LemmikkipäiväkirjaPäiväkirja
Iho ja turkki

Ihon palovammat kissoilla: syyt, oireet ja ehkäisy

Ihon palovammat ovat kudosvaurioita, jotka aiheuttaa korkea lämpötila, kemikaalit tai sähkö. Niihin liittyy kipua, punoitusta, rakkuloita ja vaikeissa tapauksissa ihon kuolio. Kissoille palovammoja syntyy kotitapaturmissa, esimerkiksi kosketuksesta kuumiin pintoihin, kiehuvaan veteen, liekkeihin tai voimakkaisiin kemikaaleihin.

8 min lukuaikaLähteet

Kiireesti eläinlääkäriin

Ota palovammasta aina yhteys eläinlääkäriin ja lähde välittömästi hoitoon, jos huomaat:

  • hengitysvaikeutta, suuhengitystä tai kasvojen turpoamista tulipalon jälkeen;
  • laajan palaneen alueen, valkoista tai mustaa ihoa tai ihon irtoamista;
  • romahtamista, voimakasta heikkoutta tai tajunnantason muutoksen;
  • sähköiskun, suun palovamman tai kouristelua johdon puremisen jälkeen;
  • kemikaalia silmässä, voimakasta kuolaamista tai nielemisvaikeutta altistuksen jälkeen.

Pieneltä näyttävä ihovaurio ei sulje pois vakavaa vammaa. Hoitopaikan löydät eläinlääkärioppaasta.

Yleiskuvaus

Iho on elimistön tärkeä suojamuuri ympäristöä vastaan. Palovammassa solut tuhoutuvat, ja ihon eheys ja toiminnot häiriintyvät. Vaurion vakavuus riippuu lämpötilasta, kemikaalin pitoisuudesta ja altistuksen kestosta. Kissan palovammat vaihtelevat pinnallisesta punoituksesta syviin vaurioihin, joihin liittyy kudoskuolio.

Palovammat ovat vaarallisia paikallisen vaurion lisäksi myös nestehukan, infektioiden ja elimistön myrkytystilan riskin vuoksi.

Palovamman syvyys ja laajuus arvioidaan erikseen. Myös laaja pinnallinen vaurio voi olla vaarallinen, vaikka yksittäinen kohta ei näyttäisi syvältä. Iho menettää suojaavia tehtäviään, ja vaurioituneelta alueelta voi karata nestettä. Siksi koko kissan vointi on yhtä olennainen kuin näkyvä haava.

Vaurion lopullinen syvyys ei aina näy heti. Kudosta voi kuolla myöhemmin, jolloin alkuvaiheen arvio tarkentuu seurannassa. Pelkkä ensimmäinen valokuva tai turkin päältä tehty tarkastus ei kerro, kuinka syvälle vaurio ulottuu.

Syyt

Lämpöpalovammat:

  • kosketus tuleen, liekkeihin ja kynttilöihin;
  • kuumat nesteet (kiehuva vesi, öljy, keitto);
  • kosketus lämmityslaitteisiin, kuten liesiin, takkaan tai saunan kiukaaseen.

Kemialliset palovammat:

  • kodin kemikaalit (hapot, emäkset, pesuaineet);
  • desinfiointiliuokset;
  • lannoitteet ja puhdistusaineet.
  • Sähköpalovammat (vioittuneet sähköjohdot).
  • Auringon aiheuttamat palovammat (karvattomilla ja vaaleaturkkisilla kissoilla).

Sähköjohtoa pureva kissa voi saada palovamman huuliin, ikeniin tai kieleen. Lisäksi sähkövirta voi vaurioittaa keuhkoja ja häiritä sydämen rytmiä. Pieni suumuutos ei siten tarkoita pientä kokonaisvammaa. Oireiden puuttuminen heti tapahtuman jälkeen ei tee tilanteesta turvallista.

Kemikaalia voi joutua iholle esimerkiksi tassujen kautta ja suuhun kissan nuollessa turkkiaan. Syövyttävän aineen aiheuttama muutos voi syventyä viiveellä. Vahva emäs voi aluksi aiheuttaa yllättävän vähän kipua, vaikka kudosvaurio etenee. Tuotteen tarkka koostumus auttaa hoidon suunnittelussa.

Riskitekijät

  • karvattomat ja lyhytkarvaiset rodut (sfinksit, orientaalit);
  • pennut ja iäkkäät kissat;
  • koti, jossa kissa pääsee kodin kemikaalien ja avotulen luo;
  • kissan puutteellinen valvonta kotona;
  • voimakkaiden puhdistusaineiden käyttö kotona.

Rotunimi ei yksin määritä palovammariskiä, eikä kaikkia lueteltuja ryhmiä koske samanlainen tutkimusnäyttö. Auringon kohdalla merkitystä on erityisesti yksittäisen ihoalueen vaaleudella ja vähäisellä karvapeitteellä. Myös muunvärisen kissan vaalea, niukkakarvainen korvalehti tai nenä voi palaa.

