Suomalainen eläintutkimus, jonka löydöt ylittävät rajat

Lagoton kohtaukset loppuivat, mutta geenivirhe löytyi

Lagottojen epilepsiatutkimuksen lähtökohtana oli poikkeava sairauden kulku. Kohtaukset alkoivat pentuna ja loppuivat myöhemmin itsestään. PLOS Genetics -lehdessä vuonna 2011 julkaistussa työssä koottiin sukupuu, johon kuului noin 34 sairasta koiraa. Näiden eläinten sukulaisuussuhteet auttoivat tutkijoita seuraamaan, miten sairaus kulki suvussa. Tutkimuksen kohteena oli juuri lagoton väistyvä pentuiän epilepsia.

Geenipaikannukseen valittiin 11 sisarusparia, joiden sairaustilanne poikkesi toisistaan. Läheisten sukulaisten perimää vertaamalla tutkijat pääsivät kromosomin 3 alueelle. Sieltä löytyi LGI2-geenin muutos, joka lyhensi geenin tuottamaa proteiinia. Kliinisestä havainnosta edettiin siten sukupuun ja DNA-vertailun kautta tiettyyn perimän kohtaan.

LGI2-proteiini erittyy hermosoluista ja on tekemisissä ADAM-reseptorien kanssa. Nämä reseptorit liittyvät hermosolujen välisten liitosten muokkautumiseen. Sairauteen liittyvä lyhentynyt proteiini ei erittynyt normaalisti eikä sen vuorovaikutus reseptorien kanssa toiminut tavalliseen tapaan. Tutkimus toi siten esiin geenimuutoksen lisäksi biologisen tapahtumaketjun, joka liittyi kehittyvän hermoston toimintaan.

Geenilöydön jälkeen voitiin kehittää kantajia tunnistava testi. Se kohdistui tutkimuksessa paikannettuun sairausmuutokseen ja tuli jalostuksen välineeksi. Saman suvun sairaista pennuista alkanut selvitys oli näin edennyt periytyvän muutoksen tunnistamiseen. Vuoden 2011 julkaisu yhdisti suomalaisia tutkijoita kansainväliseen genetiikan ja hermostotutkimuksen yhteistyöhön.

Toinen lagottotauti vei tutkijat solun kierrätykseen

Lagotoilla havaittiin myös etenevä hermoston sairaus. Sen oireisiin kuuluivat pikkuaivoperäinen ataksia eli liikkeiden koordinaation häiriö, ajoittaiset silmien tahattomat liikkeet ja käyttäytymisen muutokset. Hermokudoksen tutkimuksessa solujen sisällä näkyi runsaasti vakuoleja eli rakkulamaisia rakenteita. Vuonna 2015 julkaistussa tutkimuksessa tauti yhdistettiin ATG4D-geenin muutokseen.

Geenimuutoksen esiintymistä selvitettiin yli 2300 lagotto romagnolon joukossa. Muutos paikannettiin koiran kromosomiin 20. Tutkijat yhdistivät eläinten oireet, kudostutkimukset ja perimän analyysit. Solunsisäisiä muutoksia näkyi hermoston lisäksi myös erittävien kudosten soluissa, joten tutkimus ulottui liikkumisoireiden taustalta eri kudosten toimintaan.

ATG4D liittyy autofagiaan, solun osien hajottamiseen ja kierrättämiseen. Solu kuljettaa tällöin hajotettavia rakenteita järjestelmään, jossa niiden osia voidaan käyttää uudelleen. Hermosolun toiminta tarvitsee tätä ylläpitoa. Lagottojen kudoksissa havaitut muutokset johdattivat tutkijat tarkastelemaan juuri autofagian kulkua ja siihen osallistuvan proteiinin toimintaa.

Geeniyhteyttä tutkittiin myös seeprakalassa. Kun vastaavan geenin toimintaa vähennettiin, kalan keskushermoston kehitys häiriintyi ja hermokudoksessa todettiin rappeutumista. Koirien sairaushavainnot ja toisen eläinlajin koe tukivat näin saman solureitin merkitystä hermostolle. ATG4D:n sairausyhteys julkaistiin vuonna 2015; vuoden 2018 yliopistouutinen ajoittaa löydön vuoteen 2017.

