Kiireesti eläinlääkäriin
Ota heti yhteys eläinlääkäriin, jos leikkaamattomalla naaraskissalla ilmenee jokin seuraavista:
- Ulkosynnyttimistä tulee märkäistä tai veristä eritettä.
- Kissa on poikkeuksellisen veltto, ei syö tai oksentelee.
- Vatsa suurenee tai muuttuu kivuliaaksi.
- Kissa lyyhistyy tai sen limakalvot ovat hyvin vaaleat.
Vuodon puuttuminen ei sulje märkäkohtua pois. Löydät apua eläinlääkärioppaasta.
Yleiskuvaus
Kun kissan munasolu on irronnut (kissalla ovulaatio käynnistyy yleensä astutuksesta, mutta se voi tapahtua myös ilman sitä), elimistöön erittyy kiiman jälkeen progesteronia. Sen vaikutuksesta kohdun limakalvo muuttuu, mikä tekee siitä alttiin bakteeri-infektiolle. Jos kohtuun kertyy märkää, syntyy märkäkohtu. Sairaudesta erotetaan kaksi muotoa:
- avoin – märkäinen vuoto tulee ulos emättimen kautta;
- suljettu – kohdunkaula on kiinni ja märkä jää kohtuun, mikä on erityisen vaarallista ja voi johtaa kohdun repeämään.
Avoin muoto ei tarkoita vaaratonta tulehdusta. Vaikka osa eritteestä pääsee ulos, kohtuun jäävä tulehdus voi vaikuttaa koko elimistöön. Kissa myös nuolee eritteen usein pois, joten avoinkaan märkäkohtu ei aina näy omistajalle selkeänä vuotona.
Progesteroni tukee tavallisesti tiineyden kehittymistä, mutta voi samalla vähentää kohdun supistumista ja lisätä limakalvon rauhasten eritteitä. Sopivissa olosuhteissa emättimen seudulta nousevat bakteerit alkavat lisääntyä kohdussa. Pelkkä bakteerin esiintyminen elimistössä ei siis selitä sairastumista ilman kohdun olosuhteiden huomioimista.
Syyt
- hormonihäiriöt (pitkittynyt progesteronin vaikutus);
- toistuvat kiimat ilman tiineyttä;
- kiiman estämiseen käytettävät hormonivalmisteet;
- bakteeri-infektiot (useimmiten Escherichia coli);
- kohdun limakalvon ikämuutokset.
Jokainen kiima ilman tiineyttä ei kuitenkaan johda märkäkohtuun. Kissalla merkitystä on erityisesti sillä, tapahtuuko ovulaatio ja sen jälkeinen progesteronivaihe. Astumaton sisäkissakin voi sairastua, koska ovulaatio voi tapahtua ilman astutusta. Tiineyttä ei käytetä märkäkohdun ehkäisyhoitona.
Kohdun limakalvon rakkulainen paksuuntuminen ja märkäkohtu esiintyvät usein yhdessä, mutta eivät aina. Myös nuorilla kissoilla voidaan todeta märkäkohtu ilman pitkään kehittyneitä kohdun rappeumamuutoksia. Siksi sairautta ei suljeta pois pelkän iän perusteella.
Riskitekijät
- Yli 5–6-vuotiaat leikkaamattomat naaraat.
- Kissat, joille on annettu kiimaa estäviä valmisteita.
- Kissat, jotka eivät ole koskaan olleet tiineinä.
- Toistuvat valeraskaudet.
Ikäraja ei ole ehdoton: myös nuori, sukukypsä naaras voi sairastua. Lista kuvaa riskitekijöitä, eikä aiempi tiineys takaa suojaa. Eläinlääkärille kerrotaan myös aikaisemmista hormonivalmisteista, vaikka niitä ei olisi enää käytössä. Jos kissalla on oireita, tilannetta ei jäädä seuraamaan sillä perusteella, ettei jokin luettelon kohta täyty.
Tyypilliset oireet
- märkäinen tai verinen emätinvuoto (avoimessa muodossa);
- suljetussa muodossa vuotoa ei ole, mutta vointi huononee nopeasti;
- jano, tihentynyt virtsaaminen;
- syömättömyys, velttous, apaattisuus;
- kuume, oksentelu;
- vatsan suurentuminen (märkää kertyy kohtuun);
- suljetussa muodossa äkillinen romahdus, kohdun repeämä ja vatsakalvontulehdus.
Varhaisessa vaiheessa muutos voi olla niukka vuoto tai tavallista vähäisempi ruokahalu. Eritettä voi näkyä hännän alla, makuualustassa tai paikassa, jossa kissa on istunut. Kerro havainnosta eläinlääkärille, vaikka kissa puhdistaisi turkkinsa ja näyttäisi välillä virkeämmältä.
Lisääntynyt juominen ja virtsaaminen voivat liittyä bakteerien tuottamien aineiden vaikutukseen munuaisten toiminnassa. Oire ei kuitenkaan ole märkäkohdulle ominainen, vaan sitä esiintyy muissakin sairauksissa. Kaikilla kissoilla ei ole jokaista lueteltua oiretta, eikä kuumeen tai vatsan selvän turpoamisen puuttuminen anna varmaa turvaa.
