Suomen suosituimmat koirarodut ja niiden terveys

Noutajat johtavat, mutta hirvikoira nousi kolmanneksi

Kennelliiton rekisteröintitaulukon kärkikymmenikkö vuodelta 2025 on seuraava. Suluissa on saman taulukon vertailuluku vuodelta 2024. Koiran rotu ja kyseisen vuoden rekisteröintimäärä löytyvät samasta vuosivertailusta.

• Labradorinnoutaja: 2007 (2330).
• Kultainennoutaja: 1214 (1224).
• Jämtlanninpystykorva: 944 (892).
• Shetlanninlammaskoira: 898 (1041).
• Suomenlapinkoira: 874 (1063).
• Saksanpaimenkoira: 835 (1050).
• Cockerspanieli: 675 (734).
• Jackrussellinterrieri: 632 (839).
• Suomenajokoira: 631 (796).
• Bordercollie: 627 (614).

Jämtlanninpystykorvan nousu näkyi sekä sijoituksessa että rekisteröintimäärässä. Vuoden 2024 määrä oli 892, seuraavan vuoden 944. Bordercollie puolestaan nousi kärkikymmenikköön edellisen vuoden 12. sijalta. Sen rekisteröintejä oli vuonna 2024 yhteensä 614 ja vuonna 2025 yhteensä 627.

Suomenajokoiran vuoden 2025 luvuissa on vaihtelua: Kennelliiton taulukossa on 631, saman sivun leipätekstissä 636 ja Ajokoirajärjestön sarjassa 644. Kaikissa ajokoiran vertailutiedoissa vuoden 2024 luku on 796. Taulukon sijoitus on 9., kun Kennelliiton leipäteksti kutsuu ajokoiraa 8:nneksi.

Kaikkiaan Kennelliittoon rekisteröitiin vuonna 2025 koiria 312 rodusta tai rotumuunnoksesta. Kärkikymmenikön takana oli siten suuri määrä pieniä rotupopulaatioita. Kokonaisrekisteröinnit vähenivät vuoden 2024 määrästä 40 355 koiraa seuraavan vuoden 37 538:aan. Labradori ja kultainennoutaja pysyivät kärjessä tämän laskun aikana.

Suomenajokoiran vuosimäärä oli ennen yli 5000

Vuonna 1984 Suomessa rekisteröitiin 5034 suomenajokoiraa. Metsästykseen kehitetyn kotimaisen rodun vuosimäärä oli aivan eri tasolla kuin nykyisin. Vuonna 2000 rekisteröintejä oli 3066. Rotua käytettiin edelleen samaan tehtävään: jäniksen ja ketun ajamiseen haukkuen.

Ajokoirajärjestön myöhemmässä sarjassa rekisteröintejä oli vuonna 2016 yhteensä 1584 ja vuonna 2024 yhteensä 796. Pitkä sarja näyttää, miten kotimaisen käyttökoiran vuosittain rekisteröity kanta pieneni. Rodun levinneisyys on keskittynyt Suomen lisäksi Ruotsiin ja Norjaan, missä sillä on myös metsästysharrastajia.

Vuoden 2025 kärkikymmenikköön mahtuivat suomalaisista roduista suomenlapinkoira ja suomenajokoira. Lapinkoira oli listan 5. ja sen rekisteröintejä oli 874. Ajokoiran paikka oli koontitaulukossa 9:s. Molemmat olivat siis edelleen suosikkilistalla, vaikka ajokoiran vuosimäärät olivat pudonneet aiempien vuosikymmenten tasosta.

Ajokoiran jalostuksessa koetulokset ovat tarjonneet terveyden rinnalle toisen seurattavan ominaisuusryhmän. Helsingin yliopiston kotieläinjalostuksen yksikössä valmistui vuonna 1995 tutkimus metsästyskoetulosten periytyvyydestä ja käytöstä jalostuksessa. Ajokoirien vuosikirjoissa on sittemmin julkaistu kokeisiin perustuvia jalostusarvoja, niin sanottuja BLUP-indeksejä.

Labradorin huippuvuotta seurasi laskeva sarja

Labradorinnoutajia rekisteröitiin vuonna 2015 yhteensä 1992 ja vuonna 2016 yhteensä 2032. Vuosimäärä ylitti jälleen seuraavissa tarkastelukohdissa nämä luvut: vuonna 2018 rekisteröintejä oli 2195 ja vuonna 2019 yhteensä 2307. Rotu oli pysynyt suosituimpana vuodesta 2009 lähtien.

