LemmikkipäiväkirjaPäiväkirjaMuistosivu
Terveys ja ennaltaehkäisy

Mitä kokeita koiran ja kissan ennaltaehkäisevään terveystarkastukseen kuuluu?

Terveystarkastuksessa eläinlääkäri tutkii lemmikin huolellisesti, ja joskus otetaan myös näytteitä. Kokeet kertovat elinten toiminnasta ja voivat paljastaa sairauden ennen kuin lemmikillä on oireita. Tässä yleisimmät kokeet ja tilanteet, joissa niitä tarvitaan.

8 min lukuaikaLähteet

Tarkastanut: Mikko Virtanen, sisätauteihin perehtynyt eläinlääkäri

Mitä kokeita koiran ja kissan ennaltaehkäisevään terveystarkastukseen kuuluu?

Kiireesti eläinlääkäriin

Ennaltaehkäisevää tarkastusta ei odoteta, jos lemmikillä on vakavia oireita, kuten:

  • vaikeutunut hengitys tai kissan hengittäminen suu auki;
  • toistuvat virtsaamisyritykset ilman virtsan tuloa;
  • lyyhistyminen, poikkeava reagoimattomuus tai kyvyttömyys nousta;
  • runsas oksentelu tai ripuli ja selvä heikkous.

Silloin tarvitaan sairauden kiireellistä arviota: eläinlääkäriopas.

Miksi kokeita, kun lemmikki vaikuttaa terveeltä?

Monet sairaudet, kuten kissan krooninen munuaissairaus, etenevät pitkään ilman selviä oireita. Kokeiden avulla voidaan:

  • löytää sairaus varhaisessa vaiheessa;
  • arvioida maksan, munuaisten ja muiden elinten toimintaa;
  • saada ”lähtöarvot”, joihin myöhempiä tuloksia verrataan;
  • todeta tulehduksia ja loisia;
  • valita sopiva ruokavalio ja hoito.

Tarvittavat kokeet riippuvat lemmikin iästä, rodusta, elämäntavasta ja tutkimuksen löydöksistä.

Seulontakokeiden tarkoitus on tukea yksilöllistä seurantaa. Kaikkia alla mainittuja tutkimuksia ei tehdä automaattisesti jokaiselle terveelle lemmikille. Aiempaan tulokseen verrattava kehityssuunta voi olla hyödyllinen, vaikka arvo olisi vielä laboratorion viitealueella. Kokeiden valinta ja mahdolliset jatkotoimet sovitaan tutkimuslöydösten perusteella.

Vastaanoton yleistutkimus

Käynnillä keskustellaan ruokinnasta, juomisesta, ulostamisesta, virtsaamisesta, liikkumisesta ja käytöksen muutoksista. Kerro myös lääkkeistä ja ravintolisistä. Arjen muutos voi auttaa kohdistamaan tutkimuksia, vaikka omistaja ei olisi pitänyt sitä sairauden merkkinä. Esimerkiksi vähentynyt hyppiminen tai leikin välttely kannattaa mainita.

Painon lisäksi arvioidaan rasvakudoksen määrä ja lihaskunto. Pelkkä vaa'an lukema ei kuvaa koko ravitsemustilaa. Tutkimukseen kuuluu myös suun terveyden arvio. Hereillä nähtävä osa hampaistosta ei kuitenkaan kerro kaikkea ikenien alaisista rakenteista: perusteellinen hammastutkimus voi vaatia nukutuksen ja hammasröntgenkuvat.

Kissan iän ja havaintojen mukaan kiinnitetään huomiota esimerkiksi sydämen ja hengityselinten tutkimiseen, vatsan tunnusteluun, silmiin sekä tuki- ja liikuntaelimiin. Vanhemmalla kissalla voidaan tunnustella myös kilpirauhasen aluetta ja munuaisia. Näin löydös voi ohjata lisäkokeisiin, vaikka omistaja olisi tullut pelkkään vuositarkastukseen.

