Ataksia koiralla – haparoinnin syyt ja tutkimukset

Yleiskuvaus

Koordinaatiohäiriö on löydös, jonka syy selvitetään

Ataksiassa liikkeiden säätely häiriintyy, vaikka kyse ei olisi pelkästä lihasvoiman puutteesta tai ontumisesta. Samalla koiralla voi silti olla sekä ataksiaa että heikkoutta, etenkin asentotuntoratojen vaurioituessa. Pareesissa liikevoima on osittain heikentynyt. Varsinaisessa halvauksessa tahdonalainen liike puuttuu kokonaan. Liikkeiden koordinaatiohäiriö jaetaan tavallisesti 3 päämuotoon: asentotuntoon liittyvään, pikkuaivoperäiseen ja vestibulaariseen ataksiaan.

Asentotunto on hermoston välittämää tietoa siitä, missä raajat ja vartalo ovat. Pikkuaivot puolestaan osallistuvat liikkeiden hienosäätöön. Vestibulaarinen eli tasapainojärjestelmän häiriö voi sijaita sisäkorvassa tai aivorungossa. Ulkoisesti samankaltaisen haparoinnin tutkimuksissa etsitään siksi häiriön sijaintia hermostossa.

Syyt

Asentotunnon kulku häiriintyy

Asentotuntoon liittyvä ataksia voi syntyä ääreishermon, selkäytimen tai aivoihin kulkevan hermoradan vauriosta. Tällöin koira voi heilua kävellessään ja asettaa jalkansa tavallista leveämmälle. Selkäydintä voivat vaurioittaa esimerkiksi välilevyn pullistuma, kasvain, tulehdus tai tapaturma. Myös selkäytimen verenkiertohäiriö, kuten fibrokartilaginoottinen embolia, voi aiheuttaa oireita.

Tasapainoelin tai aivorunko sairastuu

Sisäkorvan tai välikorvan tulehdus voi liittyä vestibulaariseen haparointiin. Muita mahdollisia syitä ovat pään vamma, kasvain tai sisäkorvaa vaurioittava lääkitys. Vanhan koiran äkillisessä idiopaattisessa vestibulaarisyndroomassa tarkka syy voi jäädä tuntemattomaksi. Aivorungon tulehdus tai infektio voi puolestaan aiheuttaa keskushermostoperäisen tasapainohäiriön.

Pikkuaivot ja muut elimistön häiriöt

Pikkuaivojen surkastuminen, kehityshäiriö, kasvain tai tulehdus voivat muuttaa askelten tarkkuutta. Suomenajokoiran perinnöllinen pikkuaivoataksia liittyy SEL1L-geenin muutokseen. Se on etenevä pikkuaivorappeuma, joka alkaa jo pentuiässä.

Myös liian matala verensokeri tai veren kalium- tai kalsiumpitoisuus voi liittyä haparointiin. Metronidatsoli voi lääkkeen haittavaikutuksena tai toksisuutena aiheuttaa vestibulaarisia tai pikkuaivo-oireita. Vakavat verenkierto- tai hengityselinten sairaudetkin voivat näkyä poikkeavana koordinaationa.

Riskitekijät

Ataksian riskitekijät vaihtelevat sen mukaan, mikä sairaus hermoston toimintaa häiritsee. Synnynnäiset ja kehitykselliset neurologiset sairaudet korostuvat nuorilla eläimillä, kun taas kasvaimet ja rappeumasairaudet ovat tavallisempia vanhemmilla. Idiopaattista vestibulaarisyndroomaa tavataan erityisesti iäkkäillä koirilla. Välilevysairaus voi kuitenkin oireilla jo nuorella aikuisella koiralla.

Suomenajokoiralla tunnetaan erillinen resessiivisesti eli väistyvästi periytyvä pikkuaivoataksia. Sairastuneiden pentujen oireet alkoivat tutkimuksessa keskimäärin 9 viikon iässä, vaihteluvälin ollessa 4–12 viikkoa. Sairautta todettiin sekä uros- että narttupennuilla. Tämä ikäjakauma koskee kyseistä perinnöllistä sairautta, ei kaikkia haparoivia pentuja. Rodun geenitutkimuksen 241 oireettoman koiran ryhmästä 24 eli noin 10 % oli kantajia. Luku on vanhan tutkimusryhmän tulos, ei nykyinen arvio kaikkien suomenajokoirien kantajuudesta.

