Kouristukset koiralla

Yleiskuvaus

Epileptinen kohtaus ja muut kouristukset

Epileptisessä kohtauksessa aivojen hermosolut aktivoituvat hetkellisesti liian voimakkaasti ja samanaikaisesti. Kohtaus voi näkyä liikkeiden, tajunnan tai käytöksen muutoksena. Koko kehon kouristelu on yksi kohtauksen ilmenemismuoto.

Yksittäinen kohtaus voi olla elimistön reaktio tilapäiseen myrkytykseen tai aineenvaihdunnan häiriöön. Epilepsiaa määrittää taipumus saada vähintään 2 ilman välitöntä laukaisevaa syytä alkavaa kohtausta vähintään 24 tunnin välein.

Britannian perusterveydenhuollossa 0,82 %:lle koirista kirjattiin vähintään yksi kohtaus vuoden 2013 aikana. Ensimmäinen kohtaus kirjattiin saman vuoden aikana 0,62 %:lle koirista.

Pitkittynyttä kohtausta kutsutaan status epilepticukseksi, jos kouristelu jatkuu 5 minuutin kohdalla. Status epilepticus voi tarkoittaa myös useita kohtauksia ilman tajunnan palautumista niiden välillä.

Lyhyen kohtauksen liikeoireet loppuvat yleensä itsestään, mutta koira voi tarvita aikaa palautuakseen ennalleen. Kohtausryppäässä yksittäiset kohtaukset voivat loppua itsestään, mutta niitä tulee useita saman vuorokauden aikana.

Syyt

Aivojen ulkopuoliset syyt

Liian matala verensokeri voi laukaista kouristuskohtauksen. Myös veren suolapitoisuuksien häiriö voi aiheuttaa kohtauksia. Maksan toimintahäiriö voi aiheuttaa reaktiivisia kouristuskohtauksia. Myrkytys voi muuttaa aivojen toimintaa äkillisesti ilman, että koiralla on epilepsia.

Aivojen sairaudet ja alttius kohtauksiin

Aivokasvain voi aiheuttaa kohtauksia, jos se muuttaa ympäröivän aivokudoksen toimintaa. Kohtauksia voivat aiheuttaa myös aivokudoksen tulehdus tai verenkiertohäiriö. Pään vamma voi vaurioittaa aivokudosta ja altistaa kouristuskohtauksille. Jos muuta syytä ei tutkimuksissa löydy ja kohtaukset toistuvat, eläinlääkäri voi päätyä idiopaattisen epilepsian diagnoosiin.

Pitkittyneen kohtauksen vuoksi hoidettujen koirien ryhmässä 28 koiralla todettiin tulehduksellinen aivosairaus. Saman ryhmän koirista 16:lla epäiltiin myrkytystä.

Ksylitolia sisältävä tuote on yksi mahdollinen altistus, jota selvitetään äkillisen kohtauksen yhteydessä. Munuaisvaivoihin liittyvät aineenvaihdunnan häiriöt voivat altistaa reaktiivisille kohtauksille. Voimakas ylikuumeneminen voi itsessään laukaista kohtauksen.

Riskitekijät

Idiopaattista epilepsiaa epäillään usein, jos ensimmäiset kohtaukset alkavat 6 kuukauden ja 6 vuoden välillä. Perinnölliseen epilepsiaan voivat vaikuttaa useat geenit yhdessä ympäristötekijöiden kanssa. Selvästi tavanomaisen alkamisiän ulkopuolella eläinlääkäri tutkii erityisesti muita syitä. Britannian vastaanotoilla mopsin kohtauksen vetosuhde oli 3,41 verrattuna labradorinnoutajaan. Kaikkien kohtauksen saaneiden koirien mediaani-ikä oli brittiläisessä potilasjoukossa 7,27 vuotta.

Perinnöllisen epilepsian ensimmäinen kohtaus tulee usein 1–5 vuoden iässä. Rakenteelliseen epilepsiaan liittyvä ensimmäinen kohtaus on usein myöhemmällä iällä kuin idiopaattisessa epilepsiassa. Leikkaamattoman uroksen vetosuhde kohtaukselle oli brittiläisessä potilasjoukossa 1,47 verrattuna leikkaamattomaan narttuun.

