Lääkeaine · Loislääke (yhdistelmä)

Imidaklopridi ja moksidektiiniImidaklopridi ja moksidektiini: paikallisvaleluliuos kirppuihin, punkkeihin ja matoihin koirille ja kissoille

Imidaklopridi ja moksidektiini on paikallisvaleluliuoksena annosteltava yhdistelmä koirille ja kissoille, joilla on tai joita uhkaavat kirput ja lisäksi vähintään yksi muu loinen. Imidaklopridi pysyy iholla ja tappaa kirput, kun taas moksidektiini imeytyy elimistöön ja vaikuttaa punkkeihin, keuhkomatoihin, sydänmadon toukkiin ja suolistomatoihin. Koirien ja kissojen valmisteissa on eri vahvuudet, eikä niitä saa vaihtaa lajien välillä.

Tarkistettu 15.11.2026 · Lähteet: viralliset valmisteyhteenvedot

LääkeryhmäLoislääke (yhdistelmä)

EläinlajiKoira, Kissa

LääkemuodotPaikallisvaleluliuos

Lähteet2 valmisteyhteenvetoa

Tärkeä varoitus

Imidaklopridi on myrkyllistä linnuille, etenkin kanarialinnuille, joten yhdistelmää ei saa koskaan käyttää niille. Molemmat aineet voivat vahingoittaa kaloja ja muita vesieliöitä, eivätkä käsitellyt koirat saa uida joissa, järvissä tai lammissa 4 vuorokauteen käsittelyn jälkeen. Kissoilla ja freteillä, joilla on jo aikuisia sydänmatoja, hoito voi aiheuttaa vakavia reaktioita ja jopa kuoleman.

Tärkeimmät asiat

Yhdistelmä on tarkoitettu lemmikeille, jotka tarvitsevat samanaikaisesti kirppujen torjuntaa ja vähintään yhden muun loisen hoitoa, ei pelkkiin kirppuihin.
Koirien ja kissojen valmisteet eivät ole keskenään vaihdettavissa: älä koskaan laita koirien pipettiä kissalle tai fretille äläkä kissojen pipettiä koiralle.
Sydänmatoalueilla testaa yli 6 kuukauden ikäiset koirat, kissat ja fretit ensin; kissoilla, joilla on aikuisia sydänmatoja, hoito voi johtaa kuolemaan.
Colliet, vanhaenglanninlammaskoirat ja sukuiset rodut eivät saa nuolla tai niellä nestettä, koska se voi aiheuttaa vakavia hermosto-oireita.
Älä käytä tiineille, imettäville tai siitoseläimille, alle 7 viikon ikäisille pennuille tai alle 9 viikon ikäisille kissanpennuille.
Pidä käsitellyt koirat poissa joista ja lammista 4 vuorokautta ja vältä toistuvaa shampoopesua, joka voi heikentää tehoa.
Lyhyt kuolaaminen on vaaratonta, mutta hengitysvaikeudet, vapina tai horjuminen käsittelyn jälkeen vaativat eläinlääkäriä heti.
Älä koskaan käytä sitä kanarialinnuille tai muille linnuille: imidaklopridi on niille myrkyllistä.

Mistä aineesta on kyse

Kyseessä on kahden loislääkeaineen kiinteä yhdistelmä. Imidaklopridi kuuluu kloorinikotinyylien hyönteismyrkkyryhmään ja vaikuttaa ihon pinnalla aikuisiin kirppuihin ja kirpun toukkiin. Moksidektiini on toisen sukupolven makrosyklinen laktoni milbemysiinien ryhmästä; se pääsee verenkiertoon ja tehoaa moniin sisä- ja ulkoloisiin, kuten punkkeihin ja sukkulamatoihin. Yhdistelmä on tarkoitettu vain eläimille, jotka tarvitsevat kirppujen torjuntaa yhdessä toisen mainitun loisen hoidon tai ehkäisyn kanssa; se ei ole yleinen pelkkien kirppujen hoito. Reseptisäännöt vaihtelevat maittain.

