Kissoilla otohematooma on kuitenkin harvinaisempi kuin koirilla. Korvan turpoamiselle voi olla myös muita syitä, joten ulkonäkö ei yksin riitä kotidiagnoosiin.
Kiireesti eläinlääkäriin
Ota nopeasti yhteys eläinlääkäriin ja hakeudu päivystysarvioon erityisesti, jos:
- korva on hyvin kivulias tai kissa raapii sen verille,
- turvotukseen liittyy avoin puremahaava tai muu selvä vamma,
- korvaoireen lisäksi ilmenee horjumista tai tasapainon menetystä,
- korvasta vuotaa verta eikä vuoto rauhoitu.
Kivulias, turvonnut korvalehti tarvitsee tutkimuksen, vaikka kissa muuten vaikuttaisi pirteältä. Löydät apua eläinlääkärioppaasta.
Yleiskuvaus
Korvalehden verenpurkauma on rajattu verikertymä, joka syntyy, kun korvalehden pienet verisuonet repeävät. Se näyttää yleensä pehmeältä, aralta turvotukselta, joka voi ajan myötä kovettua. Kissoilla verenpurkaumaan liittyy usein korvatulehdus, loistartunta (esimerkiksi korvapunkki) tai vamma.
Korvalehden rusto antaa korvalle muodon, ja sen molemmin puolin on ihoa. Verikertymä erottaa kudoskerroksia toisistaan. Aluksi se voi tuntua nesteiseltä tyynyltä, mutta veren hyytyminen ja myöhempi arpeutuminen muuttavat tunnustelulöydöstä. Turvotus voi rajoittua pieneen kohtaan tai täyttää lähes koko korvalehden.
Otohematooma sijaitsee korvalehdessä, kun taas korvakäytävän tulehdus on eri rakenteen sairaus. Ne esiintyvät usein yhdessä. Näkyvän patin tyhjentäminen ei siksi yksin selvitä, miksi kissa ravistelee päätään, eikä pelkkä korvatulehduksen hoito aina poista jo muodostunutta suurta verikertymää.
Syyt
Kissan korvalehden verenpurkauman tärkeimmät syyt:
- Korvatulehdukset (joihin liittyy kutinaa ja pään ravistelua).
- Loistartunnat (korvapunkki – Otodectes cynotis).
- Allergiset reaktiot, jotka aiheuttavat kutinaa ja raapimista.
- Mekaaniset vammat (puremat, iskut).
- Veren hyytymiseen vaikuttavat yleissairaudet (harvemmin).
Myös korvakäytävään joutunut vierasesine voi käynnistää ravistelun. Joskus alkuperäinen ärsyke on jo poistunut ennen tutkimusta, mutta verenpurkauma on jäänyt. Vamman yhteydessä ei puolestaan aina löydy kroonista korvasairautta. Taustasyy selvitetään tutkimalla sekä turvotus että korvakäytävä.
Hyytymishäiriötä voidaan epäillä erityisesti silloin, kun selvää vammaa ei ole tai kissalla on muitakin poikkeavia verenvuotoja. Jokaiselta kissalta ei kuitenkaan tarvita samanlaista laajaa tutkimuspakettia. Oirehistoria ja vastaanotolla todetut löydökset ohjaavat verikokeiden tarvetta.
Riskitekijät
- kissat, joilla on kroonisia korvatulehduksia;
- ulkoilevat kissat, jotka ovat tekemisissä muiden eläinten kanssa;
- kissat, joilla on allergioita tai herkkä iho;
- pennut ja nuoret kissat, joilla korvapunkki on yleisempi.
Kaikkien luettelon kohtien merkityksestä juuri kissojen otohematooman itsenäisinä riskitekijöinä on rajallisesti tutkimustietoa. Nuoren kissan korvapunkkitartunnan riski ei tarkoita, että jokainen kutiava tai turvonnut korva olisi verenpurkauma.
Korvapunkit leviävät eläimestä toiseen läheisessä kontaktissa. Pelkkä sisällä asuminen ei kerro, voiko kodin toisella eläimellä olla tartunta. Jos punkkeja löytyy, eläinlääkärille kerrotaan myös muista läheisessä kontaktissa olevista eläimistä, jotta tartuntatilanne voidaan arvioida kokonaisuutena.
Tyypilliset oireet
Omistaja voi huomata kissalla seuraavia merkkejä:
- pehmeä, vähitellen suureneva turvotus korvalehdessä;
- arkuus korvaa kosketettaessa;
- pään ravistelu, jatkuva korvien raapiminen;
- korvien epäsymmetria;
- mahdollinen erite ja epämiellyttävä haju korvakäytävästä (jos kissalla on korvatulehdus).
Turvotus voi ilmaantua nopeasti, eikä se aina suurene hitaasti päivä päivältä. Korva voi tuntua lämpimältä ja roikkua tavallisesta asennostaan poiketen. Kissa saattaa varoa kosketusta tai pitää päätään vinossa kivun vuoksi. Korvaa ei pidä puristella toistuvasti sen sisällön kokeilemiseksi.
