Kissat
Koirat
Eläinlääkärit
Eläinlääkkeet
Luettelo
Työkalut
UutisetTietoja meistä
Yleiset tilat

Diabetes kissoilla: oireet, diagnoosi ja hoito

Diabetes (sokeritauti) on krooninen hormonisairaus, jossa kissan veren sokeripitoisuus on jatkuvasti koholla (hyperglykemia). Syynä on insuliinin puute tai kudosten heikentynyt herkkyys insuliinille (insuliiniresistenssi). Sairaus on melko yleinen etenkin aikuisilla ja iäkkäillä kissoilla, ja se vaatii elinikäistä seurantaa.

8 min lukuaikaLähteet

Kiireesti eläinlääkäriin

Diabetesta sairastava tai siihen sopivasti oireileva kissa tarvitsee kiireellistä apua, jos ilmenee jokin seuraavista:

  • Kissa lakkaa syömästä, oksentaa tai on selvästi tavallista heikompi.
  • Kissa horjuu, vapisee, kouristelee tai menettää tajuntansa.
  • Hengitys vaikeutuu tai muuttuu poikkeavaksi yhdessä huonon yleisvoinnin kanssa.
  • Kissa ei pysty juomaan tai vaikuttaa kuivuneelta ja apaattiselta.

Nämä voivat liittyä liian matalaan verensokeriin tai ketoasidoosiin. Hoitopaikan löytämiseen auttaa eläinlääkäriopas.

Yleiskuvaus

Insuliini on haiman hormoni, joka säätelee sokerin pääsyä elimistön soluihin. Diabeteksessa joko insuliinin tuotanto vähenee (puutos) tai kudokset lakkaavat reagoimasta siihen kunnolla (resistenssi). Sokeria kertyy vereen, mutta solut jäävät ”nälkäisiksi”. Tämä häiritsee aineenvaihduntaa ja vaurioittaa maksaa, munuaisia, hermostoa ja silmiä.

Kissan diabetes muistuttaa useimmiten ihmisen tyypin 2 diabetesta, johon liittyy ylipaino ja insuliiniresistenssi. Pitkään jatkuessaan sairaus kuitenkin uuvuttaa haiman, ja kissasta tulee insuliinista riippuvainen.

Sairauden eteneminen ja hoidon tarve vaihtelevat. Osalla kissoista haiman insuliinintuotanto elpyy, kun verensokeri saadaan hallintaan ja insuliiniresistenssi vähenee. Tällöin voidaan päästä remissioon eli vaiheeseen, jossa verensokeri pysyy sopivana ilman diabeteslääkitystä. Remissio ei tarkoita pysyvää parantumista, ja seuranta jatkuu.

Kun glukoosia eli verensokeria siirtyy virtsaan, se vetää mukanaan vettä. Virtsamäärä kasvaa ja kissa juo korvatakseen menetystä. Lisääntynyt juominen ei siis yleensä ole ongelman alkuperäinen syy. Diabeettisen kissan veden saantia ei rajoiteta hiekkalaatikon kastumisen vähentämiseksi.

Syyt

  • lihavuus (tärkein riskitekijä);
  • perinnöllinen alttius (useammin joillakin roduilla, esim. burmilla ja siameseilla);
  • krooninen haimatulehdus;
  • hormonisairaudet (lisämunuaiskuoren liikatoiminta, akromegalia);
  • glukokortikoidien ja progestiinien käyttö;
  • korkea ikä.

Samanaikainen tulehdus, hammassairaus tai muu elinsairaus voi vaikeuttaa diabeteksen hallintaa. Akromegaliassa kasvuhormonia erittyy liikaa; sen mahdollisuutta voidaan arvioida erityisesti, jos hoitovaste ei vastaa odotuksia. Huono vaste ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita uutta hormonisairautta: myös lääkkeen antotapa, säilytys ja ruokinnan muutokset tarkistetaan.

Riskitekijät

  • yli 7–8 vuoden ikä;
  • lihavuus ja vähäinen liikunta;
  • urokset sairastuvat useammin kuin naaraat;
  • kastroidut urokset kuuluvat riskiryhmään;
  • alttiit rodut (burma, siamilainen).

