Suomalaiset keksinnöt, jotka muuttivat eläinten hoitoa

Verenpainetutkimuksesta löytyi rauhoite hevosille

Farmoksen MPV-hankkeessa etsittiin aluksi verenpaineeseen vaikuttavia lääkkeitä. Tutkittujen yhdisteiden joukosta havaittiin kuitenkin eläintä rauhoittava vaikutus. Tutkimuslinja kohdistui adrenergisiin alfareseptoreihin, jotka välittävät elimistössä hermoston viestejä. Rauhoittava vaikutus vietiin eläinlääkinnän kehitystyöhön, ja vuonna 1983 markkinoille tuli detomidiinia sisältävä Domosedan. Hevosten rauhoite oli Suomen ensimmäinen omaan tutkimukseen perustunut alkuperäislääke.

Farmos sai tutkimusjohtajakseen Risto Lammintaustan vuonna 1980. Lääkekehitystä tehtiin yrityksen ja yliopistotutkijoiden yhteistyönä. Verenpainetutkimuksessa tunnistetuille yhdisteille löytyi näin uusi käyttökohde eläinpotilaista. Detomidiinin tehtäväksi tuli rauhoittaa eläin tutkimusta tai toimenpidettä varten. Kehitystyön tulos päätyi eläinlääkärin välineeksi vuonna 1983, ennen Farmoksen ja Orionin yhdistymistä.

Hevoselle kehitettyä lääkettä seurasi samasta tutkimuslinjasta muita aineita. Medetomidiini tuli markkinoille vuonna 1987 ja atipametsoli vuonna 1989. Niiden vaikutuksia oli tutkittu samaan reseptorijärjestelmään kohdistuvassa kehitystyössä. Valmiiden lääkkeiden tehtävät erosivat: medetomidiini rauhoitti, kun taas atipametsoli kehitettiin rauhoittavan vaikutuksen vastavaikuttajaksi.

Farmos siirtyi Orionin tytäryhtiöksi vuonna 1988. Vuonna 1990 yritykset fuusioituivat, ja tutkimustyö jatkui Orionissa. Alkuperäinen eläinrauhoitteiden kehitys oli siihen mennessä jo tuottanut markkinoille detomidiinin, medetomidiinin ja atipametsolin. Yhdysvaltain myyntilupia nämä aineet saivat vuosien 1989–96 kuluessa. Suomalainen lääkekehitys eteni näin kotimaisesta tutkimushankkeesta myös amerikkalaiseen eläinlääkintään.

Fuusion jälkeen tutkimusmenetelmiä uudistettiin. Lääkeaineen kulkua elimistössä ja sen aineenvaihduntaa alettiin tutkia jo kehitystyön aiemmissa vaiheissa. Käyttöön tulivat myös ihmisen reseptoreita ilmentävät solulinjat, joilla lääkevaikutuksia voitiin tarkastella soluissa. Farmakokinetiikka selvitti, miten aine imeytyy, jakautuu ja poistuu elimistöstä. Tämä tutkimus liittyi myös MPV-hankkeen aineiden kehittämiseen kliiniseen käyttöön sopiviksi.

Rauhoittamisen rinnalle kehitettiin herättäminen

Medetomidiinin kauppanimeksi tuli Domitor. Vuoden 1987 lääkkeen jälkeen eläinlääkäreiden käyttöön tuli vuonna 1989 Antisedan, jonka vaikuttava aine oli atipametsoli. Vastavaikuttaja kohdistui rauhoitteen vaikutusreittiin ja mahdollisti vaikutuksen kumoamisen. Näin tutkimuslinjasta syntyi lääkkeitä sekä rauhoituksen aikaansaamiseen että siitä palautumisen hallintaan.

Lääkeaineiden vaikutukset liittyivät samaan reseptorijärjestelmään, mutta ne toimivat siinä vastakkaisiin suuntiin. Medetomidiinin yhteydessä käytetään nimitystä agonisti, eli reseptoria aktivoiva aine. Atipametsoli on antagonisti, joka estää reseptorin toimintaa. Farmoksen kehitystyössä nämä vastakkaiset vaikutukset johtivat erillisiin valmisteisiin vuosina 1987 ja 1989. Niitä kehitettiin eläinlääkärin toteuttaman rauhoituksen eri vaiheisiin.

