LemmikkipäiväkirjaPäiväkirja
Sydän ja verisuonet

Sydänpussin nestekertymä (perikardiaalieffuusio) kissoilla: syyt, oireet ja ehkäisy

Sydänpussin nestekertymä (perikardiaalieffuusio) tarkoittaa, että sydäntä ympäröivään pussiin kertyy poikkeavasti nestettä. Kun nestettä on paljon, sydän puristuu (tamponaatio), mikä häiritsee sen toimintaa ja johtaa sydämen vajaatoimintaan. Tila on vaarallinen ja vaatii kiireellistä tutkimista ja hoitoa.

8 min lukuaikaLähteet

Kaikki kertymät eivät kuitenkaan aiheuta tamponaatiota. Kissoilla sydänpussin vähäinen neste liittyy usein sydämen vajaatoimintaan, eikä se tavallisesti yksin estä sydämen täyttymistä. Kiireellisyys määräytyy kissan voinnin ja tutkimuslöydösten, ei pelkän nestemaininnan perusteella.

Kiireesti eläinlääkäriin

Ota välittömästi yhteys päivystykseen, jos kissalla on jokin seuraavista:

  • suu auki hengittäminen tai selvästi ponnisteleva hengitys levossa;
  • lyyhistyminen, tajunnan menetys tai kyvyttömyys nousta;
  • hyvin kalpeat tai sinertävät ikenet yhdessä voimattomuuden kanssa;
  • hengityksen tai yleisvoinnin nopea huononeminen rintakehän vamman jälkeen.

Hoitopaikan löytämisessä auttaa eläinlääkäriopas. Älä odota sydänpussin sairaudelle ominaisten lisämerkkien ilmaantumista: oireiden syy voi olla myös muu kiireellisesti hoidettava sairaus.

Yleiskuvaus

Normaalisti sydänpussin lehtien välissä on pieni määrä nestettä, joka helpottaa sydämen liikettä sen supistuessa. Tulehduksissa, vammoissa, kasvaimissa tai muissa sairauksissa nesteen määrä kasvaa. Kertynyt neste estää sydäntä täyttymästä verellä normaalisti, pienentää sydämen minuuttitilavuutta ja voi johtaa romahdukseen.

Verenkiertoon kohdistuva haitta riippuu sydänpussin sisäisestä paineesta ja nesteen kertymisnopeudesta. Hitaasti lisääntyvä nestemäärä antaa pussille aikaa venyä. Nopeasti kertyvä neste voi nostaa painetta ennen vastaavaa venymistä. Siksi silmämääräisesti arvioitu nestemäärä ei yksin kerro tilanteen vaarallisuutta.

Sydänpussi on eri tila kuin keuhkoja ympäröivä keuhkopussi. Kissalla voi olla nestettä kummassakin, ja lisäksi keuhkokudokseen voi kertyä nestettä eli kehittyä keuhkopöhö. Hengitysvaikeus voi johtua näistä samanaikaisista muutoksista, vaikka sydänpussin pieni nestekerros ei puristaisi sydäntä.

Syyt

  • Sydämen ja välikarsinan kasvaimet (lymfooma, sarkoomat).
  • Tartuntataudit (FIP, bakteeri-infektiot).
  • Rintakehän vammat.
  • Kardiomyopatiaan liittyvä sydämen vajaatoiminta – kissoilla yleisin syy; nestettä on tällöin yleensä vähän, ja se häviää sydämen hoidolla.
  • Idiopaattinen sydänpussin tulehdus (syy jää tuntemattomaksi).
  • Verta sydänpussissa (verenvuoto sydänpussiin vammojen tai verisuonen repeämän jälkeen).

Sydämen vajaatoimintaan liittyvän nesteen väheneminen hoidolla on tavallista, mutta paranemista seurataan tutkimuksin. Jokaisen kertymän ei voida luvata häviävän samalla tavalla. Sydänpussin tyhjennyksen tarpeen arviointi on eri asia kuin sydänlihassairauden lääkityksen valinta.

