Haimatulehdus kissoilla: oireet, hoito ja ehkäisy

• nesteytys neste- ja elektrolyyttitasapainon korjaamiseksi;
• kivunlievitys on välttämätön osa hoitoa (useimmiten opioidit, esim. buprenorfiini);
• pahoinvointilääkkeet;
• antibiootit, jos bakteeri-infektion riski on suuri;
• varhainen ruokinta: kissaa aletaan ruokkia mahdollisimman pian, ja jos se ei syö, ruoka annetaan letkulla; lisäksi käytetään ruokahalua lisääviä lääkkeitä (mirtatsapiini) ja pahoinvointilääkkeitä (maropitantti). Paastoaminen on vaarallista maksan rasvoittumisen vuoksi, eikä ruoan rasvaa tarvitse kissoilla erikseen vähentää, toisin kuin koirilla;
• kroonisessa muodossa tukihoito (maksaa suojaavat valmisteet, probiootit).

Antibioottia koskeva kohta tarkoittaa epäiltyä tai todettua bakteerikomplikaatiota. Tavallinen komplisoitumaton haimatulehdus ei tarvitse automaattista antibioottia, sillä tulehdus voi olla steriili eli ilman bakteeritartuntaa. Myös kroonisen muodon tukivalmisteiden tarve arvioidaan muun maksa- tai suolistosairauden perusteella. Ne eivät korvaa riittävää ravitsemusta, kivunhoitoa ja pahoinvoinnin hoitoa.

Ruokinta suunnitellaan kissan voinnin ja muiden sairauksien mukaan. Koiran haimatulehdukseen tarkoitettua vähärasvaisuuden ohjetta ei siirretä sellaisenaan kissalle. Tavoitteena on täysipainoinen ruoka, jota kissa syö riittävästi; esimerkiksi samanaikainen suolistosairaus voi vaikuttaa sopivan ruokavalion valintaan. Hyvin vähäinen syöminen ei korjaannu pelkällä uuden ruokapussin hankkimisella, jos pahoinvointi tai kipu jatkuu.

Ruokintaletku voi turvata ravinnonsaannin, kun vapaaehtoinen syöminen ei riitä. Se ei itsessään tarkoita toivotonta ennustetta. Jos letkua käytetään kotona, saat opetuksen sen hoitoon ja ohjeet ongelmien varalle. Tarkkaile kiinnityskohtaa ja ota yhteyttä, jos se erittää, letku tukkeutuu tai sen asento muuttuu. Letkua ei työnnetä takaisin omin päin.

Pitkittyneessä syömättömyydessä rasvaa siirtyy kissan varastoista maksaan, jossa se voi häiritä maksan toimintaa. Siksi ylipainoinenkin kissa tarvitsee riittävästi ravintoa eikä ole suojassa syömättömyyden seurauksilta. Ruokahalulääke ei yksin takaa tarvittavaa energiansaantia: tarjottu ja syöty määrä arvioidaan erikseen.

Hoidon on oltava monipuolista ja pitkäjänteistä, ja samalla hoidetaan muut sairaudet. Lääkkeet ja annokset määrää aina eläinlääkäri.

Toipuminen ja kontrollit

Kotona seurataan syömistä, oksentelua, aktiivisuutta ja painon kehitystä. Painolukeman rinnalla arvioidaan myös lihaskuntoa, sillä lihasta voi kadota ilman silmiinpistävää painonmuutosta. Kirjaa havainnot ja kerro vastaanotolla, jos lääkkeiden antaminen tai sovittu ruokinta ei onnistu. Hoitosuunnitelma sovitetaan toteutuvaan ravinnonsaantiin ja kissan vointiin.

Lievän sairauden ennuste on usein hyvä, mutta vaikean tulehduksen ja koko elimistön häiriöiden yhteydessä se on varauksellisempi. Krooninen haimatulehdus voi oireilla uudelleen. Uusi ruokahaluttomuus tai laihtuminen tutkitaan myös aiemman toipumisen jälkeen, koska syynä voi olla uusi pahenemisvaihe, samanaikainen sairaus tai haiman toiminnan heikkeneminen.