Eläinlääkkeet · Muut lääkkeet
StelfontaTigilanolitiglaatti koiran paikallisen syöttösolukasvaimen hoitoon
Stelfonta sisältää tigilanolitiglaattia ja annetaan koiran syöttösolukasvaimeen vain eläinlääkärin toimesta. Se on tarkoitettu tiettyihin paikallisiin, etäpesäkkeettömiin kasvaimiin, joita ei voida poistaa kirurgisesti. Kasvaimen tuhoutuminen ja haavan muodostuminen kuuluvat tavoiteltuun vaikutukseen, joten jälkihoito ja kodin altistumisen ehkäisy ovat keskeisiä.
Tarkistettu 5.11.2026 · Myyntiluvan haltija: QBiotics Netherlands B.V. · ATCvet QL01XX91
Ihmisen vahinkopistos voi aiheuttaa kudoskuolion ja kuukausia paranevan haavan: heti lääkäriin. Kuollut kasvainkudos voi sisältää lääkejäämiä, joten käytä käsineitä ja suojaa lapset altistumiselta.
Mihin lääkettä käytetään
- Koiran ihon syöttösolukasvain missä tahansa kehon osassa, kun kasvain ei ole metastasoitunut WHO-luokituksessa eikä sovellu kirurgiseen poistoon.
- Ihonalainen syöttösolukasvain kyynär- tai kinnernivelen tasolla tai näistä kauempana raajan kärjen suuntaan, samoilla etäpesäkkeettömyyden ja leikkauskelvottomuuden ehdoilla.
Näin lääke vaikuttaa
Tigilanolitiglaatti käynnistää proteiinikinaasi C:n eli solunsisäisen viestiketjun. Suora kosketus aineeseen aiheuttaa solukuolemaa. Kasvaimen paikallinen tulehdusreaktio, verisuonivauriot ja kasvainsolujen kuolema johtavat verenvuotoiseen nekroosiin eli kudoskuolioon. Kuollut massa irtoaa, jolloin jäljelle jää tasku- tai kraatterimainen haava. Haavan pohja täyttyy uudella granulaatio- eli paranemiskudoksella ennen ihon sulkeutumista.
Kuinka nopeasti lääke vaikuttaa
Akuutti punoitus ja turvotus rauhoittuvat yleensä 48–96 tunnissa, vaikka merkittävä paikallinen tulehdusreaktio voi kestää noin 7 vuorokautta. Kasvain tuhoutuu tavallisesti 4–7 päivässä, joskus hitaammin: se mustuu, pienenee ja pehmenee sekä erittää kasvainjäänteitä ja kuivunutta verta. Haava sulkeutuu yleensä 4–6 viikossa eli 28–42 päivässä; yksittäisillä koirilla paraneminen kestää 84 päivään asti.
Näin lääke annetaan
- Eläinlääkäri valmistelee alueen hygieenisesti, tarvittaessa leikkaa karvaa ja pitää koiran kunnolla paikoillaan; rauhoitus voi olla tarpeen. Luer-lukittu ruisku auttaa turvallisessa kasvaimensisäisessä antamisessa.
- Kohta peitetään ensimmäisen päivän ajaksi, jotta lääkejäämiin ei kosketa eikä niitä nuolla. Sidos jätetään väljäksi turvotuksen vuoksi. Runsaasti erittävä haava pidetään peitettynä myös myöhemmin. Kasvainjäänteiden nieleminen estetään.
Tiineys, imetys ja jalostus
Tiineyden, imetyksen ja jalostuskäytön turvallisuutta ei ole selvitetty, joten käyttöä ei suositella näissä tilanteissa.
Yhteisvaikutukset muiden lääkkeiden kanssa
Kaikki hoidetut koirat tarvitsevat kortikosteroidin sekä H1- ja H2-histamiinireseptorien salpaajat ennen toimenpidettä ja sen jälkeen. Ne vähentävät syöttösolujen degranulaatioon eli rakkuloiden sisältöjen vapautumiseen liittyviä haittoja. Erillisiä yhteisvaikutustutkimuksia ei ole, mutta kenttätutkimuksissa ei havaittu yhteisvaikutuksia prednisonin tai prednisolonin, difenhydramiinin tai kloorifeniramiinin, famotidiinin tai tramadolihydrokloridin kanssa. Tulehduskipulääkkeiden eli NSAID-lääkkeiden yhdistämistä ei tutkittu päätutkimuksessa, koska niiden ja kortikosteroidien samanaikaisuutta ei suositella. Liuosta ei sekoiteta muiden eläinlääkkeiden kanssa.