Tyypilliset oireet

Tavallisin havainto on epävarma kävely, jossa koira ei hallitse askeliaan normaalisti. Oirekuva voi sisältää esimerkiksi:

• Vartalon huojumista ja tavallista leveämpää seisoma-asentoa.
• Tassujen laahaamista niin, että kynnet kuluvat maata vasten.
• Liian korkeita tai liian pitkälle ulottuvia askelia.
• Kallistumista, kaatumista tai pyörimistä toiselle puolelle.
• Pään vinoutta ja silmien tahatonta nykivää liikettä eli nystagmusta.
• Pään vapinaa liikkeelle lähdettäessä tai tarkoituksellista liikettä tehdessä.

Pikkuaivoperäisesti oireileva koira voi näyttää levossa lähes normaalilta, vaikka liikkeelle lähteminen paljastaa selvän häiriön. Pään vinoudessa toinen korva on alempana kuin toinen. Pelkässä pään kääntymisessä korvat pysyvät samalla tasolla, vaikka kuono osoittaa sivulle. Pään jatkuva kääntyminen ja kehän kiertäminen samaan suuntaan voi liittyä myös etuaivojen vaurioon. Tasapainohäiriöön voi liittyä pahoinvointia, oksentelua ja ruokahalun heikkenemistä. Molemminpuolisessa vestibulaarisessa häiriössä koira voi kulkea matalana ja heiluttaa päätään sivulta toiselle.

Komplikaatiot ja seuraukset

Syy ratkaisee ennusteen

Osa ataksiaa aiheuttavista sairauksista on hoidettavissa, mutta osa etenee hoidosta huolimatta. Suomenajokoiran nopeasti etenevää perinnöllistä pikkuaivorappeumaa ei pidä rinnastaa ohimenevään tasapainohäiriöön. Tutkimuksen kaikki 10 sairasta suomenajokoiranpentua jouduttiin lopettamaan nopeasti etenevien oireiden ja huonon ennusteen vuoksi.

Vaikeaan välilevyperäiseen selkäydinvaurioon voi liittyä myös virtsarakon tyhjentymishäiriö.

Toipuminen vestibulaarisesta oireilusta

Idiopaattisessa vanhan koiran vestibulaarisyndroomassa vointi alkaa usein selvästi kohentua 2–3 päivässä. Täysi toipuminen voi tapahtua 1–2 viikossa. Toisena toipumisarviona käytetään noin 2–3 viikkoa. Joillekin jää pysyvä pään vinous tai lievä epävarmuus liikkeisiin. Jos oireet pahenevat tai eivät ala helpottaa, taustalla voi olla vakavampi sairaus.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Oireiden alku ja neurologinen tutkimus

Eläinlääkäri selvittää oireiden alkamisajankohdan sekä sen, ovatko ne jatkuvia, kohtauksittaisia vai vähitellen pahenevia. Myös käytetyt lääkkeet, mahdollinen myrkkyaltistus ja edeltävä tapaturma kuuluvat esitietoihin. Kävelyä tarkastellaan pitävällä alustalla sivulta, edestä ja takaa. Lievä koordinaatiohäiriö voi näkyä erityisesti kääntymisessä, vaikka suoraan kävely sujuisi paremmin.

Tutkimuksessa erotetaan koordinaatiohäiriö lihasheikkoudesta, ontumisesta ja poikkeavista tahattomista liikkeistä. Asentoreaktioiden tutkiminen auttaa paikantamaan hermoratojen puutoksia ja erottamaan neurologisen ongelman ortopedisesta. Raajan vetäytyminen kosketuksesta tai nipistyksestä voi olla selkäytimen välittämä refleksi. Se ei vielä osoita, että koira tietoisesti tuntee ärsykkeen. Pikkuaivosairaudessa asentotuntokokeet voivat olla normaaleja, vaikka askelten mitta on selvästi virheellinen. Eläinlääkäri voi esimerkiksi arvioida, korjaako koira väärään asentoon käännetyn tassun normaalisti. Tällaisia kokeita ei tehdä väkisin kävelykyvyttömälle vammautuneelle koiralle, jonka selkäranka voi olla epävakaa.

