Luutulehdus (osteomyeliitti) kissoilla: syyt, oireet ja ehkäisy

Osteomyeliitin hoito on monipuolista:

• pitkä antibioottihoito (lääke valitaan viljelyn tulosten perusteella);
• pesäkkeen kirurginen puhdistus (sekvestereiden eli kuolleiden luunpalojen poisto);
• märkäonteloiden dreneeraus;
• kipua ja tulehdusta lievittävä lääkitys sekä haavanhoito.

Vaikeissa tapauksissa, kun muutokset ovat pysyviä, raaja voidaan joutua amputoimaan.

Miksi toimenpiteitä voidaan tarvita?

Kuollut luu ja infektoitunut kudos voivat ylläpitää tulehdusta, joten niiden poistaminen voi olla välttämätöntä. Myös mahdollinen löystynyt kiinnitysmateriaali arvioidaan. Hoitosuunnitelmassa on säilytettävä luun riittävä vakaus ja huomioitava murtuman paranemisvaihe. Kiinnitysmateriaalin käsittelyä ei ratkaista pelkän märkävuodon perusteella ilman alueen tutkimista.

Jos lähtökohtana on sairas hammas tai muu paikallinen infektiopesäke, myös se on hoidettava. Vain pintahaavan sulkeutuminen ei poista syvempää syytä. Amputaatio on yksi mahdollisuus vaikeassa, hoitoon reagoimattomassa raajan infektiossa, mutta se ei ole automaattinen ratkaisu jokaiseen osteomyeliittiin. Tavoitteena on kivun ja infektion hallinta sekä mahdollisimman hyvä toimintakyky.

Lääkitys ja kotihoito

Antibiootin valinnassa huomioidaan viljely ja herkkyys, infektion sijainti sekä kissan muu terveydentila. Sieni-infektio vaatii siihen kohdistuvaa arviointia ja hoitoa. Lääkityksen kesto ja kontrollit määritellään yksilöllisesti. Hoitoa ei pidä lyhentää vain siksi, että fisteli lakkaa erittämästä, eikä tehottomalta vaikuttavaa lääkettä jatketa loputtomasti ilman uutta arviota.

Kivunlievitys suunnitellaan tälle kissalle. Ihmisten lääkkeitä tai toisen eläimen vanhaa valmistetta ei käytetä omin päin. Ruokahalun heikkenemisestä ja lääkkeiden antamisen vaikeuksista kerrotaan hoitavalle eläinlääkärille. Kipeää tai pahoinvoivaa kissaa ei pakkosyötetä; ravinnonsaannin tukeminen ratkaistaan sen tilanteeseen sopivalla tavalla.

Liikkumista rajoitetaan ohjeen mukaan, jos luu on heikentynyt, murtunut tai sitä on leikattu. Järjestä ruoka, vesi ja laatikko helposti saavutettaviksi ja estä rajut hypyt. Jos käytössä on sidos tai lasta, pidä se puhtaana ja kuivana. Kastuminen, luisuminen, paha haju, uusi turvotus tai kissan äkillinen sidoksen pureskelu vaatii yhteydenottoa. Sidosta ei korjata kiristämällä sitä omin päin.

Hoitovasteen seuranta

Kontrolleissa verrataan kipua, ontumista, turvotusta ja haavan tilaa aiempiin löydöksiin. Tarvittaessa toistetaan kuvantaminen tai mikrobitutkimuksia ja tarkistetaan lääkityksen turvallisuutta verikokeilla. Myös syöminen, painonkehitys ja tavallinen arki kertovat hoidon kuormituksesta. Uusi märkävuoto tai palaava kipu on peruste ottaa yhteys ennen seuraavaa varattua kontrollia.

Toipumisen aikana oireet ja luun rakenne eivät välttämättä korjaannu samassa tahdissa. Kissan piristyminen ei yksin osoita, että kuormitusta voisi lisätä turvallisesti. Hoitava eläinlääkäri kertoo, milloin liikuntaa voidaan lisätä ja mistä muutoksista pitää ilmoittaa heti.