Kiireesti eläinlääkäriin
Hakeudu päivystykseen heti, jos kissalla ilmenee:
- suun kautta hengittämistä tai selvästi työlästä hengitystä levossa;
- sinertävä kieli, romahtaminen tai tajunnan heikkeneminen;
- nopeasti paheneva kasvojen turvotus yhdessä vaikean hengityksen kanssa;
- kouristuksia, äkillinen näön heikkeneminen tai voimakas yleisvoinnin lasku.
Hengitysvaikeutta ei yritetä hoitaa kotona nenän avaamisella. Hoitopaikan löydät eläinlääkärioppaasta.
Yleiskuvaus
Kissan nenän sivuontelot (otsaontelot ja kitaluun ontelot) ovat yhteydessä nenäonteloon. Tulehduksessa limakalvo turpoaa ja liman poistuminen häiriintyy, jolloin bakteerit ja sienet pääsevät lisääntymään. Kissan sivuontelotulehdus kehittyy usein toissijaisena – virusperäisen nuhan (herpesviruksen aiheuttama rinotrakeiitti), calicivirusinfektion tai bakteeriperäisen nuhan jälkeen.
Nuha tarkoittaa nenän limakalvon tulehdusta, sinuiitti sivuonteloiden tulehdusta. Ne esiintyvät usein yhdessä, jolloin puhutaan rinosinuiitista. Nenän limakalvo osallistuu hengitysilman puhdistamiseen. Jos sen rakenne ja eritteiden poistuminen häiriintyvät, oireilu voi jatkua senkin jälkeen, kun alkuperäinen akuutti infektio on rauhoittunut.
Krooninen tulehdus ei siten tarkoita automaattisesti jatkuvasti aktiivista virustautia tai yhtä hoidettavaa bakteeria. Herpesvirus voi kuitenkin jäädä elimistöön piileväksi ja aktivoitua uudelleen esimerkiksi stressin yhteydessä. Yksittäinen uusi aivastus ei kerro, onko kyse uusiutumisesta, uudesta tartunnasta vai muusta nenää ärsyttävästä tekijästä.
Syyt
- virusinfektiot (herpesvirus, calicivirus);
- bakteerien aiheuttamat jälkitaudit (pastörellat, stafylokokit, streptokokit);
- krooninen nuha;
- polyypit tai kasvaimet nenäontelossa;
- pään vammat;
- sieni-infektiot (kryptokokkoosi).
Taustalla voi olla myös nenään joutunut vierasesine tai hampaan juuren tulehdus. Kertaluonteinen antibioottikuuri ei poista nenäkäytävää tukkivaa polyyppia, kasvainta tai vierasesinettä. Siksi toistuvasti samankaltaisena palaava nenävuoto tutkitaan syyn selvittämiseksi eikä vain uuden kuurin valitsemiseksi. Tulehduksen rinnalla voi olla useampi vaikuttava muutos.
Riskitekijät
- pennut ja nuoret kissat, jotka ovat sairastaneet virusinfektioita;
- kissat, joilla on krooninen nuha tai allergioita;
- kissat, joiden vastustuskyky on heikentynyt;
- ahtaissa oloissa elävät kissat (löytöeläinkodit, kissalat).
Riskin arvio riippuu taustasyystä, eikä luettelo kuvaa yhtä kaikille sivuontelosairauksille osoitettua riskiprofiilia. Allerginen nuha tai sinuiitti on kissoilla epätavallinen. Nuorella kissalla esimerkiksi polyyppi on mahdollinen, mutta oireita voidaan nähdä myös aikuisilla ja vanhoilla kissoilla. Aiempi herpesinfektio ei sulje pois muuta samanaikaista sairautta.
Tyypilliset oireet
- jatkuva tai ajoittainen vuoto nenästä (limainen, märkäinen, joskus verinen);
- aivastelu;
- vaikeutunut nenähengitys, ”kuorsaus” sisäänhengityksessä;
- nenän tai otsan alueen muodon muutos (kroonisessa taudissa);
- velttous, heikentynyt ruokahalu;
- silmien vuotaminen, sidekalvontulehdus.
