Ruoansulatuselimet

Haavainen suutulehdus kissoilla: syyt, oireet ja hoito

Haavainen suutulehdus (ulseratiivinen stomatiitti) on suun limakalvon tulehdus, johon muodostuu kivuliaita haavaumia. Se kehittyy virusinfektioiden (herpesvirus, calicivirus), munuaissairauksiin liittyvän uremian tai immuunivälitteisten prosessien komplikaationa. Tautia esiintyy kaikenikäisillä kissoilla, ja se aiheuttaa selvää epämukavuutta, syömättömyyttä ja elämänlaadun heikkenemistä.

9 min lukuaikaLähteet

Kiireesti eläinlääkäriin

Suun haavaumat ovat kivuliaita, ja seuraavat oireet edellyttävät nopeaa eläinlääkärin apua:

  • Kissa ei syö tai ei pysty nielemään vettä.
  • Kuolaaminen on runsasta, syljessä on verta tai suu vaikuttaa voimakkaan kipeältä.
  • Kasvot turpoavat tai suussa näkyy kasvava patti tai laaja haava.
  • Syömättömyyteen liittyy velttoutta, kuivumista tai hengitysvaikeutta.

Älä avaa kipeää suuta väkisin äläkä pakota ruokaa tai vettä suuhun. Hoitopaikan löydät eläinlääkärioppaasta.

Yleiskuvaus

Haavaiselle suutulehdukselle on tyypillistä suun epiteelin vaurioituminen ja haavaumien muodostuminen. Kissoilla tauti voi olla paikallinen (esimerkiksi kielessä tai ikenissä) tai yleistynyt, jolloin se käsittää koko suun limakalvon. Se liittyy usein kroonisiin yleissairauksiin ja vaatii monipuolista hoitoa.

Haavainen kuvaa limakalvon vauriota, ei yhtä ainoaa sairautta tai aiheuttajaa. Pinnasta puuttuu suojaavaa solukerrosta, jolloin syöminen ja kosketus voivat sattua. Yksittäinen kielen haava, laaja krooninen suutulehdus ja munuaissairauteen liittyvä suuvaurio tarvitsevat siksi erilaisen selvittelyn.

Kroonisessa gingivostomatiitissa tulehdus ulottuu ikenistä muualle suun limakalvoille, usein suun takaosaan. Tämä on eri tilanne kuin pelkkä hampaan vieressä oleva ientulehdus. Kaikki haavaumat eivät myöskään johdu kroonisesta gingivostomatiitista, vaikka kyseinen sairaus mainitaan mahdollisena syynä.

Syyt

  • virusinfektiot (FHV-1, FCV – kissaflunssan tärkeimmät aiheuttajat);
  • krooninen munuaisten vajaatoiminta (ureeminen suutulehdus);
  • immuunivälitteiset sairaudet (lymfosyytti-plasmasyyttinen suutulehdus);
  • vammat ja vierasesineet;
  • toissijaiset bakteeri-infektiot.

Calicivirukseen liittyy tyypillisesti kivuliaita kielen ja muun suun haavaumia. Nuha ja kuume voivat esiintyä samalla, mutta suukipu voi olla selvempi kuin hengitystieoireet. Herpesvirus tunnetaan erityisesti silmien ja ylähengitysteiden tulehduksista. Virusmaininta ei siis tarkoita, että kaikki luetellut virukset aiheuttaisivat samanlaisen suumuutoksen.

Caliciviruksen ja kroonisen gingivostomatiitin välillä on yhteys, mutta taudin synty ei selity yksin viruksen löytymisellä. Immuunijärjestelmän poikkeava reaktio suun bakteeripeitteeseen voi ylläpitää tulehdusta. Myös hampaan aiheuttama hankaus tai muu paikallinen vaurio tutkitaan. Haavaa ei voi nimetä virusperäiseksi pelkän ulkonäön perusteella.

Riskitekijät

  • pennut ja nuoret kissat (suurempi virusinfektioiden riski);
  • kissat, joilla on krooninen munuaissairaus;
  • kissat, joiden vastustuskyky on heikentynyt (FeLV, FIV);
  • löytöeläinkotien ja kasvattamoiden kissat, joissa tartuntariski on suuri.