Komplikaatiot ja seuraukset
- sepsis (verenmyrkytys);
- vatsakalvontulehdus kohdun revetessä;
- monielinvaurio;
- kissan kuolema ilman kiireellistä hoitoa.
Sepsiksessä tulehdusreaktio alkaa häiritä elimistön toimintaa. Verenkierto, munuaiset ja muut elimet voivat vaurioitua, ja kohdun repeämä levittää tulehdusta vatsaonteloon. Hoidon kiireellisyys perustuu tähän etenemisriskiin: kissa tutkitaan ennen romahdusta, eikä vasta sen tapahduttua.
Diagnoosi eläinlääkärissä
- esitiedot ja kliininen tutkimus;
- perusverenkuva ja veren biokemia (valkosolujen nousu, tulehdus, myrkytystila);
- kohdun ultraääni (kohdun sarvien laajentuminen, neste);
- röntgenkuvaus, kun märkää on paljon;
- eritteen bakteeritutkimus.
Mitä tutkimuksilla selvitetään?
Kerro viimeisestä havaitusta kiimasta, mahdollisesta astutuksesta, aiemmista tiineyksistä ja hormonilääkityksistä. Myös sterilointileikkauksen tiedot ovat olennaisia. Eläinlääkäri arvioi kissan yleistilan, nestetasapainon ja verenkierron samalla, kun etsitään oireiden syytä. Vakavasti sairaan potilaan tukihoito voidaan aloittaa tutkimusten rinnalla.
Jo leikatun kissan märkäkohtu on harvinainen mutta mahdollinen erityistilanteessa: jäljelle jääneeseen kohtukudokseen voi kehittyä tulehdus, jos mukana on toimivaa munasarjakudosta tai ulkopuolinen hormonivaikutus. Leikkauksen jälkeen palaavat kiimat tai poikkeava vuoto tutkitaan siksi eläinlääkärissä.
Verikokeilla arvioidaan tulehduksen lisäksi munuaisten toimintaa ja muita elimistön häiriöitä. Valkosolumäärä voi tulehduksessa suurentua, mutta vaikeassa sairaudessa se voi myös pienentyä. Virtsanäyte voi auttaa arvioimaan virtsan väkevyyttä. Yksittäinen veriarvo ei yksin vahvista tai sulje pois märkäkohtua.
Ultraäänessä tarkastetaan kohdun koko, seinämä ja sisältö sekä etsitään mahdollisia vatsaontelon muutoksia. Samalla voidaan erottaa tulehdusta normaalista tiineydestä. Röntgen voi näyttää suurentuneen kohdun, mutta kuva ei yksin varmuudella kerro sen sisällön syytä. Avoimessa muodossa kohtu ei välttämättä ole selvästi suurentunut röntgenissä.
Eritteen solututkimus voi osoittaa tulehdussoluja, ja bakteeriviljely auttaa lääkkeen valinnassa. Vakavasti sairaan kissan hoitoa ei kuitenkaan siirretä viljelyvastauksen odottamisen vuoksi. Löydökset tulkitaan yhdessä oireiden ja kuvantamisen kanssa, koska samanlainen vuoto voi liittyä muuhunkin lisääntymiselinten sairauteen.
Hoito eläinlääkärissä
Tavallisin hoito on tulehtuneen kohdun ja munasarjojen poistaminen. Ennen anestesiaa voidaan tarvita suonensisäistä nesteytystä, mikrobilääkitystä ja muuta tukea. Stabilointi tarkoittaa verenkierron ja elintoimintojen tukemista, jotta leikkaus voidaan tehdä mahdollisimman turvallisesti. Se ei tarkoita kotiin jäämistä odottamaan tulehduksen rauhoittumista.
Sairaan kissan toimenpide poikkeaa terveelle eläimelle tehtävästä suunnitellusta steriloinnista. Kohtu voi olla suuri ja hauras, ja vatsaonteloon vuotavaa tulehduseritettä pyritään välttämään. Leikkauksen jälkeen seurataan vointia, nestetasapainoa, kipua ja mahdollisen sepsiksen vaikutuksia. Pelkkä antibiootti ei luotettavasti poista kohtuun kertynyttä tulehdussisältöä.
Lääkehoitoa voidaan harkita tarkoin valitulle, hyväkuntoiselle siitoskissalle lisääntymiseen perehtyneen eläinlääkärin valvonnassa. Hoito pyrkii muuttamaan progesteronin vaikutusta ja saamaan kohdun tyhjenemään samalla, kun bakteeritulehdusta hoidetaan. Sepsiksessä tai vatsakalvontulehduksessa lääkkeellinen siitoskyvyn säilyttäminen ei ole sopiva ensisijainen tavoite. Hoitovastetta seurataan tutkimuksin ja ultraäänellä, ja leikkaus voi silti tulla välttämättömäksi.