Myrkytyksen mahdollisuus on erityisen tärkeä selvittää, jos koira on päässyt käsiksi etanasyötteihin tai pakkasnesteeseen. Pitkittynyt kohtaus oli ensimmäinen havaittu kohtaus 56 koiralla yhdessä sairaalaseurannassa.

Tyypilliset oireet

Koko kehon kohtauksessa koira voi menettää tajuntansa.

• Koira voi jäykistyä ennen raajojen rytmistä liikettä.
• Jalat voivat liikkua kuin koira juoksisi tai soutaisi.
• Suusta voi valua runsaasti kuolaa.
• Virtsaa voi päästä alle kohtauksen aikana.
• Paikallisalkuisessa kohtauksessa silmäluomi, huuli tai korva voi nykiä toistuvasti.
• Toisinaan leuat liikkuvat rytmisesti kuin koira pureskelisi.

Paikallisalkuisen kohtauksen aikana koira voi pysyä tajuissaan. Paikallisalkuinen kohtaus voi levitä koko kehon kohtaukseksi. Yksittäinen kouristuskohtaus kestää usein 1–2 minuuttia. Koira voi olla kohtauksen jälkeen levoton, sekava tai hetkellisesti sokea.

Koiran käytös voi muuttua jo ennen kuin varsinainen kouristus alkaa. Toipumisvaiheessa koira voi kuljeskella levottomana tai nukahtaa syvään uneen. Kohtauksen jälkeen koira voi olla tavallista nälkäisempi tai janoisempi.

Jotkin paikallisalkuiset kohtaukset näkyvät vain toispuolisena raajan liikkeenä. Yleistynyt kohtaus voi alkaa koiran levätessä tai nukkuessa. Kohtauksen jälkeinen sekavuus voi kestää minuuteista tunteihin.

Komplikaatiot ja seuraukset

Pitkittyneen kohtauksen seuraukset

Pitkä kouristelu voi nostaa ruumiinlämmön vaarallisen korkeaksi. Jatkuva lihastyö voi hajottaa lihassoluja. Lihassoluista vapautunut myoglobiini voi vaurioittaa munuaistiehyitä. Pitkittynyt kohtaus voi aiheuttaa hapenpuutetta. Noin 30 minuuttiin jatkuva kohtaus voi aiheuttaa pysyviä aivosolujen vaurioita.

Vakavan tai jatkuvan kohtauksen jälkeen koiran keuhkoihin voi harvoin kertyä nestettä. Virtsa voi lihasvaurion jälkeen näyttää punertavalta, jos siihen on päätynyt myoglobiinia.

Toipuminen kohtauspitkittymän jälkeen

Kolmen eläinsairaalan 124 koiran ryhmässä 29,8 % pitkittyneen kohtauksen saaneista kuoli tai lopetettiin sairaalahoidon aikana. Kotiutuneista 87 koirasta 74:n kohdalla saatiin tietoa pitkittyneen kohtauksen uusiutumisesta. Pitkittynyt kohtaus uusiutui 20:llä eli 27 %:lla näistä seuratuista koirista. Uusiutumisen seuranta-ajan mediaani oli 9 kuukautta. Niistä koirista, joilla pitkittynyt kohtaus uusiutui, 50 %:lla uusiutuminen tapahtui 2 kuukauden kuluessa kotiutumisesta. Aiemmin lääkkeille huonosti vastanneeseen epilepsiaan liittyi seurannassa suurempi pitkittyneen kohtauksen uusiutumisen todennäköisyys.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Kohtauksen tunnistaminen

Kuvaus kohtauksen alusta, kestosta ja palautumisesta auttaa arvioimaan, oliko kyse epileptisestä kohtauksesta. Video voi näyttää, alkoiko nykiminen yhdestä raajasta tai kasvojen toiselta puolelta. Pyörtyminen voi muistuttaa kohtausta, sillä siihenkin voi liittyä lihasnykäyksiä. Pyörtymisen jälkeen koira palautuu yleensä nopeasti, kun taas kouristuskohtauksen jälkeen voi olla sekavuutta. Jos koira kaatuu rasituksessa tai yskiessään, eläinlääkäri selvittää myös sydänperäisen pyörtymisen mahdollisuutta.