Riskit liittyvät eri taustasyihin eivätkä tarkoita, että kaikilla ryhmän kissoilla olisi sama sairaus. Myös aikuinen rokotettu kissa voi sairastua, ja krooninen suutulehdus voi esiintyä ilman todettua retrovirusinfektiota. Munuaissairauteen liittyvä haavauma puolestaan arvioidaan yhdessä munuaisten toiminnan ja muun yleisvoinnin kanssa.

Tyypilliset oireet

  • kivuliaat haavaumat kielessä, ikenissä, kitalaessa ja huulissa;
  • kuolaaminen ja pahanhajuinen hengitys;
  • ruoasta kieltäytyminen tai syömisvaikeudet;
  • laihtuminen;
  • limakalvojen verenvuoto;
  • ärtyisyys, vähentynyt aktiivisuus.

Osa kissoista hakeutuu ruokakupille mutta perääntyy ensimmäisen suupalan jälkeen. Ruokaa voi pudota suusta, pureskelu muuttua tai kissa alkaa hangata kasvojaan. Tavallista vähäisempi peseytyminen ja turkin hoitamattomuus voivat myös liittyä suukipuun. Syömisen jatkuminen pieninä määrinä ei vielä osoita, että ravintoa tulee tarpeeksi.

Haava voi olla kielen alla tai suun takaosassa, jolloin sitä ei näe helposti kotona. Älä yritä kaivaa näkyvyyttä sormilla. Eläinlääkärille kannattaa kertoa, alkoiko oire äkillisesti vai vähitellen, esiintyykö silmä- tai hengitystieoireita ja ovatko muut saman talouden kissat sairaita.

Komplikaatiot ja seuraukset

  • krooninen kipu ja syömättömyys;
  • suun toissijaiset bakteeri-infektiot;
  • etenevä riutuminen;
  • infektion yleistyminen, jos vastustuskyky on heikentynyt.

Kaikki suun haavaumat eivät johda yleistyneeseen infektioon. Tavallinen ongelma on kivun, liian vähäisen syömisen ja kuivumisen muodostama kokonaisuus. Pitkittynyt vajaaravitsemus vaikeuttaa paranemista. Kissan ravitsemustilaa arvioidaan siksi jo syyn selvittelyn aikana, eikä vasta merkittävän laihtumisen jälkeen.

Diagnoosi eläinlääkärissä

  • suun tutkiminen;
  • limakalvon solu- ja kudosnäyte (kasvainten poissulkemiseksi);
  • PCR-testit virusinfektioiden varalta (FHV-1, FCV, FeLV, FIV);
  • verikokeet (munuaisten toiminta, yleistila);
  • bakteeriviljely toissijaisissa infektioissa.

Virusluettelon tutkimukset eivät kaikki tarkoita ensisijaisesti PCR-testiä. FeLV:n seulonnassa tutkitaan tavallisesti veren virusantigeenia ja FIV:n seulonnassa vasta-aineita. PCR:ää voidaan käyttää täydentävänä tutkimuksena. Positiivinen seulontatulos voi tarvita varmistuksen, ja tuore altistus tai pennun emolta saamat vasta-aineet voivat vaikeuttaa tulkintaa.

Suun ja hampaiden tutkiminen

Eläinlääkäri arvioi haavaumien sijainnin, laajuuden ja yhteyden hampaisiin. Samalla etsitään vierasesinettä, hammasvauriota tai muuta ärsyttävää tekijää. Kivun ja löydösten vuoksi kattava tutkimus voidaan joutua tekemään nukutuksessa. Hammassairauksien selvittelyssä hammasröntgen näyttää myös ikenen alle jäävät juuret ja luun.

Koepala on erityisen hyödyllinen, jos muutos on toispuoleinen, paksuuntunut, kasvava tai muuten epätyypillinen. Kasvain voi muistuttaa tulehtunutta haavaa ja aiheuttaa samanlaisia oireita. Kudosnäyte auttaa erottamaan nämä syyt. Tulehdussolujen löytyminen näytteestä ei silti aina kerro, mikä tulehduksen alun perin käynnisti.