Vuonna 2021 labradorinnoutajien määrä nousi 2780 rekisteröintiin. Seuraavana vuonna kirjattiin 2583 ja vuonna 2023 yhteensä 2548 koiraa. Suomen Noutajakoirajärjestön vuosivertailussa korkean rekisteröintivuoden jälkeen näkyy näin usean vuoden laskeva sarja. Vuonna 2024 määrä oli 2330.

Vuoden 2025 labradorimäärä oli 2007. Rekisteröintejä tuli 323 vähemmän kuin edellisenä vuonna, mutta rotu säilytti ykkössijansa. Kultaisianoutajia rekisteröitiin samana vuonna 1214. Noutajat täyttivät siten listan kärkipaikat tilanteessa, jossa molempien vuosimäärä oli laskenut.

Kultaisennoutajan omassa sarjassa vuoden 2015 määrä oli 1352 ja vuoden 2019 määrä 1227. Vuonna 2021 rekisteröintejä tuli 1399, vuonna 2023 yhteensä 1264. Vuoden 2025 määrä pieneni edellisestä vuodesta 10 koiralla. Kultaisen vaihtelu oli tässä viimeisessä vuosivertailussa vähäisempää kuin labradorin.

Vuoden 2021 koiranhankintatutkimuksen vastaajat arvostivat terveystietojen saatavuutta ja tutkittuja koiria. Suosittujen noutajien pennunostajalla on käytettävissään Kennelliiton avoin jalostustietojärjestelmä, johon koirien virallisia terveystuloksia kirjataan.

Labradorin lonkkakuvat tulivat ohjelmaan vuonna 1984

Labradorinnoutajan PEVISA-ohjelma alkoi vuonna 1984 lonkkanivelten tutkimuksista. PEVISA on perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma: rodun pentueiden rekisteröintiin liitetään vanhempien tutkimuksia koskevia ehtoja. Lonkkatutkimus oli näin osa kasvatuksen valvontaa jo kauan ennen nykyistä rekisteröintisuosiota.

Vuonna 1991 labradorien ohjelmaan lisättiin silmäsairauksien seuranta. Vuonna 2000 mukana olivat myös kyynärnivelten kasvuhäiriöt. Samalla rodulla seurattiin nyt sekä takaraajojen lonkkia, eturaajojen niveliä että silmien sairauksia. Nämä tutkimusryhmät ovat edelleen nykyisen ohjelman perustana.

Vuosien 2025–2029 ohjelmassa pentueen vanhemmilla on oltava lonkka- ja kyynärkuvauslausunnot sekä voimassa oleva silmätarkastus. Lausunnon enimmäisikä on astutettaessa 24 kuukautta. Tutkimukset tehdään ennen astutusta, jolloin niiden tulokset ovat olemassa jo yhdistelmää suunniteltaessa.

Labradorin tavallisimpiin terveysongelmiin kuuluvat luusto-ongelmat ja atopia eli allergiseen taipumukseen liittyvä ihotulehdus. Lonkkanivelen kasvuhäiriössä nivelen osat eivät sovi kehittyessään hyvin toisiinsa. Kuvista saatu tulos luokitellaan asteikolla A–E: A on normaali, C lievä ja E vaikea kasvuhäiriö.

Pennun ontuma voi paljastaa kyynärnivelen kasvuhäiriön

Kyynärnivelen kasvuhäiriön oireet alkavat keskimäärin 4–7 kuukauden iässä. Nuori labradori voi ontua rasituksen yhteydessä tai levosta liikkeelle lähtiessään. Ontuma voi olla jatkuvaa tai tulla ajoittain. Eläinlääkäri tutkii jalan ja arvioi kuvantamisen tarpeen, kun pennun liikkuminen muuttuu.

Omistajan on toisinaan vaikea tunnistaa ontumista, jos ongelma on molemmissa etujaloissa. Toisaalta koira voi ontua näkyvästi vain toista jalkaa, vaikka kasvuhäiriö löytyy kummastakin kyynärnivelestä. Siksi virallisessa tutkimuksessa koiran molemmista nivelistä saatu tieto kirjataan kokonaisuutena sen terveystietoihin.