Diabetekselle ei ole ehdotonta ikärajaa, ja nuorempikin kissa voi sairastua. Rotukohtaiset havainnot vaihtelevat maittain ja populaatioittain. Etenkin siamilaisten yleisestä alttiudesta on rajallisesti tietoa, eikä rotu yksin osoita sairautta. Kastrointiin liittyvässä riskinarviossa huomioidaan myös paino ja elintavat.

Tyypilliset oireet

  • jatkuva jano (polydipsia);
  • tiheä virtsaaminen (polyuria);
  • lisääntynyt tai vaihteleva ruokahalu;
  • vähittäinen laihtuminen hyvästä ruokahalusta huolimatta;
  • väsymys, vähentynyt aktiivisuus;
  • turkin kunnon heikkeneminen;
  • takajalkojen heikkous (diabeettinen neuropatia);
  • vaikeissa tapauksissa ketoasidoosi (oksentelu, asetonin haju hengityksessä, kooma).

Kotona ensimmäinen muutos voi olla aiempaa suuremmat virtsapaakut tai vesikupin tavallista nopeampi tyhjeneminen. Paino voi laskea, vaikka kissa pyytäisi lisää ruokaa. Neuropatiassa kissa voi laskea takajalkojen kintereitä lähelle lattiaa ja hyppääminen vaikeutuu. Takajalkojen heikkous voi silti johtua muustakin, joten se tutkitaan.

Ketoasidoosissa elimistöön kertyy ketoaineita ja veren happamuus lisääntyy. Kissa voi muuttua ruokahaluttomaksi, oksennella ja kuivua. Asetonin hajua tai koomaa ei odoteta ennen hoitoon hakeutumista. Tavallinen diabetekseen liittyvä hyvä ruokahalu ei suojaa tältä komplikaatiolta.

Komplikaatiot ja seuraukset

  • diabeettinen ketoasidoosi (hengenvaarallinen tila);
  • maksan rasvoittuminen;
  • krooninen munuaisten vajaatoiminta;
  • näön heikkeneminen (harmaakaihi on kissoilla harvinaisempi kuin koirilla, mutta mahdollinen);
  • diabeettinen neuropatia (takajalkojen heikkous).

Kaikki luetellut elinmuutokset eivät kehity jokaiselle diabeetikolle. Munuais- tai silmäsairaus voi myös esiintyä diabeteksen rinnalla, eikä jokainen tällainen löydös ole suora seuraus siitä. Hoidon aikana tärkeä lisäriski on hypoglykemia eli liian matala verensokeri, etenkin jos insuliinin tarve muuttuu.

Hypoglykemiaan sopivat äkillinen heikkous, vapina, horjuminen ja kouristukset. Jos kissa on tajuissaan ja pystyy nielemään, sille voi tarjota ruokaa samalla kun ottaa heti yhteyttä eläinlääkäriin. Tajuttoman tai kouristelevan kissan suuhun ei pakoteta ruokaa, nestettä tai sormia. Pyydä hoitopaikasta etukäteen kirjallinen ensiapuohje.

Diagnoosi eläinlääkärissä

  • kliininen tutkimus ja esitiedot;
  • verikokeet (pysyvä hyperglykemia);
  • virtsatutkimus (sokeri ja ketoaineet virtsassa);
  • fruktosamiini – kertoo pitkäaikaisesta verensokerin noususta;
  • stressihyperglykemian poissulkeminen (kissan verensokeri nousee usein hetkellisesti stressin vuoksi).

Yksittäinen vastaanotolla mitattu korkea glukoosi ei riitä diagnoosiksi, koska stressi voi nostaa arvoa huomattavasti. Diagnoosissa yhdistyvät oireet ja näyttö jatkuvasta verensokerin noususta. Tarvittaessa mittauksia tai virtsanäytteitä saadaan rauhallisessa kotiympäristössä, jotta tilanne ei jää yhden stressaavan käynnin varaan.