Tyypilliset oireet

  • ihon punoitus ja turvotus;
  • voimakas arkuus kosketettaessa;
  • nestetäytteiset rakkulat (toisen asteen palovammoissa);
  • karvanlähtö vaurioalueella;
  • ihon kuolio (musteneminen ja kudoksen kuolema vaikeissa palovammoissa);
  • mahdollinen paha haju kudosten tuhoutumisen vuoksi;
  • velttous ja heikentynyt ruokahalu laajoissa vammoissa.

Syvä palovamma voi vaurioittaa hermopäätteitä niin, että alue tuntuu odotettua vähemmän kivuliaalta. Kivun vähäisyys ei siis osoita lievää vammaa. Iho voi myös näyttää valkoiselta tai harmaalta ennen mustumista. Älä kokeile vamman syvyyttä painamalla tai pistelemällä ihoa.

Tulipalossa karvojen kärventyminen, silmien ärsytys ja muuttunut hengitys ovat olennaisia tietoja, mutta hengitystievaurio voi olla olemassa ilman selvää ulkoista palovammaa. Hengityksen vaikeutuminen voi tulla viiveellä. Savulle altistunutta kissaa ei siksi jätetä pelkkään kotiseurantaan hyvän alkuvoinnin perusteella.

Komplikaatiot ja seuraukset

  • toissijaiset bakteeri-infektiot (pyoderma);
  • arpien ja ihon muodonmuutosten muodostuminen;
  • krooninen kipu ja kutina;
  • kudosten hajoamistuotteiden aiheuttama myrkytystila;
  • laajoissa palovammoissa sokki ja kuolema.

Laaja vamma voi aiheuttaa nestemenetyksen lisäksi veren proteiinien vähenemistä ja suolatasapainon muutoksia. Tulipalossa elimistön vaurioihin voivat osallistua myös hengitetyt myrkylliset kaasut ja hapenpuute. Yleinen sana myrkytystila ei siis kuvaa kaikkia tilanteita samalla mekanismilla.

Diagnoosi eläinlääkärissä

  • tutkiminen ja palovamman laajuuden ja syvyyden arviointi;
  • perusverenkuva (tulehduksen ja yleistilan arviointi);
  • bakteeriviljely tulehtuneissa palovammoissa;
  • nestehukan ja elektrolyyttitasapainon arviointi.

Kerro tapahtuma-aika, lämmön tai kemikaalin lähde sekä annettu ensiapu. Ota kemikaalipakkaus tai selkeä kuva etiketistä mukaan turvallisesti. Kerro myös, oliko kissa savuisessa suljetussa tilassa tai saattoiko se purra sähköjohtoa. Nämä tiedot vaikuttavat siihen, mitä tutkitaan ihon lisäksi.

Verinäytteillä voidaan arvioida elinten toimintaa, proteiineja ja elektrolyyttejä. Verenpaineen seuranta auttaa arvioimaan nestehukan vaikutuksia. Tulehtuneen haavan viljely ja herkkyystutkimus voivat ohjata antibiootin valintaa. Kaikki palovammat eivät tarvitse samoja kokeita, vaan tutkimukset sovitetaan vamman ja yleisvoinnin mukaan.

Sähkövamman yhteydessä voidaan tarvita sydänfilmi ja keuhkojen kuvantaminen. Tulipalolle altistuneelta tarkastetaan myös silmät ja hengitystiet. Hengitysvaikeuksissa hengityksen turvaaminen menee laajan tutkimuspaketin edelle.

Hoito

  • ensiapu: vaurioalueen viilentäminen viileällä vedellä (ei jäillä, enintään 10–15 minuuttia);
  • palovamman pinnan puhdistus kemikaali- tai likajäämistä;
  • paikallishoito – antiseptiset ja parantavat voiteet, siteet;
  • kivunlievitys ja tulehdusta lievittävä hoito;
  • antibiootit jälkitulehduksissa;
  • nesteytys laajoissa palovammoissa nestehukan ja sokin ehkäisemiseksi;
  • kuolioissa leikkaus (kudoksen poisto, vaikeissa tapauksissa ihonsiirto).

Luettelon viilennysaika ei ole kaikkia vammoja koskeva ehdoton yläraja. Erityisesti kemikaalin poistaminen voi vaatia perusteellista huuhtelua. Soita eläinlääkärille heti ja sovi altistukseen sopiva ensiapu. Vakavasti oireilevan kissan kuljetusta ei viivytetä, jotta tietty minuuttimäärä tulisi täyteen.

Sähkötapaturmassa katkaise virta ennen kissaan koskemista. Älä vaaranna itseäsi auttaessasi. Tuoreen lämpöpalovamman kohtaa voidaan viilentää viileällä vedellä, mutta älä upota laajasti palanutta kissaa kokonaan veteen. Pidä muu keho lämpimänä ilman, että peitto hankaa vauriota. Jää ja jäävesi eivät sovi viilentämiseen.

