LemmikkipäiväkirjaPäiväkirjaMuistosivu
Ruoansulatuselimet

Kolestaasi (sappisalpaus) kissoilla: syyt, oireet ja ehkäisy

Kolestaasi eli sappisalpaus on tila, jossa sapen normaali virtaus maksasta ja sappiteistä häiriintyy. Seurauksena sappihappoja ja -väriaineita kertyy elimistöön, mikä vaurioittaa maksaa, häiritsee ruoansulatusta ja aiheuttaa koko elimistön myrkytystilan. Kolestaasi ei ole itsenäinen sairaus vaan maksan ja sappiteiden muiden sairauksien oire tai komplikaatio.

8 min lukuaikaLähteet

Kolestaasi ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita ulkopuolisesta myrkystä johtuvaa myrkytystä. Sapen kulku voi heikentyä osittain tai estyä kokonaan, ja seuraukset riippuvat häiriön syystä, laajuudesta ja kestosta.

Kiireesti eläinlääkäriin

Ota heti yhteys eläinlääkäriin, jos kissalla ilmenee jokin seuraavista:

  • limakalvojen tai ihon kellastuminen ja ruokahalun heikkeneminen;
  • toistuva oksentelu, selvä vatsakipu tai nopeasti huononeva yleisvointi;
  • selittämätön verenvuoto, mustelmat tai hyvin vaaleat limakalvot;
  • romahtaminen, voimakas sekavuus tai kouristelu.

Älä odota kaikkien oireiden ilmaantumista. Hoitopaikan löydät eläinlääkärioppaasta.

Yleiskuvaus

Sappea tarvitaan rasvojen pilkkomiseen ja myrkkyjen poistamiseen. Kun sapen virtaus pysähtyy, maksasolut (hepatosyytit) vaurioituvat, aineenvaihdunta häiriintyy ja rasvaliukoisten vitamiinien (A, D, E, K) imeytyminen heikkenee. Kissoilla kolestaasi voi olla maksansisäinen (liittyy maksan vaurioon) tai maksan ulkopuolinen (sappiteiden mekaaninen tukos).

Maksa valmistaa sappea, sappirakko varastoi sitä ja sappitie kuljettaa sitä ohutsuoleen. Sapessa poistuu myös bilirubiinia, jota syntyy punasolujen hajotessa. Kun sen poistuminen häiriintyy, bilirubiinia voi kertyä vereen ja kudokset kellastuvat.

Maksansisäisessä kolestaasissa sapen muodostuminen tai kulku maksan pienissä tiehyissä häiriintyy. Maksan ulkopuolisessa tukoksessa este sijaitsee suuremmalla poistumisreitillä. Oireet voivat muistuttaa toisiaan, mutta sama lääke tai toimenpide ei sovellu kaikkiin tilanteisiin. Tämän eron selvittäminen kuuluu tutkimuksen tärkeimpiin tavoitteisiin.

Syyt

  • maksan tulehdussairaudet (maksatulehdus, sappitietulehdus, kolangiohepatiitti);
  • maksan tai sappiteiden kasvaimet;
  • sappiteiden tukos kivien, limatulppien tai loisten vuoksi;
  • haiman krooniset sairaudet (haimatulehdus, kasvaimet);
  • maksan myrkytysvauriot (lääkkeet, myrkyt, kasvit);
  • sappiteiden synnynnäiset poikkeamat.

Haimatulehduksen aiheuttama turvotus voi painaa sappitietä ulkopuolelta. Toisella kissalla ongelma on sappiteiden tulehdus, arpeutuminen tai kasvain. Samanaikainen suoliston, haiman ja sappiteiden tulehdus on kissoilla mahdollinen, ja se voi tehdä oireiden alkuperän erottamisesta vaikeaa.

Kaikki sappirakon löydökset eivät tarkoita täydellistä tukosta. Kiven, sakan tai paksuuntuneen sapen merkitys arvioidaan yhdessä tiehyiden rakenteen ja muiden löydösten kanssa. Myös maksansisäinen tulehdus voi aiheuttaa kolestaasia ilman poistettavaa sappikiveä.