Kerro, jos kissa on alkanut äännellä öisin, hoitaa turkkiaan vähemmän tai vältellä korkeita paikkoja. Muutoksia ei tarvitse nimetä itse vanhuudeksi tai tietyksi sairaudeksi. Niiden kuvaaminen auttaa yhdistämään kotona näkyvän toimintakyvyn vastaanoton löydöksiin.

Yleisimmät kokeet

  1. Verenkuva

Kertoo:

  • punasoluista ja hemoglobiinista – anemia;
  • valkosoluista – tulehdus tai infektio;
  • verihiutaleista – veren hyytymiskyky.
  1. Verikemia

Antaa tietoa:

  • munuaisista – kreatiniini, urea ja SDMA;
  • maksasta – ALAT, AFOS ja bilirubiini;
  • verensokerista – glukoosi ja diabetesepäilyssä fruktosamiini;
  • proteiineista – albumiini ja kokonaisproteiini.

Haimatulehdusepäilyssä tehdään erillinen haimaspesifisen lipaasin testi (koiralla cPL, kissalla fPL).

  1. Virtsanäyte

Arvioi:

  • virtsan väkevyyttä – miten hyvin munuaiset keskittävät virtsaa;
  • valkuaista – munuaissairauden merkki;
  • sokeria – diabetes;
  • verta ja valkosoluja – virtsatietulehdus, virtsakivet tai tulehdus;
  • kiteitä.

Virtsanäyte on erityisen tärkeä kissoilla, joilla virtsatie- ja munuaissairaudet ovat yleisiä.

  1. Ulostenäyte

Näyttää madonmunat ja alkueläimet, kuten giardian. Suomessa aikuisten koirien ja kissojen madotus suositellaan usein tehtäväksi ulostenäytteen perusteella rutiinimadotuksen sijaan. Myös sisäkissa voi saada loisia esimerkiksi raa'asta lihasta tai saaliseläimistä.

  1. Loisten ja infektioiden testit

Tehdään epäilyn perusteella tai ennen matkaa ja jalostusta, esimerkiksi:

  • punkkien levittämät anaplasmoosi ja borrelioosi koiralla;
  • kissan leukemia (FeLV) ja immuunikato (FIV) esimerkiksi ennen astutusta tai kun taloon tulee uusi kissa.

Miten tuloksia tulkitaan?

Verenkuvassa selvitetään solujen määrän lisäksi niiden kokoa ja ulkonäköä. Punasolujen hemoglobiini kuljettaa happea, ja anemialöydöksen syy tarvitsee usein omat jatkotutkimuksensa. Nuorten punasolujen eli retikulosyyttien määrä auttaa arvioimaan, miten luuydin vastaa tilanteeseen. Anemia ei siis yksin kerro, johtuuko ongelma esimerkiksi solujen menetyksestä tai tuotannosta.

Valkosolujen eri tyyppien jakauma voi kertoa enemmän kuin pelkkä kokonaismäärä. Suuri tai pieni määrä voi liittyä eri sairauksiin, joten tulosta ei tulkita suoraan yhdeksi infektiodiagnoosiksi. Verihiutaleet puolestaan osallistuvat verenvuodon pysäyttämiseen. Myös niiden poikkeava määrä voi vaatia syyn selvittämistä eikä sellaisenaan nimeä taustalla olevaa sairautta.

Yksittäinen poikkeama ei ole automaattisesti diagnoosi. Esimerkiksi kreatiniiniin vaikuttavat munuaistoiminnan lisäksi lihasmassa ja nesteytystila. Munuaisarvoja verrataan siksi virtsan väkevyyteen, aiempiin tuloksiin ja tutkimuslöydöksiin. Epäselvässä tilanteessa voidaan tarvita kontrollinäyte ennen sairauden määrittämistä.