Kasvuhäiriön periytymiseen vaikuttaa useita geenejä. Myös ympäristötekijöillä on osuutensa siinä, miten alttius tulee esiin koirassa. Labradorin lonkka- ja kyynärkuvat tutkivat nivelten rakennetta. prcd-PRA:n geenitestissä etsitään puolestaan tiettyyn verkkokalvon sairauteen liittyvää perimän muutosta.

Aikuisena havaittu oireilu voi johtua jo kehittyneestä nivelrikosta. Tällöin omistaja saattaa huomata liikkumisen vaikeuden vasta myöhemmin kuin varsinainen kasvuhäiriö on syntynyt. Labradorin nykyiseen, vuosien 2025–2029 PEVISA-ohjelmaan kuuluva kyynärlausunto liittyy juuri näiden nivelten terveystiedon keräämiseen ennen koiran jalostuskäyttöä.

Labradorin kirsu ja näkö voivat kertoa perinnöllisestä sairaudesta

Labradorin prcd-PRA tuhoaa vähitellen verkkokalvon soluja ja johtaa sokeuteen. Sairaus voi ilmetä vasta vanhemmalla iällä, joten koiraa on saatettu jo käyttää jalostukseen. Geenitesti tunnistaa tätä sairautta aiheuttavan perimän muutoksen ennen kuin näön heikentyminen paljastaa sen omistajalle.

STGD eli Stargardtin tauti on toinen labradoreilla tunnistettu verkkokalvon rappeuma. Se ilmenee vanhemmalla iällä ja voi alkaa valonarkuutena. Myös tähän muotoon on saatavilla geenitesti. Silmätarkastus pysyy silti mukana vuosien 2025–2029 PEVISAssa, sillä yksittäinen geenitesti ei löydä kaikkia silmäsairauksia.

HNPK:n arkinen nimi on kuivakirsuisuus. Sairaan labradorin kirsu kuivuu ja halkeilee. EIC puolestaan näkyy aivan toisella tavalla: voimakas rasitus ja kiihtyminen voivat saada koiran takapään lyyhistymään. Molempiin on olemassa geenitesti, mutta tutkimuksen kohde ja omistajan havaitsema oire ovat erilaiset.

Peittyvästi periytyvän sairauden geenimuutoksen kantaja voi olla ulkoisesti terve. Sairastuakseen koira tarvitsee kyseisen muutoksen kummaltakin vanhemmaltaan. Kun kantaja tunnistetaan, parituskumppanin valinnassa voidaan huomioida sen perimä. Näin tutkittujen sukulinjojen yksilöitä voidaan säilyttää jalostuksessa ilman samaa sairautta aiheuttavaa yhdistelmää.

Geenitestien joukossa on myös CNM eli sentronukleaarinen myopatia. Se on nuorilla labradoreilla esiintyvä vakava lihassurkastumasairaus. Testivalikoimaan kuuluu siten näön ja kirsun sairauksien lisäksi myös lihasten toimintaan liittyvä perinnöllinen sairaus. Rodun geenitestit on lueteltu erikseen sairauksittain.

100 labradorin tutkimus mittasi perimän vaihtelua

Vuosina 2020–2021 toteutettuun genomikartoitukseen valittiin 100 suomalaista labradorinnoutajaa. Labradorinnoutajakerho halusi selvittää sekä linjojen sisäistä vaihtelua että niiden välisiä eroja. Työssä käytettiin Genoscoperin genomilaajuista terveys- ja monimuotoisuuskartoitusta, joka tarkasteli perimää yksittäisiä sairausgeenejä laajemmin.

Suomalaisten tutkimuskoirien keskimääräinen monimuotoisuustaso oli käytetyllä mittarilla 34,2 prosenttia. Kaikkien samalla menetelmällä testattujen rotukoirien vertailuluku oli 33,9 prosenttia. MyDogDNA-testillä tutkittujen labradorien laajemman vertailuryhmän luku oli 35,3 prosenttia. Tutkimuksessa suomalaisen otoksen tuloksia verrattiin siten sekä eri rotuihin että saman rodun muihin testattuihin koiriin.

Genomikartoitus täydensi rodussa käytettäviä prcd-PRA:n, EIC:n ja HNPK:n sairaustestejä. Näissä tutkitaan yksittäiseen perinnölliseen sairauteen liittyvää muutosta. Sadasta koirasta koottu genomiaineisto taas oli tutkimus rodun linjojen geneettisestä vaihtelusta. Kerho julkaisi tuloksista erillisen loppuraportin.