Milloin lääkettä ei saa käyttää
- Kasvaimen tilavuus saa olla enintään 8 cm³ ja sen on oltava saavutettavissa kasvaimensisäisellä injektiolla. Rikkoutuneen pinnan kasvainta ei hoideta vuotoriskin vuoksi.
- Ei etäpesäkkeiseen tautiin: vaikutus on paikallinen eikä ehkäise uusien syöttösolukasvainten muodostumista. Kasvaimen poiston jälkeiseen kirurgiseen marginaaliin lääkettä ei anneta.
- Vain kasvaimeen: laskimoon tai kasvaimen ulkopuoliseen kudokseen antamista vältetään vakavien haittojen vuoksi. Herkkien kudosten, erityisesti silmien, lähellä käyttöä vältetään. Alle 12 kuukauden koirien turvallisuutta ei ole vahvistettu.
Hyvä tietää
- Haavan synty on odotettu hoitovaste. Sen pinta-ala on yleensä suurin 7 päivän kohdalla, joskus se kasvaa 14 päivään asti, ja haava voi ulottua selvästi alkuperäistä kasvainta laajemmalle. Kasvaimen koko ei luotettavasti ennusta haavan vaikeutta tai paranemisaikaa.
- Tassun, hännän tai ihon ja limakalvon rajalla oleva kasvain voi hoidon jälkeen heikentää toimintaa. Esimerkkejä ovat silmäluomet, ulkosynnyttimet, esinahan aukko, peräaukko ja suu. Ulokkeiden tulehdus voi heikentää verenkiertoa, johtaa kudosmenetykseen ja amputaatioon.
- Täysin ihonalaisen kasvaimen kuollut kudos ei aina pääse poistumaan itsestään; eläinlääkäri voi joutua tekemään avausviillon. Lisäkivunlievitys ja haavanhoito ratkaistaan kliinisesti. Pidä juomavettä aina saatavilla toimenpiteen jälkeen.
- Hoito muuttaa kasvainkudoksen rakennetta, joten myöhempi täsmällinen histologinen pahanlaatuisuusluokitus voi olla vaikea. Eläinlääkäri arvioi mahdollisen jäännöskasvaimen ja sen pinnan eheyden uudelleen.
Mahdolliset haittavaikutukset
Hyvin yleisiä, yli 1 koiralla 10:stä, ovat välitön pistoskipu, hoitokohdan kipu, haava, hoidetun raajan ontuminen, oksentelu ja tiheä syke. Nämä on luokiteltu lieviksi tai kohtalaisiksi. Yleisiä, 1–10 koiralla 100:sta, ovat paikallinen punoitus, infektio, turvotus tai nesteturvotus, mustelma, ihohaavauma, käytösmuutos, alueellisten imusolmukkeiden suureneminen, ripuli, anemia, neutrofiilien ja niiden sauvatumaisten muotojen lisääntyminen, valkosolujen tai monosyyttien lisääntyminen, matala albumiini ja kohonnut kreatiinikinaasi. Lisäksi yleisiä ovat uusi kasvain, vapina, virtsarakontulehdus, tiheä hengitys, kutina, ruokahaluttomuus tai sen heikkeneminen, laihtuminen ja kuume. Arpeutuminen ja ontuminen voivat olla vaikeita, ja uneliaisuus lievää, kohtalaista tai vaikeaa. Melko harvinaisia, 1–10 koiralla 1 000:sta, ovat ohimenevä pistoskyhmy, varpaan, raajan tai hännän amputaatio ja olennainen kudosmenetys, sopimaton ulostaminen, levottomuus, verenvuoto, vaikea verenkiertohäiriö tai tiheä syke, mahansisällön palautuminen, ilmavaivat, musta tervamainen uloste, sappitukos, korkea kalium ja valkuaisvirtsaisuus. Verikokeissa voi esiintyä vaikeaa valkosolujen tai sauvatumaisten neutrofiilien runsautta tai verihiutaleiden niukkuutta; myös verihiutaleiden runsaus, ALT-, ALP-, GGT-, bilirubiini-, triglyseridi- tai