Kerro eläinlääkärille, tuleeko erite yhdestä vai molemmista sieraimista ja onko sen luonne muuttunut. Äkillinen toispuoleinen vuoto ja nenän tassuttelu voivat sopia vierasesineeseen. Pitkittynyt verisyys tai kasvojen muodon muuttuminen voi herättää epäilyn esimerkiksi sienitaudista tai kasvaimesta. Mikään näistä havainnoista ei kuitenkaan yksin varmista diagnoosia.
Kuorsauksen kaltainen ääni voi syntyä ylähengitysteiden ahtaumasta, mutta työläs hengitys ei ole vain äänen voimakkuutta. Vatsan voimakas liike, kaulan ojentaminen ja suun aukominen vaativat kiireellisen arvion. Nenän tukkoisuudesta huolimatta kissalla voi olla myös keuhkojen tai rintaontelon sairaus, jota omistaja ei pysty erottamaan pelkän äänen perusteella.
Polyyppiin voi liittyä nielemisen vaikeutta, äänen muuttumista, korvan raapimista tai pään kallistumista. Silloin myös nielu ja korvat tutkitaan. Näkyvän nenävuodon puuttuminen ei tarkoita, ettei nenänielussa voisi olla hengitystä tai nielemistä haittaavaa muutosta.
Komplikaatiot ja seuraukset
- tulehduksen muuttuminen krooniseksi;
- infektion leviäminen silmäkuoppaan ja hampaisiin;
- kasvojen luiden luutulehdus;
- yleistynyt bakteeri- tai sieni-infektio (harvoin).
Seuraukset riippuvat aiheuttajasta. Esimerkiksi kryptokokkoosi voi levitä nenän alueelta keskushermostoon tai muualle elimistöön, mutta tämä ei ole jokaisen kroonisen nuhan odotettu kehitys. Hampaiden tulehdus voi myös olla nenäoireiden lähtökohta, joten suun löydöstä ei tulkita automaattisesti nenästä levinneeksi infektioksi.
Diagnoosi eläinlääkärissä
- kliininen tutkimus ja esitiedot;
- nenän tähystys ja nenäontelon endoskopia;
- pään röntgenkuvaus tai tietokonetomografia (sivuonteloiden arviointi, kasvainten toteaminen);
- eritteen bakteeri- ja sieniviljely;
- koepala, jos epäillään kasvainta tai polyyppejä.
Esitiedoissa käydään läpi oireiden kesto, aikaisemmat lääkitykset, hoitovaste ja talouden muiden kissojen oireet. Tutkimuksessa arvioidaan kasvojen symmetriaa, suu ja hampaat sekä tarvittaessa korvat ja silmät. Verinäytteillä voidaan selvittää yleiskuntoa ja tutkimustoimenpiteiden turvallisuutta, mutta normaali perusverikoe ei yksin selitä pitkittynyttä nenävuotoa.
Tietokonetomografia näyttää nenäkäytävien, sivuonteloiden, luiden ja ympäröivien rakenteiden muutoksia tarkemmin kuin pelkkä ulkoinen katsominen. Kuvan perusteella ei silti aina voida erottaa tulehdusta kasvaimesta. Tähystyksessä voidaan nähdä ahtauttava muutos ja ottaa sopiva näyte. Koepalan kudostutkimus kertoo, millaisia soluja muutoksessa on.
Pelkkä sieraimen reunalta otettu eriteviljely voi kasvattaa bakteereita, joita esiintyy nenässä ilman varsinaista bakteeritautia. Tarvittaessa näyte otetaan syvemmältä tai kudoksesta ja tulkitaan yhdessä muiden löydösten kanssa. Samoin positiivinen herpes- tai calicivirus-PCR voi liittyä kantajuuteen eikä yksin osoita kaikkien oireiden syytä. Kerro myös viimeaikaisista rokotuksista.