Verikokeet ja jatkotutkimukset

Verikokeilla voidaan selvittää esimerkiksi matalan glukoosin, kaliumin tai kalsiumin osuutta oireisiin. Vestibulaaristen oireiden selvittelyyn voi kuulua korvien tutkiminen, verenpaineen mittaus ja verinäytteet. Magneettikuvaus voi näyttää aivojen tai selkäytimen rakenteellisia muutoksia. Joissakin tilanteissa tarvitaan aivo-selkäydinnesteen tutkimusta tai kohdennettuja infektiotestejä.

Suomenajokoiran SEL1L-geenitesti tunnistaa kyseiseen perinnölliseen sairauteen liittyvän geenimuutoksen. Se ei korvaa neurologista tutkimusta, kun haparoinnin syynä voi olla jokin muu sairaus. Perinnöllisesti sairaiden ajokoiranpentujen tavalliset verikokeet ja aivo-selkäydinnesteen solumäärä olivat tutkimuksessa pääosin normaalit. Sairaan ajokoiranpenturyhmän 10 koirasta 9:llä näkyi magneettikuvissa pienentynyt pikkuaivojen koko. Normaali perusverinäyte ei siten sulje pois kaikkia neurologisia sairauksia.

Hoito

Hoito valitaan taustasyyn perusteella

Ataksialle ei ole yhtä kaikille sopivaa hoitoa, vaan hoitosuunnitelma perustuu sen aiheuttajaan. Välilevyperäisen selkäydinvaurion lievempiä tapauksia voidaan hoitaa levolla ja eläinlääkärin määräämällä kivunlievityksellä. Vaikeampi selkäytimen puristus voi vaatia leikkaushoitoa.

Väli- tai sisäkorvan infektion hoidossa voidaan käyttää aiheuttajaan suunnattua mikrobilääkitystä. Pahoinvointiin voidaan määrätä oksentelua ja huimaavaa oloa helpottavaa lääkettä. Idiopaattisessa vestibulaarisyndroomassa kortisonia ei yleensä suositella rutiinihoidoksi. Hoitojen valinta kuuluu eläinlääkärille, joka arvioi myös lääkkeen mahdollisen osuuden koordinaatiohäiriön syntyyn.

Sairaalahoito ja turvallinen liikkuminen

Voimakkaasti oireileva vestibulaaripotilas voi tarvita suonensisäistä nesteytystä ja sairaalahoitoa, kunnes se pystyy syömään ja liikkumaan. Lievemmissä tapauksissa kotihoito voi riittää eläinlääkärin tutkimuksen jälkeen. Koira voi tarvita apua ylösnousemisessa, ulkoilussa, ruokailussa ja puhtaana pysymisessä.

Haparoivan koiran pääsy portaisiin estetään kaatumisten ja muiden vammojen vähentämiseksi. Pitävä lattia tai tasainen liukuestematto auttaa vestibulaarisesti oireilevaa koiraa nousemaan ja kävelemään. Tasapainohäiriöistä koiraa voidaan tukea vatsan alta pyyhkeellä tai tukivaljailla. Välilevyperäisessä selkäydinvauriossa liikkumisen rajoitus ja kuntoutus sovitetaan kuitenkin diagnoosiin.

Seuranta ja elämänlaatu

Sovitut uusintatutkimukset auttavat arvioimaan, eteneekö toipuminen odotetusti vai tarvitaanko hoidon muutosta. Vestibulaaristen oireiden paheneminen tai paranemisen puuttuminen voi johtaa laajempiin tutkimuksiin. Etenevässä parantumattomassa sairaudessa arvioidaan koiran vointia ja kärsimystä, eikä pelkästään kävelyn ulkonäköä.

Ennaltaehkäisy

Perinnöllisen pikkuaivoataksian ehkäisyssä geenitestit auttavat valitsemaan jalostusyhdistelmiä. Suomenajokoiralla 2 kyseisen geenimuutoksen kantajaa ei yhdistetä, jotta kyseisen sairauden saaneita pentuja ei syntyisi. Tämä ehkäisy koskee tunnettua geenimuotoa, ei kaikkia mahdollisia koordinaatiohäiriöitä.

