Aivokasvain koiralla – oireet, tutkimukset ja hoito

Yleiskuvaus

Aivokasvaimet ovat joukko erilaisia sairauksia, joiden kasvunopeus ja hoitomahdollisuudet poikkeavat toisistaan. Meningeooma eli aivokalvokasvain on koiran tavallisin primaarinen aivokasvain. Sen osuus koirien primaarisista aivokasvaimista on noin 45 %. Myös glioomat eli aivojen tukisoluperäiset kasvaimet ovat koirilla yleisiä.

Meningeooma kasvaa yleensä hitaasti, mutta myös aggressiivisia muotoja esiintyy. Kudostasolla hyvänlaatuiseksikin luokiteltu kasvain voi vaarantaa hengen kallon ahtaassa tilassa. Kasvaimen tarkka solutyyppi varmistetaan kudosnäytteestä.

Primaariset aivokasvaimet ovat tavallisesti yksittäisiä massoja. Aivoihin voi syntyä kasvaimia myös aivolisäkkeestä tai aivokammioiden suonipunoksesta.

Syyt

Kasvain voi alkaa kallon sisältä tai levitä sinne

Useimpien koiran aivokasvainten tarkkaa syntysyytä ei tunneta. Primaarinen kasvain syntyy aivojen tai niiden ympäristön omista soluista. Gliooma kasvaa aivojen tukikudoksesta. Meningeooma puolestaan saa alkunsa aivokalvoista aivokudoksen ulkopuolelta.

Toissijainen kasvain voi olla veren mukana muualta levinnyt etäpesäke. Koiralla esimerkiksi hemangiosarkooma voi lähettää etäpesäkkeitä aivoihin. Kasvain voi levitä kallon sisään myös suoraan nenäontelosta tai viereisistä kudoksista.

Jotkin aivokammiokasvaimet voivat levitä aivo-selkäydinnesteen mukana muualle keskushermostoon. Primaarisen keskushermostokasvaimen leviäminen keskushermoston ulkopuolelle on harvinaista.

Oireet syntyvät sekä kasvaimesta että sen ympäristöstä

Kasvain voi tunkeutua hermokudokseen tai puristaa viereisiä rakenteita. Ympäröivään aivoon voi kehittyä turvotusta. Kasvain voi häiritä aivo-selkäydinnesteen kiertoa ja aiheuttaa vesipäisyyden. Kallon luut rajaavat tilan, joten kasvavalle massalle ei ole tilaa laajentua vapaasti.

Kasvain voi häiritä myös aivojen paikallista verenkiertoa. Kasvaimen alueelle voi muodostua paikallista kudoskuoliota. Laaja-alaiset turvotus- ja paineoireet voivat peittää paikallisen vaurion tunnusmerkkejä.

Riskitekijät

Aivokasvaimia todetaan etenkin keski-ikäisillä ja vanhoilla koirilla. Koirien sairastumisiän mediaani on noin 9 vuotta. Meningeoomia esiintyy useimmiten yli 7-vuotiailla koirilla. Kasvain on mahdollinen myös nuorella koiralla.

Lyhytkalloisten koirien riski on tavallista suurempi erityisesti glioomille. Meningeoomia todetaan enemmän suurilla, pitkäkalloisilla koirilla. Selvää yleistä sukupuolialttiutta hermoston kasvaimille ei ole vahvistettu.

Ruumiinavaustutkimuksissa kallonsisäisiä kasvaimia on havaittu noin 2–5 %:lla tutkituista koirista. Tämä luku kuvaa kuolemanjälkeisesti tutkittuja koiria, ei kaikkien elossa olevien koirien todennäköisyyttä sairastua. Glioomia voi esiintyä jo 6 kuukauden ikäisillä koirilla.

Tyypilliset oireet

Oireet voivat kehittyä hitaasti tai alkaa äkillisesti, ja niiden voimakkuus voi aaltoilla. Kasvaimen kasvaessa oireet tavallisesti etenevät.

• Koira saa kouristuskohtauksen tai aiemmin alkaneet kohtaukset toistuvat.

• Opitut toimintatavat unohtuvat, kiinnostus ympäristöön vähenee tai käyttäytyminen muuttuu.

• Koira kulkee pakonomaisesti ympyrää tai vaeltelee levottomasti.

• Näkö tai ympäristön huomioiminen heikkenee toisella puolella, ja koira törmää esteisiin.