Rauhoitteiden kansainvälinen jakelu kasvoi edelleen. Vuonna 2009 Orionin tuoteperheen eurooppalaiset oikeudet palautuivat Orionille. Aiempi kumppani jatkoi markkinointia Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, ja muilla alueilla toimivat muut kumppanit. Tuoteperheeseen kuuluivat Domosedan, Domitor, Dexdomitor ja Antisedan. Lääkekehityksen ympärille oli rakentunut kansainvälinen jakeluverkosto.

Atipametsoli esiintyi myöhemmin myös yhdysvaltalaisessa uuden yhdistelmävalmisteen arvioinnissa. Vuonna 2022 FDA kuvasi sen mahdollisuuden kumota medetomidiinia sisältävän Zenalphan rauhoittavaa ja kipua lievittävää vaikutusta. Vanha vastavaikuttaja liittyi siten myös myöhempään kehitysvaiheeseen. Lääkeaineiden vaikutuksista ja eläinlääkärin lääkevalinnasta voi lukea lisää eläinlääkkeiden oppaasta.

Detomidiinin tuotekehitys jatkui alkuperäisen vuoden 1983 markkinoilletulon jälkeen. Hevosille tarkoitettu Domosedan-geeli sai Euroopan myyntiluvan loppuvuonna 2009. Saman vaikuttavan aineen ympärille kehitettiin näin uusi lääkemuoto samaan hevosten rauhoittamiseen liittyvään käyttöön. Geelivalmisteen eurooppalaisia lanseerauksia ja uuden lääkemuodon käyttöönottoa valmisteltiin vuoden 2010 alkupuolelle, kun tuoteperheen jakeluoikeudet olivat palautuneet Orionille.

Vuoden 2009 kehitysohjelmiin kuului myös toisenlainen päätös. Orion luopui koirille tutkittavan levosimendaanin myyntilupahakemuksista sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa. Päätös seurasi LEVET-tutkimusohjelman tuloksia. Ohjelmassa oli selvitetty suun kautta annosteltavan lääkeaineen vaikutusta koirien sydänsairauksissa, mutta hanke ei edennyt näihin lupahakemuksiin.

Deksmedetomidiini jatkoi samaa tutkimuslinjaa

Deksmedetomidiiniin johtanut kehitystyö alkoi vuonna 1986. Eläinlääkinnässä aine tunnetaan muun muassa Dexdomitorin vaikuttavana aineena. Valmisteella on Euroopan unionin myyntilupa. Kehityslinjasta syntyi myös ihmisten tehohoidossa käytettävä rauhoite, joten samojen lääkevaikutusten tutkiminen kulki eläinlääkinnän ja ihmislääketieteen välillä. Outi Vainion uraan kuului osallistuminen eläinrauhoitteiden kehitykseen lähes 20 vuoden ajan.

Vuonna 2009 Dexdomitor kuului Orionin omaan eläinrauhoitetuoteperheeseen. Yhtiö oli kehittänyt lisäksi detomidiinin, medetomidiinin ja atipametsolin valmisteet. Kansainvälistä toimintaa jatkettiin kumppanien avulla myös Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Dexdomitorin nimi esiintyi samassa tuoteperheessä, jonka varhaisin alkuperäislääke oli tullut markkinoille vuonna 1983.

Deksmedetomidiini sai myöhemmin myös vertailulääkkeen tehtävän. Kun medetomidiinin ja vatinoksaanin yhdistelmää tutkittiin Yhdysvalloissa, vertailuryhmälle annettiin hyväksyttyä deksmedetomidiinivalmistetta. Medetomidiinia ei ollut tutkimuksen aikana kaupallisesti saatavilla. Vertailu kohdistui samaan lääkeaineryhmään kuuluviin rauhoitteisiin, ja tutkimus seurasi rauhoittumisen ohella sykkeen, kehonlämmön ja palautumisen muutoksia. Tulokset olivat osa vuoden 2022 lupapäätöstä.

Uudenvuodenaatto koetteli koirien äänipelon lääkettä

Deksmedetomidiinille kehitettiin käyttöä myös koirien ääniin liittyvän pelon ja ahdistuksen lievittämiseen. Tutkimus toteutettiin 17 eläinlääkäriklinikan avulla Suomessa ja Saksassa. Pääasiallinen koetilanne oli uudenvuodenaatto 2012, jolloin ilotulitukset kuuluivat koirien tavalliseen elinympäristöön. Koirat olivat omistajiensa lemmikkejä, joilla oli aiemmin todettu ilotulitukseen liittyviä pelkoreaktioita.

