Suomalaiset eläinlääkärit, joiden työ näkyy yhä arjessa

Mårten Lindforss lähti karjatautien perään

Mårten Lindforss opiskeli Tanskan kuninkaallisessa eläinlääkärikoulussa. Opinnoissa hevosen anatomia, sairaudet ja leikkaukset yhdistyivät lääkeaineoppiin ja kengittämiseen. Valmistuneen oli osattava tutkia eläimen rakennetta ja käsitellä hevosta myös käytännössä. Suomessa hänen osaamistaan tarvittiin sekä opetukseen että karjan sairauksien selvittämiseen: senaatti nimitti hänet eläinlääkinnän opettajaksi helmikuussa 1829.

Jo maaliskuussa 1829 Lindforss sai määräyksen tehdä tarkastusmatkoja sinne, missä karjatauteja puhkesi. Matkakohteita oli eri puolilla maata. Opettaja lähti siis sairastuneen karjan luo eikä jäänyt pelkästään antamaan opetusta. Hänen toimeksiannossaan eläinlääkärin tutkinto johti valtakunnallisiin tehtäviin aikana, jolloin koulutus oli hankittu ulkomailta.

Lindforssin opiskelulistassa hevosen kengitys on yhtä lailla mukana kuin kirurginen toimenpide. Hevosta koskeva käytännön taito kulki samassa tutkinnossa kotieläinten sairauksien tuntemuksen kanssa. Vuoden 1829 tehtävissä painopiste siirtyi potilaan käsittelystä karjatautien esiintymispaikkoihin: Lindforssin piti sekä opettaa että matkustaa tutkimaan tautitilannetta.

Agnes Sjöberg tutki loisia Wienissä ja palasi Pohjanmaalle

Agnes Sjöbergin opintie kulki Dresdenin ja Berliinin kautta. Saksassa hän tutki hevosten räkätautia, ja eläinlääketieteen tohtorintutkinto valmistui vuonna 1918. Hän oli Euroopan ensimmäinen nainen, jonka eläinlääketieteen tutkimustyö oli johtanut alan tohtorintutkintoon yliopistossa. Suomeen palattuaan hän työskenteli Someron kunnaneläinlääkärinä 5 vuotta, joten tutkimustyön rinnalle tuli kunnallinen eläinlääkärin arki.

Someron jälkeen Sjöberg lähti opinto- ja tutkimusmatkoille. Matkat ulottuivat Englantiin, Yhdysvaltoihin, Saksaan ja Itävaltaan. Vuonna 1926 hän julkaisi Wienissä nautojen sisäloisia käsittelevän tutkimuksen. Tutkimus herätti huomiota myös Saksassa, ja hänelle tarjottiin tutkijan paikkaa Berliinin eläinlääkärikorkeakoulusta.

Sjöberg valitsi kuitenkin Suomen ja asettui yksityispraktikoksi Pohjanmaalle. Kansainvälisten tutkimuspaikkojen jälkeen hänen työhönsä kuuluivat jälleen kotimaiset eläinpotilaat. Ammattikuntaan oli sillä välin tullut muitakin naisia: Airi Jääskeläinen ja Inkeri Ora valmistuivat vuonna 1924. He olivat Suomen toinen ja kolmas naiseläinlääkäri.

Helvi Vasenius vei porsaan bakteerin laboratorioon

Helvi Vaseniuksen tutkimuskohde oli porsaan kolibakteeri, joka johdatti hänet eläinlääketieteen tohtorin tutkintoon. Hän väitteli siitä vuonna 1966. Kolibakteeri tunnetaan myös nimellä Escherichia coli, ja eläinlääketieteessä sen tutkimus liittyy tuotantoeläinten tartuntatauteihin. Vaseniuksen työpaikkoihin kuuluivat Eläinlääketieteellinen korkeakoulu sekä Valtion eläinlääketieteellinen laitos, jossa tutkimus ja viranomaisten tarvitsemat laboratoriotutkimukset kohtasivat.

Vasenius työskenteli laitoksessa professorina ja serobakteriologian osaston johtajana lähes 20 vuotta. Bakteriologia tarkoittaa bakteerien tutkimista, ja serologisissa tutkimuksissa voidaan tarkastella esimerkiksi vasta-aineita. Hänen uransa jatkui siten väitöskirjan porsastutkimuksesta pitkäksi laboratorio-osaston johtamiskaudeksi. Osaston toiminta sijoittui Valtion eläinlääketieteelliseen laitokseen.