Riskitekijät

  • iäkkäät kissat;
  • kissat, joilla on kroonisia maksan ja ruoansulatuskanavan sairauksia;
  • kissat, jotka ovat aiemmin sairastaneet haima- tai sappitietulehduksen.

Korkea ikä ei ole kolestaasin edellytys. Esimerkiksi sappitietulehdusta voi esiintyä eri-ikäisillä kissoilla. Aikaisempi haima- tai sappitiesairaus auttaa kohdistamaan tutkimuksia, mutta se ei yksin osoita uuden oireen syytä. Kaikkien yksittäisten riskitekijöiden merkityksestä ei ole kattavia tietoja, joten myös nuoren kissan keltaisuus tutkitaan.

Tyypilliset oireet

Kissan kolestaasi näkyy:

  • keltaisuutena (limakalvojen, ihon ja silmänvalkuaisten kellastuminen);
  • velttoutena, heikkoutena;
  • ruokahaluttomuutena, laihtumisena;
  • oksenteluna, ripulina tai päinvastoin ummetuksena;
  • vatsan arkuutena;
  • vaaleana (värittömänä) ulosteena ja tummana virtsana;
  • veren hyytymishäiriöinä (K-vitamiinin puutteen vuoksi).

Keltaisuutta voi nähdä ikenissä ja korvalehtien ihossa, mutta tumma pigmentti voi vaikeuttaa sen huomaamista. Alkuvaiheessa omistaja saattaa huomata vain vähentyneen syömisen, piiloutumista tai oksentelua. Näkyvän kellastumisen puuttuminen ei siksi ole peruste jäädä odottamaan sairaan kissan kanssa.

Vaalea uloste voi liittyä siihen, ettei suoleen pääse tavalliseen tapaan sappiväriaineita. Normaali ruskea uloste ei kuitenkaan sulje sappitietukosta pois, sillä esimerkiksi ruoansulatuskanavan vuoto voi muuttaa väriä. Virtsan tai ulosteen sävy ei yksin riitä kotona tehtävään diagnoosiin.

Komplikaatiot ja seuraukset

  • maksan vajaatoiminta;
  • maksakirroosi;
  • askites (nesteen kertyminen vatsaonteloon);
  • enkefalopatia;
  • kuolema ilman ajoissa annettua apua.

Kaikki luetellut komplikaatiot eivät kehity jokaiselle potilaalle. Vakavuuteen vaikuttaa esimerkiksi se, onko sappitie täysin tukossa, onko mukana infektio ja kuinka pitkään häiriö on jatkunut. Pitkittynyt tukos voi vaurioittaa maksaa, mutta syyn hoitaminen ennen pysyviä muutoksia voi parantaa ennustetta.

Sapen pääsy vatsaonteloon sappirakon tai sappitien vaurioituessa voi aiheuttaa sappiperitoniitin eli vatsakalvon tulehduksen. Tämä on erityinen hätätilanne. Myös hyytymishäiriö on huomioitava ennen näytteenottoa tai leikkausta. Sen taustalla voi olla K-vitamiinin huono imeytyminen ja maksasairauteen liittyviä muita muutoksia.

Diagnoosi eläinlääkärissä

Kolestaasin toteamiseksi tehdään:

  • veren biokemia (kohonneet bilirubiini, alkalinen fosfataasi ja GGT);
  • perusverenkuva (valkosolujen nousu tulehduksessa);
  • maksan ja sappiteiden ultraääni (sapen pakkautuminen, seinämien paksuuntuminen, sakka tai kivet);
  • röntgen ja tietokonetomografia kasvainten ja tukosten toteamiseksi;
  • maksabiopsia kroonisissa muodoissa.

Bilirubiinin nousu ei yksin osoita kolestaasin syytä. Keltaisuutta voi syntyä myös punasolujen kiihtyneestä hajoamisesta eli hemolyysistä. Verenkuva ja muut tutkimukset auttavat erottamaan tämän maksan ja sappiteiden sairauksista. ALP ja GGT ovat entsyymejä, joiden muutokset tukevat sappiteiden ongelman epäilyä, mutta niiden suuruus ei yksin paikanna tukosta.

