Eläinlääkkeet · Muut lääkkeet

Glucobel vet.Glukoosimonohydraatti koiran ja kissan laskimonsisäiseen infuusioon

Glucobel vet. on glukoosimonohydraattia sisältävä resepti-infuusioneste koiralle ja kissalle. Sillä hoidetaan äkillisesti liian matalaa verensokeria eli akuuttia hypoglykemiaa. Liuoksella voidaan myös kattaa eläimen hiilihydraattitarve osittain tai kokonaan.

Tarkistettu 6.11.2026 · Myyntiluvan haltija: Bela-Pharm GmbH & Co. KG · ATCvet QB05BA03

Vaikuttava aineGlukoosimonohydraatti

EläinlajiKoira, Kissa

LääkemuotoLiuoksen vaikuttava aine on glukoosimonohydraatti, ja liuottimena on injektionesteisiin käytettävä vesi. Liuos on kirkas, väritön tai hieman kellertävä. Siinä ei saa näkyä hiukkasia. Liuoksen pH on 3,5–6,5. Infuusiopullo on polypropeenia. Se on suljettu bromobutyylitulpalla ja alumiinikorkilla. Pulloja on saatavana yksittäin tai usean pullon pakkauksissa.

SaatavuusReseptilääke

Mihin lääkettä käytetään

Akuutin hypoglykemian hoito koiralla ja kissalla. Hypoglykemiassa veren glukoosipitoisuus on liian matala. Laskimoinfuusio tuo glukoosia suoraan verenkiertoon.
Koiran tai kissan hiilihydraattitarpeen kattaminen kokonaan tai osittain infuusiohoidossa. Tavoiteltu energiansaanti ja eläimen paino otetaan huomioon hoidon suunnittelussa.

Näin lääke vaikuttaa

Glukoosi on elimistön oma energianlähde, jota lähes kaikki solut pystyvät käyttämään. Glykolyysissä eli glukoosin hajotuksessa muodostuu pyruvaattia tai laktaattia. Solut saavat glukoosin aineenvaihdunnasta energiaa ATP:n eli adenosiinitrifosfaatin muodossa. ATP välittää energiaa solun toimintoihin. Liuos on hypertoninen eli sen osmoottinen pitoisuus on elimistön nesteitä suurempi. Osmoottinen vaikutus kasvattaa verisuonissa olevan nesteen määrää. Tämä lisää nesteylikuorman vaaraa etenkin, jos eläimellä on sydän- tai verisuonisairaus.

Näin lääke annetaan

Liuos annetaan hitaasti laskimoon, eikä sitä saa antaa ihon alle. Infuusion suunnittelussa huomioidaan eläimen paino ja tavoiteltu energiansaanti. Sydän-, verisuoni- tai munuaissairaalle eläimelle infuusio annetaan erityisen hitaasti, jos käyttö katsotaan perustelluksi.
Hoitohenkilökunta lämmittää liuoksen ruumiinlämpöiseksi ennen antoa ja käyttää aseptista tekniikkaa mikrobien pääsyn estämiseksi. Pullo on kertakäyttöinen. Liuoksen on oltava kirkasta ja hiukkasetonta, ja pakkauksen on oltava ehjä.

Tiineys, imetys ja jalostus

Tiineyden ja imetyksen aikaisesta turvallisuudesta ei ole tutkimustietoa. Käyttö edellyttää, että hoitava eläinlääkäri punnitsee odotetun hyödyn suhteessa riskeihin.

Yhteisvaikutukset muiden lääkkeiden kanssa

Yhteisvaikutuksia tunnetaan hepariinin ja eräiden antibioottien, kuten beetalaktaamien, tetrasykliinien ja sulfadiatsiininatriumin, kanssa. Liuos on yhteensopimaton kalsiumdinatrium-EDTA:n, histamiinidifosfaatin, varfariininatriumin ja tiopentaalinatriumin kanssa. Yhteensopivuustutkimuksia ei ole tehty, joten liuosta ei sekoiteta muihin eläinlääkkeisiin.

Verensiirrossa glukoosiliuosta ei anneta samassa infuusiolaitteessa veren kanssa ennen verensiirtoa, sen aikana eikä sen jälkeen. Samassa letkustossa punasolut voivat kasaantua näennäisesti. Tätä kutsutaan pseudoagglutinaatioksi.