Kaatuminen voi johtua myös tasapainohäiriöstä, johon voi liittyä pään kallistumista ja tahattomia silmänliikkeitä. Kohtauksittaiseen liikehäiriöön voi liittyä tahattomia lihassupistuksia, jotka muistuttavat paikallisalkuista epileptistä kohtausta. Jos kohtaus muistuttaa pyörtymistä, eläinlääkäri voi etsiä rytmihäiriötä, sydämen sivuääntä tai pulssin poikkeamia.

Verikokeet ja aivojen tutkiminen

Päivystyksessä verensokeri voidaan tarkistaa heti, koska matala arvo voi vaatia välitöntä korjausta. Verinäytteillä voidaan selvittää myös suolatasapainoa ja maksan toimintaa. Neurologinen tutkimus auttaa löytämään viitteitä vaurion sijainnista. Jos kohtauksille epäillään rakenteellista syytä, aivot voidaan tutkia magneettikuvauksella. Aivo-selkäydinnesteen tutkimus voi kuulua jatkoselvityksiin, jos epäillään esimerkiksi tulehduksellista aivosairautta. Aivosähkökäyrällä voidaan todeta kohtaukseen liittyvää poikkeavaa sähköistä toimintaa.

Suomessa videoaivosähkökäyrää käytetään koirien epilepsian erikoistutkimuksissa.

Virtsanäyte voi kuulua perusselvityksiin, kun etsitään kohtaukselle aineenvaihdunnallista syytä. Aivosähkökäyrää ei ole kaikkialla saatavilla, joten eläinlääkäri arvioi usein kohtausta omistajan kuvauksen ja videon avulla.

Hoito

Pitkittyneen kohtauksen hoito

Päivystyksessä hoito aloitetaan vakauttamalla koiran elintoiminnot ja pysäyttämällä käynnissä oleva kohtaus. Pitkittynyt kohtaus pyritään katkaisemaan nopeasti vaikuttavalla kouristuslääkkeellä, kuten bentsodiatsepiinilla. Jos kohtaus jatkuu kouristuslääkkeistä huolimatta, sen katkaiseminen voi vaatia anestesiaa. Koiran ruumiinlämpöä ja hapensaantia seurataan, koska pitkittynyt kohtaus voi häiritä molempia. Jos kouristelu liittyy matalaan verensokeriin, hoidon täytyy korjata myös tämä laukaiseva häiriö.

Sairaalassa eläinlääkäri voi käyttää levetirasetaamia, jos kohtaus tarvitsee nopean ensilääkkeen lisäksi muuta kouristuslääkitystä. Sairaalassa voidaan korjata suolapitoisuuksien häiriöitä samalla kun kouristuslääke vaikuttaa. Brittiläisessä 124 koiran seurannassa pitkittyneen kohtauksen sairaalahoidon mediaani oli 3 päivää.

Seuranta ja pitkäaikainen lääkitys

Pitkäaikaisen kouristuslääkityksen tavoitteena on vähentää kohtausten määrää ja vaikeutta. Lääkityksen tarve arvioidaan yksilöllisesti, sillä jokainen lyhyt yksittäinen kohtaus ei vaadi jatkuvaa lääkitystä. Britannian perusterveydenhuollossa 1960 koiralle 2834:stä eli 69,2 %:lle ei aloitettu kouristuslääkettä ensimmäisen kirjatun kohtauksen yhteydessä. Eläinlääkäri voi määrätä joillekin koirille kotiin kohtauksen katkaisemiseen tarkoitetun lääkkeen.

Epilepsiaa sairastavan koiran kontrollissa tarkastellaan kohtauspäiväkirjaa ja arvioidaan hoidon tehoa. Seurantakäynnillä arvioidaan myös mahdollisia lääkkeiden haittavaikutuksia.

Koiran pitkäaikaishoitoa suunniteltaessa kohtausten hallintaa punnitaan suhteessa lääkityksen haittavaikutuksiin.