Kasvaimista lymfooma on kissalla merkittävä vaihtoehto. Harvinaisempi mahdollisuus on sydänpussin pintasolujen kasvain, mesoteliooma. Joskus syy ei selviä alkuvaiheen tutkimuksissa. Idiopaattiseksi kutsuttua kertymääkin seurataan, sillä ensimmäinen tutkimuskerta ei välttämättä paljasta kaikkia taustalla olevia muutoksia.

Riskitekijät

  • Kissat, joilla on syöpäsairaus.
  • Kissat, joilla on virusinfektio (myös koronavirus, FIP).
  • Iäkkäät kissat.
  • Kissat, joilla on kroonisia sydänsairauksia.

Tavallinen kissan koronavirustartunta ei tarkoita samaa kuin FIP. Monet koronavirusta kohdanneet kissat eivät sairastu FIPiin, eikä positiivinen vasta-ainetulos yksin osoita sydänpussin nesteen syytä. Myöskään korkea ikä ei ole kaikkien aiheuttajien yhteinen riskitekijä: FIPia tavataan usein nuorilla kissoilla. Kissojen tämän nestekertymän riskitekijöistä on rajallisesti aineistoa.

Tyypilliset oireet

  • velttous, apatia, vähentynyt aktiivisuus;
  • hengenahdistus, tihentynyt hengitys;
  • heikko ja tiheä pulssi;
  • kalpeat tai sinertävät limakalvot;
  • vatsan suureneminen askiteksen vuoksi;
  • pyörtymiset tai äkilliset romahdukset;
  • kuunneltaessa vaimeat sydänäänet.

Vähäinen kertymä voi löytyä muun sydäntutkimuksen yhteydessä ilman juuri siitä johtuvia oireita. Jos kissan liikkuminen vähenee tai ruokahalu muuttuu, oireet eivät silti kerro yksin, paljonko nestettä on. Omistajan havainnot yhdistetään sydämen ja hengityksen tutkimiseen.

Askites tarkoittaa vapaata nestettä vatsaontelossa. Sydämen täyttymisen estyessä laskimoveri pakkautuu taaksepäin ja voi lisätä nesteen kertymistä vatsaan. Suurentunut vatsa voi kuitenkin johtua monesta muustakin asiasta. Sitä tai sydämen vaimeita ääniä ei tarvitse osata tunnistaa ennen hoitoon hakeutumista.

Komplikaatiot ja seuraukset

  • sydämen tamponaatio (äkillinen puristus, hengenvaara);
  • vaikea sydämen vajaatoiminta;
  • verenkierron romahdus ja kissan kuolema.

Vakavimmat seuraukset liittyvät etenkin tamponaation aiheuttamaan verenkiertohäiriöön ja perussairauteen. Ne eivät ole väistämätön jatko jokaiselle vähäiselle kertymälle. Kun verenkierto heikkenee, elimistön kudokset eivät saa riittävästi happea. Tästä johtuvat heikkous ja romahdus ovat eri asia kuin pelkkä tutkimuksessa todettu nestekerros.

Diagnoosi eläinlääkärissä

  • kliininen tutkimus ja kuuntelu;
  • keuhkojen röntgen (suurentunut sydämen varjo);
  • sydämen ultraääni (tärkein menetelmä – toteaa nesteen);
  • sydänfilmi eli EKG (matalajännitteiset kompleksit, rytmihäiriöt);
  • sydänpussin nesteen tutkimus (veri, tulehdusneste, transsudaatti, kasvainsolut).

Ensin ratkaistaan, tarvitseeko kissa välitöntä hengityksen tai verenkierron tukea. Hätätilanteessa nopea ultraäänitutkimus voidaan tehdä ennen laajempaa kuvantamista. Kissan rasittamista ja tarpeetonta käsittelyä vältetään tutkimusten aikana.