Kemiallista palovammaa huuhdellaan runsaalla vedellä, eikä happoa yritetä neutraloida emäksellä tai päinvastoin. Reaktio voi tuottaa lisää lämpöä. Jos kissa on niellyt syövyttävää ainetta, älä oksennuta sitä. Estä lisäaltistus ja pyydä heti tuotekohtaiset ohjeet. Älä levitä palaneelle iholle omaa voidetta.

Eläinlääkäri valitsee haavan puhdistuksen, paikallishoidon ja sidoksen vamman vaiheen mukaan. Kuolleen kudoksen poistaminen ja haavan sulkeminen voidaan joutua suunnittelemaan vaiheittain. Haavalle sopiva hoito voi vaihtua paranemisen edetessä. Omatoiminen voiteen lisääminen sidoksen alle voi sotkea suunnitelmaa.

Kotihoito ja ennuste

Noudata kotiutusohjetta sidosten käsittelystä ja kontrollista. Tarkkaile haavan erittämistä, hajua, ympäristön turvotusta sekä kissan kipua ja yleisvointia. Ilmoita pahenemisesta hoitopaikkaan. Jos kissalla on ollut sähkövamma, uusi hengitysvaikeus tai heikkous vaatii välitöntä arviota myös kotiutumisen jälkeen.

Paraneminen vaatii riittävää ravinnonsaantia. Jos kissa ei syö, kerro siitä viipymättä: kipu, pahoinvointi ja stressi voivat heikentää ruokahalua. Ruokaa ei pakoteta suuhun. Tarvittaessa ravitsemusta tuetaan eläinlääkärin suunnitelmalla, johon voi kuulua ruokintaletku.

Pinnallisen vamman ennuste on yleensä parempi kuin koko ihon läpäisevän palovamman. Laajuus, samanaikainen hengitystievaurio ja yleinen terveydentila vaikuttavat selviytymiseen. Syvän vamman paraneminen voi olla hidasta ja jättää arpia; varhainen hoito ei takaa jokaisessa tapauksessa täydellistä palautumista.

Ehkäisy

  • Säilytä kodin kemikaalit ja kuumat nesteet kissan ulottumattomissa.
  • Suojaa kissaa liesiltä, kynttilöiltä, takoilta, saunan kiukaalta ja lämmittimiltä.
  • Käytä turvallisia desinfiointiaineita.
  • Valvo karvattomien kissojen auringossa oloa.

Pidä kissa poissa siivottavalta alueelta ja noudata tuotteen käyttö- ja kuivumisohjeita. Älä sekoita puhdistusaineita keskenään. Säilytä pakkaukset suljettuina, äläkä käytä kissojen ympäristössä fenolia sisältäviä desinfiointiaineita. Pelkkä puhdas tuoksu ei osoita aineen sopivuutta.

Auringolta suojaamisessa järjestä varjoa ja vähennä suoraa altistusta. Mahdollinen aurinkosuoja valitaan eläinlääkärin kanssa kissalle turvalliseksi. Ihmiselle sopiva tuote ei automaattisesti sovi nuolevalle kissalle.

Tärkeää kissanomistajalle

Ihon palovammat ovat vaarallisia vammoja, jotka voivat johtaa vakaviin komplikaatioihin ja laajoina jopa kissan kuolemaan. Muista: palovammaan ei saa laittaa öljyjä, rasvoja tai alkoholia – vain viilennä ja lähde heti eläinlääkäriin. Ajoissa annettu apu säilyttää kissan terveyden ja hengen.

Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä korvaa eläinlääkärin hoitoa. Jos huomaat kissallasi sairauden oireita, ota yhteys eläinlääkäriin.

Usein kysyttyä

Voiko vakava palovamma olla vain vähän kipeä?

Voi. Syvä vaurio voi tuhota hermopäätteitä ja vähentää tuntoa. Vamman vakavuutta ei päätellä vain kissan kipureaktiosta, vaan eläinlääkäri arvioi syvyyden, laajuuden ja yleisvoinnin.

Pitääkö sähköjohtoa purrut kissa tutkia, jos se näyttää normaalilta?

Kyllä. Katkaise virta turvallisesti ennen koskemista ja ota heti yhteys eläinlääkäriin. Suun palovamman lisäksi mahdolliset keuhko- ja sydänvauriot voivat ilmetä viiveellä.

Saako kemialliseen palovammaan laittaa neutraloivaa ainetta?

Ei. Hapon ja emäksen reaktio voi tuottaa lisää lämpöä. Huuhtele altistunutta kohtaa vedellä ja pyydä välittömästi tuotekohtaiset ohjeet eläinlääkäriltä. Oksennuttamista ei tehdä syövyttävän aineen nielemisen jälkeen.

Tassusen toimitus

Lähteet

Työkalut
Kissan oireetRokotusohjelmaMyrkyllistä vai ei?RotuluetteloMikä rotu sopii minulle?RuokalaskuriIkä ihmisvuosinaKaikki työkalut →