Välilevysairaan koiran painon pitäminen sopivana ja hyppimisen vähentäminen voivat keventää selän kuormitusta. Tarvittaessa käytetään ramppeja, jotta koiran ei tarvitse loikata korkealle. Vanhan koiran idiopaattisen vestibulaarisyndrooman tarkkaa syytä ei tunneta, joten sille ei ole osoitettavissa yksittäistä poistettavaa altistusta. Lääkkeiden käytössä noudatetaan määräystä ja uusista liikeoireista ilmoitetaan hoitavalle eläinlääkärille.

Tärkeää koiranomistajalle

Kirjaa, alkoiko oire äkisti vai vähitellen, koskeeko se kaikkia jalkoja ja pysyykö koira pystyssä. Kerro myös mahdollisista oireettomista jaksoista, pään vinoudesta, oksentelusta ja kivusta. Lyhyt turvallisesti kuvattu video voi auttaa näyttämään, miltä kävely kotona näyttää. Vastaanoton tutkimus täydentää kotihavaintoja paikantamalla häiriötä hermostossa.

Pidä mukana lista kaikista lääkkeistä ja mahdollisista kemikaalialtistuksista. Vammaa epäiltäessä koiraa siirretään tukevalle alustalle ja pään, niskan sekä selän liikettä vähennetään. Älä kokeile tassujen kiputuntoa puristamalla tai pakota koiraa porraskävelyyn.

Kotona ruokailu, juominen, ulkoilu ja puhtaus voivat vaatia avustamista. Sovi käytännön hoito-ohjeet diagnoosin mukaan ja seuraa, mihin koira tarvitsee aiempaa enemmän apua. Jos vointi heikkenee nopeasti tai koira ei enää pysy pystyssä, päivystysarvio on tarpeen.

Usein kysyttyä

Onko ataksia sama asia kuin halvaus?

Ei, ataksia tarkoittaa liikkeiden koordinaation häiriötä, kun taas halvauksessa liikevoima puuttuu kokonaan. Koira voi silti olla samanaikaisesti haparoiva ja heikko. Eläinlääkäri arvioi kävelyä, asentoreaktioita ja muita neurologisia löydöksiä erottaakseen nämä tilanteet toisistaan.

Voiko ataksia mennä itsestään ohi?

Osa idiopaattisista vestibulaarisista oireista helpottaa nopeasti, mutta sama ennuste ei koske kaikkia ataksian aiheuttajia. Osa sairauksista on eteneviä ja parantumattomia. Siksi äkillinen haparointi tutkitaan, etenkin jos koira ei pysy jaloillaan tai sen yleisvointi heikkenee.

Tarkoittaako vanhan koiran horjuminen aivokasvainta?

Ei välttämättä, sillä iäkkäällä koiralla voi olla myös idiopaattinen vestibulaarisyndrooma, jonka tarkkaa syytä ei löydetä. Kasvain on kuitenkin yksi mahdollisista tasapainohäiriön syistä. Oireiden kulku, neurologinen tutkimus ja tarvittaessa kuvantaminen auttavat selvittämään, mistä juuri tämän koiran haparointi johtuu.

Voiko koira kantaa ataksiageeniä olematta sairas?

Suomenajokoiran perinnöllinen pikkuaivoataksia periytyy väistyvästi, ja geenitestillä voidaan erottaa sairausmuutoksen kantajat geenin suhteen normaaleista koirista. Kantaja voi olla kliinisesti oireeton. Kantajien yhdistämistä toisiinsa vältetään sairaiden pentujen syntymisen ehkäisemiseksi. Tulos koskee tätä tiettyä perinnöllistä sairautta, joten oireilevan koiran muutkin mahdolliset syyt selvitetään.

Saako haparoivaa koiraa harjoituttaa portaissa?

Portaisiin pääsy estetään aluksi, koska epävarmasti liikkuva koira voi kaatua ja loukkaantua. Pitävä tasainen alusta ja tarvittaessa vartalon tukeminen helpottavat tasapainohäiriöisen koiran arkea. Kuntoutus sovitetaan eläinlääkärin toteamaan sairauteen, sillä välilevyperäisessä selkäydinvauriossa tarvitaan myös liikkumisen rajoitusta.