Koiran geenistä tuli ihmistutkimuksen johtolanka

Vuonna 2023 npj Genom Med -lehdessä kuvattiin ATG4D:hen liittyvä ihmisen kehityksellinen hermostosairaus. Tutkimuksessa oli 3 potilasta 2 toisilleen sukua olemattomasta perheestä. Yhteisiin piirteisiin kuuluivat puheen ja motoriikan vaikeudet. Potilailta löytyi harvinaisia muutoksia geenin molemmista kopioista, ja löydösten vaikutuksia tutkittiin soluissa.

Useimmat tutkituista potilasmuutoksista heikensivät ATG4D:n aktiivisuutta. Tutkijat tarkastelivat proteiinin tehtävää autofagiaan liittyvien kohteiden käsittelyssä. Solukokeet liittivät ihmisten perimämuutokset samaan kierrätysreittiin, jota oli aiemmin tutkittu lagottojen sairauden yhteydessä. Koirien vuonna 2015 julkaistu tutkimus oli mukana ihmistutkimuksen biologisessa taustassa.

Tutkimus eteni eri lajeissa erilaisista havainnoista. Lagotoilla lähtökohtana olivat etenevät liikkumisoireet ja kudosmuutokset, ihmisillä puheen ja motoriikan kehityksen häiriöt. Yhteiseksi tutkimuskohteeksi tuli ATG4D-proteiinin toiminta. Vuoden 2023 ihmistutkimuksessa kliinisiä havaintoja yhdistettiin perimätietoihin ja potilasmuutosten toiminnallisiin solukokeisiin. Geenimuotoja testattiin myös solulinjassa, josta saman geeniperheen toiminta oli poistettu geenimuokkauksella.

Korat-kissan verisuonista löytyi kolesterolin arvoitus

Korat-kissoilta löytyi valtimosairaus, johon liittyi hyvin korkea veren kolesteroli ja rasvakertymiä verisuonissa. Sairailla eläimillä todettiin myös sydämen ja munuaisten vajaatoimintaa sekä takaraajojen valtimotukoksia. Helsingin yliopiston ja Folkhälsanin tutkijat selvittivät taustalta LDLR-geenin muutoksen. Vuonna 2025 julkaistu työ toi kissatutkimuksen lähelle ihmisen perinnöllisen kolesterolisairauden tutkimusta.

LDLR-geenin muunnosta tutkittiin 309 korat-kissalla. Tutkimuksessa tunnistettiin myös uusia saman muutoksen molemmilta vanhemmilta perineitä kissoja kliiniseen seurantaan. Oireet ilmenivät, kun virheellinen geeni oli tullut kummaltakin vanhemmalta. Noin viidesosa korateista kantoi muutosta oireettomana, joten sairauden periytyminen oli mahdollista myös terveen näköisten eläinten kautta.

Geenitesti mahdollisti näiden oireettomien kantajien tunnistamisen. Marjo Hytönen kuvasi löydön merkitystä sairauden leviämisen ehkäisemiselle rodussa. Kliininen sairaus, periytyminen ja testattava geenimuutos liittyivät siten samaan selvitykseen. Eläinlääkärin tutkimuksessa nähty kolesterolin ja verisuonten ongelma sai DNA:sta tunnistettavan taustan.

Kissojen kolesterolinsäätelyssä oli myös yllättävä erityispiirre: niiltä puuttuu PCSK9-geeni. Ihmisessä tämä geeni osallistuu maksan LDL-reseptorien määrän säätelyyn. Kissojen geenipuutos ei estänyt LDLR-muutokseen liittyvää valtimosairautta. Löytö tarjosi tutkijoille eläinmallin, jossa LDL-reseptorin häiriötä voidaan tarkastella ilman PCSK9-geenin vaikutusta. Työ julkaistiin Animal Genetics -lehdessä vuonna 2025.

Dobermannien sydämistä löytyi yhteys ihmisen geeneihin

Vuonna 2023 kansainvälinen tutkimusryhmä yhdisti yli 500 eurooppalaisen dobermannin tiedot laajentavan sydänlihassairauden selvittämiseksi. Tässä sairaudessa sydämen kammio suurenee ja sen supistumisvoima heikkenee. Helsingin yliopiston ja Folkhälsanin tutkimus yhdisti eri vuosikymmeninä kerättyjä koirahavaintoja. Perimän kartoitus johti sydänlihaksen toimintaan liittyviin geeneihin RNF207 ja PRKAA2.