Sjöbergin vuonna 1926 julkaistun loistutkimuksen ja Vaseniuksen vuoden 1966 bakteeriväitöksen välillä kului useita vuosikymmeniä. Tutkimuskohteena olivat edellisessä naudat ja jälkimmäisessä porsaat. Nämä urat toivat mikroskoopin ääreen erilaisia eläinten taudinaiheuttajia. Vaseniuksella tutkimustyö jatkui sekä korkeakoulussa että valtion tutkimuslaitoksessa.

Walter Ehrström kulki navetasta maitomyymälään

Walter Ehrström nimitettiin Helsingin kaupungineläinlääkäriksi vuonna 1918. Hän ryhtyi laajentamaan maidontarkastusta niin, että tarkastaja seurasi maidon matkaa tuotantotilalta eteenpäin. Navetan jälkeen vuorossa olivat meijeri ja myymälä. Tarkastusjärjestelmä ulottui siis jo niihin olosuhteisiin, joissa maito syntyi ja joissa sitä käsiteltiin ennen myyntiä.

Ehrström käytti valvonnassa neuvontaa, kannustimia ja palkitsemista. Tuottajille ja maidon käsittelijöille annettiin tietoa työn parantamisesta. Valvontamalli levisi Helsingistä muihin kaupunkeihin, ja 1930-luvun puoliväliin mennessä lähes kaikki Suomen kaupungit olivat järjestäneet maidontarkastuksensa sen mukaisesti. Kaupungineläinlääkärin työstä kasvoi muidenkin kaupunkien käyttämä toimintatapa.

Ehrström osallistui maidontarkastuslain valmisteluun; lain vuodeksi mainitaan 1947 ja myös 1946. Kunnallisesti kehitetty valvonta sai valtakunnallista jatkoa lainsäädännössä. Tarkastukset laajenivat edelleen, ja vuonna 1974 niiden piiriin kuului kaikki Suomessa tuotettu maito. Helsingin kaupungineläinlääkärin aloitusvuoden 1918 ja täyden kattavuuden välillä kului vuosikymmeniä.

Ehrströmin järjestelmässä maito piti jäähdyttää nopeasti jäällä, ja kuljetuksia järjestettiin uudelleen pilaantumisen ehkäisemiseksi. Sodan jälkeen hän hankki UNICEFiltä meijereihin uusia pastörointikoneita. Helsingin olympialaiset tarjosivat tilaisuuden tehostaa maidon valvontaa ja lisätä sen voimavaroja. Kaupungineläinlääkärin työ ulottui siten näytteenotosta kylmään kuljetukseen ja meijerien koneisiin.

Outi Vainion rauhoitteista tuli pitkä tutkimuslinja

Outi Vainio työskenteli lääkekehityksessä lähes 20 vuotta. Hän oli mukana kehittämässä eläinten rauhoitteita. Hevosille kehitettyä detomidiinia seurasi alkujaan koirille tarkoitettu rauhoite ja edelleen ihmisten tehohoidossa käytettävä lääke. Tutkimuslinja kulki siten eläinlääkinnästä myös ihmislääketieteen käyttöön. Vainion omaan uraan sisältyi lääkekehityksen jälkeen myös muutama vuosi läänineläinlääkärinä Turussa 2000-luvun alussa.

Vuonna 2003 Vainio valittiin Helsingin yliopiston eläinfarmakologian professoriksi. Farmakologia tutkii lääkeaineiden vaikutuksia elimistössä. Yliopistossa hän johti tutkimusryhmiä ja ohjasi väitöskirjoja, ja lääkekehitys jatkui vatinoksaanin parissa. Sitä kehitettiin käytettäväksi rauhoittavien aineiden rinnalla, jotta rauhoituksen aikaisia verenkierron muutoksia voitaisiin hillitä.

Vatinoksaaniin perustuva lääke sai myyntiluvan sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa. Vainion ryhmän työ eteni näin yliopiston tutkimuksesta viranomaisten arvioimaan valmisteeseen. Ryhmän tutkima kysymys liittyi rauhoittumisen ohella sydämen ja verenkierron toimintaan. Pitkän lääkekehitysuran jälkeen Vainio palkittiin vuonna 2023 Vuoden eläinlääkärinä.