Tutkimukseen osallistuneista 182 koirasta 89 sai deksmedetomidiinia sisältävää geeliä ja 93 lumetta. Omistajat arvioivat vaikutuksen ja koiran pelon merkit. Lääkeryhmässä vaikutusta piti hyvänä tai erinomaisena 72 prosenttia omistajista, lumeryhmässä 37 prosenttia. Tutkimus oli satunnaistettu ja kaksoissokkoutettu: hoitoryhmän tiedot oli salattu arvioinnin ajaksi.

Orionin Turun tutkimusyksikkö teki työtä kansainvälisten kumppanien kanssa. Kehitystyön kohteena oli ääniin liittyvä akuutti pelko, ja tutkimus julkaistiin Veterinary Record -lehdessä vuonna 2017. FDA oli hyväksynyt Sileo-nimisen, deksmedetomidiinia sisältävän lääkkeen 19. marraskuuta 2015. Amerikkalaisen lupahakemuksen taustalla toimi Orion.

Sileon tarinassa saman lääkeaineen kehitys eteni rauhoitteista käyttäytymiseen liittyvään hoitokohteeseen. Sen tutkimukseen koottiin koirat Suomessa ja Saksassa toimivien klinikoiden kautta, mutta havainnot tehtiin kodeissa ilotulitusiltana. Omistajat tunnistivat ja kirjasivat lemmikkiensä pelon merkkejä. Uudenvuodenaatto 2012 muodosti näin yhteisen ajankohdan eri paikkakunnilla eläville tutkimuskoirille.

Alun perin tutkimusta varten seulottiin 188 koiraa, joista 187 jaettiin satunnaisesti ryhmiin. Kaikki eivät lopulta osallistuneet uudenvuodenaaton kokeeseen. Eräs omistaja päätti viettää illan alueella, jossa ei ollut ilotulitusta, ja jätti siksi tutkimushoidon antamatta. Lopullisissa ryhmissä oli 182 koiraa, jotka altistuivat ilotulitusten äänille.

Vatinoksaani tuli sydämen ja verenkierron vuoksi

Medetomidiini voi hidastaa koiran sykettä ja lisätä rytmihäiriöiden riskiä. Outi Vainion tutkimusryhmä kehitti vatinoksaania, jonka tarkoituksena oli hillitä rauhoitteen haitallisia verenkiertovaikutuksia. Vatinoksaani auttaa pitämään sykkeen lähempänä tavallista tasoa. Sen yhdistäminen medetomidiiniin johti Zenalpha-valmisteeseen, jossa rauhoittava aine ja verenkiertovaikutuksiin kohdistuva aine ovat samassa kokonaisuudessa.

Yhdysvaltain lääkeviranomainen FDA hyväksyi Zenalphan 30. maaliskuuta 2022. Se oli FDA:n ensimmäinen vatinoksaania sisältävän eläinlääkkeen hyväksyntä. Luvan hakijana toimi suomalainen Vetcare Oy. Yhdistelmällä on myyntilupa myös Euroopan unionissa, joten yliopistollisesta tutkimuksesta alkanut kehitys eteni sekä eurooppalaiseen että yhdysvaltalaiseen viranomaisarviointiin.

Kenttätutkimuksen koirat tulivat klinikoille tutkimuksiin tai toimenpiteisiin, jotka edellyttivät paikallaan pysymistä. Vertailu tehtiin deksmedetomidiiniin. Yhdistelmävalmistetta saaneilla koirilla sykkeen ja kehonlämmön lasku oli lievempää kuin vertailuryhmässä. Rauhoittuminen alkoi keskimäärin nopeammin, ja myös siitä palautuminen oli nopeampaa. Nämä erot kirjattiin FDA:n vuoden 2022 hyväksymistiedotteeseen.

Tutkimuksessa todettiin myös haittoja. Tavallisimpia olivat ripuli, lihasvapina ja paksusuolen tulehdus, joita esiintyi 2–3 prosentilla yhdistelmävalmistetta saaneista koirista. Pistoksen yhteydessä kohtalaisia tai voimakkaita reaktioita esiintyi enemmän kuin vertailuryhmässä. Hyväksytty käyttö rajattiin eläinlääkärille, joka seuraa koiran elintoimintoja rauhoituksen aikana.