Tutkimuksessa eroteltiin sydämen laajentuminen ja pelkät rytmihäiriöt. Tunnistetut geeniyhteydet koskivat laajentunutta sydäntä ja heikentynyttä toimintaa. Pelkkien rytmihäiriöiden tausta näytti geneettisesti erilaiselta. Näin saman rodun sydänpotilaista koottu aineisto jakautui tarkemmin rajattuihin sairausryhmiin, joiden perimää tutkijat vertasivat. Paikannetut geenialueet sijaitsivat koiran kromosomissa 5.

Koirilla tunnistettuja geenejä tutkittiin myös hollantilaisissa, brittiläisissä ja suomalaisissa ihmisryhmissä. Suomalainen aineisto tuli FinnGenistä ja brittiläinen UK Biobankista. RNF207- ja PRKAA2-geeneissä löydettiin myös ihmispotilailla mahdollisesti haitallisia, sairaudelle altistavia muutoksia. Kansainvälinen tulos julkaistiin Genome Medicine -lehdessä vuonna 2023.

Koiranomistajat kuvasivat pelot tuhansissa kodeissa

Scientific Reports julkaisi vuonna 2020 tutkimuksen, jossa koirien käyttäytymisestä kertyi 13 715 vastausta 264 rodusta. Omistajia tavoitettiin sosiaalisessa mediassa ja rotujärjestöjen verkkokanavissa. Kyselyssä selvitettiin ääniherkkyyttä, pelokkuutta, pintojen ja korkeiden paikkojen pelkoa, tarkkaamattomuutta ja impulsiivisuutta, pakonomaista käyttäytymistä, eroamiseen liittyvää oireilua sekä aggressiivisuutta. Havainnot koskivat koirien tavallista arkea.

Ääniherkkyys oli kyselyssä yleisin voimakkaaksi luokiteltu piirre. Ainakin yhtä ääntä pelkäsi voimakkaasti 32 prosenttia koirista. Pelokkuutta ilmeni 29 prosentilla. Muita koiria pelkäsi 17 prosenttia, vieraita ihmisiä 15 prosenttia ja uusia tilanteita 11 prosenttia. Sama koira saattoi kuulua useaan näistä ryhmistä, sillä tutkimuksessa tarkasteltiin myös piirteiden samanaikaista esiintymistä.

Kaikkiaan 72,5 prosentilla kyselyyn osallistuneista koirista oli ainakin jokin voimakkaaksi luokiteltu ongelmakäyttäytymisen piirre. Ääniherkkyys yleistyi iän myötä, erityisesti ukkosen pelko. Rotuvertailuja varten tarvittiin vähintään 200 vastausta rotua kohden. Näin tutkijat kokosivat omistajien yksittäisistä havainnoista suurempia ryhmiä, joissa piirteiden esiintymistä voitiin verrata.

Rotujen käyttäytymisprofiilit erosivat toisistaan. Lagottojen ryhmässä korostuivat ääniherkkyys ja sosiaalinen pelko, kun taas staffordshirenbullterriereillä toistuvia käyttäytymisiä olivat esimerkiksi hännän jahtaaminen. Bordercollieilla kuvattiin tuijottamista ja kuviteltujen kärpästen napsimista. Kyselyaineiston koko oli 13 715 koiraa, joten saman tutkimuksen sisällä tarkasteltiin sekä laajaa kokonaisuutta että rotukohtaisia käyttäytymisen muotoja.

Silmänliikekamera seurasi koiran katsetta

Vuonna 2016 PLOS ONE -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa koirille näytettiin ihmisten ja toisten koirien kasvokuvia. Mukana oli 31 koiraa. Eläinten silmänliikkeitä seurattiin niiden katsellessa kuvia vapaaehtoisesti. Kuvien ilmeet vaihtelivat uhkaavista miellyttäviin ja neutraaleihin, ja tutkijat tallensivat katseen kohdistumisen kasvojen eri osiin.