Fruktosamiini kuvaa keskimääräistä verensokeritasoa, mutta se ei näytä päivän korkeimpia ja matalimpia arvoja. Tulos voi olla normaali sairauden alkuvaiheessa, ja esimerkiksi kilpirauhasen liikatoiminta tai proteiinia menettävä sairaus voi vaikuttaa siihen. Siksi sitä ei tulkita irrallaan oireista ja muista tutkimuksista.

Virtsasta arvioidaan glukoosin lisäksi ketoaineita ja tarvittaessa infektion mahdollisuutta. Verenkuva, elinarvot ja valikoidut lisätutkimukset auttavat etsimään rinnakkaisia sairauksia. Sairaan diabeetikon ketoaineet tutkitaan myös silloin, kun glukoosi ei ole erityisen korkea, jos käytössä on tietty suun kautta annettava diabeteslääke.

Hoito

Hoitosuunnitelmaan kuuluvat verensokeria säätelevä lääkitys, sopiva ruokinta ja seuranta. Moni kissa tarvitsee insuliinia. Vastaanotolla opetetaan lääkkeen valmistelu, oikean välineen käyttö ja pistäminen. Ruiskun tulee sopia valmisteen vahvuuteen, eikä toisen insuliinin annosteluohjetta käytetä sellaisenaan. Unohtuneen tai epäonnistuneen pistoksen varalle pyydetään oma toimintaohje.

Valikoiduille kissoille voidaan harkita SGLT2-estäjää, joka lisää glukoosin poistumista virtsaan. Se ei sovi kaikille eikä korvaa insuliinia kissalla, jonka oma insuliinintuotanto on riittämätön. Aiempi lääkitys ja muut sairaudet vaikuttavat valintaan. Insuliinista ei vaihdeta tällaiseen lääkkeeseen omin päin.

SGLT2-hoidossa ketoasidoosi voi kehittyä ilman selvää verensokerin nousua. Siksi pelkkä hyvä glukoosiarvo ei sulje pois vaaratilannetta. Hoito edellyttää myös ketoaineiden seurantaa ja nopeaa yhteydenottoa, jos ruokahalu tai yleisvointi heikkenee. Ketoasidoosia hoidetaan sairaalassa, eikä sen epäilyä hoideta vain lisäämällä kotilääkitystä.

Ruokinta ja painonhallinta

Diabeetikolle voidaan valita vähähiilihydraattinen täysravinto, mutta suunnitelmassa huomioidaan myös muut sairaudet ja ruoan maittavuus. Ylipainoisen kissan painoa vähennetään hallitusti. Valmiiksi laiha tai huonosti syövä kissa tarvitsee riittävästi energiaa, eikä sitä paastoteta tavoitepainon saavuttamiseksi.

Ruokamuutokset voivat muuttaa lääkityksen tarvetta, joten ne sovitaan hoitavan eläinlääkärin kanssa. Säännöllinen arki helpottaa syömisen ja oireiden seurantaa. Jos ruoka ei maistu, pyydetään ohje lääkityksestä ja jatkohoidosta eikä odoteta seuraavaan tavanomaiseen kontrolliin.

Kotiseuranta ja remissio

Pidä kirjaa ruokahalusta, juomisesta, virtsaamisesta, painosta, aktiivisuudesta ja annetusta lääkityksestä. Verensokeria voidaan seurata veripisarasta tai iholle asetettavalla sensorilla. Sensorin lukemat ja mahdolliset matalat arvot arvioidaan oireiden sekä tarvittaessa verimittauksen kanssa. Hoitoa ei muuteta pelkän yksittäisen lukeman perusteella ilman sovittua ohjetta.

Kontrolleissa arvioidaan sekä sokeritasapainoa että kissan vointia. Vähenevä jano tai painon palautuminen voi kertoa paranemisesta, mutta ei yksin varmista remissiota. Jos insuliinin tarve pienenee, hoitoa muutetaan valvotusti hypoglykemian välttämiseksi. Remissioon päässytkin kissa voi sairastua uudelleen, joten painon ja oireiden seuranta jatkuu.