Sydämen ultraääni erottaa sydänpussin nesteen ympäröivistä rakenteista. Lisäksi arvioidaan sydämen lokeroita, seinämiä ja sitä, aiheuttaako neste sydämen oikean puolen painumista kasaan. Näin erotetaan hoitoa vaativa tamponaatio vähäisestä, muuhun sairauteen liittyvästä kertymästä. Selvä kasvain voi näkyä kuvissa, mutta kaikkia kasvaimia ei pystytä sulkemaan pois yhdellä tutkimuksella.

Röntgenkuvassa sydämen ääriviiva voi suurentua, mutta kuva ei yksin varmista perikardiaalieffuusiota. EKG kertoo sähköisestä rytmistä, eikä normaali tai poikkeava rytmi ratkaise nesteen olemassaoloa. Verikokeita käytetään kokonaisterveyden ja mahdollisen taustasairauden selvittämiseen.

Nesteen solututkimus voi tunnistaa esimerkiksi lymfooman tai tukea tulehdusepäilyä. Jos näytteessä ei ole kasvainsoluja, kasvainta ei silti varmasti suljeta pois. Sydänpussin ärtyneet pintasolut voivat muistuttaa kasvainsoluja, ja joissakin tapauksissa tarvitaan kudosnäyte. Keuhkopussin näyte ei automaattisesti edusta sydänpussin sisältöä: samankin kissan eri onteloiden nesteet voivat poiketa toisistaan.

FIP-epäilyssä oirekuva, veri- ja nestenäytteet sekä tarvittaessa kudostutkimukset muodostavat kokonaisuuden. Pelkkää koronaviruksen vasta-ainemääritystä ei käytetä FIP-diagnoosin varmistamiseen. Kerro tutkimuksiin tullessa aiemmista tartunta- ja sydäntutkimuksista sekä nykyisistä lääkkeistä.

Hoitovaihtoehdot

Jos kertymä liittyy sydämen vajaatoimintaan eikä aiheuta tamponaatiota, hoito suunnataan yleensä sydänsairauteen. Ultraäänellä ja voinnin seurannalla arvioidaan, väheneekö neste odotetusti. Pientä kertymää ei tarvitse poistaa vain siksi, että se näkyy kuvissa.

Tamponaatiossa nesteen poistaminen voi palauttaa sydämen täyttymistä nopeasti. Perikardiosenteesi tehdään eläinlääkärin toimesta ja sen yhteydessä seurataan verenkiertoa. Toimenpide ei itsessään paranna kasvainta, infektiota tai muuta nesteen aiheuttajaa. Jos nestettä on myös keuhkopussissa, sen hoitotarve arvioidaan erikseen.

Akuutissa tamponaatiotilanteessa nesteenpoistolääke voi heikentää verenkiertoa vähentämällä sydämeen palaavaa verta. Siksi jo sydänlääkityksellä olevan kissan voinnin huononemista ei hoideta automaattisesti lisälääkkeellä kotona. Ota yhteys hoitavaan eläinlääkäriin ja noudata tilanteeseen annettuja ohjeita.

Infektiota hoidetaan sen aiheuttajan mukaan; kaikki tulehdus ei tarkoita bakteeri-infektiota. FIPiin on nykyisin tehokkaita viruslääkkeitä, joiden käytöstä ja seurannasta vastaa eläinlääkäri. Kasvainhoito riippuu kasvaimen tyypistä. Toistuvasti kertyvän nesteen kohdalla voidaan harkita sydänpussin osittaista poistamista tai aukottamista, joskus oireita lievittävänä hoitona.

Kotihoito ja kontrollit

Hengitysvaikeuksista kissaa kuljetetaan rauhallisesti ja käsitellään mahdollisimman vähän. Ilmoita oireista hoitopaikkaan jo etukäteen. Kuljetuskopan irrotettava kansi helpottaa siirtämistä; kissaa ei pidä väkisin työntää pienestä ovesta eikä sen kaulaa tai rintakehää puristaa.