Lääkemuodot

Vain paikallisvaleluliuoksena kertakäyttöisissä pipeteissä. Koirien pipettejä on kokoja painon mukaan, ja niissä on eri suhde kahta ainetta kuin kissojen pipeteissä, joten koirien valmistetta ei saa koskaan käyttää kissalle tai fretille eikä kissojen valmistetta koiralle.

Mihin ainetta käytetään

Kirput (Ctenocephalides felis) koirilla ja kissoilla: olemassa olevan tartunnan hoito ja suoja uusilta kirpuilta.
Kirppuallerginen ihottuma eli kutiseva ihoallergia kirpunpuremille koirilla ja kissoilla osana laajempaa hoitosuunnitelmaa.
Väiveet (Trichodectes canis) koirilla.
Korvapunkit (Otodectes cynotis) koirilla ja kissoilla.
Koiran syyhy (Sarcoptes scabiei var. canis), ihoon kaivautuvien punkkien aiheuttama hyvin kutiseva ihosairaus.
Koiran demodikoosi, karvatupissa elävien Demodex canis -punkkien aiheuttama ihosairaus.
Kissan syyhy (Notoedres cati), rupinen ja kutiseva pään ja korvien syyhy.
Sydänmatotaudin (Dirofilaria immitis) ehkäisy koirilla ja kissoilla nuoria toukkia tappamalla; koirilla myös veressä kiertävien poikasmatojen (mikrofilarioiden) hoito.
Ihomato (Dirofilaria repens) koirilla: ehkäisy, aikuisten matojen hoito ja mikrofilarioiden vähentäminen veressä.
Koiran keuhko- ja sydänmato (Angiostrongylus vasorum, ranskalainen sydänmato): ehkäisy ja hoito; lisäksi ketun keuhkomato (Crenosoma vulpis).
Spirokerkoosin (Spirocerca lupi) ehkäisy ja nenämadon Eucoleus boehmi hoito koirilla.
Kissan keuhkomadot: Aelurostrongylus abstrusus (ehkäisy ja hoito), Troglostrongylus brevior ja Eucoleus aerophilus (aikuiset madot).
Silmämato (Thelazia callipaeda) koirilla ja kissoilla.
Suolistomadot: suolinkaiset, hakamadot ja piiskamato koirilla (Toxocara canis, Ancylostoma caninum, Uncinaria stenocephala, Toxascaris leonina, Trichuris vulpis) sekä suolinkainen ja hakamato kissoilla (Toxocara cati, Ancylostoma tubaeforme).

Näin aine vaikuttaa

Kaksi ainetta vaikuttavat loisiin eri tavoin. Imidaklopridi sitoutuu voimakkaasti kirppujen keskushermoston nikotiinisiin asetyylikoliinireseptoreihin, estää hermoviestien välittymisen ja aiheuttaa halvauksen ja kuoleman; myös lemmikin ympäristössä olevat kirpun toukat kuolevat joutuessaan kosketuksiin käsitellyn eläimen kanssa. Nisäkkäissä samat reseptorit sitovat sitä vain heikosti, eikä se juuri kulkeudu aivoihin, joten sillä on hyvin vähän vaikutusta itse lemmikkiin. Moksidektiini vaikuttaa loisten GABA:n ja glutamaatin säätelemiin kloridikanaviin: kanavat avautuvat, kloridia virtaa sisään ja hermo- ja lihassolut lukittuvat lepotilaan. Loinen veltostuu ja halvaantuu ja sitten kuolee tai poistuu elimistöstä. Moksidektiini tappaa sydänmadon ja ihomadon toukkia ja tehoaa myös suolistomatoihin.