Kotiutuminen ja ennuste
Kotiin pääsy perustuu kissan vointiin ja tehtyyn hoitoon. Pyydä kirjalliset ohjeet lääkkeistä, ruokinnasta, haavan suojaamisesta ja kontrollista. Seuraa syömistä, juomista, virtsaamista ja vireyttä. Jos kissa heikkenee, oksentaa uudelleen tai käyttäytyminen muuttuu huolestuttavasti, ota yhteys hoitavaan eläinlääkäriin. Huonontumista ei selitetä automaattisesti anestesian jälkivaikutuksella.
Pidä toipuva kissa sisällä ja rajoita hyppimistä eläinlääkärin ohjeen mukaan. Haava pidetään kuivana eikä siihen levitetä omia puhdistus- tai hoitoaineita. Estä haavan nuoleminen ohjeistetulla suojalla. Haavan aukeaminen, jatkuva vuoto, lisääntyvä turvotus tai paha haju vaatii yhteydenoton.
Ennuste on usein hyvä, kun tulehtunut kohtu poistetaan ja kissa vastaa tukihoitoon. Vaikea sepsis, kohdun repeämä ja elinvauriot heikentävät ennustetta. Lääkkeellisen hoidon jälkeen tulehdus voi uusiutua, eikä myöhempi tiinehtyminen ole varmaa. Siitoskäytön jatkamisesta ja lopulta leikkauksesta tehdään erillinen suunnitelma.
Ehkäisy
- Tehokkain ehkäisykeino on leikkauttaa kissa ennen ensimmäistä kiimaa tai heti sen jälkeen.
- Älä käytä kiiman estämiseen hormonivalmisteita.
- Vie iäkäs leikkaamaton naaras säännöllisesti eläinlääkärin tarkastukseen.
- Seuraa kissaa tarkasti kiiman jälkeisinä viikkoina.
Leikkauksen ajankohta sovitaan kissan tilanteen mukaan. Jos kissan annetaan jatkaa siitoksessa, säännöllinen tarkastus ei poista märkäkohdun riskiä eikä korvaa äkillisten oireiden tutkimista. Älä anna kiimaa muuttavia hormoneja omin päin.
Tärkeää kissanomistajalle
Märkäkohtu on henkeä uhkaava tila, jonka vuoksi on lähdettävä heti eläinlääkäriin tai päivystykseen. On tärkeää ymmärtää, että lääkehoito tehoaa useimmiten huonosti ja hoidon standardi on kohdun ja munasarjojen kirurginen poisto (ovariohysterektomia). Mitä aiemmin leikkaus tehdään, sitä paremmat ovat mahdollisuudet toipua.
Lääkehoito ei silti ole kaikille kissoille tehoton: tarkoin valituilla siitoskissoilla voidaan onnistua. Valinta, seuranta ja hoidon muuttaminen kuuluvat eläinlääkärille, eikä kyse ole kotona kokeiltavasta vaihtoehdosta kiireelliselle arviolle.
Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä korvaa eläinlääkärin hoitoa. Jos huomaat kissallasi sairauden oireita, ota yhteys eläinlääkäriin.
Usein kysyttyä
Voiko kissalla olla märkäkohtu ilman vuotoa?
Voi. Suljetussa muodossa eritettä ei pääse ulos, ja avoimessakin muodossa kissa voi nuolla sen pois. Vuodon puuttuminen ei sulje sairautta pois.
Voiko nuori tai astumaton kissa sairastua?
Voi. Ovulaatio voi tapahtua ilman astutusta, ja märkäkohtua todetaan myös nuorilla kissoilla. Yleistilan heikkeneminen tutkitaan iästä riippumatta.
Riittääkö antibiootti märkäkohdun hoitoon?
Yleensä ei yksin. Tulehtuneen kohdun sisältö pitää saada poistettua, tavallisimmin leikkauksella. Lääkkeellinen hoito on valittujen potilaiden tarkasti seurattava vaihtoehto.
Paraneeko kissa märkäkohtuleikkauksesta?
Moni kissa toipuu hyvin ajoissa annetulla hoidolla. Ennustetta heikentävät erityisesti sepsis, kohdun repeämä ja elinvauriot, joten hoitoon hakeutumista ei viivytetä.
Tassusen toimitus
Lähteet
- Pyometra, American College of Veterinary Surgeons, luettu 2026-11-03.
- Reproductive Disorders of Female Cats, Merck Veterinary Manual, luettu 2026-11-03.
- Pyometra in Cats, VCA Animal Hospitals, luettu 2026-11-03.
- Cystic Endometrial Hyperplasia–Pyometra Complex in Small Animals, Merck Veterinary Manual, luettu 2026-11-03.
- Initial Triage and Resuscitation of Small Animal Emergency Patients, Merck Veterinary Manual, luettu 2026-11-03.
- Care of Surgical Incisions in Cats, VCA Animal Hospitals, luettu 2026-11-03.
- 2020 AAHA Anesthesia and Monitoring Guidelines: Phase 3 Return Home, AAHA, luettu 2026-11-03.
- Diagnosis and medical treatment of pyometra in the queen, Clinical Theriogenology, luettu 2026-11-03.
