Kiireesti eläinlääkäriin
Hakeudu kiireelliseen hoitoon, jos kissalla ilmenee jokin seuraavista:
- toistuva oksentelu ja selvästi kipeä tai turvonnut vatsa;
- hengitysvaikeus tai voimakas hengitystyö;
- romahtaminen, poikkeuksellinen heikkous tai hyvin vaaleat limakalvot;
- pennun nopeasti heikkenevä vointi, syömättömyys ja voimakas ripuli.
Älä oleta oireita pelkästään loisten aiheuttamiksi. Hoitopaikan löydät eläinlääkärioppaasta.
Yleiskuvaus
Suolinkaiset ovat valkoisia tai kellertäviä, jopa 10 cm pitkiä pyöreitä loisia, jotka elävät kissan ohutsuolessa. Ne käyttävät ravinnokseen suolen sisältöä ja vaurioittavat mekaanisesti limakalvoa, mikä aiheuttaa tulehdusta ja ruoansulatushäiriöitä. Voimakkaassa tartunnassa suolinkaiset voivat muodostaa ”pesiä”, jotka tukkivat suolen ja aiheuttavat suolitukoksen. Vaarallista on myös toukkien vaellus elimistössä: ne voivat vahingoittaa keuhkoja ja maksaa.
Toukkien vaellus ei tarkoita, että jokaiselle tartunnan saaneelle kissalle kehittyisi maksasairaus. Kliinisesti merkittävä maksavaurio on tässä yhteydessä harvinainen. Aikuisella kissalla tartunta voi pysyä oireettomana, vaikka se erittäisi munia ympäristöön.
Suolinkaiset eivät kiinnity suolen seinämään samalla tavoin kuin verta imevät hakamadot. Myös hakamadot voivat aiheuttaa suolisto-oireita, mutta ne ovat eri loisia. Kissalla voi esiintyä Toxocara catin lisäksi Toxascaris leonina -suolinkaista. Lajit eroavat elinkierroltaan, joten kaikkia koirien tai kissojen matotartuntoja ei voi käsitellä samanlaisina.
Syyt tartuntaan
Kissat voivat saada suolinkaisia useilla tavoilla:
- nielemällä munia ympäristöstä (maa, hiekka, saastuneet esineet),
- syömällä jyrsijöitä ja lintuja – kuljetusisäntiä (parateenisia isäntiä), joiden kudoksissa on toukkia,
- pennut voivat saada tartunnan emon maidon kautta,
- suorassa kontaktissa tartunnan saaneiden eläinten kanssa.
Tartunta ei tavallisesti siirry pelkästä vierekkäin olemisesta. Kissan täytyy niellä tartuttava muna tai toukkia sisältävää kudosta; pennulle myös maito voi toimia tartuntareittinä. Yhteisessä ympäristössä eläinkontakti ja ulosteperäinen altistuminen voivat osua yhteen. Kissan Toxocara cati ei myöskään tavallisesti tartu istukan kautta samalla tavalla kuin koiran Toxocara canis.
Ulosteen mukana erittyvä muna ei ole heti tartuttava. Toukan täytyy ensin kehittyä munan sisällä ympäristössä. Nopea ulosteiden poistaminen vähentää siksi mahdollisuutta, että ympäristöön kertyy tartuttavia munia. Näkymättömiä munia voi jäädä maahan senkin jälkeen, kun uloste on jo hajonnut.
Suolinkaisen munat säilyvät elinkykyisinä maaperässä useita vuosia.
Riskitekijät
- kissanpennut (erityisesti alle 6 kk),
- ulkoilevat kissat,
- saalistavat kissat, jotka syövät jyrsijöitä,
- eläimet, joille ei anneta säännöllistä loishäätöä,
- huonot hygieniatilat.
Ikä vaikuttaa etenkin siihen, kuinka todennäköisesti tartunta aiheuttaa oireita. Aikuinenkaan kissa ei ole täysin suojassa tartunnalta. Saaliseläimiä syövä kissa altistuu eri tavoin kuin kissa, joka elää sisällä eikä syö raakaa lihaa. Ehkäisyn tarve arvioidaan näiden todellisten altistumisten perusteella, ei vain sen mukaan, onko kissa aiemmin näyttänyt terveeltä.
Vuonna 2024 julkaistussa suomalaisessa ulostenäytetutkimuksessa suolistoloisia todettiin kotikissoilta melko vähän, mutta löytöeläintalon kissoilta selvästi enemmän. Toxocara cati oli myös suomalaisilta kotikissoilta löytyvä loinen. Tutkimukseen osallistui yli puolivuotiaita eläimiä, joten sen tulos ei kuvaa suoraan pienten pentujen tartuntoja. Yksittäisen tutkimuksen perusteella ei voi myöskään päätellä, ettei suomalainen sisäkissa koskaan tarvitsisi loistutkimusta.