Kuinka nopeasti aine vaikuttaa

Imidaklopridi levittäytyy iholle vuorokauden kuluessa annostelusta ja on havaittavissa kehon pinnalla koko suojan ajan. Koirilla moksidektiinin pitoisuus veressä on suurimmillaan noin 4–9 vuorokauden kuluttua annostelusta, kissoilla noin 1–2 vuorokauden kuluttua. Yksi käsittely suojaa uusilta kirpuilta 4 viikkoa, ja koirat ovat suojassa sydänmadon, ihomadon ja Angiostrongylus-madon uusintatartunnalta 4 viikkoa. Kotona jo olevista kirpun koteloista voi kuoriutua kirppuja vielä 6 viikkoa tai pidempään hoidon aloittamisen jälkeen, joten kirppuja voi näkyä vielä jonkin aikaa.

Näin lääke annetaan

Punnitse eläin mahdollisimman tarkasti, jotta oikea pipettikoko voidaan valita.
Koirat: anna koiran seistä, levitä karvat lapaluiden välistä niin, että paljas iho näkyy, ja purista koko pipetin sisältö ehjälle iholle.
Annostele kohtaan, jota eläin ei yllä nuolemaan; älä annostele suuhun, silmiin tai korviin.
Älä anna juuri käsiteltyjen eläinten nuolla toisiaan, ja pidä ne erillään käsittelemättömistä eläimistä, kunnes kohta on kuivunut.
Korvapunkkien hoidossa puhdista ulkokorvakäytävästä irtonainen lika varovasti jokaisella hoitokerralla, mutta älä koskaan tiputa valmistetta korvaan.
Yksi tai kaksi lyhyttä kosketusta veteen suojan aikana tuskin heikentää sitä, mutta toistuva shampoopesu tai kastuminen voi heikentää.
Anna käsitellyn kohdan kuivua ennen kuin eläin makaa nahan, kankaiden, muovin tai kiillotettujen pintojen päällä, joita liuotin voi tahrata tai vahingoittaa.

Tiineys, imetys ja jalostus

Turvallisuutta ei ole osoitettu tiineillä tai imettävillä koirilla ja kissoilla, joten käyttöä tiineyden ja imetyksen aikana ei suositella. Yhdistelmää ei pidä käyttää myöskään siitoseläimille, uroksille eikä naaraille.

Yhteisvaikutukset muiden lääkkeiden kanssa

Kun eläin saa tätä yhdistelmää, sille ei pidä antaa muita makrosyklisten laktonien ryhmän loislääkkeitä, kuten toista avermektiini- tai milbemysiinivalmistetta. Yhteisvaikutuksia eläinlääkärien rutiinisti käyttämien lääkkeiden tai lääketieteellisten ja kirurgisten toimenpiteiden kanssa ei ole havaittu. Sitä, onko yhdistelmän antaminen turvallista samana päivänä aikuisia sydänmatoja tappavan lääkkeen kanssa, ei ole tutkittu.

Milloin ainetta ei saa käyttää

Ei alle 7 viikon ikäisille pennuille eikä alle 9 viikon ikäisille kissanpennuille.
Ei eläimille, jotka ovat allergisia imidaklopridille, moksidektiinille tai muille aineosille.
Ei koirille, joilla on sydänmatotaudin vaikein vaihe (luokka 4).
Koirien valmistetta ei saa käyttää kissoille tai freteille, eikä kissojen valmistetta koirille.
Älä koskaan käytä kanarialinnuille tai muille linnuille.
Ei suositella tiineyden tai imetyksen aikana eikä siitoseläimille.
Yli 6 kuukauden ikäiset kissat ja fretit on tutkittava ensin sydänmadon varalta, koska aikuisia sydänmatoja kantavan eläimen hoito voi aiheuttaa vakavaa haittaa ja jopa kuoleman.
Vähintään 6 kuukauden ikäiset koirat sydänmatoalueilla on testattava aikuisten sydänmatojen varalta ennen hoidon aloittamista.
Alle 1 kg:n eläimiä sekä sairaita tai heikkoja eläimiä saa hoitaa vasta, kun eläinlääkäri on arvioinut hyödyt ja riskit.