Laboratoriotutkimusten tarkoitus

Verikokeilla arvioidaan muun muassa munuaisarvoja, verisoluja ja yleisterveyttä. Munuaissairautta epäiltäessä tarvitaan myös virtsan tutkiminen ja tilanteen mukaan verenpaineen mittaus sekä muita tutkimuksia. Suun haavauma ei yksin vahvista uremiaa eikä kerro munuaissairauden vaikeusastetta.

Caliciviruksen PCR-näyte voi tukea infektion selvittelyä, mutta myös oireeton kissa voi erittää virusta. Positiivinen tulos ei siten yksin osoita haavauman syytä tai selitä kroonisen tulehduksen vaikeutta. Tutkimus valitaan sen mukaan, miten tulos vaikuttaisi hoitoon ja muiden kissojen suojaamiseen.

Suu sisältää normaalistikin runsaasti bakteereja, joten pelkkä bakteerilöydös ei todista antibioottia vaativaa infektiota. Tavallisen kroonisen suutulehduksen pinnalta otettu viljely ei yleensä ratkaise perussyytä. Näytteen tarve ja ottopaikka valitaan kliinisen epäilyn perusteella.

Hoito ja kivun hallinta

Ensimmäisiä tavoitteita ovat kivun lievittäminen, nestetasapainon korjaaminen ja riittävä ravitsemus. Lääkkeen valintaan vaikuttavat esimerkiksi munuaisten toiminta, kuivuminen ja muut käytössä olevat valmisteet. Ihmiselle tarkoitettu kipulääke ei ole turvallinen kotikokeilu. Käytä vain kissalle määrättyjä tuotteita.

Vierasesine poistetaan ja hankaava hammas tai muu paikallinen syy hoidetaan. Virusinfektiossa tarvitaan usein tukihoitoa, kun taas uremiaan liittyvässä suutulehduksessa hoidetaan myös munuaissairautta. Antibiootti ei poista virusta eikä korjaa munuaisten toimintahäiriötä. Sen tarve ratkaistaan todetun tai vahvasti epäillyn bakteeri-infektion perusteella.

Kroonisen gingivostomatiitin hoito

Vaikeassa kroonisessa gingivostomatiitissa voidaan tarvita useiden tai kaikkien hampaiden poisto. Tavoitteena on vähentää tulehdusta ylläpitäviä plakkipintoja ja kipua. Tällainen suunnitelma ei koske automaattisesti jokaista yksittäistä suun haavaa. Päätös perustuu tulehduksen jakaumaan, hampaiston tutkimukseen ja kissan muuhun terveydentilaan.

Lääkitystä voidaan tarvita tulehduksen hallintaan ja ennen toimenpiteitä sekä niiden jälkeen. Pelkkä toistuva antibiootti- tai kortisonikuuri ei ole pysyvä ratkaisu kaikkien kroonisten suumuutosten hoidossa. Osa kissoista tarvitsee pitkäaikaista seurantaa ja lisähoitoja myös poistojen jälkeen. Hoitovastetta arvioidaan kivun, syömisen ja limakalvon paranemisen avulla.

Syömisen tukeminen ja kotihoito

Tarjoa kissan hyväksymää, helposti syötävää ruokaa saamasi ohjeen mukaan. Pehmeä koostumus ja ruoan tuoksun lisääminen varovasti lämmittämällä voivat helpottaa omaehtoista syömistä. Älä kuitenkaan paina ruokaa kipeään suuhun. Ruokahalua parantava lääke ei yksin korvaa kivun hoitoa tai tarvittavaa ravitsemustukea.

Jos kissa ei saa riittävästi ravintoa, eläinlääkäri voi suositella ruokintaletkua. Se voi vähentää ruokailuun liittyvää kipua ja käsittelykuormaa hoidon aikana. Ruokamäärä ja tarjoamistapa suunnitellaan kissan tilanteen mukaan. Kirjaa toteutunut syöminen, painon kehitys ja lääkkeen antamisen onnistuminen.