Milloin lääkettä ei saa käyttää

Liuosta ei saa käyttää, jos verensokeri on jo liian korkea, diabetes on hoitamaton tai eläimellä on Addisonin tauti eli lisämunuaiskuoren vajaatoiminta. Käyttö on kielletty myös asidoosissa, elektrolyyttien puutteessa ja hypotonisessa kuivumisessa.
Infuusio ei sovi eläimelle, jonka elimistössä on liikaa nestettä, jolla on ääreisosien turvotusta tai jolta ei erity virtsaa. Kallon tai selkäydinkanavan sisäinen verenvuoto on myös vasta-aihe.

Hyvä tietää

Hoidon aikana seurataan säännöllisesti veren ja virtsan glukoosia sekä neste- ja elektrolyyttitasapainoa. Jos glukoosia tarvitaan runsaasti, kaliumia ja fosfaattia voidaan joutua täydentämään.
Sydän-, verisuoni- tai munuaissairaus edellyttää eläinlääkärin hyöty-riskiarviota. Verisuonten nestemäärän kasvu voi johtaa verenpaineen kohoamiseen, liialliseen nestemäärään tai turvotukseen. Vakava osmoottinen häiriö voi johtaa koomaan. Hoitohenkilökunta tarkkailee hengityksen tihentymistä ja hengitysvaikeuksia.

Mahdolliset haittavaikutukset

Haittojen yleisyyttä ei tunneta. Kuvattuja haittoja ovat verisuoniston liian suuri nestetilavuus, liian matalat kalium-, magnesium- tai fosfaattipitoisuudet sekä korkea verensokeri ja glukoosin ilmaantuminen virtsaan. Antokohdan laskimossa voi kehittyä tulehdus ja verihyytymä eli tromboflebiitti. Tätä on kuvattu, kun hypertoninen liuos annetaan hätätilanteessa nopeasti laskimoon.

Puutteellinen infuusiotekniikka voi johtaa liuoksen vuotamiseen suonen ulkopuolelle, paikalliseen kipuun, antokohdan infektioon, laskimon ärsytykseen tai tulehdukseen. Tulehdus voi levitä antokohdasta, ja myös suonitukos on mahdollinen. Haittojen ilmetessä hoitohenkilökunta keskeyttää infuusion heti.

Haitasta tai epäillystä tehottomuudesta ilmoitetaan ensisijaisesti eläinlääkärille. Haitan voi ilmoittaa myös myyntiluvan haltijalle, sen paikalliselle edustajalle tai Fimeaan.

Ota heti yhteys eläinlääkäriin, jos

Jos eläimen hengitys tihenee selvästi tai vaikeutuu infuusion aikana, ilmoita heti hoitohenkilökunnalle. Hengitysvaikeus voi olla merkki liiasta nestemäärästä.
Uusi kipu infuusiokohdassa voi liittyä liuoksen vuotamiseen kudokseen tai laskimon ärsytykseen. Kerro siitä heti henkilökunnalle, jotta antokohta voidaan tarkistaa.

Löydä lähin eläinlääkäri eläinlääkärioppaasta.

Annostelu

Emme kerro annoksia tällä sivulla. Annos riippuu eläimen painosta, lajista ja tilanteesta, ja sen määrää eläinlääkäri. Noudata aina hänen ohjettaan ja pakkausselostetta.

Sama vaikuttava aine muissa lääkkeissä

Fimean perusrekisterin (4.11.2026) mukaan Suomessa ei ole myynnissä toista lääkettä, jossa on täsmälleen sama vaikuttava aine samalle eläimelle.

Jos lääkettä on saatu liikaa

Liiallinen nesteen anto voi nostaa verenpainetta ja kerryttää nestettä suonten ulkopuolelle. Eläimen hengitys voi vaikeutua. Tällöin hoitohenkilökunta vähentää infuusion minimiin tai lopettaa sen ja antaa tarvittaessa happea sekä virtsaneritystä lisäävää lääkettä.

Liika glukoosi voi nostaa verensokeria, lisätä glukoosia virtsassa ja kasvattaa virtsamäärää. Ohimenevää verensokerin nousua voidaan ehkäistä eläinlääkärin valvomalla jatkuvalla laskimoinfuusiolla tai koiralla ja kissalla samanaikaisella insuliinilla.