Tumma, murumainen erite ja voimakas kutina sopivat korvapunkkiepäilyyn, mutta myös muut korvakäytävän sairaudet voivat erittää. Haju ei kerro yksin, onko kyse bakteerista, hiivasta vai loisesta. Jos mukana on selvä tasapainohäiriö, sitä ei selitetä automaattisesti pelkällä korvalehden verikertymällä.
Komplikaatiot ja seuraukset
Hoitamattomana korvalehden verenpurkauma voi johtaa:
- korvan krooniseen tulehdukseen;
- korvalehden muodonmuutokseen (”kukkakaalikorva”);
- uusiutumiseen, jos syy (korvatulehdus, loiset) jatkuu.
Korvakäytävän tulehdus on usein verenpurkauman taustalla jo ennen turvotuksen syntymistä. Otohematooma ei siten aina ole kroonisen korvatulehduksen alkuperäinen aiheuttaja. Suuri tai arpeutunut korvalehti voi kuitenkin vaikeuttaa korvakäytävän avoimuutta ja myöhempää hoitoa.
Kukkakaalimaisessa korvassa arpikudos paksuntaa ja vetää korvalehteä kasaan. Muutos voi jäädä pysyväksi, vaikka neste lopulta imeytyisi. Hoidon tavoitteisiin kuuluu kivun ja uusiutumisen vähentäminen sekä korvan toiminnan ja muodon säilyttäminen mahdollisimman hyvin.
Vaikka verenpurkauma itsessään harvoin uhkaa henkeä, se kertoo piilevästä terveysongelmasta.
Diagnoosi eläinlääkärissä
Eläinlääkäri tutkii ja tunnustelee korvalehden. Lisäksi voidaan tehdä:
- korvan tähystys (korvakäytävän tutkiminen korvatulehduksen tai punkkien toteamiseksi);
- solututkimus tai raapenäyte loisten etsimiseksi;
- verikokeet (jos epäillään hyytymishäiriöitä).
Korvalehden ja korvakäytävän tutkiminen
Eläinlääkäri kysyy, milloin turvotus huomattiin ja alkoiko ravistelu jo aiemmin. Myös aiemmat korvalääkkeet, ihon kutina muualla kehossa ja mahdolliset tappelut ovat hyödyllisiä tietoja. Koko ihon tutkiminen voi paljastaa, että korvaoire on osa laajempaa ihosairautta.
Otoskoopilla arvioidaan korvakäytävän ahtautta, eritettä, vierasesineitä ja mahdollisuuksien mukaan tärykalvon kuntoa. Kipeän korvan tutkiminen voi edellyttää rauhoitusta. Voimakasta kipua ei yritetä voittaa väkisin pitämällä, vaan tutkimuksen toteutus ja kivunlievitys suunnitellaan potilaalle sopiviksi.
Sytologia eli mikroskooppinen solututkimus voi osoittaa tulehdussoluja, bakteereja ja hiivoja. Korvapunkkeja etsitään eritteestä erikseen mikroskoopilla. Näytteet pyritään ottamaan ennen korvan puhdistamista, jotta puhdistus ei poista tutkittavaa materiaalia. Pitkittynyt, toispuoleinen tulehdus voi edellyttää myös korvakäytävää ahtauttavan muutoksen selvittelyä.
Tarvittaessa turvotuksesta otetaan vastaanotolla neulanäyte sisällön arvioimiseksi. Tämä on tutkimustoimenpide, jota ei tehdä kotona. Kaikki korvalehden patit eivät ole verta sisältäviä onteloita, joten hoitotavan valinta edellyttää ensin löydöksen tunnistamista.
Hoitovaihtoehdot
Hoidossa ratkaistaan sekä verenpurkauma että kutinan tai vamman syy. Valinta riippuu muun muassa kertymän koosta, kivusta, uusiutumisesta ja kudoksen muutoksista. Pientä, kivutonta kertymää voidaan joskus seurata eläinlääkärin päätöksellä. Suuren kivuliaan korvan itsestään paranemista ei pidä jäädä odottamaan.
Neulalla tyhjentäminen voi poistaa nestettä, mutta tila voi täyttyä uudelleen. Siksi tarvitaan joskus toistuvia vastaanottokäyntejä tai leikkaushoitoa. Valikoiduissa tapauksissa käytetään tulehdusta vähentävää lääkitystä. Lääkkeen soveltuvuus arvioidaan erikseen, eikä korvaan anneta kotona oma-aloitteisia pistoksia.
Leikkauksessa veri poistetaan ja kudoskerrosten välistä tyhjää tilaa pienennetään ompeleilla. Dreeniksi kutsuttu pehmeä letku tai avoimeksi jätetty poistumiskohta voi auttaa estämään nesteen kertymistä. Korvalehti voidaan tukea sidoksella, jotta ravistelu ei aiheuta uutta vauriota. Menetelmä valitaan yksilöllisesti.