Labradorin jalostuksen tavoiteohjelmassa kuvattiin myös koirien jalostuskäytön jakautumista. Uroksista jalostukseen oli käytetty noin 5 prosenttia ja nartuista noin 20 prosenttia. Laajasti rekisteröityvässäkin rodussa seuraavan sukupolven vanhemmat muodostivat siis vain osan koirakannasta. Urosten ja narttujen käyttöosuuksia tarkasteltiin jalostussuunnittelun taustatietona.

Tutkimukseen arvottiin yhtä paljon uroksia ja narttuja: 50 kumpaakin. Mukaan otettavalla koiralla tuli olla vähintään 2 pentuetta. Tutkitut olivat siten jalostukseen jo käytettyjä koiria, joiden perimä oli siirtynyt myös jälkeläisiin. Otos muodostettiin suomalaisen labradorikannan eri linjoista.

Peruslinjaisia labradoreja otokseen tuli 65, metsästyslinjaisia 25 ja sekalinjaisia 10. Ryhmien koot suhteutettiin rodun rekisteröintimääriin. Eri linjoissa koirien käyttötarkoitus ja jalostusvalinnat voivat erota, joten kartoituksessa niiden geneettistä vaihtelua tarkasteltiin myös omissa ryhmissään.

Käytetty monimuotoisuusmittari kuvaa heterotsygotiaa: tutkituissa perimän kohdissa koiran geenimuodot voivat olla keskenään erilaisia. Yhteenvedossa keskiarvo on 34,2 prosenttia, JTO-taulukossa keskiarvo 34,1 ja mediaani 34,2 prosenttia. Vertailuaineiston kaikkien testattujen rotukoirien luku oli 33,9 prosenttia.

Tutkimuksen nartut olivat syntyneet vuosina 2012–2017 ja urokset vuosina 2012–2018. Valinnassa tarkasteltiin siten suunnilleen sukupolven ajalle levittäytyvää syntymäjoukkoa. Näillä jalostuskoirilla oli jo vähintään 2 pentuetta, joten niiden perimästä oli olemassa jälkeläisiä myös kotimaisessa koirakannassa.

Linjojen välillä näkyi eroja myös taulukon keskiarvoissa. Peruslinjaisilla heterotsygotia oli keskimäärin 33,2 prosenttia, metsästyslinjaisilla 35,2 ja sekalinjaisilla 36,9 prosenttia. Tulokset laskettiin erikseen jokaiselle tutkimusryhmälle, ja ryhmien koot olivat 65, 25 ja 10 koiraa.

Kultaisen lonkkatulos yhdistetään suvun tietoihin

Kultaisennoutajan nykyinen PEVISA-ohjelma jatkuu vuoden 2029 loppuun. Jalostukseen käytettävistä koirista tutkitaan lonkat, kyynärnivelet ja silmät. Silmälausunto saa olla astutushetkellä enintään 24 kuukautta vanha. Tutkimukset kohdistuvat niveliin, joiden kasvuhäiriö voi aiheuttaa kipua ja ontumista, sekä silmäsairauksiin, jotka voivat heikentää näköä.

Lonkista saatu C-tulos on lievän kasvuhäiriön luokka. Kultaisellanoutajalla tällaisen koiran pariksi valitaan A-lonkkainen koira, tai vaihtoehtoisesti yhdistelmän lonkkaindeksien keskiarvon on oltava vähintään 101. Indeksissä yksilön röntgenlöydös yhdistyy suvusta kertyneeseen tutkimustietoon.

Kyynärnivelen tuloksen 1 saanut koira yhdistetään puolestaan tuloksen 0 saaneeseen. Vaihtoehtona on yhdistelmän kyynärindeksien vähintään 101:n keskiarvo. Lonkkien ja kyynärnivelten ehdot käsitellään erikseen, sillä koiran takaraajojen ja eturaajojen nivelistä annetaan omat lausuntonsa.

Golden Ringin aiemmassa seurannassa vuosina 2015 ja 2016 rekisteröityjen, lonkiltaan kuvattujen koirien terveiden osuus oli 69 ja 72 prosenttia. Seuranta koski tutkittuja koiria. Kuvaustulosten rinnalle koottiin jalostuksen tueksi tietoa suvuista, jotta yhdistelmää voitiin arvioida yksittäistä koiraa laajemmin.