Laboratorioiden menetelmät ja viitealueet voivat erota toisistaan. Siksi aiempi tulos kannattaa toimittaa kokonaisena lausuntona, ei pelkkänä omistajan muistamana numerona. Pitkäaikaisessa munuaisseurannassa näytetulos suhteutetaan myös käytettyyn menetelmään ja kissan kulloiseenkin nesteytystilaan.

Virtsan valkuainen ei aina ole munuaisperäistä: myös virtsateiden tulehdus tai verisyys voi vaikuttaa löydökseen. Bakteeri-infektiota ei puolestaan päätellä pelkästä verestä tai tulehdussoluista. Tarvittaessa tehdään bakteeriviljely sopivalla tavalla otetusta näytteestä. Virtsakiteetkään eivät yksin osoita kivien olemassaoloa.

Kissan glukoosi voi nousta tilapäisesti stressin vuoksi. Yksi vastaanotolla saatu korkea verensokeri ei siksi aina varmista diabetesta. Fruktosamiini voi auttaa arvioimaan, onko sokeritaso ollut pidempään koholla. Tuloksia verrataan muun muassa juomiseen, virtsaamiseen ja painon kehitykseen.

Ulostenäytteen kielteinen tulos ei sulje pois kaikkia loistartuntoja. Loisen kehitysvaihe ja erittyvien munien määrä voivat vaikuttaa havaittavuuteen. Loishäätö suunnitellaan myös metsästyksen, raakaruoan, matkustamisen ja muiden altistusten perusteella. Näytteen tutkiminen ei siis korvaa koko loisriskin arviointia.

Lisätutkimukset tarvittaessa

  • Hormonikokeet: kilpirauhasarvot (T4), kun epäillään kissan liikatoimintaa tai koiran vajaatoimintaa; kortisolikokeet, kun koiralla epäillään Cushingin tautia.
  • Infektiotestit: esimerkiksi parvovirus koiralla tai kissarutto kissalla akuutissa sairaudessa.
  • Solunäytteet: iho-ongelmat, korvatulehdukset, kyhmyt ja eritteet silmistä, nenästä ja haavoista.
  • Verenpaine: suositellaan säännöllisesti iäkkäille kissoille.

Lisätutkimuksella vastataan tiettyyn kysymykseen. Suun sairauden arvio voi vaatia hammaskuvia, kyhmy näytteenottoa ja virtsaamismuutos tarkempaa virtsatutkimusta. Kaikkea ei selvitetä samalla veripaketilla. Omistajan kanssa käydään läpi, mitä epäiltyä ongelmaa tutkimuksella selvitetään ja miten tulos vaikuttaisi jatkosuunnitelmaan.

Näin valmistelet lemmikin

  • Verikoe: aikuinen eläin on ilman ruokaa 8–12 tuntia; pennut ja kissanpennut enintään 4–6 tuntia. Vettä saa aina juoda. Diabeetikon paastosta sovitaan eläinlääkärin kanssa.
  • Virtsanäyte: ota aamuvirtsa puhtaaseen purkkiin – klinikalta saa näytepurkin. Kissalle saa klinikalta erityistä hiekkaa, joka ei ime virtsaa.
  • Ulostenäyte: tuore, usein kerättynä kolmen päivän ajalta klinikan ohjeen mukaan.
  • Pelokas lemmikki: kysy eläinlääkäriltä mahdollisuudesta rauhoittavaan lääkkeeseen ennen käyntiä.

Paasto-ohje ei ole kaikille verikokeille sama, eikä edellä oleva tuntimäärä ole jokaiseen käyntiin soveltuva sääntö. Erikoistutkimus voi vaatia oman valmistautumisensa. Pennun, huonosti syövän tai lääkitystä saavan lemmikin ohje tarkistetaan etukäteen. Älä jätä lääkkeitä antamatta tai muuta diabeteksen hoitoa itse näytteenoton vuoksi.

