LemmikkipäiväkirjaPäiväkirja
Iho ja turkki

Aurinkodermatiitti kissoilla: syyt, oireet ja ehkäisy

Aurinkodermatiitti on ihon tulehdusvaurio, jonka aiheuttaa ultraviolettisäteily. Useimmiten sitä esiintyy kissoilla, joilla on vaalea tai valkoinen turkki ja pigmentitön iho, erityisesti korvissa, nenässä ja silmäluomissa. Pitkäaikaisessa altistuksessa aurinkodermatiitti voi muuttua esisyöpävaiheeksi ja johtaa ihon levyepiteelikarsinoomaan.

8 min lukuaikaLähteet

Kiireesti eläinlääkäriin

Ota viipymättä yhteys eläinlääkäriin, jos kissan iholla näkyy jokin seuraavista:

  • voimakkaasti aristava, rakkulainen tai laajasti rikkoutunut alue;
  • vuotava haava, lisääntyvä turvotus tai märkäinen erite korvassa tai kuonossa;
  • toistuvasti aukeava rupi tai haava, joka ei parane;
  • uusi kasvava ihomuutos korvan kärjessä, nenässä tai silmäluomessa.

Voimakas kipu ja laaja palovaurio arvioidaan heti. Pientäkään uusiutuvaa rupea ei jäädä seuraamaan seuraavaan kesään. Hoitopaikan löydät eläinlääkärioppaasta.

Yleiskuvaus

Ultraviolettisäteet vaurioittavat ihosoluja ja aiheuttavat tulehdusta, hilseilyä ja haavaumia. Vaaleat kissat ovat erityisen alttiita, koska niiden ihossa ei ole riittävästi pigmenttiä suojaamaan auringolta. Aurinkodermatiittia todetaan usein kissoilla, jotka viettävät paljon aikaa ulkona tai ottavat mielellään aurinkoa ikkunalaudalla.

Aurinkovaurio ei tarkoita aina yhtä selvästi havaittua palamiskertaa. Altistusta voi kertyä toistuvasta auringossa oleskelusta, vaikka omistaja ei olisi nähnyt rakkuloita. Ultraviolettisäteily voi vaurioittaa myös solujen perimää eli DNA:ta. Vaurioituneiden solujen poikkeava lisääntyminen liittyy esisyöpämuutosten ja kasvainten kehittymiseen.

Aurinkokeratoosi tarkoittaa auringon vaurioittaman ihon sarveistumismuutosta. Pinnallisessa carcinoma in situ -vaiheessa syöpäsolut eivät vielä kasva syvemmälle ihon tukikudokseen. Invasiivinen levyepiteelikarsinooma puolestaan tunkeutuu ympäröiviin kudoksiin. Kaikki punoitus ei ole syöpää, mutta eri vaiheita ei voi varmasti erottaa kotona katsomalla.

Syyt

  • pitkäaikainen altistuminen suoralle auringonvalolle;
  • ihon pigmentin puuttuminen (valkoinen turkki, vaaleanpunaiset korvat ja nenä);
  • heikentynyt vastustuskyky ja ihon heikentyneet suojaominaisuudet;
  • ihon krooniset tulehdukset.

Suora UV-altistus on aurinkodermatiitin keskeinen aiheuttaja. Heikentyneen vastustuskyvyn ja kroonisen tulehduksen itsenäisestä vaikutuksesta juuri kissojen aurinkodermatiitin riskiin on vähemmän tietoa. Ne eivät yksin osoita aurinkovauriota, ja samoilta näyttävien ihomuutosten taustalla voi olla muukin sairaus. Myös kaikki levyepiteelikarsinooman muodot eivät liity aurinkoon.

Riskitekijät

  • valkoiset ja vaaleaturkkiset kissat;
  • aurinkoisilla alueilla elävät kissat;
  • ulkoilevat kissat;
  • kissat, jotka ottavat mielellään aurinkoa ikkunalaudalla tai parvekkeella.

Ratkaisevaa on erityisesti kyseisen ihoalueen pigmentti ja karvapeitteen suoja, ei pelkästään kissan koko turkin väri. Tummaturkkisellakin kissalla voi olla vaalea tai harvakarvainen kohta. Valkoisella kissalla ihon suojaaminen on tarpeen ennen näkyviä muutoksia, sillä syöpäriskiä ei voida arvioida pelkästä viimeisimmän palamisen vaikeudesta.

Eläinlääkärille kerrotaan myös sisäkissan aurinkotottumuksista. Pitkään käytetty aurinkoinen ikkunapaikka tai parvekkeen lepopaikka kuuluu altistushistoriaan. Varjon ja tarvittaessa ikkunoiden UV-suojauksen suunnittelu voi olla tarpeen, vaikka kissaa ei päästettäisi vapaasti ulos.

Tyypilliset oireet

  • ihon punoitus ja hilseily;
  • karvanlähtö korvissa, nenässä ja silmäluomissa;
  • rupien ja haavaumien muodostuminen;
  • arkuus kosketettaessa;
  • krooninen taudinkulku, joka pahenee kesällä;
  • vaikeissa tapauksissa pahanlaatuistuminen (levyepiteelikarsinooma).