Hyvä tietää

Colliet, vanhaenglanninlammaskoirat ja niiden sukuiset rodut ja risteytykset vaativat erityistä huolellisuutta: annostele täsmälleen ohjeiden mukaan, äläkä anna niiden nuolla tai niellä valmistetta lainkaan.
Koirilla, joilla on sydänmato ja veressä poikasmatoja, esiintyy usein oksentelua, ripulia, yskää ja hengitysvaikeuksia, ja vaikeat hengitysoireet voivat vaatia kiireellistä hoitoa.
Kissan vaikea syyhy voi olla hengenvaarallinen; pelkkä paikallisvaleluliuos ei välttämättä riitä, ja tukihoitoa tarvitaan.
Kodin muut lemmikit voivat tuoda takaisin kirppuja, punkkeja, matoja, sydänmatoa tai keuhkomatoa, ja ne on myös hoidettava sopivalla valmisteella.
Koska kirpun koteloista kuoriutuu jatkuvasti uusia kirppuja, paikallisvaleluliuoksen yhdistäminen kodin käsittelyyn katkaisee kirppujen elinkierron nopeammin.
Väiveiden, korvapunkkien tai Angiostrongylus-madon hoidon jälkeen suositellaan eläinlääkärin jälkitarkastusta, koska joillakin eläimillä loiset eivät häviä kokonaan.
Koiran nenämatotartunnassa estä koiraa syömästä omia ulosteitaan hoidon aikana, jotta se ei tartuta itseään uudelleen.
Demodikoosissa eläinlääkäri tutkii ihoraapenäytteitä ja jatkaa hoitoa, kunnes ne ovat puhtaita; koirat, jotka eivät parane, tarvitsevat toisenlaisen hoidon.

Mahdolliset haittavaikutukset

Koirilla yleisiä haittavaikutuksia (1–10 eläintä 100 käsitellystä) ovat ripuli, oksentelu, yskä, työläs tai nopea hengitys, heikko ruokahalu ja väsymys; niitä esiintyy lähinnä koirilla, joilla on jo sydänmato ja veressä poikasmatoja. Muilla koirilla oksentelu on harvinaista. Koirien hyvin harvinaisia haittavaikutuksia (alle 1 eläimellä 10 000:sta) ovat rasvainen turkki, karvanlähtö, kutina tai punoitus annostelukohdassa, levottomuus, kuolaaminen, hermosto-oireet kuten horjuminen ja lihasvapina, yleinen kutina, heikko ruokahalu ja väsymys. Kissoilla harvinaisia (1–10 eläintä 10 000:sta) ovat rasvainen turkki annostelukohdassa, oksentelu, paikalliset allergiset reaktiot ja ihon punoitus; hyvin harvinaisia ovat levottomuus, kuolaaminen, hermosto-oireet nuolemisen jälkeen, kutina, heikko ruokahalu ja väsymys. Kuolaaminen ei ole myrkytyksen merkki ja loppuu muutamassa minuutissa. Ilmoita haittavaikutuksista eläinlääkärin kautta, myyntiluvan haltijalle tai kansalliselle viranomaiselle.

Ota heti yhteys eläinlääkäriin, jos

Hengitysvaikeuksia, jatkuvaa yskää, toistuvaa oksentelua tai ripulia käsittelyn jälkeen, etenkin koiralla, jolla voi olla sydänmato.
Horjuvaa kävelyä, vapinaa, laajentuneet pupillit, värisevät silmät tai poikkeavaa hengitystä, etenkin jos eläin nuoli tai nieli valmistetta.
Collie, vanhaenglanninlammaskoira tai niiden sukuinen rotu nuoli tai nieli nestettä.
Yhdistelmää käytettiin kissalle, jolla voi olla aikuisia sydänmatoja, ja kissa sairastuu.
Koirien valmistetta laitettiin vahingossa kissalle tai fretille.

Löydä lähin eläinlääkäri eläinlääkärioppaasta.

Annostelu

Emme kerro annoksia tällä sivulla. Annos riippuu eläimen painosta, lajista ja tilanteesta, ja sen määrää eläinlääkäri. Noudata aina hänen ohjettaan ja pakkausselostetta.