Ruokailun jälkeinen rasvaisuus voi häiritä joidenkin verinäytteiden tulkintaa, ja myös kuivuminen, rasitus sekä stressi voivat muuttaa tuloksia. Vältä juuri ennen käyntiä voimakasta liikuntaa ja käsittele lemmikkiä rauhallisesti. Kissan kuljetuskoppiin voi laittaa tutun peiton tai lelun. Kerro, jos valmistautuminen ei onnistunut ohjeen mukaan.

Kotona kerätty virtsa sopii osaan tutkimuksista, mutta bakteeriviljelyyn voidaan tarvita vastaanotolla otettu näyte. Kysy etukäteen oikea keruutapa, säilytys ja toimitus. Kirjaa, milloin näyte otettiin ja miten se saatiin. Näin näytteen mahdollinen saastuminen ja käsittelyn vaikutukset voidaan huomioida.

Kuinka usein kokeita otetaan?

  • Terveet aikuiset eläimet: vuositarkastuksessa, kun eläinlääkäri arvioi niitä tarvittavan.
  • Iäkkäät eläimet: mielellään kerran vuodessa, tarvittaessa useammin.
  • Kroonisesti sairaat eläimet: eläinlääkärin suunnitelman mukaan, usein 3–6 kuukauden välein.

Vastaanottokäynnin tarve ja laboratoriokokeiden tiheys eivät ole sama asia. Suun, ihon, liikkuvuuden, painon ja käytöksen arvio on hyödyllinen, vaikka verinäytteitä ei sillä kerralla tarvittaisi. Iäkkään tai sairauteen viittaavia muutoksia näyttävän lemmikin tutkimussuunnitelma voi poiketa terveen nuoren aikuisen suunnitelmasta.

Sovi, miten tuloksista ilmoitetaan ja mitä mahdollinen lievä poikkeama tarkoittaa. Jos omistaja huomaa myöhemmin uuden oireen, aiempi normaali tulos ei ole syy siirtää yhteydenottoa seuraavaan vuositarkastukseen. Seurantaan kuuluu myös arjessa saatu tieto, ei vain näytteenottopäivän mittaustulos.

Kokeet täydentävät eläinlääkärin tutkimusta. Pirteälläkin lemmikillä voi olla piilevä sairaus – kun se löydetään ajoissa, sen etenemistä voidaan usein hidastaa tai se voidaan hoitaa.

Usein kysyttyä

Tarvitseeko terve nuori lemmikki kaikki verikokeet vuosittain?

Ei automaattisesti. Kokeet valitaan iän, elämäntavan, aiempien tulosten ja yleistutkimuksen perusteella. Terveystarkastus voi olla hyödyllinen myös ilman laajaa laboratoriopakettia, ja oireiselle eläimelle tutkimukset suunnitellaan erikseen.

Riittääkö verikoe munuaisten tutkimiseen?

Verikoe antaa osan tiedoista, mutta sitä täydennetään usein virtsanäytteellä ja tarvittaessa muilla tutkimuksilla. Esimerkiksi virtsan väkevyys auttaa munuaisarvojen tulkinnassa. Yhtä poikkeavaa arvoa ei arvioida irrallaan kissan tai koiran voinnista.

Pitääkö ennen jokaista näytteenottoa paastota?

Ei saman ohjeen mukaan. Valmistautuminen riippuu testistä ja lemmikin tilanteesta. Kysy ohje varatessasi aikaa, erityisesti jos kyseessä on pentu, diabeetikko tai huonosti syövä eläin. Lääkitystä ei muuteta omin päin.

Tassusen toimitus

Lähteet

  • AAHA Canine Life Stage Guidelines, 2019; AAHA/AAFP Feline Life Stage Guidelines, 2021.
  • ESCCAP: madotussuositukset koirille ja kissoille.
Työkalut
Kissan oireetRokotusohjelmaMyrkyllistä vai ei?RotuluetteloMikä rotu sopii minulle?RuokalaskuriIkä ihmisvuosinaKaikki työkalut →