Oireet
Oireet vaihtelevat loismäärän mukaan:
- pennuilla: ”sammakkovatsa”, väsymys, kasvun hidastuminen, samea turkki,
- oksentelu (joskus näkyy loisia oksennuksessa),
- ripuli tai ummetuksen ja ripulin vuorottelu,
- ruokahalun heikkeneminen ja laihtuminen,
- yskä ja hengitysvaikeudet toukkien kulkiessa keuhkojen kautta,
- anemia ja kuihtuminen vaikeissa tapauksissa.
Oirelista ei yksin vahvista loistartuntaa. Pömppövatsa ja hidas kasvu voivat liittyä suolinkaisiin, mutta ripulilla, oksentelulla ja laihtumisella on muitakin syitä. Myös anemia täytyy selvittää erikseen; kaikki vaaleus tai heikkous ei johdu askaridoosista.
Näkyvä mato oksennuksessa tai ulosteessa on hyödyllinen havainto eläinlääkärille. Matojen puuttuminen paljain silmin katsotusta ulosteesta ei kuitenkaan sulje tartuntaa pois. Loisen munat ovat mikroskooppisia, ja oireettomuuskaan ei varmista, ettei kissa eritä niitä.
Mahdolliset seuraukset
Voimakas loistartunta voi aiheuttaa vakavia komplikaatioita:
- suolitukos,
- suolen tulehdus ja vaikea ripuli nestehukan kanssa,
- maksan ja keuhkojen vaurioituminen toukkien vuoksi,
- elimistön heikkeneminen ja alentunut vastustuskyky,
- zoonoosiriski ihmisille (erityisesti lapsille): Toxocara cati voi aiheuttaa viskeraalisen tai silmätoksokariaasin.
Ihminen saa toksokariaasin yleensä niellessään ympäristössä tartuttaviksi kehittyneitä munia. Keskeinen riski liittyy ulosteen saastuttamaan maahan ja käsien kautta suuhun päätyvään aineeseen. Tämä ei tarkoita, että jokainen kontakti kissaan aiheuttaisi tartunnan. Lapsia suojataan estämällä maa-aineksen syöminen ja huolehtimalla käsienpesusta.
Ihmisessä toukat voivat vaeltaa kudoksiin ja silmään. Kissan ja ihmisen sairauden arviointi kuuluu eri ammattilaisille: kissan tartunta hoidetaan eläinlääkärissä, ja ihmisen omista oireista keskustellaan terveydenhuollossa. Kissan matolääkettä ei käytetä ihmisen hoitoon.
Diagnoosi eläinlääkärillä
Diagnoosi perustuu:
- ulostenäytteeseen (munien mikroskopia),
- kliiniseen tutkimukseen ja esitietoihin,
- tarvittaessa kuvantamiseen (ultraääni, röntgen) komplikaatioiden arvioimiseksi.
Ulostetutkimuksessa munia erotellaan näytteestä ja tunnistetaan mikroskoopilla. Tulos kertoo munia tuottavasta tartunnasta. Varhaisessa vaiheessa kissassa voi kuitenkin olla kehittyviä loisia, joista ei vielä erity munia. Pelkkä negatiivinen munatutkimus ei siksi kaikissa tilanteissa sulje tartuntaa pois.
Joissakin laboratorioissa käytetään myös ulosteen loisantigeeni- tai PCR-tutkimuksia. Antigeeni tarkoittaa loisen tuottamaa tunnistettavaa ainetta, kun taas PCR etsii sen perimää. Ne voivat täydentää mikroskopiaa esimerkiksi silloin, kun munia on vähän tai niitä ei vielä muodostu. Eläinlääkäri valitsee tarkoituksenmukaisen tutkimuksen oireiden ja altistumisten perusteella.
Kerro kissan saalistamisesta, ruokinnasta, aiemmista loislöydöksistä ja annetuista loislääkkeistä. Pennun kohdalla myös emon ja pentuesisarusten tartuntatiedot voivat auttaa. Pyydä näytteenotto-ohje laboratoriosta tai hoitopaikasta. Voimakkaasti oireilevan kissan tutkimista ei viivytetä näytteen keräämisen vuoksi.
Hoito ja toipumisen seuranta
Suolinkaistartuntaan on tehokkaita lääkkeitä. Valmisteen valintaan vaikuttavat kissan ikä, paino, terveydentila ja se, mitä loisia vastaan hoitoa tarvitaan. Kaikki loislääkkeet eivät kata samoja lajeja tai kehitysvaiheita. Käytä vain kissalle soveltuvaa valmistetta eläinlääkärin ohjeen mukaan.
Pennun tai voimakkaasti oireilevan kissan hoidossa arvioidaan samalla nestetasapainoa, ravitsemusta ja muita mahdollisia sairauksia. Epäilty suolitukos ei ole tilanne, jossa pelkkä kotona annettu matolääke korvaa tutkimuksen. Eläinlääkäri ratkaisee myös, tarvitaanko kontrollinäytettä tai uusintahoitoa.
