary Surgeons, luettu 2026-11-05.
- Bone Disorders in Cats, Merck Veterinary Manual, luettu 2026-11-05.
- Joint Trauma in Dogs and Cats, Merck Veterinary Manual, luettu 2026-11-05.
- Bandage and Splint Care for Cats, VCA Animal Hospitals, luettu 2026-11-05.
- First aid for broken bones, PDSA, luettu 2026-11-05.
- Cat First Aid, Cats Protection, luettu 2026-11-05.
- Get the Facts about Pain Relievers for Pets, U.S. Food and Drug Administration, luettu 2026-11-05.
- Frequently Asked Questions & Myths, WSAVA Global Nutrition Committee, luettu 2026-11-05.
- 2022 ISFM Consensus Guidelines on Management of the Inappetent Hospitalised Cat, Journal of Feline Medicine and Surgery, luettu 2026-11-05.