Kultaisennoutajan uroksen PEVISA-raja on 150 jälkeläistä. Jälkeläismäärän rajoittamisella ohjelma ulottuu tutkimustulosten lisäksi siihen, kuinka suuren osuuden tulevasta koirakannasta yksi uros voi tuottaa. Yksittäisen suositun koiran perimä leviää pentueiden mukana myös sen poikien ja tyttärien kautta.

Kultaisen ihossa hilse ja kutina kertovat eri vaivoista

Kultaisennoutajan iktyoosi on ihon pintakerroksen sarveistumishäiriö. Sen näkyvä oire on hilseily: aluksi hilse voi olla vaaleaa ja myöhemmin tummempaa. Myös ihon paksuuntumista ja karheutta voi esiintyä. Iktyoosiin ei tavallisesti kuulu kutinaa, vaikka koira saattaa saada erikseen toissijaisen ihotulehduksen.

Atooppinen ihotulehdus puolestaan on kutiseva sairaus. Kultaisillanoutajilla esiintyy myös allergioihin liittyviä toistuvia korvatulehduksia. Korvan oireilu voi siten kuulua samaan allergiseen kokonaisuuteen kuin ihon oireet. Eläinlääkäri selvittää oireiden syyn ja arvioi koiran tarvitseman hoidon.

Perinnöllisten silmäsairauksien seurannassa rodulla tunnetaan GR-PRA1, GR-PRA2 ja prcd-PRA. Näihin verkkokalvon etenevän surkastuman muotoihin on geenitestit. Virallisessa silmätarkastuksessa tutkitaan lisäksi esimerkiksi kaihia ja verkkokalvon kehityshäiriöitä, joita sama yksittäinen geenitesti ei paljasta.

Kultaisen lonkka- ja kyynärlausunto ei kata ihoa eikä silmiä. Vuoden 2029 loppuun jatkuvassa ohjelmassa nivelkuvien rinnalla on siksi oma silmätutkimus. Jalostuksessa huomioidaan myös suvun muu terveyshistoria: esimerkiksi kutinan ja toistuvien korvatulehdusten tiedot kertovat eri asiasta kuin nivelkuvasta annettu lausunto.

Jämtlanninpystykorvan metsästystehtävä vaatii toimivat nivelet

Jämtlanninpystykorva tunnustettiin omaksi rodukseen vuonna 1946. Aiemmin sitä ja pienempää harmaata norjanhirvikoiraa oli arvosteltu samana rotuna. Vuoden 2025 rekisteröintilistan kolmanneksi noussut koira edustaa siis pohjoisruotsalaista koiratyyppiä, jonka erillinen rotuasema vahvistettiin myöhemmin kuin sen metsästyskäyttö alkoi.

Vuonna 2024 jämtlanninpystykorvia rekisteröitiin 892, seuraavana vuonna 944. Rodun tehtävä on itsenäinen työskentely riistan kanssa metsässä. Sen liikuntaan kuuluu maastossa liikkumista ja fyysistä kuormitusta, minkä vuoksi ontuminen tai nivelen kipu voi haitata sekä tavallista arkea että koiran alkuperäistä työtä.

Rodussa esiintyy lonkka- ja kyynärnivelten kasvuhäiriöitä. Kyynärnivelen ongelma näkyy tavallisesti etujalan kivussa ja ontumisessa. Lonkan kehityshäiriössä taas nivelen rakenteet kehittyvät epäsuhtaisesti. Perinnöllisen taipumuksen selvittämisessä viralliset kuvat tuovat tietoa myös koirista, joita omistaja pitää arjessa oireettomina.

Suomen Harmaahirvikoirajärjestö suosittelee lonkka- ja kyynärtutkimuksia kaikille alaisilleen roduille. Samalla suositellaan selän kuvaamista, silmien tutkimista ja sydämen kuuntelua. Rodussa on Suomessa ilmoitettu myös yksittäisiä polvilumpio-, sydän- ja silmäsairaustapauksia sekä munuaisten vajaatoimintaa.

Alueelliset jalostusneuvojat auttavat rodun harrastajia selvittämään vanhempien terveystietoja ja koetuloksia. Metsästystuloksista nähdään käyttöominaisuuksia, tutkimustuloksista puolestaan nivelten ja muiden tutkittujen elinten tilanne. Vuoden 2025 rekisteröinneissä suosiotaan kasvattanut rotu saa näin jalostuksen tueksi molempia tietoja.

