LemmikkipäiväkirjaPäiväkirjaMuistosivu
Terveys ja ennaltaehkäisy

Loistartuntojen riskit ja komplikaatiot: miksi säännöllinen ehkäisy on tärkeää

Loiset eivät ole vain kiusallisia. Ne voivat aiheuttaa anemiaa, laihtumista, iho-ongelmia ja vakavia tartuntatauteja, ja osa niistä tarttuu myös ihmiseen. Säännöllinen ehkäisy on helpompaa kuin hoito.

8 min lukuaikaLähteet

Tarkastanut: Mikko Virtanen, sisätauteihin perehtynyt eläinlääkäri

Loistartuntojen riskit ja komplikaatiot: miksi säännöllinen ehkäisy on tärkeää

Kiireesti eläinlääkäriin

Ota viipymättä yhteys eläinlääkäriin, jos loistartuntaa epäiltäessä ilmenee jokin seuraavista:

  • Pennun ikenet ovat hyvin vaaleat ja se on poikkeuksellisen voimaton.
  • Vatsa on kivulias ja eläin oksentaa toistuvasti.
  • Kissa alkaa kuolata, vapista tai kouristella loislääkkeen käytön jälkeen.

Koiralle tarkoitetun, kissalle myrkyllisen valmisteen joutuminen kissaan vaatii yhteydenoton jo ennen oireita. Apua löydät eläinlääkärioppaasta.

Miksi loiset ovat vaarallisia

  • Ne vievät ravintoaineita ja verta, mikä on erityisen vaarallista pennuille.
  • Ne vaurioittavat suolistoa, ihoa ja muita kudoksia.
  • Ne levittävät tauteja, kuten punkkien välittämää anaplasmoosia ja borrelioosia.
  • Osa loisista tarttuu ihmiseen, esimerkiksi suolinkainen ja giardia.

Kaikki loiset eivät aiheuta samanlaista haittaa, eikä tartunta aina näy ulospäin. Esimerkiksi ekinokokkia kantava koira voi olla oireeton, vaikka se levittää ihmisen terveydelle vaarallisia munia ympäristöön. Toisaalta runsas verta imevien kirppujen tai hakamatojen aiheuttama tartunta voi heikentää nuorta eläintä merkittävästi.

Giardian kohdalla ihmisen tartuntariskiä on syytä täsmentää: koirilla ja kissoilla tavalliset muodot ovat pääosin omiin isäntälajeihinsa sopeutuneita. Ihmiseen tarttuvia muotoja tavataan niillä harvoin. Käsihygienia on silti tarpeen, koska uloste voi sisältää muitakin taudinaiheuttajia.

Mitkä loiset aiheuttavat vakavimpia ongelmia

Punkit

Suomessa esiintyvät puutiainen ja taigapunkki levittävät koirille anaplasmoosia, joka aiheuttaa kuumetta, väsymystä ja ontumista, sekä borrelioosia. Punkki kannattaa poistaa mahdollisimman pian, koska taudinaiheuttajien siirtyminen vaatii yleensä useiden tuntien imemisen.

Tartuntaan tarvittava aika vaihtelee taudinaiheuttajan mukaan, joten punkkia ei jätetä kiinni oletetun turvallisen aikarajan perusteella. Käytä poistamiseen tarkoitettua työkalua; öljyä tai alkoholia ei laiteta kiinnittyneen punkin päälle. Suojavalmiste ei korvaa turkin ja ihon tarkistamista.

Borrelioosi ei siirry sairaasta koirasta ihmiseen tavallisessa kanssakäymisessä, vaan välittyy punkin kautta. Myös vasta-ainelöydös ja oireinen sairaus ovat eri asioita. Eläinlääkäri arvioi kuumeisen tai ontuvan koiran tutkimustarpeen kokonaisuuden perusteella; pelkkä punkin löytyminen ei tunnista oireiden aiheuttajaa.

Kirput

Aiheuttavat voimakasta kutinaa ja kirppuallergiaa, levittävät heisimatoa ja voivat pennuilla aiheuttaa anemiaa. Kirput lisääntyvät kodin tekstiileissä.

Aikuiset kirput imevät verta eläimessä, mutta munia ja muita kehitysvaiheita on ympäristössä. Tämä selittää, miksi pelkkä yksittäisen näkyvän kirpun poistaminen ei välttämättä ratkaise ongelmaa. Kirppuallergisella kissalla voimakas nuoleminen voi myös peittää tartunnan merkit. Kodin huolellinen imurointi ja eläimen asianmukainen käsittely täydentävät toisiaan.

Suolinkaiset

Yleisiä etenkin pennuilla, jotka saavat tartunnan jo emoltaan. Runsas tartunta aiheuttaa pullean vatsan, ripulia ja kasvun hidastumista. Suolinkaisen munat voivat tarttua ihmiseen, erityisesti lapsiin.