Kipumittari mahtui omistajan täyttämään lomakkeeseen

Anna Hielm-Björkman avasi yliopistolliseen eläinsairaalaan kipu- ja kuntoutusklinikan vuonna 1997. Koiran kroonista kipua seurattiin myös vastaanoton ulkopuolella omistajan havaintojen avulla. Tähän työhön liittyvä Helsingin kroonisen kivun indeksi eli HCPI kokosi koiran vointia 11 kysymykseen. Omistaja arvioi muun muassa koiran mielialaa, halua leikkiä ja liikkumisen sujuvuutta.

Kysymyksiin kuuluvat myös makuulle meneminen ja makuulta nouseminen. Havainnot liittyvät tilanteisiin, jotka toistuvat koiran kotona joka päivä. Jokaisesta vastauksesta kertyy pisteitä, ja kokonaispistemäärä vaihtelee 0–44. Näin koiran arjesta saatiin yhteismitallinen seurantalomake, jota voitiin tarkastella toistuvasti saman tutkimuksen aikana.

Mittarin arviointitutkimus julkaistiin vuonna 2009 American Journal of Veterinary Research -lehdessä. Kirjoittajina olivat Hielm-Björkman, Hannu Rita ja Riitta-Mari Tulamo. Kyselyn luotettavuutta, toistettavuutta ja muutosherkkyyttä tutkittiin 61 nivelrikosta kärsivällä lemmikkikoiralla. Omistajat täyttivät lomakkeen 5 kertaa 16 viikon tutkimusjakson kuluessa, joten koiran voinnista kertyi saman henkilön toistuvia arvioita.

Muutosherkkyyden selvittämisessä verrattiin lisäksi lääkettä saaneiden koirien ryhmää lumeryhmään. Molemmissa oli 17 koiraa. Kyselyn tuli havaita myös hoidon aikana muuttuva koiran vointi. Tutkimus vahvisti suomenkielisen mittarin käyttökelpoisuuden nivelrikkokivun seurannassa. Omistajien havainnoista koottiin näin tutkimuksessa arvioitu mittaustapa, jonka alkuperäinen tutkimuskieli oli suomi.

Helsingistä syntynyt kysely sai italialaisen version

Helsingin kipuindeksistä tehtiin myöhemmin italiankielinen versio, I-HCPI. Sen validointitutkimus julkaistiin 25. joulukuuta 2023 Animals-lehden vuoden 2024 vuosikerrassa. Hielm-Björkman kuului kansainväliseen kirjoittajaryhmään. Tutkimukseen osallistui 87 nivelrikkokipua sairastavaa ja 40 tervettä koiraa, joiden omistajat täyttivät italiankielisen kyselyn.

Käännöstyö alkoi englanninkielisestä lomakkeesta. Italiankielisen käännöksen tarkasti 3 kaksikielistä arvioijaa, minkä jälkeen toinen kääntäjä palautti tekstin englanniksi tuntematta alkuperäistä versiota. Kysymysten merkitystä verrattiin tämän takaisinkäännöksen avulla. Lopuksi italiankieliseen lomakkeeseen tehtiin pieniä muutoksia, joilla alkuperäisten kysymysten sisältö säilytettiin. Työ koski samaa 11 kysymyksen kokonaisuutta kuin suomalaisessa mittarissa.

Italiankielistä indeksiä verrattiin eläinlääkärin arvioon ja toiseen kroonisen kivun kyselyyn. Viimeksi mainittu oli Canine Brief Pain Inventoryn italiankielinen versio. Osa koirista tutkittiin uudelleen hoitojakson jälkeen, jolloin seurattiin pistemäärän muutosta. I-HCPI erotteli tässä tutkimuksessa terveet ja kivuliaat koirat sekä reagoi kivun vähenemiseen.

Italialaisessa tutkimuksessa 11 pisteen raja erotteli kivuliaat ja terveet koirat korkealla osumatarkkuudella. Herkkyys oli 0,94 ja spesifisyys 0,98. Näistä edellinen kuvaa kivuliaiden koirien tunnistamista ja jälkimmäinen terveiden koirien luokittelua terveiksi. Tulos laskettiin juuri tämän tutkimuksen nivelrikko- ja vertailukoirista.