Aluksi korvan kärki voi näyttää vain hieman punoittavalta, hilseilevältä tai ohentuneelta. Myöhemmin pinta voi karstoittua, rikkoutua ja vuotaa. Huolestuttava muutos voi olla pieni ja kissan yleisvointi silti normaali. Syömisen ja leikkimisen jatkuminen ei siten sulje pois paikallista ihokasvainta.

Toistuva rupi voi irrota, jolloin iho näyttää hetkeksi paremmalta. Jos samalle kohdalle kehittyy uusi rupi, kyse ei välttämättä ole parantuneesta naarmusta. Ota muutoksesta kuva ja kirjaa sen sijainti, kesto ja uusiutuminen eläinlääkärikäyntiä varten. Ruvet eivät itsessään todista aurinkoperäistä syytä.

Samanlaisia punoitus-, karvanlähtö- ja haavaumamuutoksia voi liittyä esimerkiksi loisiin, sieni-infektioon tai muuhun tulehdukseen. Siksi myös ulkoilun määrä, aiemmat ihosairaudet ja käytetyt valmisteet selvitetään. Aurinkodermatiittia ei päätellä pelkästään siitä, että kissa on valkoinen.

Komplikaatiot ja seuraukset

  • krooniset haavaumat ja ihon kuolio;
  • toissijaiset bakteeri-infektiot;
  • ihon levyepiteelikarsinooma (yleinen komplikaatio pitkäaikaisessa auringossa olossa);
  • korvien ja nenän muotoa rumentavat vauriot.

Pitkäaikainen altistus lisää levyepiteelikarsinooman riskiä, mutta jokainen aurinkodermatiitti ei kehity syöväksi. Yksittäisen kissan etenemisriskiä ei voi ilmaista luotettavasti yleisenä prosenttina. Tutkimuksen tarkoitus on löytää sekä hoidettava tulehdus että mahdollinen kasvain riittävän varhain.

Korvan ja nenän kudosvauriot eivät ole vain ulkonäköhaitta. Haavautuminen voi aiheuttaa kipua, ja kasvain voi vähitellen tuhota paikallisia rakenteita. Ihon levyepiteelikarsinooma etenee usein ensisijaisesti paikallisesti; leviäminen muualle voi olla hitaampaa kuin kudostuho lähtöalueella. Hidas etäpesäkkeiden muodostuminen ei siis tee kasvaimesta vaaratonta.

Diagnoosi eläinlääkärissä

  • kliininen tutkimus;
  • ihotutkimus (sieni- ja loissairauksien poissulkeminen);
  • ihon koepala, jos epäillään esisyöpä- tai kasvainmuutoksia;
  • painantanäytteiden solututkimus.

Näytteenotto ratkaisee epäselvän muutoksen

Eläinlääkäri tutkii muutoksen lisäksi muun ihon ja kartoittaa, onko vaurioita useammassa kohdassa. Pinnan painantanäytteessä lasille kerätään soluja ja eritettä. Se voi auttaa tunnistamaan tulehdusta tai mikrobeja, mutta näyte tavoittaa usein lähinnä pinnan tulehduseritteen. Siitä ei aina nähdä, mitä syvemmässä kudoksessa tapahtuu.

Koepala eli biopsia antaa tietoa myös ihon rakenteesta ja poikkeavien solujen mahdollisesta tunkeutumisesta ympäristöön. Näyte tutkitaan laboratoriossa mikroskoopilla. Näytteenottotapa ja kivunlievitys tai anestesia suunnitellaan sijainnin ja kissan voinnin mukaan. Kliininen epäily ja epäselvä solunäyte voivat siksi johtaa kudosnäytteen ottamiseen.

Jos todetaan pahanlaatuinen kasvain, arvioidaan sen koko, syvyys ja tarvittaessa levinneisyys. Esimerkiksi lähialueen imusolmukkeista voidaan ottaa näytteitä. Muut tutkimukset valitaan löydöksen ja suunnitellun hoidon mukaan; kaikkia tutkimuksia ei tarvita pelkän lievän ihon punoituksen vuoksi.

Hoito ja seuranta

Tulehtuneen ihon hoito

Kissa siirretään suojaan auringolta, jotta uusi altistus ei ylläpidä vauriota. Eläinlääkäri valitsee tarvittaessa kivunlievityksen, paikallishoidon ja haavan suojauksen. Vaikeat palovauriot voivat tarvita laajempaa tukihoitoa. Bakteeritulehdusta hoidetaan löydösten perusteella; antibiootti ei poista UV-vauriota eikä mahdollista kasvainta.

Raapiminen ja hankaaminen voivat rikkoa ihoa lisää. Hoitopaikasta kysytään, miten alueen vahingoittaminen estetään turvallisesti. Ruvet jätetään rauhaan, eikä iholle levitetä omia lääkevoiteita tai puhdistuskemikaaleja. Myös silmän lähellä sijaitseva muutos edellyttää siihen sopivaa hoitoa.