Vainio on tutkinut myös sitä, mihin koira katsoo. Silmänliikekamera tallentaa katseen kohdistumista, ja sen avulla koirien katselukäyttäytymistä on voitu tutkia järjestelmällisesti. Hän on lisäksi toiminut Suomen eläinsuojeluyhdistyksen sekä tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelun neuvottelukunnan puheenjohtajana. Vuoden 2023 palkinnossa huomioitiin lääkekehityksen lisäksi eläinten hyvinvoinnin edistäminen.

Anna Hielm-Björkman kysyi, miten koira nousee makuulta

Anna Hielm-Björkman avasi Helsingin yliopistolliseen eläinsairaalaan kipu- ja kuntoutusklinikan vuonna 1997. Krooninen kipu voi näkyä eläimen arjessa ja liikkumisessa, myös vastaanottokäyntien välissä. Klinikan yhteydessä kehitettiin omistajan täytettävä Helsingin kroonisen kivun indeksi eli HCPI. Siinä koiran vointia selvitetään 11 kysymyksellä, joihin vastaa eläimen arjen tunteva ihminen.

Mittarin ominaisuuksia tutkittiin American Journal of Veterinary Research -lehdessä vuonna 2009 julkaistussa työssä. Hielm-Björkmanin rinnalla kirjoittajina olivat Hannu Rita ja Riitta-Mari Tulamo. Arvioinnin kohteena oli omistajan havaintoihin perustuva kroonisen kivun kysely. Eläinlääkärin tutkimuksen rinnalle tuli näin määrämuotoinen tapa kirjata koiran kotona havaittavaa vointia.

Vuoden 2009 mittaritutkimuksessa oli mukana 61 nivelrikosta kärsivää lemmikkikoiraa. Omistajat vastasivat kyselyyn 5 kertaa 16 viikon kuluessa. He arvioivat esimerkiksi koiran halua leikkiä ja liikkua sekä makuulle menemisen ja ylös nousemisen sujuvuutta. Kysymykset ulottuivat myös siihen, miten koira liikkui pitkän levon tai rasituksen jälkeen.

Vastausvaihtoehdot muutettiin pisteiksi, joista koottiin yhteinen kipuindeksi. Kyselyn kokonaispistemäärä voi vaihdella 0–44. Tutkimukseen vastanneet omistajat eivät nähneet pisteytysohjeita täyttäessään lomaketta, vaan kuvasivat koiransa käyttäytymistä sanallisten vaihtoehtojen avulla. Koiran nouseminen lattialta ja halukkuus lähteä liikkeelle tulivat siten osaksi samaa pisteytettävää seurantaa.

Mittarin kykyä havaita muutosta koeteltiin erikseen lääke- ja lumeryhmässä. Kummassakin ryhmässä oli 17 koiraa. Omistajat arvioivat eläimensä vointia ennen hoitojaksoa, sen aikana ja sen jälkeen, ja kyselyn pistemäärä reagoi ryhmien väliseen eroon hoidon aikana. Tutkimuksen tulos koski suomenkielistä lomaketta ja nivelrikkoisten koirien kroonista kipua.

Tutkimuskoirien mediaani-ikä oli 6 vuotta. Saksanpaimenkoiria oli 15, ja mukana oli myös rottweilereita, boksereita, kultaisianoutajia, newfoundlandinkoiria sekä samojedinkoiria. Joukkoon kuului vain 1 sekarotuinen koira. Tutkijoiden arvioima lomake kulki näin eri rotuisten nivelrikkopotilaiden mukana, kun omistajat täyttivät sen toistuvasti tutkimusjakson aikana.

Vuonna 2009 Hielm-Björkman ja mikrobiologi Shea Beasley käynnistivät myös DogRiskin ruokintakyselyn. Siinä omistajilta kysyttiin, mitä koira oli syönyt, missä se oli elänyt ja kuinka aktiivinen se oli ollut. Mukana olivat myös sairaudet ja muut koiran ominaisuudet. Kyselyn eri versioihin on vastannut yli 12 000 koiranomistajaa.