Emolta saatu tartunta ei tarkoita koirilla ja kissoilla täsmälleen samaa reittiä. Koiran suolinkainen voi tarttua jo ennen syntymää; kissan suolinkainen voi tarttua maidon välityksellä, ja tartuntoja saadaan myös ympäristöstä tai saaliseläimistä. Vaikea suolinkaistartunta voi johtaa suolitukokseen.

Ihminen saa suolinkaistartunnan tavallisesti nieltyään ympäristössä tartuttaviksi kehittyneitä munia. Toukat voivat vaeltaa kudoksissa ja joskus vaurioittaa silmää. Jätösten kerääminen ja käsien pesu vähentävät altistumista; lapsen hiekkaleikkipaikka suojataan eläinten ulosteilta.

Heisimadot

Tarttuvat kirppujen, jyrsijöiden ja raa'an lihan välityksellä. Peräaukon ympärillä tai ulosteessa voi näkyä riisinjyvän kaltaisia jaokkeita. Suomi on vapaa Echinococcus multilocularis -heisimadosta, ja siksi ulkomailta tuleva koira on lääkittävä ennen maahantuloa.

Heisimadon tartuntareitti riippuu lajista. Kirppujen välittämän madon eläin saa nielemällä tartunnan saaneen kirpun, esimerkiksi turkkia hoitaessaan. Siksi myös kirpputartunta on hoidettava. Muut heisimadot voivat tarttua jyrsijöistä tai loisrakkuloita sisältävistä sisäelimistä; peräaukon jaokkeiden puuttuminen ei yksin sulje tartuntaa pois.

Suomen myyräekinokokista vapaa asema ei tarkoita, ettei maassa olisi muita ekinokokkeja: hirviekinokokkia esiintyy luonnossa. Koira voi saada sen syömällä tartunnan saaneita riistaeläimen sisäelimiä. Älä anna koiran syödä raakoja teurasjätteitä.

Ihminen saa ekinokokkitartunnan nielemällä munia esimerkiksi ulosteen saastuttaman ympäristön tai käsien välityksellä. Ihmisessä toukkamuodot voivat muodostaa muutoksia sisäelimiin, tavallisimmin maksaan ja keuhkoihin. Ihmisen sairauden vakavuutta ei siten voi päätellä siitä, näyttääkö tartuntaa kantava koira terveeltä.

Maahantulon lääkitysvaatimus koskee koiria, ei kissoja. Lähtömaa ja matkareitti vaikuttavat vaatimukseen: esimerkiksi suoraan Norjasta Suomeen matkustavan koiran ekinokokkilääkitystä ei vaadita. Suunnittele matka etukäteen, tarkista ajantasaiset viranomaisohjeet ja sovi tarvittavasta käsittelystä eläinlääkärin kanssa. Pelkkä kotona annettu tavallinen madotus ei automaattisesti täytä matkustusvaatimusta.

Giardia ja muut alkueläimet

Aiheuttavat toistuvaa ripulia etenkin pennuille ja kenneleissä.

Giardia voi olla myös oireeton löydös. Tartunta leviää ulosteen mukana ympäristöön päätyvistä kestävistä muodoista, jotka säilyvät etenkin viileässä ja kosteassa. Oireisen koiran hoidossa ympäristön puhdistus ja kuivuminen auttavat vähentämään uusintatartuntaa. Ripuloivaa koiraa ei viedä koirapuistoon.

Syyhypunkki ja korvapunkki

Syyhypunkki aiheuttaa koiralle erittäin voimakasta kutinaa, ja ketut levittävät sitä. Korvapunkki on yleinen kissanpennuilla.

Korvapunkki voi aiheuttaa pään ravistelua, raapimista ja tummaa eritettä. Samannäköistä eritettä tulee kuitenkin muistakin korvasairauksista. Raapiminen voi vaurioittaa ihoa, ja korvalehteen saattaa muodostua veripahka. Eläinlääkäri tarkistaa korvakäytävän ja voi tutkia eritettä mikroskoopilla ennen lääkkeen valintaa. Kipeää korvaa ei kaiveta kotona.

Mahdolliset komplikaatiot

  • anemia ja heikkous;
  • laihtuminen ja pennun kasvun hidastuminen;
  • krooninen ripuli ja suolistotulehdus;
  • ihotulehdukset ja allergiat;
  • punkkien levittämät taudit;
  • ihmiseen tarttuvat taudit.

Tutkimukset ja todetun tartunnan hoito

Kerro vastaanotolla eläimen matkoista, saalistamisesta, ruokinnasta ja aiemmista loislääkkeistä. Ulostenäytteen tutkimustapa valitaan epäillyn loisen mukaan. Munia tai muita tartuntamuotoja ei välttämättä erity jokaisessa näytteessä, eikä yksi kielteinen tulos sulje kaikkia tartuntoja pois. Sovi näytteen keräämisestä etukäteen, sillä laboratorioiden menetelmät ja säilytysohjeet eroavat.

Ripulin yhteydessä positiivinen giardialöydös tulkitaan oireiden kanssa. Oireeton koira ei yleensä tarvitse giardian lääkehoitoa. Toistuva ripuli voi vaatia myös muiden suolistosairauksien selvittämistä, joten tutkimusta ei korvata jatkuvilla oma-aloitteisilla madotuksilla.