Kasvokuvissa olivat koirille ennestään tuntemattomat ihmiset ja koirat. Katsetta tarkasteltiin silmien, kasvojen keskiosan ja suun alueilla. Silmät olivat ensimmäisen katseen todennäköisin kohde, ja koirat katsoivat niitä pidempään kuin suuta. Tämä havainto toistui erilaisissa ilmeissä, vaikka kuvan tunnetila muutti katseen jakautumista kasvoilla.

Uhkaava ilme sai aikaan erilaisen reaktion sen mukaan, kumpaa lajia kuvassa esitettiin. Uhkaavat koirakasvot kiinnittivät koirien huomiota. Uhkaavien ihmiskasvojen kohdalla koirat puolestaan välttelivät katsomista. Tutkimus liitti ilmeen ja kuvatun lajin siihen, mihin ja kuinka pitkään eläin kohdisti katseensa.

Koe tuotti käyttäytymishavainnon kameran avulla. Omistajan arvion sijasta katseen kulusta syntyi mitattavaa tietoa, jota verrattiin kuvien ilmeisiin. Vuoden 2016 tutkimus yhdisti eläinlääketieteen ja kognitiotieteen menetelmiä. Koiran tarkkaavaisuus vaihteli sen mukaan, katsoiko se uhkaavasti ilmehtivää ihmistä vai toista koiraa.

Kissa sai seitsemän piirrettä ja 138 kysymystä

Kissojen käyttäytymisen tutkimuksessa omistajat vastasivat 138 väittämään. Lopulliseen tutkimukseen kuului 4316 kissaa, jotka jaettiin 26 roturyhmään. Tilastollisessa analyysissä vastauksista erottui 7 persoonallisuus- ja käyttäytymispiirrettä. Tulokset julkaistiin Animals-lehdessä vuonna 2021, ja ne kattoivat sekä kissan aktiivisuutta että sen sosiaalista käyttäytymistä.

Piirteisiin kuuluivat aktiivisuus ja leikkisyys, pelokkuus sekä ihmisiin suuntautuva aggressiivisuus. Sosiaalisuutta tarkasteltiin erikseen ihmisiä ja muita kissoja kohtaan. Samasta kissasta voitiin näin kirjata toisistaan erottuvia havaintoja: se saattoi hakeutua ihmisen seuraan mutta suhtautua toisiin kissoihin eri tavoin. Tutkimus erotteli nämä kysymykset omiksi piirteikseen.

Mukana olivat myös sisäsiisteysongelmat ja pakonomainen itsensä peseminen. Ne voivat liittyä stressiherkkyyteen. Sisäsiisteysosio käsitteli esimerkiksi tarpeiden tekemistä väärään paikkaan sekä tarkkuutta hiekkalaatikon siisteyden tai pohjamateriaalin suhteen. Vuoden 2021 kyselyssä nämä käyttäytymisen havainnot kuuluivat samaan kokonaisuuteen kuin sosiaalisuus ja aktiivisuus, mutta niitä käsiteltiin erillisinä ulottuvuuksina.

Tutkijat selvittivät myös havaintojen toistuvuutta. Omistajiin otettiin uudelleen yhteyttä 1–3 kuukauden jälkeen, ja heitä pyydettiin vastaamaan samasta kissasta toistamiseen. Lisäksi saman talouden toinen aikuinen saattoi arvioida kissaa. Vastauksia verrattiin sekä ajankohdan että arvioijan vaihtuessa, ja piirteet toistuivat näissä vertailuissa samankaltaisina.

Roturyhmien välillä näkyi eroja myös vastauksissa. Venäjänsiniset sijoittuivat pelokkuudessa korkealle ja abessinialaiset matalalle. Bengaleilla kuvattiin eniten aktiivisuutta, persialaisilla ja exoticeilla vähiten. Vuoden 2021 tutkimus toi näin saman kyselyn avulla esiin erilaisia rotuprofiileja, joita jatkossa voidaan verrata kissan elinympäristöön, terveyteen ja perimään.