• Tasapaino heikkenee, koira kallistaa päätään tai kaatuu sivulle.

• Askeleet muuttuvat poikkeuksellisen korkeiksi tai liioitelluiksi ja vartalo huojuu.

• Nielemiseen, ääneen tai silmien liikkeisiin voi tulla muutoksia.

Etuaivojen kasvain voi oireilla aluksi pelkkinä kohtauksina. Pikkuaivovauriossa liikkeiden koordinaatio voi olla huono, vaikka lihasvoima säilyy normaalina. Aivorungon vaurio voi puolestaan heikentää sekä tasapainoa että kehon toisen puolen voimaa.

Ruokahalu ja juominen voivat lisääntyä tai vähentyä etuaivojen toiminnan häiriintyessä. Pikkuaivoperäinen pään vapina voi voimistua koiran tavoitellessa ruokaa ja hävitä rentoutuessa. Tasapainohäiriöön voi liittyä silmien tahatonta, edestakaista nykimistä eli nystagmusta.

Komplikaatiot ja seuraukset

Paine, turvotus ja liitännäishaitat

Kallonsisäisen paineen nousu voi johtaa aivokudoksen siirtymiseen eli tyräytymiseen. Vaikea aivorungon vaurio voi edetä halvaantumiseen, koomaan ja kuolemaan. Nielemisvaikeus lisää ruoan ja veden hengitysteihin joutumisen sekä aspiraatiokeuhkokuumeen riskiä.

Pitkittyneeseen kohtaukseen voi liittyä ruumiinlämmön nousu ja hapenpuute. Etäpesäkkeen löytyminen aivoista merkitsee sitä, että syöpä on levinnyt alkuperäisestä sijainnistaan.

Ennuste riippuu myös kasvaimen sijainnista

Oireita lievittävästi hoidetuissa aivokasvaimissa elinajan mediaani on ollut 69 päivää. Toisessa oirehoidettujen koirien ryhmässä mediaani oli 2 kuukautta kuvantamisdiagnoosista. Aivorungon ja pikkuaivojen alueen kasvaimissa mediaani oli 28 päivää sijaintia vertailevassa tutkimuksessa. Isoaivopuoliskojen alueen kasvaimissa vastaava mediaani oli 178 päivää.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Tutkimus paikantaa oireiden lähtökohdan

Eläinlääkäri tutkii vireyden, liikkumisen, asentotunnon ja aivohermojen toiminnan. Tutkimus auttaa paikantamaan, mikä hermoston osa aiheuttaa oireet. Samat oireet voivat johtua kasvaimen lisäksi muista samaa aluetta vaurioittavista sairauksista.

Verenkuva, verikemia ja virtsatutkimus auttavat sulkemaan pois muita sairauksia ja arvioimaan nukutusriskiä. Rintakehän kuvilla ja vatsan ultraäänitutkimuksella etsitään muualla elimistössä olevaa kasvainta tai etäpesäkkeitä.

Aivokasvain on aihe ottaa huomioon jo yli 4-vuotiaana alkaneen ensimmäisen kohtauksen syynä.

Magneettikuvaus näyttää massan ja ympäröivän kudoksen

Aivojen magneettikuvaus eli MRI on ensisijainen kuvantamismenetelmä. Kuvaus tehdään koiralle nukutuksessa. Kuvista arvioidaan kasvaimen sijaintia, kokoa ja rajoja sekä turvotusta ja nesteenkierron häiriötä.

Tavallisista kallon röntgenkuvista pehmytkudoskasvaimet eivät yleensä näy. Tietokonetomografia eli CT voi auttaa erityisesti luumuutosten arvioinnissa. MRI näyttää aivorungon ja pikkuaivojen muutokset yleensä CT:tä paremmin.

Varjoaine voi auttaa näyttämään kasvaimen rajat ja sisäiset yksityiskohdat tarkemmin. Gliooma voi muistuttaa kuvissa myös aivoinfarktia, verenvuotoa tai immuunivälitteistä tulehdusta. Kasvaimen hyvä rajautuminen tai varjoaineen kertyminen ei siksi yksin määritä sen solutyyppiä.

Näytteet tarkentavat todennäköisyysdiagnoosia

Kuvantamisesta voidaan päätellä kasvaimen todennäköinen tyyppi, mutta myös paise tai muu tulehdus voi näyttää kasvaimelta. Koepala tai leikkauksessa otettu näyte varmistaa solutyypin ja auttaa arvioimaan pahanlaatuisuutta. Selkäydinnestenäytteessä voi olla lisää valkuaista tai tulehdussoluja. Kasvainsoluja löytyy nesteestä vain harvoin.