Geenipaneeli kokosi perimän tutkimuksia yhteen

MyDogDNA julkaistiin vuonna 2013. Sen kehittämiseen osallistui Helsingin yliopiston molekyyligenetiikan professori Hannes Lohi. Geenipaneelin avulla voitiin tutkia ja raportoida samalla kertaa koiran kantajuutta useiden perinnöllisten sairauksien ja ominaisuuksien osalta. Palvelu kokosi näin erillisiä perimän tutkimuskohteita yhteen testikokonaisuuteen, jonka kehityksessä hyödynnettiin koirien geenitutkimuksen tuloksia.

Taustalla oli koirien näytepankki, johon omistajat luovuttivat veri- ja kudosnäytteitä. Tammikuussa 2018 pankissa oli yli 65 000 näytettä 330 rodusta. Rotujen perinnöllisten sairauksien tutkimuksessa näytteitä yhdistettiin koirien terveystietoihin. Näytepankin toiminta oli rakentunut omistajien, rotuyhdistysten, eläinlääkärien ja tutkijoiden yhteistyöstä, ja uusia sairauksia voitiin selvittää valmiiksi kerättyjen näytteiden avulla.

Geenitutkimuksesta syntyneitä testejä käytetään eläinlääkärien diagnostiikassa ja erotusdiagnostiikassa eli samanlaisia oireita aiheuttavien sairauksien erottelussa. Jalostuksessa niiden avulla voidaan tunnistaa saman sairausmuutoksen kantajia. Tavoitteena on vähentää sairaita jälkeläisiä ja säilyttää samalla rodun perinnöllistä monimuotoisuutta. Vuonna 2018 suomalaisessa geenitutkimuksessa kehitettyjä testejä käytettiin eri puolilla maailmaa.

Vuonna 2011 julkaistu lagotto romagnolojen epilepsiatutkimus näyttää, miten yksittäisestä sairaudesta päädyttiin geenitestiin. Tutkijat kokosivat sukupuun, johon kuului noin 34 sairasta koiraa. Tässä pentuiän epilepsiassa kohtaukset alkoivat noin 7 viikon iässä ja väistyivät 4 kuukauteen mennessä. Kansainvälinen ryhmä selvitti, mikä perimän muutos liittyi tähän poikkeavaan kehityskulkuun.

Tutkijat vertasivat 11:tä sisarusparia, joissa koirien sairaustilanne erosi toisistaan. Genominlaajuinen vertailu johti kromosomin 3 alueelle ja siellä LGI2-geenin muutokseen. Muutos lyhensi geenin tuottamaa proteiinia. Koirien sukulaisuustietojen, oireiden ja DNA-vertailun avulla paikannettiin siten samaan sairauteen yhdistyvä perimän kohta.

Löydöksen avulla kehitettiin jalostusta varten testi sairausmuutoksen kantajien tunnistamiseen. Sen kohde oli tutkimuksessa paikannettu mutaatio. Omistajilta ja kasvattajilta kootut tiedot olivat ensin auttaneet tunnistamaan sairaiden koirien sukuyhteydet, ja tutkimuksen lopputuloksena syntyi niiden perimää tutkiva testi. Vuoden 2011 tulokset julkaistiin PLOS Genetics -lehdessä.

MyDogDNA:n alkuperäinen kehittäjäyritys oli Genoscoper. Vuonna 2018 paneelin lisenssinhaltijana toimi yhdysvaltalainen Mars Veterinary, joka jatkoi kehitystä Helsingin yliopiston kanssa. Palvelu yhdisti satoihin sairauksiin ja ominaisuuksiin liittyvää tietoa. Koirien sairauksien tutkimiseen kehitetyt menetelmät siirtyivät siten suomalaisesta tutkimusympäristöstä kansainväliseen testipalveluun.

AIV-rehu alkoi kesän ja talven erosta

Artturi Ilmari Virtanen siirtyi Valion laboratorion johtajaksi vuonna 1921. Maitotuotteiden laadussa oli ongelmia, ja hän haki lisäoppia bakteriologiasta Ruotsin maataloudellisen koelaitoksen laboratoriossa. Tutkimuskohteeksi tuli myös eläinten rehu. Kesällä käytettävissä oleva vihreä kasvi piti saada säilymään talveen niin, etteivät sen ravintoaineet ehtisi hajota säilytyksen aikana.