Vuosina 2013–2014 DogRisk toteutti kliinisen ruokintakokeen staffordshirenbullterriereillä. Tutkimus kohdistui atopiaan ja allergioihin sekä niiden yhteyksiin ravinnon, geenien ja aineenvaihdunnan kanssa. Kliinisiin tutkimuksiin osallistuvat koirat ovat lemmikkejä, jotka asuvat kokeen aikana kotonaan ja käyvät tarpeellisilla tutkimuskäynneillä eläinsairaalassa. Ryhmä yhdistää näin omistajakyselyt ja potilaiden kliinisen tutkimuksen.

Hannes Lohi kiersi koirakerhot näytepankin asialla

Hannes Lohen koirien geenitutkimusryhmä perustettiin syksyllä 2006, ja varsinainen toiminta käynnistyi vuonna 2007. Lohi harkitsi aluksi keskittymistä rajatusti tiettyyn rotuun ja sairauteen. Suunnitelma kasvoi kuitenkin laajaksi näytepankiksi. Filosofian tohtoriksi kouluttautunut molekyylibiologian tutkija ryhtyi kokoamaan omistajia, rotuyhdistyksiä ja eläinlääkäreitä yhteisen tutkimuksen ympärille.

Lohi matkusti eri puolille Suomea luennoimaan koirakerhoille ja rotuyhdistyksille. Hän kertoi omistajille, miksi näytteitä kerättiin ja mihin niitä käytettiin. Omistajat antoivat koiristaan veri- ja kudosnäytteitä vapaaehtoisesti. Tammikuussa 2018 koirien DNA-pankissa oli yli 65 000 näytettä 330 rodusta, ja kokoelmaan liittyi myös potilastietoja.

Yhteistyö jatkui eurooppalaisten ja yhdysvaltalaisten koirabiopankkien kanssa. Näytteiden ja tietojen vaihtaminen yhdisti eri maiden koira-aineistoja. Geenitutkimuksesta syntyi myös käytännön testejä: vuonna 2013 julkaistu MyDogDNA kokosi useita perimän tutkimuksia samaan paneeliin. Lohi osallistui sen kehittämiseen Helsingin yliopiston tutkimustyön rinnalla.

Myös kissanomistajat liittyivät mukaan. Vuonna 2018 kissojen DNA-pankissa oli lähes 5 000 näytettä noin 40 rodusta. Lohen johtamassa ryhmässä työskenteli tuolloin noin 20 tutkijaa, ja koirien tutkimuskohteisiin kuului suunnilleen sata eri sairautta. Geenitutkimuksen rinnalle tuli aineenvaihdunnan tutkimusta, jossa tarkastellaan elimistön aineenvaihduntatuotteita ja niiden yhteyttä terveyteen.

Vuonna 2024 Lohi sai Pro Cane Sano -mitalin koirien terveyttä ja jalostusta edistävästä tutkimuksesta. Samassa tilaisuudessa palkittiin myös pieneläinkirurgian professori Outi Vapaavuori. Lohen koirakerhoissa esittelemä näytepankki oli siihen mennessä kasvanut pitkäaikaiseksi tutkimusrakenteeksi. Sen yhteydessä toimivat edelleen sekä näytteitä luovuttavat omistajat että koirien potilastietoja kokoavat yhteistyöklinikat.

Outi Vapaavuori seurasi luuston ja nivelten sairauksia

Outi Vapaavuori valmistui eläinlääkäriksi vuonna 1985 Eläinlääketieteellisestä korkeakoulusta. Hän jatkoi pieneläinsairauksien erikoistumiseen ja eläinlääketieteen tohtoriksi. Myöhemmin hän suoritti myös eurooppalaisen pieneläinkirurgian diplomaatin tutkinnon. Tutkijanura vei hänet Yhdysvaltoihin, jossa hän työskenteli sekä Michiganin että Pennsylvanian yliopistossa ennen myöhempiä suomalaisia yliopistotehtäviään.

Vuosina 2002–2005 Vapaavuori johti yliopistollista eläinsairaalaa. Sen jälkeen hän työskenteli kliinisenä opettajana, ja vuonna 2008 hänestä tuli pieneläinkirurgian professori. Potilastyön rinnalla tutkimuskohteiksi tulivat koirien luuston ja nivelten sairaudet. Hänen johdollaan julkaistiin yli 100 alan tieteellistä tutkimusta, joissa kliininen kirurgia yhdistyi koirien terveyden tutkimiseen.