Ehkäisy

  • Pidä kissa normaalipainossa.
  • Ruoki oikein (verensokerin hallintaan tarkoitetut erikoisruoat, vähähiilihydraattinen ruokavalio).
  • Huolehdi riittävästä liikunnasta.
  • Hoida haiman krooniset sairaudet.
  • Vältä hormonivalmisteiden käyttöä ilman eläinlääkärin seurantaa.

Terve kissa ei tarvitse diabeteslääkettä ennaltaehkäisyyn eikä automaattisesti diabeetikolle tarkoitettua erikoisruokaa. Riskin pienentämisessä painottuvat sopiva paino, täysipainoinen ruokinta ja liikunta. Määrättyä kortisonia tai muuta hormonihoitoa ei lopeteta itse, vaan sen tarpeesta ja seurannasta keskustellaan eläinlääkärin kanssa.

Tärkeää kissanomistajalle

Diabetes on vakava sairaus, mutta oikealla hoidolla monet kissat elävät pitkään. Muista: säännölliset eläinlääkärikäynnit, verensokerin seuranta, ruokavalio ja tarvittaessa insuliinihoito ovat onnistuneen hoidon perusta. Mitä aiemmin diagnoosi tehdään, sitä paremmat mahdollisuudet on saada tila vakaaksi ja jopa remissioon.

Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä korvaa eläinlääkärin hoitoa. Jos huomaat kissallasi sairauden oireita, ota yhteys eläinlääkäriin.

Usein kysyttyä

Voiko kissan diabetes mennä remissioon?

Voi. Osa kissoista pärjää hoidon jälkeen ilman diabeteslääkitystä, kun oma insuliinintuotanto elpyy. Remissio todetaan seurannassa, ja uusiutuminen on mahdollista.

Riittääkö yksi korkea verensokeriarvo diagnoosiin?

Ei yleensä. Stressi voi nostaa kissan glukoosia huomattavasti. Oireet, toistuvat tai kotona tehdyt mittaukset, virtsatutkimus ja fruktosamiini auttavat kokonaisarviossa.

Voiko diabetesta hoitaa ilman pistoksia?

Joillekin valikoiduille kissoille sopii suun kautta annettava lääke, mutta moni tarvitsee insuliinia. Hoitomuoto riippuu omasta insuliinintuotannosta, muista sairauksista ja turvallisen seurannan mahdollisuudesta.

Onko oksentelu diabeetikolla aina vaarallista?

Se voi olla merkki ketoasidoosista tai muusta hoitoa vaativasta ongelmasta, etenkin yhdessä syömättömyyden tai heikkouden kanssa. Ota nopeasti yhteyttä hoitopaikkaan; normaali glukoosiarvo ei sulje pois SGLT2-hoitoon liittyvää ketoasidoosia.

Tassusen toimitus

Lähteet

Lue myös

Kaikki artikkelit →

Etikkamyrkytys kissoilla: oireet, komplikaatiot ja ehkäisy

Etikka syövyttää kissan suun, ruokatorven ja mahalaukun limakalvoja ja voi happamoittaa veren. Lue, miten etikkamyrkytys oireilee ja miksi kissaa ei saa oksennuttaa.

Etyleeniglykolimyrkytys kissoilla: syyt, oireet ja ennaltaehkäisy

Etyleeniglykolimyrkytys on kissoille hengenvaarallinen tila, joka voi johtaa akuuttiin munuaisten vajaatoimintaan ja kuolemaan.

Fenolimyrkytys kissoilla: syyt, oireet ja ensiapu

Fenoleja on monissa puhdistus- ja desinfiointiaineissa sekä puutervassa, ja kissa on niille erittäin herkkä. Lue, miten fenolimyrkytys oireilee ja miten sen voi välttää.
Työkalut
Kissan oireetRokotusohjelmaMyrkyllistä vai ei?RotuluetteloMikä rotu sopii minulle?RuokalaskuriIkä ihmisvuosinaKaikki työkalut →