Turvallisuus ihmiselle

Liuosta käsitellään infuusio- ja injektioliuosten turvallisuuskäytäntöjen mukaisesti, jotta vahinkopistoksia ei tapahdu. Jos valmistetta joutuu vahingossa pistoksena ihmiseen, on hakeuduttava heti lääkärin hoitoon ja näytettävä pakkausseloste tai myyntipäällys.

Mitä lääkkeelle tapahtuu elimistössä

Laskimosta liuos jakautuu nopeasti verenkiertoon. Elimistö käsittelee veden ja glukoosin samoja reittejä kuin ravinnosta saadut vastaavat aineet. Munuaiset suodattavat glukoosia verestä. Normaalissa verensokerissa se imeytyy munuaistiehyistä lähes kokonaan takaisin, joten virtsaan jää hyvin vähän glukoosia.

Glukoosin ylimäärä poistuu munuaisten kautta. Virtsaan jäävä glukoosi vetää vettä mukanaan osmoosin vaikutuksesta, mikä voi lisätä virtsamäärää.

Säilytys

Avaamattoman pullon kestoaika on 3 vuotta. Valmiste ei edellytä erityisiä säilytysoloja. Pidä pullo lasten näkymättömissä ja ulottumattomissa. Pulloon merkitty viimeinen käyttöpäivä on ilmoitetun kuukauden viimeinen päivä. Avaamisen jälkeen liuos käytetään heti, ja pullo on kertakäyttöinen.

Hävittäminen

Käyttämätön liuos ja lääkejäte palautetaan paikalliseen tai soveltuvaan kansalliseen lääkekeräykseen. Liuosta ei kaadeta viemäriin eikä hävitetä kotitalousjätteen mukana. Eläinlääkäri voi neuvoa, minne jäte palautetaan.

Usein kysyttyä

Miksi koiralle tai kissalle annetaan Glucobel-tiputus?

Sillä hoidetaan akuuttia hypoglykemiaa eli liian matalaa verensokeria. Glukoosia voidaan antaa laskimoon myös silloin, kun sillä täydennetään eläimen hiilihydraattien saantia.

Voiko Glucobelia antaa ihon alle?

Ei. Liuos annetaan hitaana laskimoinfuusiona, ja se lämmitetään ruumiinlämpöiseksi ennen antamista.

Mitä Glucobel-tiputuksen aikana seurataan?

Hoitohenkilökunta tarkistaa veren ja virtsan glukoosia sekä neste- ja suolatasapainoa. Kaliumia ja fosfaattia voidaan täydentää, jos glukoosia tarvitaan paljon.

Voiko samaa letkua käyttää Glucobelille ja verensiirtoon?

Ei. Glukoosiliuosta ei anneta veren kanssa samalla letkustolla ennen verensiirtoa, samanaikaisesti eikä sen jälkeen. Punasolut voivat muuten näyttää kasaantuneilta.

Miksi hengitystä seurataan tiputuksessa, jos eläimellä on sydänsairaus?

Liuos lisää verisuonten nestetilavuutta. Sydänsairaalla eläimellä nesteen kertyminen voi aiheuttaa nopeaa tai vaikeutunutta hengitystä, joten hengitystä tarkkaillaan hoidon aikana.

Mitä jos infuusiokohtaan sattuu?

Kerro siitä heti henkilökunnalle. Kipu voi liittyä laskimon ärsytykseen tai siihen, että liuosta pääsee laskimosta ympäröivään kudokseen.

Voiko Glucobelia käyttää, jos koiralla tai kissalla on hoitamaton diabetes?

Ei. Hoitamaton diabetes ja valmiiksi kohonnut verensokeri ovat kumpikin käytön esteitä.

Kuinka kauan avattu Glucobel-pullo säilyy?

Pullo on kertakäyttöinen. Liuos on käytettävä heti avaamisen jälkeen, ja jäljelle jäävä liuos palautetaan lääkejätteen keräykseen.

Lue myös

Muita lääkkeitä

Lähteet

Tämä sivu on yleistä tietoa, ei lääkesuositus. Emme myy lääkkeitä. Tiedot eivät korvaa eläinlääkärin vastaanottoa eivätkä pakkausselostetta. Hätätilanteessa soita päivystävälle eläinlääkärille: eläinlääkäriopas.