Vapaavuori on kuulunut myös Koirien terveystutkimusrahaston hoitokuntaan. Rahasto yhdistää Kennelliiton ja yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan työtä. Vuoden 2024 Pro Cane Sano -mitali myönnettiin hänelle terveiden koirien jalostusta edistävästä tutkimuksesta. Samaan ammatilliseen kokonaisuuteen kuuluivat kirurgin tutkinto, nivel- ja luustosairauksien tutkimukset sekä työ tutkimusrahaston parissa.

Riitta-Mari Tulamo opetti hevossairaalassa vuosikymmeniä

Riitta-Mari Tulamo aloitti hevoskirurgian opettamisen vuonna 1975. Hevospotilaat ja opiskelijoiden kliininen opetus kulkivat hänen urallaan rinnakkain. Professoriksi hänet nimitettiin vuonna 1998. Hän oli tuolloin opettanut hevoskirurgiaa jo pitkään, ja myöhempiin tehtäviin kuului myös yliopistollisen hevossairaalan johtaminen vuosina 2006–2012.

Tulamon tutkimustyö ulottui hevosten ohella koirien kivun arviointiin. Hän kuului Hielm-Björkmanin ja Ritan kanssa vuonna 2009 julkaistun HCPI-tutkimuksen kirjoittajiin. Samassa yliopistollisessa ympäristössä tutkittiin siten sekä kirurgisia potilaita että omistajan havaintoihin perustuvaa kivun mittaamista. Kyselyssä koiran voinnista kerätään vastaukset 11 kysymykseen.

Tulamo jäi eläkkeelle vuoden 2014 lopussa. Hänen seuraajakseen hevoskirurgian apulaisprofessuuriin nimitettiin José Mendez, jonka oli määrä aloittaa vuonna 2015. Hänen yliopistollinen opetuskaarensa oli alkanut vuonna 1975 ja jatkunut eläkkeelle siirtymiseen saakka. Sairaalan johtaminen sijoittui sen sisälle erilliseksi jaksoksi vuosina 2006–2012.

Marjatta Snellman vei kuvantamisen koulutuksen ulkomaille

Marjatta Snellman valittiin Vuoden eläinlääkäriksi vuonna 2007. Tunnustuksen perusteisiin kuuluivat diagnostisen kuvantamisen kehittäminen ja terveen koiranjalostuksen puolustaminen. Kuvantamisessa eläimen sisäisiä rakenteita tutkitaan esimerkiksi röntgenkuvien avulla. Snellmanin uraan kuului myös sellaisten eläinlääkärien kouluttaminen, jotka jatkoivat diagnostisen kuvantamisen kansainväliseen erikoistumiseen.

Merja Laitinen suoritti diagnostisen kuvantamisen ECVDI-diplomaatin tutkinnon vuonna 2014. Hänen erikoistumiskoulutuksensa alussa ohjaajana toimi Snellman. Eläkkeelle siirryttyään Snellman jatkoi koulutuksen järjestämistä koordinoimalla harjoittelujaksoja eurooppalaisten ja yhdysvaltalaisten yliopistojen kuvantamisyksiköissä. Laitisen koulutus jatkui siten kansainvälisessä verkostossa alkuvaiheen suomalaisen ohjauksen jälkeen, ja harjoittelupaikkoja oli useissa eri yliopistollisissa kuvantamisyksiköissä.

Samana vuonna 2014 valmistui myös neurologian erikoisosaaja Anna-Mariam Kiviranta. Hän oli ensimmäinen ECVN-diplomaatti, jonka koko erikoistumiskoulutus oli järjestetty tiedekunnassa. Häntä ohjasi kliininen opettaja Tarja Pääkkönen. Kuvantamisen kansainvälisten jaksojen rinnalle syntyi siten neurologian koulutuspolku, jossa koko harjoittelu oli mahdollista toteuttaa omassa yliopistossa.

Maria Wiberg kokosi ryhmän koiran sydäntoimenpiteeseen

Pieneläinten sydänsairauksiin erikoistunut dosentti Maria Wiberg kokosi vuonna 2014 asiantuntijaryhmän koiran keuhkovaltimoahtauman hoitoon. Pulmonaalistenoosissa veren virtaus sydämestä keuhkojen suuntaan on ahtautunut. Ryhmä teki Suomessa ensimmäisen koiran keuhkovaltimoahtauman pallolaajennuksen. Kyse oli yliopistollisen eläinsairaalan potilastoimenpiteestä, johon osallistui kansainvälinen asiantuntijajoukko.