Ultraäänessä arvioidaan sappirakkoa, tiehyitä, maksaa ja lähialueen elimiä. Tarvittaessa tutkimusta täydennetään kuvantamisella tai kudosnäytteillä. Sappitietulehduksen eri muodot voivat vaatia biopsian eli kudospalan mikroskooppista tutkimusta. Jos epäillään infektiota, sappinäytteen bakteeriviljely voi auttaa valitsemaan hoidon.

Näytteenoton turvallisuus arvioidaan ennen toimenpidettä, erityisesti jos sappitiet ovat laajentuneet tai veren hyytyminen on häiriintynyt. Kaikki biopsiamenetelmät eivät sovi tukospotilaalle. Epäillyssä mekaanisessa tukoksessa tutkimukset ja hoito suunnitellaan usein sisätauti- ja kirurgisen osaamisen yhteistyönä.

Hoito syyn mukaan

Hoidossa tuetaan sairaan kissan yleisvointia ja korjataan todettu syy. Kuivumista voidaan hoitaa nesteytyksellä, pahoinvointia ja kipua lääkkeillä. Infektioperäinen sappitietulehdus voi tarvita antibiootteja. Immuunivälitteisessä tulehduksessa käytetään toisenlaista lääkitystä, joten kaikki kolestaasipotilaat eivät tarvitse samaa hoitoa.

Täydellinen tai jatkuva mekaaninen tukos voi vaatia toimenpiteen sapen kulun palauttamiseksi. Vaihtoehtoja ovat tilanteen mukaan esimerkiksi tukoksen poistaminen, sapen kulkua auki pitävä putki sappitiehen tai sappirakkoon kohdistuva leikkaus. Haimatulehdukseen liittyvä tukos saattaa joissakin tapauksissa helpottaa sairauden lääkehoidolla, mutta vastetta seurataan tarkasti. Eläinlääkäri ratkaisee, milloin odottaminen ei ole enää turvallista.

K-vitamiinia tai muita ravintoaineita voidaan antaa todetun tarpeen perusteella. Rasvaliukoisten vitamiinien imeytyminen voi heikentyä, mutta kaikkia vitamiineja ei pidä täydentää omin päin. Samoin maksan toimintaa tukevien valmisteiden ja muiden lääkkeiden soveltuvuus arvioidaan vasta, kun tukoksen mahdollisuus on huomioitu. Valmiste ei korvaa sulkeutuneen sappitien avaamista.

Ravitsemus ja kotihoito

Ruokahaluttomuuteen puututaan varhain. Riittämätön ravinnonsaanti voi altistaa kissan maksan rasvoittumiselle ja vaikeuttaa toipumista. Ruokinta suunnitellaan niin, että energiaa ja välttämättömiä ravintoaineita tulee riittävästi. Jos vapaaehtoinen syöminen ei onnistu, eläinlääkäri voi suositella ruokintaletkua. Ruokaa ei työnnetä väkisin kissan suuhun.

Rasvan ja proteiinin määrää ei ratkaista pelkän keltaisuuden perusteella. Useimmissa maksa- ja sappitiesairauksissa rasvaa ei tarvitse automaattisesti rajoittaa, mutta vaikea sapenpuute suolessa voi vaikuttaa rasvan sietoon. Ruokavalio sovitetaan todettuun ongelmaan, ruoansulatukseen ja kissan syömishalukkuuteen. Voimakas proteiinin rajoitus ei kuulu kaikkien maksapotilaiden ruokintaan.

Kirjaa kotona syöty määrä, oksentelu, ulostaminen, aktiivisuus ja painon kehitys. Noudata lääkitysohjeita ja kerro, jos lääke jää antamatta tai kissa oksentaa sen. Älä muuta hoitoa vain kellertävän värin perusteella. Keltaisuuden eteneminen, lisääntynyt kipu, syömättömyys tai verenvuoto vaatii uutta yhteydenottoa.