Jos löydös on esisyöpämuutos tai kasvain

Hoitotavan valintaan vaikuttavat sijainti, laajuus ja kudosnäytteen tulos. Pieni pinnallinen muutos voidaan joissakin tapauksissa hoitaa paikallisesti esimerkiksi jäädyttämällä. Todetun levyepiteelikarsinooman hoidossa käytetään usein leikkausta, jossa pyritään poistamaan koko muutos terveeseen kudokseen asti. Joillekin alueille voidaan harkita sädehoitoa.

Korvan kasvaimen poistaminen voi edellyttää korvalehden osan poistamista. Nenän ja silmäluomien kohdalla ympäröivien rakenteiden säästäminen ja kasvaimen hallinta punnitaan erikseen. Varhain todettu pinnallinen muutos on tavallisesti helpompi hallita kuin syvälle kudoksiin edennyt kasvain.

Hoidon jälkeen tarkkaillaan paranemista ja uusia ihomuutoksia. Uusiutuva haava tai samankaltainen muutos muualla tutkitaan uudelleen. Auringolta suojaamista jatketaan myös onnistuneen paikallishoidon jälkeen. Oireen väliaikainen häviäminen ei ole peruste palata pitkään päivittäiseen auringonottoon.

Ehkäisy

  • Rajoita kissan oleskelua auringossa voimakkaimman paisteen aikaan (noin klo 10–16) – Suomessa varsinkin kesän pitkinä päivinä.
  • Käytä eläimille tarkoitettuja turvallisia aurinkovoiteita eläinlääkärin ohjeen mukaan.
  • Järjestä kissalle varjoisia paikkoja sisällä ja ulkona.
  • Tarkista riskiryhmän kissojen iho säännöllisesti.

Kellonaika on vain suuntaa antava apu. Etelä-Suomen keskikesällä UV-säteilyn suojautumistarve voi jatkua noin kello 17:ään, joten alkuperäinen 10–16-aikaraja ei kata kaikkia tilanteita. Säteily vaihtelee paikan, vuodenajan ja sään mukaan. Koleus tai ohut pilvikerros ei takaa vähäistä UV-altistusta.

UV-indeksiä voi käyttää ulkoilun suunnittelun taustatietona, mutta ihmisille ilmoitettu suojautumisraja ei ole kissan iholle määritetty turvallisen altistuksen raja. Aiemmin aurinkovaurioitunut pigmentitön iho suojataan yksilöllisesti. Varjo vähentää suoraa säteilyä, vaikka hajasäteilyä ja heijastuksia voi edelleen tulla ympäristöstä.

Aurinkovoiteen soveltuvuus tarkistetaan nimenomaan kissalle, sillä kissa nuolee ihoaan ja kaikkien eläinvalmisteiden koostumus ei ole sama. Ihmisille tarkoitettua tuotetta ei valita omin päin; esimerkiksi salisylaatteja tai sinkkioksidia sisältäviä voiteita vältetään. Voide täydentää altistuksen rajoittamista eikä oikeuta pidentämään auringossa oleskelua.

Järjestä mieluisa lepopaikka varjoon sekä sisällä että ulkotarhassa. Aurinkoisen ikkunan eteen voidaan tarvita varjostus tai UV-suoja. Tarkista myös, mihin aurinko siirtyy päivän mittaan: aamulla varjoinen peti voi myöhemmin olla suorassa paisteessa.

Tärkeää kissanomistajalle

Aurinkodermatiitti on yleinen ongelma valkoisilla ja vaaleilla kissoilla. Muista: se ei ole vain ”palovamma” vaan krooninen vaurio, joka voi ajan myötä muuttua ihosyöväksi. Varhainen toteaminen ja suojaaminen auringolta auttavat säilyttämään kissan terveyden ja hengen.

Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä korvaa eläinlääkärin hoitoa. Jos huomaat kissallasi sairauden oireita, ota yhteys eläinlääkäriin.

Usein kysyttyä

Voiko sisäkissa saada aurinkovaurioita?

Kyllä, myös aurinkoista ikkunapaikkaa käyttävän kissan iho ja altistus arvioidaan. Ikkunalla oleskelua voidaan rajoittaa varjostuksella tai UV-suojauksella. Pigmentittömiä korvia ja nenää tarkkaillaan myös sisäkissalla.

Onko korvan pieni rupi varmasti ihosyöpää?

Ei, mutta toistuva tai huonosti paraneva rupi tutkitaan. Tulehdus, vamma ja kasvain voivat näyttää samankaltaisilta. Tarvittaessa kudosnäyte erottaa muutoksen luonteen.

Riittääkö aurinkovoide suojaamaan kissan?

Ei yksin. Suojauksen perusta on liiallisen altistuksen välttäminen ja varjo. Kissa voi nuolla voidetta pois, ja turvallinen valmiste valitaan eläinlääkärin kanssa. Jo syntynyttä haavaa tai kasvainmuutosta ei hoideta pelkällä aurinkovoiteella.

Tassusen toimitus

Lähteet

Työkalut
Kissan oireetRokotusohjelmaMyrkyllistä vai ei?RotuluetteloMikä rotu sopii minulle?RuokalaskuriIkä ihmisvuosinaKaikki työkalut →