Varmista, että lääke saadaan annettua ohjeen mukaisesti. Jos kissa oksentaa sen, annostelu epäonnistuu tai oireet jatkuvat, kysy hoitopaikasta lisäohjeet. Älä kaksinkertaista annosta tai vaihda valmistetta omin päin. Jatkuva ripuli ei automaattisesti osoita lääkeresistenssiä, sillä taustalla voi olla uusi altistuminen tai muu sairaus.
Seuraa pennun kasvua, ruokahalua, aktiivisuutta ja ulosteen laatua. Aikuisella kissalla painon kehitys auttaa havaitsemaan pitkittyvän ongelman. Onnistunut hoito ei anna pysyvää suojaa: kissa voi saada uuden tartunnan samoista saaliseläimistä tai saastuneesta ympäristöstä. Hoito ja altistumisen vähentäminen toteutetaan siksi yhdessä.
Ennaltaehkäisy
Askaridoosin ehkäisy on yksinkertaista ja tehokasta:
- säännöllinen loishäätö eläinlääkärin ohjeiden mukaan,
- pentujen hoito loisia vastaan jo varhaisesta iästä alkaen,
- hygienian noudattaminen (käsien pesu eläimen ja hiekkalaatikon käsittelyn jälkeen),
- estä saalistus ja raa’an lihan syönti,
- kodin ja hiekkalaatikon puhtaanapito.
Ehkäisysuunnitelma sovitetaan yksilölle. Siinä huomioidaan ulkoilu, saalistus, raakaruokinta, aikaisemmat tartunnat ja kodin ihmiset, erityisesti pienet lapset. Pennun ja imettävän emon loistorjunta suunnitellaan kokonaisuutena. Tutkimus- ja hoitoväli määräytyy eläinlääkärin tekemän riskiarvion mukaan.
Poista uloste hiekkalaatikosta viivyttelemättä ja siivoa myös ulkoilutilojen jätökset. Tavalliset desinfiointiaineet eivät luotettavasti tuhoa suolinkaisen kestäviä munia, joten näkyvän lian mekaaninen poistaminen on olennaista. Älä yritä korvata siivousta vahvoilla kemikaaleilla, jotka voivat vahingoittaa kissaa.
Pidä lasten hiekkalaatikko suojattuna eläinten ulosteilta ja opeta käsienpesu ulkoleikkien jälkeen sekä ennen ruokailua. Rajoita saalistamista ja vältä kypsentämättömän lihan tai sisäelinten tarjoamista. Nämä toimet vähentävät sekä kissan uudelleenaltistumista että ympäristön saastumista.
Tämä teksti on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä korvaa eläinlääkärin hoitoa. Jos kissallasi ilmenee oireita, ota yhteys eläinlääkäriin.
Usein kysyttyä
Voiko oireettomalla kissalla olla suolinkaisia?
Voi. Etenkin aikuinen kissa voi kantaa loisia ja erittää munia ilman selvää sairastumista. Tutkimusten ja ehkäisyn tarve arvioidaan siksi myös elintapojen ja aiempien tartuntojen perusteella.
Riittääkö yksi negatiivinen ulostenäyte?
Ei kaikissa tilanteissa. Kehittyvät loiset eivät välttämättä vielä tuota munia. Eläinlääkäri voi suositella uusintatutkimusta tai täydentävää testimenetelmää, jos oireet ja altistumiset antavat aihetta epäilyyn.
Tarttuuko suolinkainen ihmiseen kissaa silittämällä?
Toksokariaasi edellyttää tartuttavien munien päätymistä suuhun. Keskeisiä ehkäisykeinoja ovat ulosteiden nopea poistaminen, käsienpesu ja lasten suojaaminen saastuneelta maalta. Pelkkä kissan lähellä oleminen ei vastaa tätä tartuntareittiä.
Tassusen toimitus
Lähteet
- Ascarid, Companion Animal Parasite Council, luettu 2026-11-05.
- Worm Control in Dogs and Cats: Guideline 01, Seventh Edition, June 2025, ESCCAP, luettu 2026-11-05.
- Toxocara cati – Learn About Parasites, University of Saskatchewan, luettu 2026-11-05.
- Low intestinal parasite prevalence in Finnish pet dogs and cats, Acta Veterinaria Scandinavica, luettu 2026-11-05.
- Gastrointestinal Parasites of Cats, Merck Veterinary Manual, luettu 2026-11-05.
- Gastrointestinal Parasites of Cats, Cornell University College of Veterinary Medicine, luettu 2026-11-05.
- Initial Triage and Resuscitation of Small Animal Emergency Patients, Merck Veterinary Manual, luettu 2026-11-05.