Kipu hoidetaan eläinlääkärin määräämällä lääkityksellä. Korvapunkkiin tarvitaan sille sopiva loishoito, ja korvakäytävän tulehduksen hoito valitaan löydösten perusteella. Bakteeri, hiiva ja loinen eivät ole sama hoitokohde. Tärykalvon kunto vaikuttaa siihen, mitä puhdistusaineita tai paikallisia lääkkeitä voidaan käyttää.
Jälkihoito ja ennuste
Noudata saatua ohjetta korvan suojauksesta ja mahdollisesta kaulurista. Puhdistettavan haavan, korvakäytävän ja dreenin hoito voivat poiketa toisistaan, joten pyydä vastaanotolla näyttämään juuri oman kissan hoitotapa. Dreenin, sidoksen tai ompeleiden poistamisesta vastaa eläinlääkäri sovitun suunnitelman mukaan.
Seuraa turvotuksen palaamista, kipua ja eritteen muuttumista. Hoidon jälkeen uusi verikertymä ei automaattisesti tarkoita, että kotihoito olisi tehty väärin: uusiutuminen on mahdollista asianmukaisestakin hoidosta huolimatta. Tällöin otetaan yhteyttä hoitopaikkaan uuden arvion järjestämiseksi.
Useimmat kissat toipuvat hoidosta hyvin, mutta korvan ulkomuoto ei aina palaudu ennalleen. Mahdollisia komplikaatioita ovat uusiutuminen, haavatulehdus ja harvinaisemmin korvalehden kudoksen kuolio. Pitkäaikaista tulosta parantaa se, että jatkuva kutina ja korvakäytävän sairaus saadaan hallintaan.
Ehkäisy
- Huolehdi kissan korvien hygieniasta säännöllisesti.
- Ehkäise ja hoida korvapunkit ja korvatulehdukset ajoissa.
- Hoida allergiset reaktiot ja kutina.
- Ehkäise tappeluita ja vammoja.
Hygienia ei tarkoita jokaisen terveen kissan korvien toistuvaa pesua. Moni kissa ei tarvitse rutiinipuhdistusta lainkaan, ja liian tiheä puhdistus voi ärsyttää korvakäytävää. Puhdistustarve ja aine valitaan korvan tilanteen mukaan; kipeä, punoittava tai turvonnut korva tutkitaan ensin.
Vanupuikkoja ei työnnetä korvakäytävään, sillä niillä voi vahingoittaa kudoksia tai työntää eritettä syvemmälle. Alkoholi ja vetyperoksidi voivat ärsyttää etenkin tulehtunutta korvaa. Jos puhdistusta on määrätty, se tehdään annetulla aineella ja ohjeella, ja kivun ilmaantuessa keskeytetään.
Tärkeää kissanomistajalle
Korvalehden verenpurkauma on usein seurausta vakavammasta ongelmasta – infektiosta, loisista tai allergiasta. Siksi on tärkeää paitsi hoitaa verenpurkauma myös selvittää sen syy. Muista: omatoiminen hoito (esimerkiksi turvotuksen puhkaiseminen kotona) on vaarallista ja voi johtaa komplikaatioihin.
Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä korvaa eläinlääkärin hoitoa. Jos huomaat kissallasi sairauden oireita, ota yhteys eläinlääkäriin.
Usein kysyttyä
Voiko otohematooma hävitä itsestään?
Veri voi imeytyä vähitellen, mutta paraneminen voi olla hidasta ja jättää korvalehden paksuksi ja kurttuiseksi. Lisäksi kutinan tai ravistelun aiheuttaja voi vaatia hoitoa. Seuranta ilman tyhjennystä sovitaan eläinlääkärin kanssa.
Voiko korvan verenpurkauman puhkaista kotona?
Ei. Kotona tehty puhkaisu voi aiheuttaa kipua, infektion ja lisää kudosvaurioita, eikä se ratkaise kertymän syytä tai estä uudelleen täyttymistä. Myös turvotuksen oikea diagnoosi tarvitaan ennen toimenpidettä.
Miksi korva täyttyi uudelleen tyhjentämisen jälkeen?
Kudoskerrosten väliin jäävä tila voi täyttyä uudestaan, etenkin jos ravistelu ja raapiminen jatkuvat. Uusiutuminen voi johtaa hoitomenetelmän muuttamiseen, esimerkiksi leikkauksen arviointiin. Ota yhteyttä hoitavaan eläinlääkäriin.
Tassusen toimitus
Lähteet
- Aural Hematoma in Cats, VCA, luettu 2026-11-03.
- Aural Hematoma, American College of Veterinary Surgeons, luettu 2026-11-03.
- Disorders of the Outer Ear in Cats, Merck Veterinary Manual, luettu 2026-11-03.
- Ear Mites: Tiny Critters that can Pose a Major Threat, Cornell University, luettu 2026-11-03.
- Instructions for Ear Cleaning in Cats, VCA, luettu 2026-11-03.
- Otitis Externa in Animals, Merck Veterinary Manual, luettu 2026-11-03.
- Aural Haematoma (swollen ear flap) in cats, PDSA, luettu 2026-11-03.