Ulkoloisia voidaan etsiä turkista ja korvista sekä iholta otettavista näytteistä. Jos kirppuja ei näy, allergiaan sopiva oirekuva ja hoitovaste voivat auttaa arvioinnissa. Korvapunkkihoidon yhteydessä arvioidaan myös mahdollinen bakteeri- tai hiivatulehdus. Kontrollin tarve sovitaan sen mukaan, onko tartunta ja sen aiheuttama tulehdus saatu hallintaan.

Lääkkeen pitää sopia eläinlajille, iälle, painolle ja todetulle loiselle. Kaikki matolääkkeet eivät tehoa kaikkiin loisiin, eikä suolistomatojen torjunta korvaa ulkoloissuojaa. Kissaan ei käytetä koiralle tarkoitettua loishäätövalmistetta. Erityisesti koirien permetriinivalmisteet voivat myrkyttää kissan myös sen nuollessa käsiteltyä koiraa tai koskettaessa sitä.

Kirppujen torjunnassa puhdistetaan myös eläinten lepopaikat ja tekstiilit. Ympäristöön jääneiden kehitysvaiheiden vuoksi kirppuja voi tulla näkyviin vielä hoidon alettua. Talouden eläinten käsittely sovitetaan yhteen eläinlääkärin kanssa, mutta jokaiselle valitaan sille hyväksytty valmiste.

Miten tartunnat ehkäistään

  • Punkkisuoja punkkikaudella eläinlääkärin suositteleman valmisteen avulla ja punkkien tarkistus lenkin jälkeen.
  • Madotus: pennut ja kissanpennut suunnitelman mukaan, aikuiset ulostenäytteen perusteella tai riskin mukaan. Metsästävät kissat ja jyrsijöitä tai raakaa lihaa syövät koirat voidaan madottaa säännöllisesti.
  • Kirppujen torjunta tarvittaessa – hoida kaikki talouden eläimet ja koti.
  • Hygienia: kerää jätökset, tyhjennä hiekkalaatikko päivittäin ja pese kädet.
  • Raaka liha: pakasta tai kypsennä se ennen syöttämistä.
  • Terveystarkastus kerran vuodessa – eläinlääkäri laatii loishäätösuunnitelman lemmikin elämäntavan mukaan.

Pakastamista koskeva neuvo ei ole yleinen turvallisuustakuu: tavallinen kotipakastus ei tuhoa kaikkia raakalihan loisia eikä poista sen bakteeririskejä. Riittävä kuumennus vähentää taudinaiheuttajia. Käsittele eläimille tarkoitettu raakaruoka erillään ihmisten ruoasta ja pese ruokakupit, välineet sekä kädet huolellisesti.

Kun ehkäisy on säännöllistä ja sopii lemmikin elämäntapaan, loiset eivät pääse aiheuttamaan vakavia ongelmia.

Ehkäisy pienentää riskiä, mutta ei takaa täydellistä suojaa. Suunnitelmaa tarkistetaan, jos lemmikki alkaa saalistaa, muuttaa ympäristöä tai matkustaa. Kutina, laihtuminen ja jatkuva ripuli tutkitaan, vaikka ehkäisy olisi toteutunut suunnitellusti.

Usein kysyttyä

Voiko koiran tai kissan giardia tarttua ihmiseen?

Se on mahdollista, mutta lemmikeillä tavalliset muodot ovat pääosin isäntälajikohtaisia ja ihmiseen tarttuvat muodot harvinaisia. Pese kädet ulosteiden ja likaantuneiden tarvikkeiden käsittelyn jälkeen.

Näkyvätkö kaikki suolistoloiset ulosteessa?

Eivät. Munat ja alkueläimet ovat mikroskooppisia, eikä niitä välttämättä erity jokaisessa näytteessä. Myöskään näkyvien heisimadon jaokkeiden puuttuminen ei todista, ettei tartuntaa ole.

Tappaako lihan pakastaminen kaikki loiset?

Ei. Teho riippuu loisesta ja käsittelyolosuhteista, eikä kotipakastus tee raakalihasta yleisesti turvallista. Kuumentaminen ja hyvä käsittelyhygienia vähentävät riskejä.

Voinko käyttää samaa loislääkettä koiralle ja kissalle?

Älä käytä ilman eläinlääkärin varmistusta. Hyväksytyt eläinlajit ja käyttöehdot vaihtelevat, ja osa koirien ulkoloisvalmisteista on kissalle vaarallisia. Valinta tehdään eläimen ja torjuttavan loisen mukaan.

Tassusen toimitus

Lähteet

  • ESCCAP: suositukset koirien ja kissojen loisten torjuntaan.
  • Ruokavirasto: lemmikkien matkustaminen ja heisimatolääkitys.
Työkalut
Kissan oireetRokotusohjelmaMyrkyllistä vai ei?RotuluetteloMikä rotu sopii minulle?RuokalaskuriIkä ihmisvuosinaKaikki työkalut →