Kipeää, haavaista suuta ei harjata väkisin. Noudata puhdistuksesta ja mahdollisista paikallistuotteista saatua ohjetta. Ota uudelleen yhteys, jos kissa lakkaa syömästä, kipu pahenee, verenvuoto lisääntyy tai kasvoihin tulee turvotusta. Näkyvän haavan pienentyminen ei yksin osoita, että taustasairaus olisi hallinnassa.

Ennuste

Ennuste riippuu syystä. Paikallisen vamman hoito, akuutin virusinfektion tukihoito ja kroonisen immuunivälitteisen tulehduksen hallinta ovat erilaisia tilanteita. Munuaissairauden vaihe ja yleisvointi vaikuttavat uremiaan liittyvien muutosten ennusteeseen. Pitkittyvää tai uusiutuvaa haavaa ei hoideta automaattisesti samalla tavalla uudelleen ilman arviota.

Ehkäisy

  • Rokota kissa herpes- ja calicivirusta vastaan.
  • Tarkistuta kissan suu säännöllisesti.
  • Huolehdi munuaisten terveydestä ja hoida krooniset sairaudet.
  • Vähennä stressiä ja tue vastustuskykyä.
  • Hoida kaikki suun tulehdukset ajoissa.

Rokotteet pienentävät erityisesti vakavan herpes- ja calicivirustaudin riskiä, mutta eivät estä jokaista tartuntaa tai viruseritystä. Ne eivät myöskään ehkäise kaikkia suun haavaumien syitä. Sairaan kissan kontaktit muihin kissoihin ja hygieniatoimet suunnitellaan epäillyn tartunnan mukaan.

Vastustuskyvyn tukeminen tarkoittaa käytännössä sopivaa ravitsemusta, rauhallisia oloja ja todettujen sairauksien hoitoa. Kroonista gingivostomatiittia ei pystytä varmasti ehkäisemään yhdellä lisäravinteella tai suunhoitotuotteella. Terveen suun säännöllinen tarkastus auttaa löytämään muutokset ennen pitkälle edennyttä kipua.

Tärkeää kissanomistajalle

Haavainen suutulehdus on vaikea ja kivulias tila, joka heikentää kissan ruokahalua ja elämänlaatua. Muista: runsas kuolaaminen, syömättömyys ja haavaumat suussa ovat syy viedä kissa heti eläinlääkäriin. Kun syy löydetään varhain, tautia voidaan hallita ja kissan kärsimystä lievittää.

Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä korvaa eläinlääkärin hoitoa. Jos huomaat kissallasi sairauden oireita, ota yhteys eläinlääkäriin.

Usein kysyttyä

Onko suun haavauma aina calicivirusta?

Ei. Taustalla voi olla myös hammasvaurio, vierasesine, immuunivälitteinen tulehdus, munuaissairaus tai kasvain. Myöskään positiivinen virusnäyte ei yksin ratkaise syytä.

Voiko kissa olla nälkäinen mutta silti kieltäytyä ruoasta?

Voi. Suukipu voi estää syömisen, vaikka ruokahalu olisi jäljellä. Tällainen käytös on syy hakeutua tutkimukseen ja kivun hoitoon.

Pitääkö haavainen suu harjata puhtaaksi?

Ei väkisin. Se voi lisätä kipua ja vahingoittaa kudosta. Eläinlääkäri suunnittelee turvallisen hoidon ja kertoo, milloin kotihoitoa voi jatkaa.

Tarvitaanko aina hampaiden poisto?

Ei. Poistot voivat olla osa kroonisen gingivostomatiitin tai hammassairauden hoitoa, mutta kaikki suun haavaumat eivät johdu niistä. Ensin selvitetään muutoksen syy ja laajuus.

Tassusen toimitus

Lähteet

Työkalut
Kissan oireetRokotusohjelmaMyrkyllistä vai ei?RotuluetteloMikä rotu sopii minulle?RuokalaskuriIkä ihmisvuosinaKaikki työkalut →