Wibergin ryhmään tulivat Sonja Fonfara Bristolin yliopistosta ja Paul Mõtsküla Tarton yliopistosta. Mukana oli myös eläinsairaalan ja kliinisen hevos- ja pieneläinlääketieteen osaston avustavaa henkilökuntaa. Pallolaajennus toi näin saman koirapotilaan ympärille sydänsairauksiin perehtyneitä eläinlääkäreitä eri maista. Toimenpide tehtiin osana yliopistollisen sairaalan kliinistä toimintaa vuonna 2014.

Vuonna 2023 Wiberg kuvasi dobermannien sydänlihassairauden oireita: rasituksen sieto heikkenee, ja koiralla voi olla yskää, hengitysvaikeuksia sekä väsymystä. Laajentavassa sydänlihassairaudessa sydämen vasen kammio suurenee ja sen supistuminen heikkenee. Taudin taustaa tutkivassa kansainvälisessä hankkeessa yhdistettiin yli 500 eurooppalaisen dobermannin tutkimustiedot.

Geenitutkimusta johti Lohi, ja siihen osallistui Helsingin yliopiston ja Folkhälsanin lisäksi kansainvälisiä kumppaneita. Sydämen laajentumiseen ja toiminnan heikkenemiseen yhdistettiin RNF207- ja PRKAA2-geenit. Pelkät rytmihäiriöt näyttivät geneettisesti erilaiselta ongelmalta. Vuonna 2023 julkaistussa tutkimuksessa samojen geenien mahdollisesti haitallisia muutoksia tunnistettiin myös ihmispotilaiden aineistoista.

Merja Rantala selvitti sairaalassa leviävää bakteeria

Vuosina 2010–2012 yliopistollisessa pieneläinsairaalassa todettiin metisilliinille vastustuskykyistä Staphylococcus pseudintermedius -bakteeria eli MRSP:tä. Merja Rantalan johtama tutkimusryhmä ryhtyi selvittämään tapauksia. Epidemian aiheuttajaksi tunnistettiin ST71-kanta, joka oli levinnyt laajalti maailmalla. Se oli tämän MRSP-kannan ensimmäinen todettu esiintyminen Suomessa.

Epidemian selvittämiseen osallistui Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan ja eläinsairaalan lisäksi Evira sekä Kööpenhaminan yliopisto. Näytteet tutkittiin tiedekunnan keskuslaboratorion kliinisen mikrobiologian yksikössä. Rantalan ryhmän tutkimuksessa potilastapauksista edettiin bakteerikannan tunnistamiseen. Sairaalassa vuosina 2010–2012 todetut infektiot yhdistyivät näin kansainvälisesti tunnettuun ST71-kantaan.

Kaikkiaan epidemiaan liittyi 63 koira- ja kissapotilasta. Niistä 27:llä oli infektio ja 36 oli bakteerin kantajia. Tutkijat kokosivat potilastiedot sairaalan tietojärjestelmästä ja bakteerilöydökset laboratorion järjestelmästä. Tapauksia yhdistivät sekä sairaalahoidon ajankohta että bakteerikannan molekyylitutkimukset, jotka tukivat saman kannan leviämistä.

Torjunnassa etsittiin altistuneita potilaita ja seulottiin niitä. Käsihygieniaa, eristämistä sekä tilojen puhdistusta tehostettiin. Sairaala suljettiin puhdistusta ja desinfiointia varten erikseen 2 ja 5 päivän ajaksi. Työhön nimettiin sairaalahygieniasta vastaavaa henkilökuntaa, ja riskipotilaiden seulonta tuotiin osaksi sairaalaan saapumista.

Kati Tuomola tutki hevosten suut kilpailun jälkeen

Eläinlääkäri Kati Tuomola tutki työryhmineen ravurien suuvaurioita. Vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessa tarkastettiin 261 hevosen suut kilpailun jälkeen. Joukossa oli 151 lämminveriravuria, 78 suomenhevosta ja 32 ponia. Tarkastus tehtiin kirkkaan valon avulla, ja havainnot kirjattiin järjestelmällisesti eri puolilta kuolaimen vaikutusaluetta.

