Kiireesti eläinlääkäriin
Hakeudu nopeasti hoitoon, jos lemmikillä ilmenee jokin seuraavista:
- hengitysvaikeus, romahtaminen tai huomattava voimattomuus;
- hyvin kalpeat limakalvot ja heikkous, etenkin runsaasti kirppuja kantavalla pennulla;
- toistuva oksentelu, verinen ripuli tai nopeasti heikkenevä yleisvointi;
- kuolaaminen, vapina tai kouristelu loislääkkeen käytön jälkeen.
Oireet voivat johtua myös muusta kuin loisista. Jos kissalle on annettu koiran permetriinivalmistetta tai se on altistunut sille, ota heti yhteys eläinlääkäriin myös ilman oireita. Hoitopaikan löydät eläinlääkärioppaasta.
Miksi kokonaisuus?
Yksi keino riittää harvoin. Kirppulääke eläimessä ei auta, jos kirput kehittyvät edelleen pedissä, eikä madotus suojaa uudelta tartunnalta seuraavana päivänä. Yhdistämällä keinoja vähennät tartuntojen ja uusiutumisen riskiä.
Eläimeen annettu sopiva kirppulääke auttaa myös vähentämään ympäristön kirppukantaa vähitellen. Vakiintuneessa tartunnassa eläimen hoito ja kodin siivous kuitenkin täydentävät toisiaan, sillä suuri osa kirppujen kehitysvaiheista on muualla kuin turkissa. Pelkkä yksittäinen käsittely tai näkyvien kirppujen katoaminen ei siksi osoita, että ongelma olisi ratkaistu.
Suunnitelmaa varten kerro eläinlääkärille ulkoilusta, metsästyksestä, raakaruoasta, matkoista ja muiden eläinten kanssa asumisesta. Myös perheen pienten lasten tai heikentyneen vastustuskyvyn huomioiminen kuuluu riskinarvioon. Sisäkissan ja saalistavan kissan altistuminen voi olla hyvin erilaista, vaikka ne asuisivat samalla paikkakunnalla.
1. Ulkoloisten torjunta
Suomessa koirille ja kissoille tärkeimpiä ulkoloisia ovat punkit. Täällä esiintyy kahta lajia: puutiainen ja taigapunkki. Ne levittävät koirille anaplasmoosia ja borrelioosia. Kirput, korvapunkit ja syyhypunkit aiheuttavat kutinaa, ja kirput levittävät heisimatoa.
- Ennaltaehkäisevät valmisteet: täpliä, pantoja tai tabletteja eläinlääkärin suosituksen mukaan. Punkkisuojaa tarvitaan punkkikaudella, Suomessa yleensä keväästä myöhäissyksyyn – leutoina talvina punkit voivat olla aktiivisia pidempään.
- Tarkistus lenkin jälkeen: etsi punkit etenkin päästä, korvista, kainaloista ja nivusista, ja poista ne punkkipihdeillä.
- Koti: pese pedit ja pehmolelut 60 asteessa ja imuroi matot ja huonekalut säännöllisesti. Voimakkaassa kirppuongelmassa myös koti voidaan joutua käsittelemään lemmikeille turvallisilla valmisteilla.
- Kissat: älä koskaan käytä koiran punkki- tai kirppuvalmistetta kissalle. Permetriini on kissalle myrkyllinen.
Valmisteen tulee sopia eläinlajille, iälle, painolle ja terveydentilalle. Kaikki tuotteet eivät tehoa samoihin loisiin, eikä ulkoloislääke automaattisesti hoida suolistomatoja. Lue käyttöohje ja tarkista epäselvä yhteiskäyttö eläinlääkäriltä ennen eri valmisteiden yhdistämistä.
Kissa voi altistua koiran permetriinille myös nuolemalla käsiteltyä koiraa tai olemalla läheisessä kosketuksessa sen kanssa. Huomioi siksi kaikki kodin eläimet valmistetta valittaessa ja noudata kosketuksen välttämisestä annettuja ohjeita. Koiran annoksen pienentäminen ei tee koiran valmistetta kissalle sopivaksi.
2. Sisäloisten hallinta
Madot voivat aiheuttaa laihtumista, anemiaa ja vatsavaivoja, ja koiran ja kissan suolinkainen voi tarttua myös ihmiseen.
- Pennut ja kissanpennut: ESCCAPin suosituksen mukaan koiranpennut madotetaan 2 viikon iästä ja kissanpennut 3 viikon iästä alkaen kahden viikon välein vieroitukseen asti ja sen jälkeen kerran kuukaudessa 6 kuukauden ikään saakka. Kasvattaja ja eläinlääkäri laativat aikataulun.
- Aikuiset eläimet: Suomessa suositellaan usein ulostenäytteen perusteella tehtävää madotusta rutiinimadotuksen sijaan. Riskieläimet, kuten metsästävät kissat ja jyrsijöitä tai raakaa lihaa syövät koirat, voidaan madottaa säännöllisesti, esimerkiksi neljästi vuodessa.