Nesteenotto suunnitellaan vasta kuvantamisen jälkeen, sillä paineen muutos voi aiheuttaa aivotyrän. Koepalan ottoonkin liittyy riskejä, kuten kohtauksia tai neurologisen tilan pahenemista.

Meningeooman kudosluokka voi olla I eli hyvänlaatuinen, II eli epätyypillinen tai III eli pahanlaatuinen. Luokitus voi auttaa arvioimaan kasvaimen käyttäytymistä.

Hoito

Oireiden lievittäminen kuuluu kaikkiin hoitolinjoihin

Eläinlääkäri suunnittelee hoidon kasvaimen sijainnin, tyypin ja koiran kokonaiskunnon perusteella. Oirehoidolla pyritään hallitsemaan kohtauksia, painetta, tulehdusta ja kipua. Kortikosteroidit voivat vähentää kasvaimen ympärillä olevaa turvotusta. Kohtauslääkkeinä voidaan käyttää esimerkiksi fenobarbitaalia tai akuuttitilanteessa diatsepaamia.

Leikkaus ja sädehoito

Leikkauksessa tavoitellaan koko kasvaimen poistamista tai turvallista pienentämistä. Aivokudosta säästetään, koska normaalin kudoksen vaurio voi aiheuttaa merkittäviä pysyviä toimintahäiriöitä. Koiran meningeooman täydellinen poistaminen voi olla vaikeaa sen tunkeutuessa ympäröivään kudokseen.

Sädehoitoa voidaan käyttää yksinään tai leikkauksen täydentäjänä. Se voi soveltua kasvaimiin, joita ei pystytä leikkaamaan turvallisesti. Haittoihin kuuluvat muun muassa toistuvien nukutusten riskit ja myöhäinen sädevaurio aivokudoksessa.

Leikkaus antaa samalla kudosnäytteen ja voi vähentää massan aiheuttamia oireita, vaikka kaikkea kasvainta ei saataisi pois. Glioomassa mikroskooppisia kasvainsoluja voi jäädä kudokseen myös näkyvän massan poistamisen jälkeen. Stereotaktisessa sädehoidossa säteily kohdistetaan hyvin tarkasti rajatulle alueelle.

Leikkauksen mahdollisiin haittoihin kuuluvat hallitsemattomat kohtaukset sekä ilman kertyminen kallon sisälle. Sädehoito voi aiheuttaa myös iho- ja silmähaittoja, kuten pysyvää karvattomuutta tai kaihia.

Solunsalpaajat ja tutkimushoidot

Glioomien lääkehoidossa on käytetty esimerkiksi temotsolomidia ja lomustiinia. Meningeoomissa on käytetty hydroksiureaa, mutta sen tehosta ainoana hoitona ei ole suuria koiratutkimuksia.

Suoraan aivokudokseen annosteltavalla hoidolla voidaan kiertää veri-aivoesteen aiheuttamia lääkkeen kulkeutumisrajoituksia.

Tutkimuskohteita ovat myös kasvaimeen suunnattavat immuunihoidot ja kasvainsoluja hajottaviin viruksiin perustuvat menetelmät.

Elinaikaluvut koskevat tiettyjä potilasryhmiä

Leikattujen koirien meningeoomien elinajan mediaanina on raportoitu noin 7 kuukautta. Eri aivokasvainten leikkaushoitoa koskevien raporttien yhteenvetomediaani oli 312 päivää. Meningeooman leikkauksen ja sädehoidon yhdistelmän jälkeen mediaanit ovat olleet 11–28 kuukautta. Pelkkää sädehoitoa saaneiden kudosnäytteellä varmistetuissa meningeoomissa mediaanit olivat 11,5–19 kuukautta.

Kaikkia sädehoidettuja aivokasvaintyyppejä tarkasteltaessa raporttien mediaanit vaihtelivat 139–906 päivään. Näiden raporttien yhteenvetomediaani oli 351 päivää. Solunsalpaajien tehoa rajoittaa muun muassa veri-aivoeste, joka vaikeuttaa lääkkeen pääsyä kohteeseensa.