Akuutteja vaurioita oli 84 prosentilla tutkituista hevosista. Suun ulkopuolella näkyvää verenvuotoa todettiin vain 2 prosentilla. Ryhmä kirjasi vaurioiden tyypin, sijainnin ja vakavuuden sekä kokosi hevoselle pistemäärän. Tutkimuksessa näkyviin tulivat siten myös suun sisäiset muutokset, jotka jäivät ulkopuolelta katsoessa piiloon.

Seuraava tutkimus kohdistui kenttäratsuihin. Vuosina 2018–2019 tarkastettiin 208 hevosta kahdeksassa Länsi-Suomen kilpailutapahtumassa. Suut tutkittiin maastokokeen jälkeen, ja kuolainalueen vaurioita oli 52 prosentilla hevosista. Tuomolan kehittämä luokittelu mahdollisti vaurioiden vertailun eri hevosryhmien välillä. Vuonna 2021 hän sai Suomen Eläinlääkäriliiton eläinten hyvinvointipalkinnon kilpahevosten suuvaurioita koskevasta tutkimuksesta.

Kenttäratsujen tutkimus tehtiin yhdessä Suomen Ratsastajainliiton kanssa. Mukaan kutsutuista ratsastajista 95 prosenttia suostui hevosensa tutkimiseen. Mustelmia löydettiin 39 prosentilta ja haavoja 19 prosentilta tarkastetuista hevosista. Osallistuminen oli vapaaehtoista, ja tutkimusryhmä pystyi kokoamaan havainnot hevosten tavallisissa kilpailuolosuhteissa maastokokeen jälkeen.

Ava Sovijärvi työskenteli suomalaisten joukkojen mukana

Ava Sovijärven työpaikkana oli Puolustusvoimat. Hygieenikkoeläinlääkärin tehtävissä hän edisti kansanterveyttä ja ympäristöterveydenhuoltoa. Työ vei myös Suomen rajojen ulkopuolelle: vuodesta 1997 lähtien hän toimi kriisinhallintatehtävissä muun muassa Kosovossa, Libanonissa, Afganistanissa ja Eritreassa. Tehtävät liittyivät suomalaisten joukkojen toimintaan eri maissa.

Vuonna 2012 Sovijärvi valittiin Vuoden eläinlääkäriksi. Kotimaassa Puolustusvoimilla oli tuolloin noin 450–550 muonituskohdetta. Joukkoon mahtuivat varuskuntaravintolat, sotilaskotiautot ja maastossa toimivat kenttäkeittimet. Eläinlääkärin työhön kuului ruoan ja juomaveden hygieniaan liittyvien riskien tunnistaminen ja valvonta myös tilanteissa, joissa ruokailu järjestettiin kenttäoloissa.

Kriisinhallinnassa tehtävälistaan kuuluivat lisäksi jätehuollon, puhtaanapidon ja tuhoeläintorjunnan ohjaus. Vuonna 2012 Puolustusvoimissa oli 9 eläinlääkärin virkaa. Niistä yhteen kuuluivat Niinisalon koiraklinikan eläinlääkärin tehtävät, kun muut painottuivat ympäristöterveydenhuoltoon ja osittain ympäristönsuojeluun. Sovijärven ulkomaan työ oli samalla osa joukkojen terveysriskien ennakointia ja elintarvike- sekä vesihygienian valvontaa.

Hannu Korkealan laboratoriossa kuumennus kohtasi listerian

Hannu Korkeala johti elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osastoa vuosina 1996–2013. Hänen tutkimusalueellaan eläinlääketiede seurasi eläimestä saatavaa ruokaa ja sen mikrobeja. Vuonna 2006 hänet nimettiin Vuoden eläinlääkäriksi. Tunnustuksessa huomioitiin suomalaisen elintarvike- ja ympäristöhygienian opetuksen sekä tutkimuksen kehittäminen. Hän emeritoitui keväällä 2017.

Korkealan ryhmä kuvasi vuonna 2017 listeriabakteerin kuumennuskestävyyteen liittyvän ClpL-tekijän. Ominaisuus liittyi plasmidiin eli bakteerin erilliseen DNA-rakenteeseen. Samasta ryhmästä valmistui Katja Selbyn väitöskirja Clostridium botulinum -bakteerin kasvulämpötilan vaihtelusta ja lämpöstressiin vastaamisesta. Tutkimuksissa tarkasteltiin siten, miten ruokaturvallisuuteen liittyvät bakteerit reagoivat lämpötilaan.