- Vältä tartuntalähteitä: pakasta raaka liha ja kala ennen syöttämistä tai kypsennä ne, äläkä anna koiran syödä raatoja tai ulosteita.
- Ulkomaille matkustaminen: Suomeen palaavalle tai tuotavalle koiralle on annettava heisimatolääkitys (Echinococcus multilocularis) 1–5 vuorokautta ennen saapumista, ellei koira tule suoraan Irlannista, Maltalta, Pohjois-Irlannista tai Norjasta.
Pentujen ja aikuisten luetellut aikataulut ovat yleisiä esimerkkejä, eivät jokaiselle eläimelle samanlaisina sopiva ohjelma. Erityisesti vieroituksen jälkeinen suunnitelma pitää varmistaa eläinlääkäriltä. Loislaji, tartuntariski ja tutkimustulokset ratkaisevat, riittääkö näytteisiin perustuva seuranta vai tarvitaanko säännöllistä lääkitystä. Runsaasti saalistavan eläimen suojaa ei arvioida pelkästään kalenterin perusteella.
Raakalihan pakastaminen ei ole luotettava tapa poistaa kaikkia loisia, eikä se poista kaikkia mikrobiriskejä. Pelkkään pakastamiseen ei siten pidä luottaa suojauskeinona. Kypsennetty tai asianmukaisesti kuumennuskäsitelty ruoka vähentää näitä riskejä; myös ruoan käsittelyhygienia on tärkeä.
Matkustavan koiran ekinokokkilääkityksen antaa eläinlääkäri, joka tekee tarvittavan merkinnän matkustusasiakirjaan. Suomeen tuloon liittyvä käsittely tehdään ulkomailla. Tämä vaatimus koskee koiria, eikä kissalta vaadita vastaavaa käsittelyä Suomeen tullessa. Tarkista koko reitti ja ajantasaiset ehdot ennen lähtöä: kulkeminen muun maan kautta voi muuttaa suoran matkan poikkeuksen soveltumista. Myös tunnistusmerkinnän, rokotusten ja asiakirjojen pitää täyttää matkan vaatimukset.
Matkakohteessa voi esiintyä loisia, joita ei tavallisesti huomioida kotimaan suunnitelmassa. Esimerkiksi hyttysten välittämien sydänmatojen riski riippuu alueesta. Matkan suojausta suunnitellaan siksi etukäteen eläinlääkärin kanssa, eikä pelkkä Suomeen paluun ekinokokkilääkitys kata kaikkia matkalla mahdollisia tartuntoja. Kerro myös aikaisemmista ulkomaanjaksoista, jos eläimelle myöhemmin ilmaantuu oireita. Päivitä suunnitelma myös elämäntavan muuttuessa, esimerkiksi sisäkissan alkaessa ulkoilla tai kotiin tullessa uusi eläin.
Mitä ulostenäyte kertoo?
Ulostetutkimuksessa etsitään tiettyjä loisia tai niiden merkkejä valitulla menetelmällä. Negatiivinen tulos ei sulje pois kaikkia tartuntoja: esimerkiksi varhaisessa suolinkaistartunnassa munia ei vielä erity. Tarvittaessa eläinlääkäri valitsee lisätutkimuksen tai uusintanäytteen. Noudata näytteen keräämisestä ja säilyttämisestä saamiasi ohjeita, jotta tulos vastaisi mahdollisimman hyvin tutkittavaa tilannetta.
Suomalaisessa tutkimuksessa kotona asuvien kissojen loisnäytelöydökset olivat harvinaisempia kuin eläinsuojelun piirissä olevien kissojen löydökset. Tulos tukee yksilöllistä riskinarviota. Se ei tarkoita, ettei yksittäinen sisäkissa voisi saada tartuntaa, eikä tutkimuksen otos kuvaa kaikkia Suomen lemmikkejä.
3. Hyväkuntoinen lemmikki
Täysravintoa syövä, normaalipainoinen lemmikki, joka käy säännöllisesti terveystarkastuksessa, kestää loisia paremmin ja toipuu nopeammin. Terve lemmikki ei tarvitse erillisiä ”vastustuskykyä vahvistavia” vitamiineja.
Hyvä ravitsemus tukee terveyttä, mutta normaalipaino tai kiiltävä turkki ei estä tartuntaa eikä sulje sitä pois. Kissan vitamiineja ja kivennäisiä ei kannata lisätä täysravinnon päälle omin päin: liiallinen saanti voi olla haitallista. Laihtumisen tai huonon ruokahalun syy selvitetään tutkimuksilla sen sijaan, että loisia tai ravintoainepuutosta oletettaisiin automaattisesti.
4. Hygienia ja ympäristö
- Kerää koiran jätökset ja tyhjennä kissan hiekkalaatikko päivittäin – se vähentää madonmunia ympäristössä.
- Pese ruokakupit ja makuupaikat säännöllisesti.
- Pese kädet maan, hiekkalaatikon ja ulosteiden käsittelyn jälkeen, erityisesti lapset.