Kotiutumisen jälkeen kirjaa ruokahalun, aktiivisuuden ja lepohengityksen muutokset. Vertaa hengitystä kissan omaan rauhalliseen tilanteeseen, älä kiihtyneeseen leikkiin tai kuljetukseen. Hengityksen seuranta auttaa havaitsemaan sydämen vajaatoiminnan pahenemista, mutta siitä ei voi päätellä sydänpussin nesteen tarkkaa määrää. Uusi hengenahdistus tai lyyhistyminen vaatii kiireellisen arvion.

Kontrollikäynnin tarkoitus on selvittää, uusiutuuko neste ja tehoaako perussairauden hoito. Myös nopeasti piristynyt kissa voi tarvita uuden ultraäänitutkimuksen. Ennuste vaihtelee aiheuttajan ja hoitovasteen mukaan: yksittäisestä nestelöydöksestä ei voi päätellä kissan jäljellä olevaa elinaikaa.

Ehkäisy

  • Sydän- ja tartuntatautien varhainen toteaminen ja hoito.
  • Säännölliset sydämen ultraäänitutkimukset riskiryhmän kissoille.
  • Syöpäsairauksien hoito ja seuranta.
  • Vammojen ehkäisy.

Kaikkia kertymiä ei voida estää. Sydämen tutkimusten väli suunnitellaan yksilöllisesti aiempien löydösten ja sairauden mukaan. Tavallinen koronavirustesti ei ennusta luotettavasti, mille kissalle kehittyisi FIP tai sydänpussin nestettä.

Tärkeää kissanomistajalle

Sydänpussin nestekertymä on vaarallinen tila, joka voi kehittyä äkillisesti ja johtaa kissan kuolemaan. Muista: äkillinen heikkous, hengenahdistus ja romahdus ovat syy lähteä heti klinikalle. Sydämen ultraäänellä neste voidaan todeta, ja sydänpussin tyhjennys eli perikardiosenteesi pelastaa kissan hengen.

Tyhjennys voi olla hengen pelastava tamponaation hoidossa, mutta sitä ei tarvita jokaiseen kertymään eikä sen onnistumista voida taata kaikissa tilanteissa. Olennaista on tunnistaa nesteen vaikutus ja jatkaa sen aiheuttajan hoitoa.

Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä korvaa eläinlääkärin hoitoa. Jos huomaat kissallasi sairauden oireita, ota yhteys eläinlääkäriin.

Usein kysyttyä

Onko sydänpussin neste sama asia kuin keuhkopussin neste?

Ei. Nesteet sijaitsevat eri onteloissa, vaikka niitä voi esiintyä samalla kissalla. Ultraääni auttaa erottamaan kertymät, ja niiden vaikutus sekä mahdollinen tyhjennystarve arvioidaan erikseen.

Tarvitseeko pieni sydänpussin nestekertymä aina punktion?

Ei välttämättä. Sydämen vajaatoimintaan liittyvä vähäinen kertymä voi vähentyä sydänsairauden hoidolla. Pistoa tarvitaan erityisesti, jos neste heikentää verenkiertoa estämällä sydämen täyttymistä; päätös tehdään tutkimusten perusteella.

Todistaako positiivinen koronavirustesti, että neste johtuu FIPista?

Ei. Vasta-aineet kertovat koronaviruksen kohtaamisesta, eivät yksin FIPista. Eläinlääkäri yhdistää oireet, kuvantamisen ja tilanteeseen sopivat näytetutkimukset diagnoosin selvittämiseksi.

Tassusen toimitus

Lähteet

Työkalut
Kissan oireetRokotusohjelmaMyrkyllistä vai ei?RotuluetteloMikä rotu sopii minulle?RuokalaskuriIkä ihmisvuosinaKaikki työkalut →