Pentuajan ruokavalio yhdistyi myöhempiin suolisto-oireisiin

DogRiskin vuonna 2023 julkaistu ruokintatutkimus lähti omistajakyselyistä. Vuonna 2019 poimittuihin kyselytietoihin sisältyi 16 607 vastausta. Ensimmäisessä käsittelyssä poistettiin 6144 testi-, robotti- ja kaksoisvastausta. Tutkijat etsivät yhteyksiä varhaisen ruokinnan ja myöhemmän omistajan raportoiman kroonisen suolistosairauden väliltä. Kyseessä oli kyselyyn perustuva havainnoiva tutkimus.

Varhaiset ikävaiheet eroteltiin 2–6 kuukauden pentuaikaan ja 6–18 kuukauden nuoruusaikaan. Kyselyssä selvitettiin, kuinka usein koira oli syönyt erilaisia ruokia. Mukana olivat laajemmat ruokavaliotyylit sekä yksittäiset ruoka-aineet ja muut syötävät. Näitä vastauksia verrattiin siihen, oliko omistaja myöhemmin ilmoittanut koirallaan pitkäaikaisia suolisto-oireita.

Käsittelemättömään lihapohjaiseen ruokavalioon painottuvat vastaukset liittyivät vähäisempään myöhempään sairauden raportointiin. Kuivaruokaan painottuvat vastaukset liittyivät suurempaan raportoituun riskiin. Myös ruuantähteitä ja yksittäisiä syötäviä tarkasteltiin. Tulokset olivat tilastollisia yhteyksiä omistajien ilmoittaman ruokinnan ja sairaushistorian välillä, ja tutkimuksen perusmenetelmä oli ruokintatiheyksiä kartoittava kysely.

Omistajat palauttivat vastauksissaan mieleen koiriensa aiempaa ruokintaa. Tutkimuksessa tunnistettiin muistiharhan ja ruokien virheluokittelun mahdollisuus. Kysely tallensi syömisen useutta, joten siitä ei laskettu yksittäisten ruokien tarkkoja määriä. Vuonna 2023 julkaistu työ toi näin jatkotutkimukseen varhaista ruokintaa koskevia yhteyksiä, joiden selvittäminen jatkuu erikseen suunnitelluissa tutkimusasetelmissa.

Helsingin kipumittari päätyi italialaisten koirien arkeen

Helsingin kroonisen kivun indeksissä eli HCPI:ssä koiran omistaja vastaa 11 kysymykseen. Mittarin vuoden 2009 arviointiin osallistui 61 nivelrikkoista lemmikkikoiraa. Omistajat täyttivät lomakkeen 5 kertaa 16 viikon aikana, jolloin saman koiran voinnista kertyi toistuvia arvioita. Lomake kokosi havaintoja liikkumisesta, mielialasta ja arjen toimista.

Koiran arjessa muutos saattoi näkyä esimerkiksi halussa leikkiä tai makuulta nousemisen sujuvuudessa. Näihin samoina toistuviin kysymyksiin vastattiin kotona tehtyjen havaintojen perusteella. Vastauksista koottiin pistemäärä. Kyselyn tutkiminen nivelrikkopotilailla toi suomalaisen klinikkatyön rinnalle menetelmän, jota voitiin käyttää saman eläimen voinnin seuraamiseen myös eri tutkimuskerroilla.

Kipuindeksin kokonaispisteet vaihtelivat 0–44. Omistajan vastaukset kertoivat esimerkiksi siitä, miten vaivattomasti koira meni makuulle tai nousi lattialta. Tutkimuksessa verrattiin myös mittarin kykyä havaita hoidon aikana tapahtuva muutos. Vuoden 2009 työssä koiran kotioloissa näkyvä toimintakyky koottiin siten numeroiksi, joita voitiin seurata toistuvilla tutkimuskäynneillä.

Italiankielistä versiota tutkittiin 87 kipupotilaalla ja 40 terveellä koiralla. Käännöstyössä käytettiin takaisinkääntämistä: italiankielinen lomake käännettiin takaisin englantiin ja sen merkityksiä verrattiin alkuperäiseen. Sen jälkeen kyselyä arvioitiin italialaisilla omistajilla ja koirilla. Tutkimus julkaistiin joulukuussa 2023, ja siinä selvitettiin kyselyn luotettavuutta uudessa kieliympäristössä.