- Rajoita kontaktia luonnonvaraisiin eläimiin ja jyrsijöihin.
Suolinkaisen munat kehittyvät tartuntakykyisiksi ympäristössä ja voivat säilyä siellä pitkään. Ulosteiden poistaminen vähentää ympäristön saastumista ennen kuin munat ehtivät kehittyä. Tavanomainen kodin puhdistusaine ei välttämättä tuhoa munia, joten lian poistaminen ja käsien pesu ovat tärkeitä. Lasten hiekkalaatikko kannattaa suojata eläinten ulosteilta.
Merkit loisista
- väsymys ja huono ruokahalu;
- oksentelu tai ripuli;
- kutina erityisesti korvissa ja peräaukon ympärillä;
- ihottuma, puremajäljet tai karvanlähtö;
- laihtuminen ja pentujen pullea vatsa.
Oirelista ei yksin varmista loistartuntaa. Kutina voi liittyä esimerkiksi allergiaan ja vatsavaivat ruokintaan tai muuhun sairauteen. Toisaalta aikuinen eläin voi kantaa suolinkaisia ilman näkyviä oireita. Silmämääräisesti normaalit ulosteet tai se, ettei turkissa näy kirppuja, eivät siksi korvaa riskinarviota ja tarvittavia tutkimuksia.
Jos lemmikki on saanut tartunnan
- Ota yhteys eläinlääkäriin – oikea lääke riippuu loisesta.
- Noudata hoitosuunnitelmaa: sisäloisissa tarvitaan usein toistohoito ja kontrollinäyte.
- Puhdista pedit, lelut ja koti huolellisesti, ja hoida kirppujen kohdalla kaikki talouden eläimet.
Kirjaa käytetyn valmisteen nimi, käsittelypäivä ja mahdolliset haitat. Ota tiedot mukaan vastaanotolle, jotta samanaikaisia tai päällekkäisiä hoitoja voidaan arvioida. Jos oireet jatkuvat, älä vaihda lääkettä sattumanvaraisesti: syynä voi olla uusi altistuminen, ympäristöön jäänyt kirppukanta tai kokonaan toinen sairaus. Kontrollin tarve ja ajankohta sovitaan todetun loisen ja hoitovasteen mukaan.
Tehokas loissuojaus on enemmän kuin yksi lääke: se on lemmikin elämäntapaan sopiva suoja, hyvä hygienia ja säännölliset tarkastukset. Näin suojaat sekä lemmikkiäsi että koko perhettä.
Usein kysyttyä
Tarvitseeko täysin sisällä elävä kissa loissuojaa?
Sen riski on usein pienempi kuin saalistavan kissan, mutta arvioon vaikuttavat myös raakaruoka, aiemmat tartunnat ja muut kodin eläimet. Eläinlääkäri auttaa valitsemaan tutkimukset ja tarvittavan suojan tämän kokonaisuuden perusteella.
Miksi kirppuja löytyy vielä hoidon aloittamisen jälkeen?
Ympäristössä olevista kehitysvaiheista voi tulla uusia aikuisia kirppuja. Tarkista, että kaikki talouden eläimet on huomioitu omalle lajilleen sopivalla hoidolla ja että siivous jatkuu. Jatkuva ongelma vaatii hoitosuunnitelman tarkistamista.
Voiko koiralle ja kissalle käyttää samaa loislääkettä?
Vain silloin, kun kyseinen valmiste on kummallekin eläinlajille hyväksytty ja käyttöohje sopii kummankin eläimen tilanteeseen. Pelkkä samanlainen käyttötarkoitus tai pienempi annos ei osoita turvallisuutta. Koiran permetriinivalmistetta ei saa antaa kissalle.
Tassusen toimitus
Lähteet
- ESCCAP: suositukset koirien ja kissojen loisten torjuntaan.
- Ruokavirasto: lemmikkien matkustaminen ja heisimatolääkitys.
- Worm Control in Dogs and Cats: Guideline 01, Seventh Edition, June 2025, ESCCAP, luettu 2026-11-05.
- Control of Ectoparasites in Dogs and Cats, ESCCAP, luettu 2026-11-05.
- Ascarid, Companion Animal Parasite Council, luettu 2026-11-05.
- Raakaruoka, Ruokavirasto, luettu 2026-11-05.
- Permethrin toxicity in cats, PDSA, luettu 2026-11-05.
- Koirien, kissojen ja frettien tuonti EU-maista Suomeen (muu kuin kaupallinen siirto), Ruokavirasto, luettu 2026-11-05.
- EU:n säännöt matkustamiseen lemmikkien ja muiden eläinten kanssa EU:ssa, Euroopan unioni, luettu 2026-11-05.
- Low intestinal parasite prevalence in Finnish pet dogs and cats, Acta Veterinaria Scandinavica, luettu 2026-11-05.
- Feeding Your Cat, Cornell Feline Health Center, luettu 2026-11-05.
- Initial Triage and Resuscitation of Small Animal Emergency Patients, Merck Veterinary Manual, luettu 2026-11-05.