Jos lääkettä on saatu liikaa

Iholle annosteltuna aikuiset koirat ja kissat sietivät selvästi tavallista suurempia määriä ilman haittavaikutuksia. Pennut ja kissanpennut, jotka saivat toistuvasti suuria määriä, eivät saaneet vakavia turvallisuusongelmia, mutta niillä esiintyi ohimenevää pupillien laajentumista, kuolaamista, oksentelua ja nopeaa hengitystä. Vahingossa nielemisen tai yliannostuksen jälkeen voi esiintyä hyvin harvinaisia hermosto-oireita: horjumista, koko kehon vapinaa, laajentuneita pupilleja, jotka reagoivat heikosti valoon, silmien värinää, poikkeavaa hengitystä, kuolaamista ja oksentelua, yleensä ohimenevästi. Ivermektiinille herkillä collieilla osan pipetin nieleminen aiheutti vakavia hermosto-oireita. Erityistä vastalääkettä ei ole; eläinlääkäri hoitaa oireita, ja lääkehiilestä voi olla apua.

Turvallisuus ihmiselle

Neste voi ärsyttää ihoa, silmiä ja suuta; hyvin harvoin se aiheuttaa herkille ihmisille ihon herkistymistä, puutumista, kirvelyä tai pistelyä iholla tai hengitysteiden ärsytystä.
Bentsyylialkoholille, imidaklopridille tai moksidektiinille allergisten ihmisten on annosteltava valmistetta varoen, eikä kenenkään pidä syödä, juoda tai tupakoida annostelun aikana.
Pese kädet huolellisesti jälkeenpäin ja pese iholle joutunut neste heti saippualla ja vedellä; huuhtele silmät hyvin vedellä, jos niihin roiskuu nestettä.
Älä silitä tai harjaa eläintä, ennen kuin käsitelty kohta on kuiva.
Jos iho- tai silmäoireet eivät häviä tai nestettä niellään, hakeudu heti lääkärin neuvontaan ja näytä pakkausseloste tai etiketti.

Mitä aineelle tapahtuu elimistössä

Imidaklopridi pysyy pääasiassa iholla: vuorokauden kuluessa se on levittäytynyt kehon pinnalle, ja se pysyy siellä koko suojan ajan. Moksidektiini imeytyy ihon läpi ja leviää kudoksiin koko elimistöön; koska se liukenee hyvin rasvaan, se kertyy pääasiassa rasvakudokseen ja vapautuu hitaasti. Sitä voidaan mitata verestä koko käsittelyä seuraavan kuukauden ajan. Sen puoliintumisaika on koirilla noin 28,4 vuorokautta ja kissoilla 18,7–25,7 vuorokautta, mikä selittää pitkäkestoisen suojan matojen toukkia vastaan.

Miksi oikea käyttö on tärkeää

Loislääkkeiden käyttö silloin, kun niitä ei tarvita, tai ohjeista poikkeavalla tavalla lisää loisiin kohdistuvaa painetta muuttua vastustuskykyisiksi, ja hoito voi silloin lakata tehoamasta hyvin. Siksi päätöksen yhdistelmän käytöstä on perustuttava todettuun loiseen ja loismäärään tai yksittäisen eläimen todelliseen paikalliseen riskiin eikä jokaisen lemmikin rutiinihoitoon.

Mitä tutkimuksissa on havaittu

Laboratorio- ja kenttätiedot koskevat enimmäkseen turvallisuutta. Turvallisuutta sydänmatoa sairastavilla koirilla tutkittiin laboratoriokoirilla, joilla oli lievä tauti (luokat 1 ja 2), ja kenttätutkimuksessa vain muutamalla koiralla, joilla oli luokan 3 tauti, joten koirat, joilla on selviä tai vaikeita sydänmatotaudin oireita, tarvitsevat eläinlääkärin huolellisen harkinnan. Tehoa aikuisiin ihomatoihin (Dirofilaria repens) ei ole tutkittu kenttäolosuhteissa. Demodikoosia sairastavilla koirilla säännöllinen hoito paransi ihoa selvästi etenkin lievissä ja keskivaikeissa tapauksissa. Tutkimukset osoittivat, että säännöllinen käyttö suojaa koiria Uncinaria-hakamatotartunnalta, ja sydänmatoalueilla se voi vähentää huomattavasti uusien suolinkais-, hakamato- ja piiskamatotartuntojen todennäköisyyttä.