Kryptokokkoosia epäiltäessä voidaan käyttää antigeenitutkimusta. Paikallisessa nenäinfektiossa veritulos voi joskus olla negatiivinen, jolloin kudosnäyte voi edelleen olla tarpeen. Kaikista tutkimuksista huolimatta kroonisen tulehduksen tarkka alkuperäinen aiheuttaja ei aina selviä. Tavoitteena on myös sulkea pois sellaiset syyt, joihin on oma kohdennettu hoitonsa.
Hoito
Hoito kohdistetaan löydettyyn syyhyn. Bakteerien aiheuttama jälkitulehdus voi tarvita antibioottia, sienitauti sienilääkitystä ja mekaaninen tukos toimenpidettä. Antibiootti ei hävitä virusta. Jos oireet palaavat nopeasti hoidon jälkeen, eläinlääkäri arvioi uudelleen sekä diagnoosin että mahdollisen lisätutkimusten tarpeen.
Polyyppi poistetaan tavallisesti nukutuksessa ja poistettu kudos tutkitaan muutoksen varmistamiseksi. Antibiootti voi helpottaa siihen liittyvää bakteeritulehdusta, mutta ei poista itse polyyppia. Krooniseen rinosinuiittiin ei sen sijaan aina löydy yhtä parantavaa toimenpidettä. Hoidon hyötyä arvioidaan hengityksen, ruokahalun ja oirejaksojen perusteella.
Vakavasti sairas kissa voi tarvita nesteytystä ja ravitsemuksen tukea. Hengitysvaikeuden rauhoittaminen tulee ennen pitkää tutkimusta tai nenän käsittelyä. Ihmisten nenätippoja tai aiemmasta hoidosta jääneitä lääkkeitä ei käytetä omin päin. Lääkkeen antotapa sovitaan niin, ettei tarpeeton käsittely vaikeuta hengitystä tai estä syömistä.
Kotihoito ja seuranta
Pidä kissan lepo- ja ruokailupaikka rauhallisena. Tarjoa sille tuttua, mieluisaa ruokaa; ruokaa voi kokeilla lämmittää hieman tuoksun vahvistamiseksi, jos kissa syö ja hengittää vaivatta. Kirjaa, syökö se annoksesta todella jotakin. Pelkkä kupilla käynti tai ruoan nuuhkiminen ei turvaa riittävää ravinnonsaantia.
Jos syöminen vähenee selvästi tai kissa on pahoinvoiva, ota yhteys hoitopaikkaan. Ruokaa ei ruiskuteta vastustelevaan suuhun, sillä siitä voi aiheutua ruokavastenmielisyyttä ja hengitysteihin joutumisen vaara. Eläinlääkäri voi tarvittaessa järjestää ruokintaletkun. Se on ravitsemuksen tukikeino, ei osoitus siitä, ettei kissaa voisi enää hoitaa.
Seuraa eritteiden puolta ja laatua, hengityksen vaivattomuutta, silmäoireita sekä syömistä ja painoa. Valokuva kasvojen muutoksesta tai lyhyt video hengitysäänestä voi auttaa kuvaamaan kehitystä. Älä kuitenkaan käytä kuvaamista päivystyskäynnin lykkäämiseen. Uusi verisyys, selvä kipu tai hoitovasteen heikkeneminen ilmoitetaan hoitopaikkaan.
Ennuste
Pitkäaikaisessa rinosinuiitissa oireita voidaan usein lievittää, vaikka täydellinen paraneminen jäisi saavuttamatta. Vierasesineen tai polyypin poistamiseen liittyvä ennuste poikkeaa kasvaimen tai levinneen sienitaudin ennusteesta. Hoitosuunnitelma tarkistetaan löydösten ja vasteen perusteella. Oireiden uusiutuminen ei yksin kerro, että sama lääke tai sama tutkimus olisi aina oikea seuraava ratkaisu.