Lapinkoiran vanhemmille asetettiin ikä ja jälkeläisraja

Suomenlapinkoira oli vuoden 2025 listan viides rotu 874 rekisteröinnillä. Edellisen vuoden taulukkoluku oli 1063. Rodun PEVISA-ohjelma jatkuu vuosina 2025–2029 ja sisältää nivel- ja silmätutkimusten lisäksi ehtoja koiran iälle sekä jälkeläisten määrälle.

Pentueen vanhempien lonkat ja kyynärnivelet tutkitaan ennen astutusta. Lonkkatuloksen yläraja on C, ja C-lonkkaiselle tarvitaan A-lonkkainen kumppani tai vähintään 101:n yhdistelmäindeksi. Kyynärkuvaus vaaditaan, mutta sen tulokselle ei ole tässä ohjelmassa raja-arvoa.

Silmätarkastuksen on oltava astutushetkellä voimassa, ja lausunto saa olla enintään 24 kuukautta vanha. Koiran on puolestaan oltava astutettaessa vähintään 22 kuukauden ikäinen. Tutkimuksen voimassaoloaika ja koiran oma ikä ovat siis samassa ohjelmassa erikseen tarkistettavia tietoja.

Suomenlapinkoiralle rekisteröidään elinaikana enintään 50 jälkeläistä. Alle 5-vuotiaana astutetuista yhdistelmistä saa olla korkeintaan 20 Suomessa syntynyttä jälkeläistä. Viimeinen rajan ylittävä pentue rekisteröidään kokonaisuudessaan. Ikään sidottu raja hillitsee koiran varhaista laajaa jalostuskäyttöä.

Rodun muussa terveysseurannassa kerätään tietoja myös epilepsiasta ja epileptistyyppisistä kohtauksista. Vuosina 2013–2022 syntyneistä koirista jalostustoimikunnalle oli ilmoitettu 130 tällaista tapausta. Kyseessä olivat omistajilta ja kasvattajilta kertyneet ilmoitukset, joita käytetään sukujen terveyden selvittämisessä.

Pompen taudin jäljille päästiin suomalaisessa geenitutkimuksessa

Suomenlapinkoiralla Pompen tauti on etenevä glykogeeniaineenvaihdunnan sairaus. Sairaus voi näkyä hidastuvana kasvuna, lihasheikkoutena ja jatkuvana läähätyksenä. Se vaurioittaa useita elimiä. Varsinkin paljon energiaa tarvitsevat kudokset, kuten sydän ja lihakset, kärsivät aineenvaihdunnan häiriöstä.

Hannes Lohen tutkimusryhmä Helsingin yliopistossa ja Folkhälsanilla tunnisti sairauden aiheuttavan geenivirheen. Geenitesti valmistui lokakuussa 2012. Sen avulla koiran perimästä voitiin tutkia Pompen tautiin liittyvä muutos, vaikka eläimellä ei olisi ulospäin näkyviä sairauden merkkejä.

Syyskuun 7. päivään 2023 mennessä rotujärjestölle oli ilmoitettu 1993 suomenlapinkoiran Pompen geenitesti. Vanhempien testitulosten avulla tunnettiin lisäksi monien jälkeläisten tila. Sukutauluun yhdistetty tutkimustulos ulotti siten tiedon myös koiriin, joilta erillistä näytettä ei ollut tutkittu.

Syyskuun 2023 seurantaan oli kertynyt tieto 173 kantajasta ja 5 sairaasta koirasta. Kaikkia geenitestituloksia ei ollut ilmoitettu rotujärjestölle. Seuranta perustui sekä suoraan testattuihin yksilöihin että niiden vanhempien perusteella tunnettuun geenitilaan. Omistajien lähettämät tulokset kasvattivat suvuista käytettävissä olevaa tietoa.

Pompen tauti periytyy peittyvästi. Kantajalla on sairauteen liittyvä geenimuutos, mutta se voi itse olla terve. Sairauden syntymiseen pentu tarvitsee muutoksen molemmilta vanhemmiltaan. Jalostussuunnittelussa testitulokset auttavat välttämään yhdistelmiä, joista voisi syntyä sairaita pentuja.

Vuonna 2012 valmistunut testi täydensi rodun muuta terveysseurantaa. Lonkka- ja kyynärkuvassa etsitään nivelen rakennemuutoksia, silmätarkastuksessa silmän sairauksia ja Pompen testissä tiettyä geenivirhettä. Saman koiran terveystiedoissa nämä tutkimukset voivat kulkea rinnakkain, kukin omaa sairauttaan varten.