Säilytys

Säilytä alle 30 °C:ssa. Avaamattomat pakkaukset säilyvät 3 vuotta. Pidä pipetit läpipainopakkauksessa käyttöön asti ja poissa lasten ulottuvilta.

Hävittäminen

Älä heitä jäämiä viemäriin tai sekajätteeseen. Imidaklopridi ja moksidektiini voivat vahingoittaa kaloja ja muita vesieliöitä, joten palauta käyttämätön valmiste apteekkiin tai paikalliseen keräykseen.

Usein kysyttyä

Voinko käyttää koirien valmistetta kissalleni?

Et. Koirien pipeteissä on eri suhde kahta ainetta, eikä niitä saa käyttää kissoille tai freteille; kissat tarvitsevat kissojen valmisteen.

Suojaako se puutiaisilta?

Puutiaiset eivät ole sen hyväksyttyjen käyttöaiheiden joukossa. Se kattaa kirput, useat punkit, koirien väiveet, sydänmadon toukat, keuhkomadot ja suolistomadot.

Onko se turvallinen collieille?

Colliet, vanhaenglanninlammaskoirat ja sukuiset rodut vaativat erityistä huolellisuutta, koska jo osan nesteestä nieleminen aiheutti herkille collieille vakavia hermosto-oireita.

Voiko koirani uida käsittelyn jälkeen?

Pidä koira poissa joista, järvistä ja lammista 4 vuorokautta, koska aineet vahingoittavat kaloja. Yksi tai kaksi lyhyttä uintia myöhemmin tuskin heikentää tehoa.

Tarvitseeko lemmikkini ensin sydänmatotestin?

Yli 6 kuukauden ikäiset koirat, kissat ja fretit sydänmatoalueilla on tutkittava ensin, koska yhdistelmä ei tapa aikuisia sydänmatoja ja voi vahingoittaa vakavasti tartunnan saaneita kissoja.

Kissani kuolasi käsittelyn jälkeen. Onko se myrkyttynyt?

Yleensä ei. Kuolaaminen kohdan nuolemisen jälkeen ei ole myrkytyksen merkki ja loppuu muutamassa minuutissa; oikea annostelutapa vähentää nuolemista.

Voinko käyttää sitä tiineelle tai imettävälle koiralle?

Ei suositella, koska turvallisuutta tiineyden ja imetyksen aikana ei ole osoitettu, eikä sitä pidä käyttää siitoseläimille.

Miksi näen yhä kirppuja käsittelyn jälkeen?

Kotona jo olevista kirpun koteloista voi kuoriutua kirppuja vielä 6 viikkoa tai pidempään, joten myös kodin käsittely katkaisee kirppujen elinkierron nopeammin.

Onko se vaarallinen lemmikkilinnulleni?

On. Linnut reagoivat imidaklopridiin huonosti, kanarialinnut eniten, joten tätä paikallisvaleluliuosta ei saa koskaan laittaa lemmikkilinnulle.

Lue myös

Muita lääkeaineita

Lähteet

Valmisteyhteenveto: spot-on, dogs (Iso-Britannian eläinlääkevirasto VMD)
Valmisteyhteenveto: spot-on, cats (Iso-Britannian eläinlääkevirasto VMD)

Tämä sivu on yleistä tietoa, ei lääkesuositus. Emme myy lääkkeitä. Tiedot eivät korvaa eläinlääkärin vastaanottoa eivätkä pakkausselostetta. Hätätilanteessa soita päivystävälle eläinlääkärille: eläinlääkäriopas.