Korkeala järjesti myös elintarviketurvallisuuden genomimenetelmiä käsittelevän tutkijakurssin. Yhteistyössä olivat professori Miia Lindström ja tohtorikoulutettava Hanna Castro. Sekvensoinnissa selvitetään DNA:n emäsjärjestystä, jota voidaan käyttää bakteerien ominaisuuksien ja sukulaisuuden tutkimiseen. Vuonna 2017 Korkeala sai Liègen yliopiston kunniatohtorin arvon sekä Suomen Eläinlääkäriliiton kunniajäsenyyden.

Lindströmin omassa ryhmässä selvitettiin botuliinibakteerin tyypin E hermomyrkyn tuotannon säätelyä. Tätä bakteerityyppiä esiintyy Suomen vesistöissä ja kaloissa. Raakamaidon tautibakteereja, erityisesti listeriaa, koskevien tutkimusten pohjalta tarkistettiin vuonna 2017 kansallista raakamaidon myyntilainsäädäntöä. Elintarvikkeiden tutkimus kulki samassa osastossa laboratoriohavaintoihin perustuvaan sääntelyyn asti.

Eläinlääkärien tutkimusaiheista moni kohtaa tavallisen omistajan arjessa. Kivun tunnistamiseen, sairauksien selvittämiseen ja vastaanottokäyntiin valmistautumiseen voi perehtyä eläinlääkinnän oppaassa. Perinnöllisten sairauksien ja koirien tutkimuksen yhteyksiä käsitellään myös koiran sairauksien osiossa. Helsingin kipumittarin 11 omistajakysymystä ovat esimerkki menetelmästä, jossa juuri omistajan havainnot tuotiin järjestelmällisesti hoidon rinnalle.

Usein kysyttyä

Kuka oli Agnes Sjöberg?

Agnes Sjöberg oli suomalainen eläinlääkäri, joka väitteli eläinlääketieteen tohtoriksi vuonna 1918. Hän työskenteli Somerolla kunnaneläinlääkärinä 5 vuotta, teki tutkimusmatkoja ja julkaisi Wienissä nautojen sisäloisia käsittelevän tutkimuksen vuonna 1926. Myöhemmin hänen praktiikkansa oli Pohjanmaalla.

Mitä Outi Vainio on tutkinut?

Outi Vainion työhön kuuluvat eläinten rauhoittavat lääkeaineet, vatinoksaanin kehittäminen tutkimusryhmässä ja koirien katseen tutkiminen silmänliikekameralla. Hänestä tuli eläinfarmakologian professori vuonna 2003. Vuoden eläinlääkäri -palkinnon hän sai vuonna 2023 lääkekehityksen ja eläinten hyvinvoinnin edistämisen perusteella.

Onko Hannes Lohi eläinlääkäri?

Hannes Lohi on koulutukseltaan filosofian tohtori ja molekyylibiologian professori. Hänen työnsä yhdistyy eläinlääketieteeseen koirien perinnöllisten sairauksien tutkimuksessa. Vuonna 2018 hänen ryhmänsä DNA-pankissa oli yli 65 000 näytettä 330 rodusta. Tutkimusverkostossa toimii myös eläinlääkäreitä ja klinikoita.

Kuka kehitti Helsingin kroonisen kivun indeksin?

Anna Hielm-Björkman kehitti koirien kroonisen kivun arviointiin HCPI-mittarin. Omistaja vastaa sen 11 kysymykseen koiran voinnista. Mittarin arviointitutkimuksen kirjoittivat Hielm-Björkman, Hannu Rita ja Riitta-Mari Tulamo, ja työ julkaistiin vuonna 2009 American Journal of Veterinary Research -lehdessä.

Miksi eläinlääkäri työskentelee elintarviketutkimuksessa?

Eläinlääketieteessä tutkitaan myös eläimistä saatavan ruoan turvallisuutta. Ehrström rakensi maidontarkastusta tilalta myymälään asti. Hannu Korkealan ryhmä puolestaan tutki listerian kuumennuskestävyyttä. Korkeala johti elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osastoa vuosina 1996–2013 ja osallistui myös genomimenetelmien tutkijakoulutukseen.