Virtanen kehitti rehun säilyvyyttä yhdessä biokemisti Henning Karströmin kanssa Valion tutkimuslaboratoriossa 1920-luvulla. Ratkaisu perustui happamuuteen. Kun rehun happamuutta muutettiin, kasvien solujen ja mikrobien entsyymitoiminta hidastui. Tavoitteena oli säilyttää muun muassa valkuaisaineita ja vitamiineja. Menetelmästä tuli AIV-rehu, jonka nimikirjaimet viittasivat Artturi Ilmari Virtaseen.

Happolisäyksen oivallus ajoittuu kevääseen 1928, kun Nobelin elämäkertateksti sijoittaa säilöntämenetelmän vuoteen 1932. Kehitetty rehu auttoi pitämään maidon vitamiinipitoisuuden korkeana vuoden ympäri. Lehmän talviruokinnan ongelma ulottui näin myös ihmisten käyttämän maidon ravitsemukselliseen laatuun. AIV-rehua kehitettiin eläinten ruokintaan Valion tutkimuslaboratoriossa yhdessä Karströmin kanssa.

Virtanen hankki vuonna 1933 Sipoosta maatilan tutkiakseen omavaraista typpitaloutta. Tilalla oli Valion koekenttiä, ja sinne rakennettiin myöhemmin koenavetta. Laboratoriotutkimuksen rinnalle tuli näin maatalouden tutkimusympäristö. Virtasen kiinnostus ulottui kasvien typensidonnasta rehun säilymiseen ja edelleen siihen, millaista maitoa karjan ruokinta tuotti.

Nobel-palkittu rehu matkasi maatiloille ja maailmalle

AIV-säilöntä yleistyi 1930-luvulla. Menetelmän patentti myytiin Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan, Alankomaihin, Englantiin, Irlantiin, Islantiin, Sveitsiin, Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Suomessa kehitetty tutkimusratkaisu siirtyi siten erilaisiin maatalousympäristöihin Euroopan sisällä ja Atlantin toiselle puolelle. Yhteinen periaate oli rehun ravintoaineiden säilyttäminen happamuuden avulla.

Vuonna 1945 Virtanen sai kemian Nobelin maatalous- ja ravintokemian tutkimuksistaan, erityisesti rehunsäilöntämenetelmästä. AIV-rehun nimi liittyi jo käytännön maatalouteen ja kansainvälisiin patenttioikeuksiin. Palkinto kohdistui työhön, jossa biokemian avulla oli ratkaistu rehun säilyttämiseen liittyvä tuotannon ongelma. Menetelmän avulla suojattiin kasvin valkuaisaineita ja vitamiineja.

Rehunkorjuun tekniikka muuttui myöhemmin. Rehusilppurit yleistyivät 1960-luvulla, jolloin säilöntäaineita voitiin lisätä rehuun jo pellolla korjuun yhteydessä. Käyttöön tuli alkuperäistä liuosta laimeampia happoja. Työvaihe siirtyi näin osaksi koneellista rehunkorjuuta: silppuaminen ja säilönnän valmistelu liittyivät samaan pellolla tehtävään työhön.

AIV:n happamuuteen perustuva säilöntäperiaate säilyi käytössä, vaikka korjuukalusto ja aineet muuttuivat. Vuoden 1928 oivalluksesta oli edetty pellolla kulkeviin rehusilppureihin ja rehun joukkoon korjuuvaiheessa lisättäviin säilöntäaineisiin. Virtasen ja Karströmin tutkimuskohde oli edelleen sama: säilyttää kasvin ravintoaineita myöhempään ruokintaan ja pitää talvella tuotetun maidon laatu hyvänä.

Salmonellaepidemia johti kananpoikasten suolistoon

Suomen broileriparvissa puhkesi vuonna 1971 vakava Salmonella infantis -epidemia. Samaan serotyyppiin eli bakteerin tarkempaan ryhmään liittyi 277 ihmistapausta. Saastunutta broilerinlihaa takavarikoitiin, ja tartunnan saaneita lintuja poistettiin tuotannosta. Eläinten tartunta ja ihmisten sairastuminen yhdistyivät siten samaan ruokaketjun ongelmaan.