ureatyppiarvon nousu on melko harvinaista. ALT-nousu voi olla myös vaikea. Sama esiintymisluokka sisältää vaikean uneliaisuuden, ääreishermosairauden, kouristuskohtauksen, sidekudoksen bakteeritulehduksen ja paikallisen ihon irtoamisen kuolion seurauksena. Melko harvinaisia ovat myös runsas virtsaaminen, virtsankarkailu, ihotulehdus, nuoleminen, täpläinen ja näppyläinen ihottuma, vaikea kutina tai ruokahaluttomuus, hiertymä, vaikea ruokahalun heikkeneminen, kuivuminen, runsas jano ja anafylaktisen tyyppinen reaktio. Mahahaavan, degranulaatioon liittyvän verenvuodon ja veren vähäisestä määrästä johtuvan hypovoleemisen sokin yleisyyttä ei tunneta. Kerro epäillystä haitasta tai tehon puuttumisesta eläinlääkärille; ilmoituksen voi lähettää myös haltijalle tai kansalliseen lääketurvajärjestelmään.
Ota heti yhteys eläinlääkäriin, jos
- Oksentelu, syömättömyys, voimakas kipu, huomattava uneliaisuus tai laaja turvotus voivat merkitä syöttösolujen degranulaatiota. Ota silloin välittömästi yhteys hoitavaan eläinlääkäriin, jotta hoito alkaa heti.
- Verenvuoto, musta tervamainen uloste, anafylaktisen tyyppinen reaktio tai verenkierron häiriö kuuluvat vakavasti arvioitaviin haittoihin. Hoitokohdan toiminnan heikkeneminen voi liittyä verenkiertohaittaan ja kudosmenetykseen.
Löydä lähin eläinlääkäri eläinlääkärioppaasta.
Annostelu
Emme kerro annoksia tällä sivulla. Annos riippuu eläimen painosta, lajista ja tilanteesta, ja sen määrää eläinlääkäri. Noudata aina hänen ohjettaan ja pakkausselostetta.
Sama vaikuttava aine muissa lääkkeissä
Fimean perusrekisterin (4.11.2026) mukaan Suomessa ei ole myynnissä toista lääkettä, jossa on täsmälleen sama vaikuttava aine samalle eläimelle.
Jos lääkettä on saatu liikaa
Terveiden nuorten beaglekoirien laskimonsisäisessä turvallisuuskokeessa ilmeni oksentelua sekä suuremmalla altistuksella hoipertelua, tiheää hengitystä ja kyljellään makaamista. Vielä suurempi altistus aiheutti apatiaa, mustuaisten laajenemista, kouristuksia ja kuoleman. Tämä tukee sitä, että lääke annetaan vain kasvaimeen eikä laskimoon. Tunnettua vastalääkettä ei ole; eläinlääkäri antaa tarvittaessa tukihoidon.
Turvallisuus ihmiselle
- Ammattikäyttäjä käyttää läpäisemättömiä kertakäyttökäsineitä ja suojalaseja lääkkeen tai tuoreen injektiokohdan käsittelyssä. Lääke ärsyttää ja voi herkistää ihoa. Tigilanolitiglaatille tai propyleeniglykolille allerginen välttää kosketusta.
- Ihmisen vahinkopistos voi aiheuttaa kipua, punoitusta, turvotusta ja haavan tai kuolion, joka paranee kuukausia. Hakeudu heti lääkäriin pakkausseloste mukana. Iho- ja silmäroiske huuhdellaan toistuvasti vedellä; punoitus, turvotus tai nieleminen tarvitsee myös heti lääkäriä.
- Kotona kuollutta kudosta ja sidoksia kosketaan vain kertakäyttökäsineillä: kudoksessa voi olla lääkejäämiä. Jos peittäminen haittaa paranemista, koira pidetään erossa lapsista. Vahinkokosketus pestään huolellisesti, samoin saastuneet pinnat ja peti.