Italialaisessa tutkimuksessa kysely erotteli kivuliaat ja terveet koirat. Vastauksia verrattiin eläinlääkärin kipuarvioon ja toiseen omistajan täyttämään kipumittariin. Osa koirista arvioitiin uudelleen hoitojakson jälkeen, jolloin lomakkeen tuli havaita voinnin muutos. Vuonna 2009 tutkittu suomalainen kysely päätyi näin vuonna 2023 julkaistuun kansainväliseen jatkotutkimukseen.

Helsinki-Vantaalla koiran nenää verrattiin laboratoriotestiin

Koronaviruspandemian aikana suomalaisessa hankkeessa koulutettiin koiria tunnistamaan tartunta iholta otettavista pyyhkäisynäytteistä. Vuonna 2022 BMJ Glob Health -lehdessä julkaistuun tutkimukseen kuului 4 koiraa. Näytteitä verrattiin RT-PCR-laboratoriotestien tuloksiin. Koe sisälsi sekä kontrolloidun validoinnin että käytännön näytetutkimuksen Helsinki-Vantaan lentoasemalla.

Validoinnissa jokaiselle koiralle esitettiin 420 näytteen sarja. Näytteistä 114 oli PCR-positiivisilta ja 306 PCR-negatiivisilta ihmisiltä. Sarjat esitettiin satunnaisessa järjestyksessä, ja koejärjestely oli kolmoissokkoutettu. Kukin koira kohtasi näytteet 7 erillisen koekerran aikana, ja näytteiden järjestys vaihteli satunnaisesti.

Kontrolloidun kokeen herkkyys oli 92 prosenttia ja spesifisyys 91 prosenttia. Lentoasemalla tutkittiin lisäksi 303 saapuvan matkustajan ihonäytteet. Käytännön seulonnassa tartuntoja oli hyvin vähän, ja sen ainoa todellinen positiivinen näyte jäi koirilta tunnistamatta. Tämä näyte liittyi alfamuunnokseen, joka erosi koirien koulutuksessa käytetystä virusmuodosta.

Virusmuotojen ero näkyi myös tutkimuksen muissa havainnoissa. Alkuperäiseen virusmuotoon liittyvistä positiivisista näytteistä tunnistettiin 89 prosenttia, alfamuunnokseen liittyvistä 36 prosenttia. Suomen lentokenttähanke toi kansainväliseen julkaisuun näin sekä koirien hajuerottelun tuloksia että muuntuvan taudin tunnistamiseen liittyvän koulutuskysymyksen. Tutkimus julkaistiin vuonna 2022.

Poroepidemia levisi Kuusamosta pohjoiseen

Suomessa porojen Setaria tundra -epidemioita dokumentoitiin vuonna 1973 ja vuosina 2003–2005. Vatsakalvomato leviää hyttysten välityksellä, joten porojen sairastumiseen liittyy myös verta imevän hyönteisen toiminta. Voimakas tartunta aiheuttaa vatsakalvontulehduksen. Loinen esiintyy porojen lisäksi muissakin hirvieläimissä, ja vuonna 1989 sitä tutkittiin laajasta naarashirvien joukosta.

Talven 1973–1974 epidemian yhteydessä poroissa havaittiin huonoa kuntoa, vaikeaa vatsakalvontulehdusta ja runsaasti matoja. Epidemian aikana Suomen porokanta supistui 140 000 eläimestä 98 000:een. Eläinten ruumiinavauksissa nähty sairaus yhdistyi siten laajaan porokannan muutokseen. Myöhemmässä tutkimuksessa vanhoja epidemiatietoja verrattiin säätilastoihin ja uudempiin tautihavaintoihin.

Vuonna 2003 uusi epidemia havaittiin ensin Kuusamon alueella poronhoitoalueen eteläosassa. Vuoteen 2005 mennessä tauti oli levinnyt laajalle. Vain pohjoisin Kevoa ympäröivä alue näytti säästyneen sairaudelta, vaikka loisen kantajia tavattiin myös pohjoisissa poroissa. Tutkijat saivat näin seurattavakseen epidemian, jonka leviäminen näkyi eri alueiden tautihavainnoissa.

Vatsakalvomadon aiheuttama sairaus riippuu tartunnan voimakkuudesta. Loinen voi esiintyä eläimessä ilman yhtä vakavia oireita kuin epidemiassa sairastuvalla porolla. Vuoden 1989 hirvitutkimuksessa tutkittiin 1 132 naarashirven kudoksia. Porojen tautihavaintojen rinnalle kertyi siten tietoa loisen esiintymisestä myös toisessa suomalaisessa hirvieläinlajissa.