Ennaltaehkäisy

Säilytä ihmisille tarkoitetut lääkkeet koiran ulottumattomissa, koska joidenkin lääkkeiden nieleminen voi aiheuttaa kohtauksia. Kun kouristukset johtuvat esimerkiksi aineenvaihdunnan häiriöstä, taustasyyn hoito voi ehkäistä uusia reaktiivisia kohtauksia. Jos koiralla on epilepsia, pyri välttämään sen kohtauksiin liittyviä tunnettuja laukaisijoita.

Jos koiralle on määrätty jatkuva kouristuslääkitys, sen äkillinen muuttaminen voi laukaista kohtauksia. Eläinlääkärin määräämän lääkityksen säännöllisyys auttaa ylläpitämään koiran kohtausten hallintaa.

Säilytä myös ksylitolia sisältävät purukumit ja makeiset suljetussa kaapissa, sillä niitä syöneellä koiralla voi ilmetä kouristuksia.

Tärkeää koiranomistajalle

Katso kellosta, milloin kohtaus alkaa ja milloin kouristelu loppuu. Siirrä koiran läheltä esineet, joihin se voisi kolhia itseään. Estä koiraa putoamasta portaista, jos pystyt tekemään sen turvallisesti. Kuvaa kohtaus vain, jos koiran ja ihmisten turvallisuus on ensin varmistettu. Anna koiran levätä rauhassa kohtauksen jälkeen. Tarjoa vettä vasta, kun koira pystyy nielemään normaalisti. Kirjaa myös, miten koira käyttäytyi ennen kohtausta ja miten nopeasti se toipui.

Pidä lapset ja muut lemmikit poissa koiran luota kohtauksen ajan. Soita alueen eläinlääkäripäivystykseen, jos oma vastaanotto ei ole auki ja koira tarvitsee välitöntä hoitoa.

Kerro eläinlääkärille, mitä lääkkeitä koira saa ja milloin niitä annettiin viimeksi.

Katso koiralle myrkyllisiä aineita.

Usein kysyttyä

Mitä teen, jos koira saa ensimmäisen kohtauksensa?

Turvaa koiran ympäristö ja ota kohtauksesta aikaa. Ota heti yhteys eläinlääkäriin, vaikka koira toipuisi pian. Ensimmäisen kohtauksen jälkeen voidaan tarvita verikokeita ja neurologinen tutkimus, jotta esimerkiksi myrkytys tai maksasairaus voidaan tunnistaa.

Mistä tiedän, onko kyse kouristuksesta vai pyörtymisestä?

Myös pyörtymiseen voi liittyä lihasnykäyksiä, joten pelkkä nykiminen ei ratkaise syytä. Pyörtymisen jälkeen koira yleensä virkistyy nopeasti. Eläinlääkäri voi hyödyntää turvallisesti kuvattua videota ja tutkia tarvittaessa myös koiran sydämen toimintaa.

Voiko koira niellä kielensä kohtauksen aikana?

Koira ei niele kieltään kouristuskohtauksen aikana. Kättä ei pidä laittaa sen suuhun, sillä koira voi purra tahtomattaan leukojen kouristellessa. Voit suojata koiraa vammoilta siirtämällä sen ympäriltä esineet, joihin se voisi osua.

Voiko kouristuskohtaus mennä ohi itsestään?

Yksittäinen kohtaus voi loppua itsestään 1–2 minuutissa. Jos kouristus jatkuu 5 minuuttia, lähde heti päivystykseen. Päivystystä tarvitaan myös, jos koira saa uuden kohtauksen ennen kuin sen tajunta on ehtinyt palautua edellisestä.

Tarkoittaako yksi kouristuskohtaus epilepsiaa?

Yksittäinen kohtaus voi johtua ohimenevästä aineenvaihdunnan häiriöstä tai myrkytyksestä. Epilepsiassa koiralla on taipumus saada toistuvia kohtauksia ilman tällaista välitöntä laukaisevaa tekijää. Eläinlääkäri selvittää tutkimuksissa, löytyykö kohtaukselle jokin muu hoidettava syy.