- Raskaana oleva tai imettävä nainen välttää pistoskohtaa, vuotavaa lääkettä ja kasvainjätettä. Ammattikäyttäjän on myös ehkäistävä erityisen huolellisesti vahinkopistos; turvallisuutta raskauden tai imetyksen aikana ei tunneta.
Mitä lääkkeelle tapahtuu elimistössä
Paikallisen injektion jälkeistä plasmapitoisuutta tutkittiin 10 koiralla, joista viidellä oli ihon ja viidellä ihonalainen kasvain. Näytteenoton rajoitukset ja vaihteleva altistus estivät huipun ja kokonaisaltistuksen luotettavan määrityksen. Kasvaimensisäisen annon jälkeinen puoliintumisaika vaihteli 1,24–10,8 tuntiin. Erillisessä 12 koiran laskimotutkimuksessa se oli 0,54 tuntia, mikä sopii hitaaseen vapautumiseen kasvaimesta. Koiran maksan mikrosomeilla tehdyssä in vitro -kokeessa puoliintumisaika oli 21,8 minuuttia ja aineenvaihduntatuotteita löytyi 13. Ne olivat vesihakuisempia ja hapettuneempia; tiettyjen rakenneosien muutos vähensi proteiinikinaasi C -aktiivisuutta yli 60-kertaisesti laboratoriossa. Poistumistietä ei tunneta. Ainetta löytyi yksittäisistä virtsa-, uloste- ja sylkinäytteistä ilman johdonmukaista mallia.
Mitä tutkimuksissa on havaittu
Monikeskustutkimuksessa oli 123 omistajan koiraa, joilla oli paikallinen, ehjäpintainen syöttösolukasvain ilman alueellisen imusolmukkeen etäpesäkettä tai yleissairauden merkkejä. Mukana oli ihokasvaimia WHO-vaiheissa Ia tai IIIa sekä hyväksytyllä raaja-alueella sijaitsevia ihonalaisia kasvaimia. Kasvain ei ollut uusiutunut leikkauksen, säde- tai systeemisen hoidon jälkeen. Vaste arvioitiin RECIST-luokituksella täydellisenä tai osittaisena vasteena, vakaana tai etenevänä tautina. Neljän viikon arvioinnissa täydellinen vaste saatiin 60/80 koiralla eli 75 %:lla. Jäännöskasvaimen täydentävän hoidon ryhmässä neljän viikon arvioinnin tulos oli 8/18 eli 44,4 %. Kokonaistulos oli 68/78 eli 87,2 %. Täydellisen vasteen saaneista seurattavista koirista hoitokohta oli kasvaimeton 8 viikossa 59/59:llä eli 100 %:lla ja 12 viikossa 55/57:llä eli 96 %:lla. Korkean pahanlaatuisuusasteen tarkastelussa 13 kasvaimesta 10 oli sellaiseksi todettu tai epäilty. Täydellinen vaste saatiin viidellä, joista kolme oli varmistettuja ja kaksi epäiltyjä korkean asteen kasvaimia; neljällä kasvain puuttui vielä 84 päivän seurannassa. Hoidetulle alueelle syntyi haava 98 %:lla koirista. Haavoista 56,5 % oli parantunut 28 päivässä, 76,5 % 42 päivässä ja 96,5 % 84 päivässä. Mekanismitutkimukset tehtiin in vitro ja hiirimalleilla.
Säilytys
Avaamaton injektiopullo säilyy 5 vuotta jääkaapissa 2–8 °C:ssa. Ei saa jäätyä. Pidä kotelossa valolta suojattuna ja poissa lasten näkyviltä sekä ulottuvilta. Lävistetty pullo käytetään heti. Exp.-merkintä päättyy ilmoitetun kuukauden viimeiseen päivään.
Hävittäminen
Käyttämätön lääke ja lääkejäte hävitetään paikallisten palautusjärjestelyjen sekä kansallisen lääkekeräyksen kautta. Niitä ei huuhdella viemäriin tai laiteta talousjätteeseen. Kodin saastuneet pinnat ja koiran makuupaikka pestään huolellisesti.
Usein kysyttyä
Mihin Stelfontaa käytetään koiralla?