Kesän lämpö päätyi loistutkimuksen mittariksi

Vuonna 2010 EcoHealth-lehdessä julkaistu tutkimus yhdisti porojen epidemiat kesän lämpötiloihin. Keskeiseksi rajaksi nousi keskilämpötilan kohoaminen yli 14 asteen. Tutkimuksessa tarkasteltiin isäntäeläimen, hyttysten ja loisen välistä tapahtumaketjua pohjoisissa oloissa. Lämpö vaikutti siihen ympäristöön, jossa hyttysen välittämän loisen kehitys ja siirtyminen poroon tapahtuivat.

Epidemioiden selvittämisessä tarvittiin eläinlääketieteen lisäksi ilmastoa ja porojen elinympäristöä koskevaa tietoa. Tutkimusryhmässä oli suomalaisia eläintautien, riistantutkimuksen ja meteorologian asiantuntijoita sekä kansainvälistä loistutkimuksen osaamista. Vuoden 2010 julkaisu kokosi samaan työhön vuosien 1973 ja 2003–2005 epidemiat, sääolojen vaihtelun ja hyttysvälitteisen tartunnan biologian.

Lämpötilan ja tautihavaintojen yhteys näkyi porotalouden arkisessa ongelmassa. Sairastuneessa eläimessä loistartunta johti vatsakalvon tulehdukseen, mutta tartunnan kiertoon kuului poron ulkopuolella elävä hyttynen. Tutkimuksen kohteena oli näin usean lajin muodostama kokonaisuus. Vuonna 2010 pohjoisten porojen loinen tuli esimerkkitapaukseksi ilmaston ja eläintaudin välisestä yhteydestä kansainvälisessä EcoHealth-lehdessä.

Sairausmuutoksia etsittiin yli sadastatuhannesta koirasta

Vuonna 2018 julkaistussa kansainvälisessä tutkimuksessa suomalainen geenitutkimus laajeni suureen populaatiovertailuun. Jonas Donnerin työryhmään osallistui Helsingissä toimiva Genoscoper. Yhteensä tutkittiin 101 427 eläintä: 83 220 sekarotuista koiraa, 18 102 rotukoiraa ja 105 luonnonvaraista koiraeläintä. Rotukoirat edustivat 330 rotua.

Tutkimuksessa etsittiin 152 tunnettua perinnöllisiin sairauksiin liittyvää geenimuutosta. Näistä 127 löytyi ainakin yhdeltä koiralta. Koko paneelin kattavat tulokset olivat käytettävissä 96 514 koirasta, joista 40,5 prosenttia kantoi vähintään yhtä tutkituista muutoksista. Luku sisälsi sekä muutoksen yhdestä että molemmista geenikopioista kantavat koirat.

Sekarotuiset ja rotukoirat jakoivat monia samoja sairausmuutoksia. Toiset muutokset puolestaan keskittyivät vahvasti tiettyyn rotuun tai sukulinjaan. Esimerkiksi lagottojen pentuiän epilepsiamuutos löytyi tutkimuksen lagotoista. Laaja vertailu auttoi siten seuraamaan jo tunnettujen geenilöytöjen esiintymistä paljon alkuperäistä sairausperhettä suuremmassa koirajoukossa.

Tutkimuksessa löydettiin 22 geenimuutosta myös sellaisista roduista, joissa niitä ei aiemmin ollut kuvattu. Näiden havaintojen jatkotutkimukseen esitettiin erillinen varmistusmenettely. Vuonna 2018 PLOS Genetics -lehdessä julkaistu työ kokosi yhteen geenitestien tuloksia, rotutaustaa ja sairausmuutosten esiintymistä. Suomalaistutkijat tekivät vertailun kansainvälisen työryhmän kanssa.

Näyteputket yhdistivät suomalaiset omistajat maailmaan

Hannes Lohen koirien geenitutkimusryhmä perustettiin syksyllä 2006 ja aloitti aktiivisen toimintansa vuonna 2007. Omistajat luovuttivat eläimistään veri- ja kudosnäytteitä vapaaehtoisesti. Koirien DNA-pankkiin oli tammikuussa 2018 kertynyt yli 65 000 näytettä 330 rodusta. Pankkiin sisältyi myös eläinten potilastietoja, joita voitiin yhdistää perimän tutkimiseen.