Ennaltaehkäisy

Aivokasvaimen syntymistä ehkäisevää tunnettua menetelmää ei ole. Useimpien kasvainten syntysyytkin ovat edelleen epäselviä. Todetun sairauden aikana ehkäisy kohdistuu liitännäishaittoihin, kuten kohtauksiin ja kallonsisäisen paineen kohoamiseen. Kohtauslääkityksen äkillinen lopettaminen voi lisätä kohtauksia tai laukaista sarjakohtauksen.

Nielemisvaikeuksien huomioiminen on osa aspiraation riskin hallintaa.

Kohtauslääkkeiden annosta muutetaan eläinlääkärin kanssa suunnitellen, sillä omaehtoisia muutoksia ei suositella. Lääkitykseen kuuluu haittojen seuranta ja säännöllinen hoitovasteen uudelleenarviointi.

Tärkeää koiranomistajalle

Pidä päiväkirjaa kohtauksista, kävelystä, tasapainosta, näöstä, syömisestä ja käyttäytymisestä. Kirjaa muutoksen alkaminen ja sen eteneminen. Ota mukaan video arjessa näkyvästä poikkeavuudesta, jos se onnistuu turvallisesti.

Kohtauksista kannattaa tallentaa ajankohta ja kesto sekä koiran tila ennen kohtausta ja sen jälkeen.

Sovi hoitotiimin kanssa, millaiset muutokset edellyttävät yhteydenottoa ja miten koiran toimintakykyä arvioidaan kotona. Merkitse myös hyvät päivät, jotta kokonaiskuvaan eivät jää vain yksittäiset vaikeat hetket.

Seurantaan kuuluvat säännölliset tutkimukset ja tilanteen mukaan uusi kuvantaminen.

Arvioi, onnistuuko koiralta tavallinen lepo, ruokailu ja liikkuminen kotona. Kirjaa tilanteet, joissa apua tarvitaan, sekä mahdollinen levottomuus tai vuorovaikutuksen muutos. Näin hoidon tavoite voidaan suhteuttaa koiran omaan arkeen ja toimintakykyyn.

Usein kysyttyä

Tarkoittaako ensimmäinen kouristuskohtaus aivokasvainta?

Ei: kohtauksia voivat aiheuttaa myös muut rakenteelliset aivosairaudet sekä esimerkiksi myrkytys tai verensokerin lasku. Yli 5–6-vuotiaan koiran ensimmäinen kohtaus on aihe selvittää myös kasvaimen mahdollisuus. Verikokeet auttavat selvittämään myös elimistön muita sairauksia.

Voiko hyvänlaatuinen aivokasvain olla vaarallinen?

Kyllä: kallon sisällä kasvavakin hyvänlaatuinen kasvain voi painaa aivoja ja nostaa kallonsisäistä painetta. Meningeooma voi siksi aiheuttaa vaikean neurologisen haitan tai kuoleman kasvaessaan. Hoitomahdollisuuksiin vaikuttaa myös kasvaimen sijainti. Kasvaimen ympärille voi lisäksi kehittyä aivokudoksen turvotusta.

Varmistaako magneettikuva kasvaimen lajin?

Magneettikuvan perusteella voidaan muodostaa vahva epäily, mutta tarkka solutyyppi varmistetaan kudosnäytteestä. Tulehduspesäkkeet voivat muistuttaa kasvaimia kuvissa. Näytteen tutkiminen kertoo myös pahanlaatuisuudesta. Koepalan ottamisen turvallisuus arvioidaan erikseen, koska näytteenotto voi pahentaa hermosto-oireita.

Kuinka kauan aivokasvainta sairastava koira elää?

Oirehoitoa saaneessa ryhmässä elinajan mediaani oli 69 päivää. Leikkauksen ja sädehoidon yhdistelmällä hoidetuissa meningeoomissa mediaaneiksi on raportoitu 11–28 kuukautta. Ennusteeseen vaikuttavat kasvaimen tyyppi, sijainti ja kudosvaurio. Mediaani on potilasryhmän keskimmäinen elinaika, eikä se määritä yksittäisen koiran jäljellä olevaa aikaa.

Voiko aivokasvaimen ehkäistä ruokinnalla?

Tunnettua aivokasvaimen ehkäisykeinoa ei ole. Useimpien kasvainten syntytekijät ovat epäselviä. Jos kasvain todetaan, hoidon tavoitteisiin kuuluvat sen poistaminen tai pienentäminen sekä turvotuksen ja paineen hallinta. Kohtauksia hoidetaan tarvittaessa erillisellä kohtauslääkityksellä eläinlääkärin suunnitelman mukaan.