Sheltin ohjelmassa myös turkin väri johtaa geenitestiin

Shetlanninlammaskoira oli vuonna 2025 neljäs 898 rekisteröinnillä. Edellisen vuoden luku oli 1041. Rodun nykyinen PEVISA-ohjelma kattaa vuodet 2025–2027. Vanhemmilla on oltava lonkka- ja kyynärlausunto sekä voimassa oleva silmätarkastus ennen astutusta.

Silmätarkastuslausunto saa olla enintään 24 kuukautta vanha. PRA:ta sairastavan koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä. PRA eli etenevä verkkokalvon surkastuma on siten ohjelmassa nimenomaisesti huomioitu silmäsairaus. Nivelkuvien ja silmätarkastuksen tiedot liittyvät saman pentueen vanhempien rekisteröintiehtojen tarkistamiseen.

Sheltin urokselle voidaan rekisteröidä enintään 100 jälkeläistä, joista korkeintaan 50 saa olla peräisin alle 5-vuotiaana tehdyistä astutuksista. Viimeinen rajan ylittävä pentue rekisteröidään kokonaisena. Ohjelmassa seurataan näin terveystulosten lisäksi uroksen vaikutusta seuraaviin sukupolviin.

Turkin väri tuo ohjelmaan oman tutkimuksensa. Tietyissä merlen ja soopelin yhdistelmissä soopelin värinen vanhempi on tutkittava M-lokuksen geenitestillä ennen astutusta. Testillä selvitetään, onko se perimältään merle, vaikka sen näkyvä turkinväri on soopeli.

Tällaisen yhdistelmän soopelipennut testataan merlegeenin suhteen ennen rekisteröintiä. Testaamattomille merkitään jalostuskielto. Vuoteen 2027 ulottuvassa ohjelmassa värin periytyminen ei siten jää pelkän ulkonäön arvioinniksi, vaan jalostuskäyttöön liittyvä tieto haetaan tarvittaessa koiran DNA:sta.

Terveystulokset kulkevat koiran mukana avoimeen tietokantaan

Kennelliiton jalostustietojärjestelmään tallennetaan vuosittain yli 90 000 terveystutkimustulosta. Virallinen tutkimus tehdään hyväksyttyjen ohjeiden mukaisesti, ja sen tulos kirjataan koiran tietoihin. Pennunostaja voi siten etsiä tietoja vanhemmista ja niiden sukulaisista jo ennen koiran hankkimista.

Labradorinnoutajakerho ohjaa käyttämään tietokantaa esimerkiksi rekisterinumeron tai koiran nimen avulla. Järjestelmä kokoaa sukutaulun, terveys-, koe- ja näyttelytuloksia sekä tilastoja. Se laskee myös suunnitellun yhdistelmän sukusiitoskertoimen ja käytössä olevia terveysindeksejä. Yhden koiran tiedoista voi jatkaa sen lähisuvun tutkimustuloksiin.

Vuosien 2025–2029 labradoriohjelman lonkka- ja kyynärlausunnot ovat esimerkki tiedosta, joka on oltava olemassa jo ennen astutusta. Pennun syntymisen jälkeen tuloksia ei vasta ryhdytä keräämään rekisteröintiehtojen täyttämiseksi. Myös silmätutkimuksen ajankohta tarkistetaan, sillä lausunnon voimassaoloaika on rajattu.

Kaikki omistajan havaitsemat sairaudet eivät kuitenkaan ole PEVISAn tutkimuskohteita. Labradorien jalostustoimikunta kerää erikseen tietoa esimerkiksi epilepsiasta, ristisideongelmista ja iho-oireista. Tällaiset ilmoitukset täydentävät virallisia nivel- ja silmätuloksia jalostusneuvonnassa sekä rodun terveyden seurannassa.

Vuoden 2021 hankintatutkimuksessa terveystiedot ja tutkittu koira kuuluivat suomalaisen kasvatuksen arvostettuihin ominaisuuksiin. Kun labradorin, kultaisen tai lapinkoiran pentu tulee kotiin, sen taustalla voi olla sekä yksilön tutkimuksia että pitkää sukuihin ulottuvaa seurantaa. Tietokannasta löytyvät viralliset lausunnot ja niiden päivämäärät. Omistaja voi tutustua myös labradorinnoutajan rotuesittelyyn ja koiran sairauksia käsitteleviin oppaisiin.