Ehkäisy
- Rokota kissa ajallaan virusinfektioita vastaan.
- Hoida krooninen nuha ja ylähengitysteiden infektiot.
- Pidä allergiset sairaudet hallinnassa.
- Rajoita kontakteja sairaisiin eläimiin.
- Vie kissa eläinlääkäriin, jos nenävuoto uusiutuu.
Rokote vähentää tiettyjen virusinfektioiden vakavuutta, mutta ei estä kaikkia tartuntoja tai poista jo syntynyttä nenän rakenteellista vauriota. Yhteisten kuppien ja käsittelyvälineiden hygienia sekä oireilevan kissan kontaktien rajoittaminen auttavat vähentämään tartuntojen leviämistä. Rokotetunkin kissan uusiutuva oireilu voi siis vaatia tutkimuksia.
Tärkeää kissanomistajalle
Sivuontelotulehdus ei ole vain epämiellyttävä vaiva, vaan se voi muuttua krooniseksi. Muista: jos kissasi nuha ei mene ohi 7–10 päivässä tai nenästä tulee märkäistä vuotoa, vie kissa eläinlääkäriin. Varhainen diagnoosi ja hoito auttavat ehkäisemään komplikaatioita ja säilyttämään kissan terveyden.
Mainittu 7–10 päivää ei ole turvallinen odotusaika hengitysvaikeudessa, syömättömyydessä tai nopeasti pahenevassa oireilussa. Näissä tilanteissa yhteys otetaan aiemmin. Myös pitkittyvä yksipuolinen vuoto tai kasvojen muodon muutos tutkitaan ilman oletusta tavallisesta kissanuhasta.
Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä korvaa eläinlääkärin hoitoa. Jos huomaat kissallasi sairauden oireita, ota yhteys eläinlääkäriin.
Usein kysyttyä
Onko sivuontelotulehdus sama asia kuin kissanuha?
Ei aivan. Kissanuha voi käynnistää nenän ja sivuonteloiden tulehduksen, mutta oireiden taustalla voi olla myös esimerkiksi polyyppi, hammasperäinen muutos tai sienitauti. Pitkittynyt oireilu tarvitsee syynmukaisen arvion.
Tarkoittaako vihreä nenävuoto antibiootin tarvetta?
Ei yksinään. Eritteen ulkonäkö ei erota luotettavasti kaikkia syitä, ja bakteereita voi kasvaa myös ilman varsinaista bakteeritautia. Hoitopäätös perustuu yleisvointiin, tutkimuksiin ja tarvittaessa asianmukaiseen näytteeseen.
Voiko krooninen tulehdus parantua kokonaan?
Se riippuu taustasyystä. Poistettava tukos voi olla hoidettavissa, kun taas pitkäaikainen limakalvovaurio voi aiheuttaa uusiutuvia oireita. Tavoitteena on silloin vaivaton hengitys, riittävä syöminen ja mahdollisimman hyvä arki.
Tassusen toimitus
Lähteet
- Rhinitis and Sinusitis in Cats, Merck Veterinary Manual, luettu 2026-11-05.
- Rhinitis and Sinusitis in Dogs and Cats, Merck Veterinary Manual, luettu 2026-11-05.
- Antimicrobial use Guidelines for Treatment of Respiratory Tract Disease in Dogs and Cats, Journal of Veterinary Internal Medicine / ISCAID, luettu 2026-11-05.
- Guideline for Feline Herpesvirus Infection, ABCD, luettu 2026-11-05.
- Nasopharyngeal Polyps, American College of Veterinary Surgeons, luettu 2026-11-05.
- Cryptococcosis, Cornell Feline Health Center, luettu 2026-11-05.
- Dyspnea (Difficulty Breathing), Cornell Feline Health Center, luettu 2026-11-05.
- 2022 ISFM Consensus Guidelines on Management of the Inappetent Hospitalised Cat, Journal of Feline Medicine and Surgery, luettu 2026-11-05.