Eläinlääketieteellisen korkeakoulun elintarvikehygienian tutkijat Esko Nurmi ja M. Rantala julkaisivat työnsä Nature-lehdessä tammikuussa 1973. Heidän havaintonsa liittyi nuoren ja aikuisen kanan suoliston eroon. Vastakuoriutuneen kananpoikasen suolistoon salmonella asettui helposti, kun taas vanhemmilla linnuilla oli luonnollista vastustuskykyä sen kolonisaatiota vastaan. Tutkimuksessa huomio kohdistui aikuisen kanan suolistobakteeristoon.

Hautomossa kananpoikasella ei ole samanlaista yhteyttä emon mikrobeihin kuin emon luona kuoriutuvalla poikasella. Suojaava bakteeristo ei siirry siihen samalla tavoin. Nurmen tutkimuslinjassa aikuisen kanan suolistomikrobiston avulla estettiin salmonellan asettumista poikasen suoleen. Suoja perustui bakteeriyhteisön toimintaan: suoliston tavallinen mikrobisto vaikeutti taudinaiheuttajan kolonisaatiota.

Menetelmä sai nimen kilpailullinen poissulkeminen, englanniksi competitive exclusion. Suolistossa jo oleva bakteeriyhteisö auttaa estämään haitallisen mikrobin vakiintumista. Vuoden 1973 tutkimus käynnisti kehityslinjan, joka eteni suomalaisiin siipikarjalaitoksiin vuoteen 1976 mennessä. Seuraava käyttökohde löytyi Ruotsista, jossa menetelmä liitettiin kansalliseen salmonellavalvontaan vuodesta 1981 alkaen.

Nurmi-konseptista syntyi teollinen mikrobistovalmiste

Vuonna 1987 markkinoille tuli Broilact. Sen taustalla oli Nurmen tutkimukseen perustuva kilpailullisen poissulkemisen menetelmä. Valmiste sisältää aikuisen terveen kanan suolistosta viljeltyä mikrobistoa ja kymmeniä bakteerikantoja. Kehitystyössä luonnollinen bakteeriyhteisö tuotiin teollisesti valmistettavaksi kokonaisuudeksi, jonka tarkoituksena oli tukea poikasen suoliston suojaavaa mikrobistoa.

Valmistuksessa mikrobiviljelmä fermentoidaan ja kylmäkuivataan. Prosessi on standardoitu, ja jokainen erä tarkastetaan asetettujen laatuvaatimusten mukaisesti. Siitä tutkitaan myös taudinaiheuttajien puuttuminen. Vuonna 1987 alkaneessa tuotehistoriassa tutkittu biologinen periaate yhdistyi siten valmistusprosessiin, jossa eri erien ominaisuuksia seurataan järjestelmällisesti.

Menetelmä oli tullut käyttöön Suomessa jo vuonna 1976 ja Ruotsissa vuonna 1981, ennen valmiin tuotteen markkinoilletuloa. Teollinen tuote liittyi näihin salmonellan torjunnassa käytettyihin käytäntöihin. Broilactin myöhempiin markkina-alueisiin kuuluvat Euroopan maat, latinalaisamerikkalaiset maat ja Lähi-itä. Suomalaisessa broilerituotannossa syntynyt tutkimuslinja siirtyi näin kansainvälisiin siipikarjan tuotantoketjuihin.

Vuonna 2025 konsepti esiteltiin myös Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen teknisessä kokouksessa. Esittelyssä käytiin läpi tuotteen syntyä, mikrobiston koostumusta ja erien laadunvalvontaa. Vastakuoriutuneen poikasen suojaaminen oli edelleen menetelmän käyttötarkoitus. Sen tuotantoon kuuluvat fermentointi, kylmäkuivaus ja bakteerikantoja sisältävän seoksen tarkastus.

Klinikan muistista tuli pilvipalvelu

Suomalaisen eläinlääkäriohjelmiston historiaan kuuluu vuosi 2005, jolloin Provet Petin hankinnan jälkeen kehitettiin Provet Net -järjestelmää. Potilastietojen käsittelyä alettiin rakentaa pilvipalveluun. Vuonna 2015 julkaistu Provet Cloud oli kansainväliseen käyttöön suunnattu jatko samalle ohjelmistokehitykselle. Samana vuonna se siirtyi Viroon, joten uusi palvelu tuli heti käyttöön Suomen ulkopuolella.