Aikajana

• 1984: Labradorinnoutajan PEVISA alkoi lonkkatutkimuksilla.
• 1984: Suomenajokoiria rekisteröitiin 5034.
• 1991: Labradorin ohjelmaan tulivat silmäsairaudet.
• 2000: Labradorin ohjelmassa olivat mukana kyynärnivelten kasvuhäiriöt.
• 2009: Labradorinnoutajan nykyinen yhtäjaksoinen kärkitila alkoi.
• 2012: Pompen taudin geenitesti valmistui suomenlapinkoiralle lokakuussa.
• 2015: Labradoreja rekisteröitiin 1992 ja kultaisianoutajia 1352.
• 2020–2021: Sadan suomalaisen labradorin perimää kartoitettiin.
• 2021: Labradoreja rekisteröitiin 2780.
• 2025: Jämtlanninpystykorva nousi rekisteröintilistan kolmanneksi.
• 2025–2027: Shetlanninlammaskoiran nykyisen PEVISA-ohjelman voimassaoloaika.
• 2025–2029: Labradorin ja suomenlapinkoiran nykyiset PEVISA-kaudet.

Usein kysyttyä

Mikä on Suomen suosituin koirarotu?

Kennelliiton vuoden 2025 rekisteröinneissä suosituin oli labradorinnoutaja, jota rekisteröitiin 2007. Se on pitänyt listan kärkipaikkaa vuodesta 2009. Seuraavina olivat kultainennoutaja 1214 rekisteröinnillä ja jämtlanninpystykorva 944 rekisteröinnillä. Luvut kuvaavat kyseisen vuoden rekisteröintejä.

Mikä suomalainen koirarotu on suosituin?

Vuoden 2025 taulukossa kotimaisista roduista korkeimmalla oli suomenlapinkoira, joka oli viides 874 rekisteröinnillä. Myös suomenajokoira oli kärkikymmenikössä. Kennelliiton koontitaulukon ajokoiraluku on 631, kun saman sivun leipätekstissä käytetään lukua 636 ja Ajokoirajärjestön sarjassa 644.

Mitä PEVISA tarkoittaa?

PEVISA on perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma. Siinä asetetaan rotukohtaisia tutkimuksia ja muita jalostukseen liittyviä ehtoja pentujen rekisteröinnille. Labradorilla vaaditaan esimerkiksi lonkka- ja kyynärkuvat sekä silmätarkastus ennen astutusta. Tulokset kirjataan koiran virallisiin terveystietoihin.

Mitä labradorinnoutajasta pitää tutkia ennen jalostuskäyttöä?

Vuosien 2025–2029 PEVISA edellyttää lonkka- ja kyynärkuvauslausuntoja sekä voimassa olevaa silmätarkastusta. Silmälausunto ei saa olla astutushetkellä 24 kuukautta vanhempi. Rodussa käytetään myös sairauskohtaisia geenitestejä, esimerkiksi prcd-PRA:n, EIC:n ja HNPK:n tutkimiseen.

Ovatko suosituimmat koirarodut terveimpiä?

Rekisteröintilista kertoo koirien määristä, ja terveyttä tutkitaan erillisissä tutkimuksissa. Labradorin tunnettuja ongelmia ovat esimerkiksi atopia ja nivelten kasvuhäiriöt. Kultaisellanoutajalla seurataan nivelten lisäksi silmäsairauksia ja ihon ongelmia. Rotukohtaiset tutkimusvaatimukset ja yksittäisen suvun tiedot löytyvät terveysseurannasta.

Mistä näen pennun vanhempien terveystulokset?

Virallisten terveystutkimusten tuloksia tallennetaan Kennelliiton avoimeen jalostustietojärjestelmään. Tietoja voi etsiä koiran nimellä tai rekisterinumerolla ja jatkaa vanhempien tiedoista niiden lähisukuun. Vuosittain järjestelmään kertyy yli 90 000 uutta terveystutkimustulosta eri tutkimuksista ja roduista.

Miksi silmätarkastusta tarvitaan geenitestin lisäksi?

Sairauskohtainen geenitesti tunnistaa tietyn perinnöllisen muutoksen. Se ei selvitä kaikkia silmässä mahdollisesti olevia sairauksia. Labradorin ja kultaisennoutajan seurannassa käytetään siksi sekä sairauskohtaisia geenitestejä että virallisia silmätarkastuksia, joissa tutkitaan esimerkiksi verkkokalvoa ja linssiä.