Näytteiden rinnalla tarvittiin myöhempiä terveystietoja. Tutkimusryhmä pyytää omistajia päivittämään näytteen antaneen koiran tai kissan vointia koskevia tietoja. Eläin voi sairastua vasta näytteen luovuttamisen jälkeen, jolloin uusi tieto liittää vanhan näytteen uuteen tutkimuskysymykseen. Ryhmän toiminta perustuu jatkuvaan yhteistyöhön lemmikinomistajien kanssa.

Vuonna 2018 kissojen näytepankissa oli lähes 5 000 näytettä noin 40 rodusta. Koirabiopankki teki yhteistyötä eurooppalaisten ja amerikkalaisten kokoelmien kanssa. Näytteitä ja tutkimustietoa vaihdettiin eri maiden ryhmien välillä. Suomalaiset omistajat osallistuivat näin verkostoon, jonka avulla samankaltaisia sairauksia voitiin tutkia kansainvälisesti koirilla ja kissoilla.

Perinnöllisten tautien tutkimusta voi seurata myös tavallisen koiran sairauksien näkökulmasta, ja eläinlääkärikäyntiin valmistautumista käsittelee eläinlääkinnän opas. Näytepankin tutkimuksissa lähtökohdaksi tarvitaan sekä eläimen perimä että sen sairaustiedot. Vuoden 2018 kokoelmassa nämä tiedot yhdistyivät yli 65 000 koiran näytteisiin.

Usein kysyttyä

Mitä Suomessa on löydetty koirien geeneistä?

Suomalaisissa kansainvälisissä tutkimusryhmissä on tunnistettu muun muassa lagottojen LGI2-epilepsiamuutos ja ATG4D-geenin yhteys etenevään hermoston sairauteen. Tulokset julkaistiin vuosina 2011 ja 2015. Dobermannien sydänlihassairaudesta julkaistiin puolestaan vuonna 2023 tutkimus, jossa tunnistettiin RNF207- ja PRKAA2-geeneihin liittyviä muutoksia.

Kuinka monta koiraa suomalaisessa pelkotutkimuksessa oli?

Vuoden 2020 käyttäytymiskyselyyn kertyi 13 715 vastausta 264 koirarodusta. Ääniherkkyyttä esiintyi 32 prosentilla kyselyn koirista ja pelokkuutta 29 prosentilla. Tutkijat tarkastelivat myös käyttäytymispiirteiden samanaikaista esiintymistä sekä rotujen ja ikäryhmien välisiä eroja.

Mitä kissan persoonallisuudesta voidaan tutkia?

Suomalainen kysely erotteli aktiivisuuden ja leikkisyyden, pelokkuuden, ihmisaggressiivisuuden sekä sosiaalisuuden ihmisiä ja muita kissoja kohtaan. Mukana tarkasteltiin myös sisäsiisteysongelmia ja pakonomaista pesemistä. Vuonna 2021 julkaistussa tutkimuksessa oli 4316 kissaa ja 26 roturyhmää.

Käytetäänkö Helsingin kipuindeksiä Suomen ulkopuolella?

Helsingin kroonisen kivun indeksistä on tutkittu myös italiankielinen versio. Sen arviointiin osallistui 87 nivelrikkokipua sairastavaa ja 40 tervettä koiraa. Tutkimus julkaistiin joulukuussa 2023. Käännöksen merkityksiä tarkastettiin takaisinkääntämällä, ja kyselyn toimintaa arvioitiin italialaisten omistajien vastauksilla.

Mitä porojen loistutkimus kertoo ilmastosta?

Vuoden 2010 EcoHealth-tutkimus yhdisti Setaria tundra -epidemioiden riskin yli 14 asteen kesän keskilämpötiloihin. Loista levittävät hyttyset, ja voimakas tartunta voi aiheuttaa porolle vatsakalvontulehduksen. Tutkimuksessa käsiteltiin Suomessa vuosina 1973 ja 2003–2005 todettuja poroepidemioita.