Klinikan ohjelmistoon koottiin potilaskertomuksen rinnalle ajanvaraus, työvuorojen suunnittelu ja tehtävien hallinta. Varastonhallinnalla seurattiin klinikalla käytettäviä tarvikkeita. Näiden toimintojen tietoja käsiteltiin saman ohjelmistoympäristön kautta. Kehityksen kohteena olivat siten myös ne työvaiheet, jotka tapahtuvat ennen eläimen tutkimista tai sen jälkeen, kun potilaan tiedot ja käynnin tapahtumat kirjataan.

Vuonna 2017 Provet Cloud laajeni Ruotsiin ja Britanniaan. Italia ja Espanja seurasivat vuonna 2018, Norja vuonna 2019 ja Yhdysvallat vuonna 2020. Ohjelmiston laajeneminen eteni näin lähimarkkinoilta muihin Euroopan maihin ja edelleen Atlantin yli. Vuoden 2015 julkaisu oli kansainvälisen tuotekehityksen lähtökohta, jota seurasi käyttöönotto uusia maita varten.

Ohjelmiston liitäntöihin kuuluivat kuvantamislaitteet, klinikan omat laboratoriolaitteet ja ulkopuoliset diagnostiset laboratoriot. Tietoja voitiin näin välittää potilastietojärjestelmän ja tutkimuksia tuottavien järjestelmien välillä. Kehitykseen kuului myös REST-rajapinta, jonka kautta voitiin rakentaa kaksisuuntaisia yhteyksiä muihin sovelluksiin. Kuvantaminen, laboratoriotutkimus ja potilaan kirjaaminen kohtasivat samassa klinikan tietovirrassa.

Usein kysyttyä

Mitä eläinlääkkeitä Suomessa on kehitetty?

Suomessa kehitettyihin eläinlääkkeisiin kuuluvat detomidiini, medetomidiini ja atipametsoli. Ne tulivat markkinoille vuosina 1983, 1987 ja 1989. Myöhempi kehitys toi deksmedetomidiinin ja vatinoksaanin. Atipametsoli toimii rauhoitteen vastavaikuttajana, ja vatinoksaani kehitettiin lieventämään rauhoitukseen liittyviä verenkiertovaikutuksia.

Miksi AIV-rehu sai Nobel-palkinnon?

Virtasen rehun säilöntämenetelmä suojasi kasvien valkuaisaineita ja vitamiineja. Sen avulla eläinten talviruokinnan laatua voitiin parantaa, ja vaikutus ulottui myös maidon vitamiinipitoisuuteen. Virtanen sai kemian Nobelin vuonna 1945 maatalous- ja ravintokemian työstään, erityisesti rehunsäilöntämenetelmästä.

Kuka kehitti Helsingin kroonisen kivun indeksin?

HCPI liittyy Anna Hielm-Björkmanin tutkimustyöhön ja yliopistolliseen kipu- ja kuntoutusklinikkaan. Vuoden 2009 arviointitutkimuksen kirjoittivat Hielm-Björkman, Hannu Rita ja Riitta-Mari Tulamo. Kyselyssä on 11 omistajan täyttämää kysymystä, joilla seurataan koiran käyttäytymistä ja liikkumista arjessa.

Mitä Nurmen menetelmällä tarkoitetaan?

Nurmen menetelmässä suojaava suolistomikrobisto vaikeuttaa taudinaiheuttajan asettumista kananpoikasen suoleen. Tutkimus julkaistiin vuonna 1973, ja menetelmää käytettiin Suomessa vuoteen 1976 mennessä. Sen pohjalta kehitetty Broilact tuli markkinoille vuonna 1987 ja sisältää aikuisen kanan mikrobistosta viljeltyjä bakteerikantoja.

Milloin suomalainen Provet Cloud levisi ulkomaille?

Vuonna 2015 julkaistu Provet Cloud tuli samana vuonna Viroon. Ruotsiin ja Britanniaan se laajeni vuonna 2017, Italiaan ja Espanjaan vuonna 2018 ja Yhdysvaltoihin vuonna 2020. Ohjelmisto yhdistää klinikan potilastietoja, ajanvarausta ja muita työnkulkuja.