Kontrolleissa arvioidaan kliinistä toipumista sekä veri- ja tarvittaessa kuvantamislöydöksiä. Leikkauksen jälkeenkin kissa voi tarvita ravitsemustukea ja jatkohoitoa. Oireiden palaaminen voi liittyä alkuperäisen tulehduksen jatkumiseen tai uuteen tukokseen, joten muutokset kerrotaan hoitavalle eläinlääkärille.

Ennuste

Ennuste riippuu taustasyystä ja komplikaatioista. Tulehduksellisen tukoksen ja kasvaimen aiheuttaman tukoksen hoitomahdollisuudet voivat erota huomattavasti. Kissojen leikkaustutkimuksissa nämä erot näkyvät myös lopputuloksissa, mutta pienistä potilassarjoista ei voi luvata yksittäiselle kissalle tiettyä elinaikaa. Hoidon vaste ja kokonaisvointi arvioidaan uudelleen seurannan aikana.

Ehkäisy

  • Hoida maksan ja ruoansulatuskanavan sairaudet ajoissa.
  • Ehkäise loissairauksia (suolistomadot, maksamadot).
  • Ruoki kissaa tasapainoisesti ja vältä rasvaista ja myrkyllistä ruokaa.
  • Käytä maksalle haitallisia lääkkeitä vain eläinlääkärin valvonnassa.
  • Käy riskiryhmän kissan kanssa säännöllisesti eläinlääkärin tutkimuksissa.

Tasapainoisuus tarkoittaa kissalle sopivaa täysipainoista ravintoa; kaikkea rasvaa ei tarvitse ehkäisyn vuoksi poistaa. Loistorjunta suunnitellaan todellisen altistumisen ja matkustushistorian perusteella. Maksamatojen esiintyminen vaihtelee alueittain, eikä tavallinen suolistomatohäätö takaa suojaa kaikilta sappiteiden loisilta. Kaikkia tulehduksia, kasvaimia tai synnynnäisiä poikkeavuuksia ei pystytä ehkäisemään kotihoidolla.

Tärkeää kissanomistajalle

Kolestaasi on vaarallinen tila, joka kertoo maksan ja sappiteiden vakavista toimintahäiriöistä. Muista: keltaisuus ja ruoasta kieltäytyminen ovat syy viedä kissa heti eläinlääkäriin. Varhainen diagnoosi ja kolestaasin syyn hoito auttavat säilyttämään kissan terveyden ja hengen.

Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä korvaa eläinlääkärin hoitoa. Jos huomaat kissallasi sairauden oireita, ota yhteys eläinlääkäriin.

Usein kysyttyä

Onko keltaisuus aina sappitietukos?

Ei. Keltaisuutta voi aiheuttaa sappitukoksen lisäksi maksakudoksen sairaus tai punasolujen hajoaminen. Syy selvitetään tutkimuksilla, eikä pelkkä kellertävä väri ratkaise, tarvitaanko leikkausta.

Voiko sappisalpaus parantua lääkkeillä?

Joissakin tulehduksellisissa tilanteissa sapen virtaus paranee taustasairauden hoidolla. Mekaaninen, jatkuva tai täydellinen tukos voi kuitenkin edellyttää toimenpidettä. Hoitovasteen seuranta ratkaisee jatkosuunnitelman.

Pitääkö kolestaasia sairastavalle kissalle antaa vähärasvaista ruokaa?

Ruokavalio valitaan yksilöllisesti. Automaattinen rasvan vähentäminen ei sovi jokaiselle maksapotilaalle, ja riittävä ravinnonsaanti on keskeistä. Vaikea sapenpuute voi muuttaa rasvan imeytymistä, jolloin eläinlääkäri suunnittelee sopivan ruokinnan.

Tassusen toimitus

Lähteet

Työkalut
Kissan oireetRokotusohjelmaMyrkyllistä vai ei?RotuluetteloMikä rotu sopii minulle?RuokalaskuriIkä ihmisvuosinaKaikki työkalut →