Tiettyihin paikallisiin syöttösolukasvaimiin, joita ei voida leikata ja joissa ei ole etäpesäkkeitä. Ihonalaisen kasvaimen sijainti on rajattu raajoihin kyynär- tai kinnernivelen tasolle tai niiden alapuolelle.
Voiko Stelfontaa käyttää kissalle?
Hyväksytty kohdelaji on koira, ja käyttöaiheet koskevat koiran syöttösolukasvaimia. Hoidon antaa eläinlääkäri kasvaimeen, kun sijainti, levinneisyys ja pinnan eheys sopivat hoitoon.
Onko turvotus Stelfontan jälkeen tavallista?
Kyllä, paikallinen tulehdus kuuluu vaikutukseen. Akuutti punoitus ja turvotus rauhoittuvat yleensä 48–96 tunnissa, mutta laaja turvotus yhdessä kivun, oksentelun tai uneliaisuuden kanssa vaatii heti eläinlääkäriä.
Miksi Stelfontan jälkeen muodostuu iso haava?
Kuollut kasvainmassa irtoaa ja jättää haavan, joka voi olla alkuperäistä kasvainta suurempi. Se on tavoiteltu hoitovaste; koko on yleensä suurimmillaan 7 päivän arvioinnissa, joskus vasta 14 päivänä.
Kuinka kauan Stelfonta-haava paranee?
Tavallisesti 4–6 viikkoa, mutta joillakin koirilla jopa 84 päivää. Tutkimuksessa päivän 28 arvioinnissa oli parantunut 56,5 % haavoista, päivän 42 arvioinnissa 76,5 % ja päivän 84 arvioinnissa 96,5 %.
Miksi Stelfontan kanssa tarvitaan muita lääkkeitä?
Kortikosteroidi sekä H1- ja H2-salpaajat kuuluvat jokaisen koiran tukihoitoon. Ne vähentävät histamiinin vapautumisesta ja syöttösolujen degranulaatiosta syntyviä paikallisia sekä koko elimistön reaktioita.
Saako koira nuolla Stelfontan hoitokohtaa?
Lääkejäämien nuoleminen ja kasvainjäänteiden nieleminen estetään. Kohta peitetään ensimmäisen päivän ajaksi ja runsaan vuodon jatkuessa pidempään; sidoksen täytyy sallia turvotus.
Voinko hoitaa Stelfonta-haavaa raskaana?
Raskaana olevat ja imettävät naiset välttävät pistoskohtaa, vuotavaa lääkettä ja kasvainjätettä. Kuolleessa kudoksessa voi olla lääkejäämiä; muidenkin käsittelijöiden on käytettävä kertakäyttökäsineitä.
Miten tehokas Stelfonta oli tutkimuksissa?
Neljän viikon arvioinnissa täydellinen vaste todettiin 60/80 koiralla eli 75 %:lla. Jäännöskasvaimen täydentävä hoito huomioiden kokonaistulos oli 68/78 eli 87,2 %; vaste seurattiin hoidetussa kohdassa.
Lue myös
Muita lääkkeitä
- Beviplex vet.Syanokobalamiini; dekspantenoli; nikotiiniamidi; pyridoksiinihydrokloridi; riboflaviininatriumfosfaattihydraatti; tiamiinihydrokloridiB-vitamiinien lisääntynyt tarve suolistohäiriössä, huonossa ruokahalussa tai pitkässä sairaudessa; myös tukihoitokäyttöjä.ReseptilääkeKoira
- Butasal vetButafosfaani ja syanokobalamiiniFosfaatin ja B12-vitamiinin puutoksen ehkäisy sekä tukihoito koiran pistosliuoksella.ReseptilääkeKoira
- Catophos VetButafosfaani ja syanokobalamiiniKoiran hypofosfatemian ja B12-vitamiinin puutteen ennaltaehkäisy sekä tukihoito.ReseptilääkeKoira
Lähteet
Tämä sivu on yleistä tietoa, ei lääkesuositus. Emme myy lääkkeitä. Tiedot eivät korvaa eläinlääkärin vastaanottoa eivätkä pakkausselostetta. Hätätilanteessa soita päivystävälle eläinlääkärille: eläinlääkäriopas.