Sirun asettaminen ja yhteystietojen ilmoittaminen ovat eri asioita. Eläin voi siis olla sirutettu, vaikka sen numeroa ei olisi yhdistetty tavoitettavissa olevaan henkilöön. Hyöty syntyy toimivan tunnistimen, huolellisen lukemisen ja ajantasaisten rekisteritietojen yhdistelmästä.
Kiireesti eläinlääkäriin
Sirutuksen vakavat haitat ovat harvinaisia. Hakeudu kuitenkin nopeasti hoitoon, jos toimenpiteen jälkeen ilmenee:
- äkillinen kävelyvaikeus, tasapainon menetys tai voimakas heikkous;
- hengitysvaikeus tai romahtaminen;
- voimakas kipu, lisääntyvä turvotus tai märkäinen erite pistokohdasta.
Oireiden syy selvitetään tutkimalla, eikä niitä pidä kuitata tavallisena pistoreaktiona. Kasvava kyhmy tarvitsee eläinlääkärin arvion, vaikka lemmikki vaikuttaisi muuten terveeltä. Hoitopaikan löydät eläinlääkärioppaasta.
Mikä mikrosiru on
Siru on riisinjyvän kokoinen lasikapseli, jossa on yksilöllinen 15-numeroinen koodi. Se asetetaan ihon alle, yleensä kaulan vasemmalle puolelle. Lukulaite lukee koodin, ja koodin avulla omistaja löytyy rekisteristä.
Suomessa koiran sirun ensisijainen asetuspaikka on lapaluiden välissä; kaulan tai niskan alue on toissijainen vaihtoehto. Kansainväliset käytännöt eivät ole täysin samoja. Siksi lukijalla ei pidä tarkistaa vain yhtä pientä kohtaa, varsinkaan ulkomailta tulleelta eläimeltä.
Numero yksilöi tunnistimen, mutta siru ei itsessään sisällä omistajan nimeä, osoitetta tai koko sairaushistoriaa. Kun yhteystiedot muuttuvat, ihonalaista sirua ei ohjelmoida uudelleen: tiedot päivitetään siihen rekisteriin, johon numero on ilmoitettu.
Myytti 1: Sirutus on vaarallista
Totuus: Sirutus on yksi turvallisimmista eläinlääkärin toimenpiteistä. Haittoja, kuten lievää turvotusta tai tulehdusta pistokohdassa, esiintyy harvoin.
Turvallinenkaan toimenpide ei tarkoita täysin riskitöntä tai tuntemuksetonta toimenpidettä. Neulan pisto voi tuntua hetken. Oikea asetuskohta, asianmukainen tekniikka ja puhtaat välineet ovat tärkeitä, joten sirutusta ei tehdä itse kotona. Eläinlääkäri neuvoo, miten pistokohtaa seurataan ja millaisesta muutoksesta pitää ottaa yhteyttä.
Myytti 2: Sirulla voi seurata lemmikkiä GPS:llä
Totuus: Sirussa ei ole paristoa eikä lähetintä. Se toimii vain, kun lukulaite on muutaman senttimetrin päässä. Paikantamiseen tarvitaan erillinen GPS-panta.
Lukulaite aktivoi passiivisen sirun omalla radiosignaalillaan ja vastaanottaa tunnusnumeron. Siru ei lähetä sijaintia puhelimeen eikä näytä kuljettua reittiä. Myöskään tavallinen puhelin ei korvaa sirunlukijaa. Karanneen eläimen etsiminen pitää siis aloittaa muilla keinoilla, vaikka sillä olisi toimiva siru.
Myytti 3: Sirun voi helposti poistaa tai rikkoa
Totuus: Siru on ihon alla, ja sen poistaminen vaatii eläinlääkärin toimenpiteen. Siru kestää tavallisen elämän iskut ja toimii yleensä koko eliniän.
Elinikäiseksi tarkoitettu siru voi harvoin lakata toimimasta. Jos numero ei tule näkyviin, ensin tarkistetaan lukeminen ja laitteen sopivuus. Koiran todettu toimimaton siru korvataan uudella, ja uusi tunnus ilmoitetaan rekisteriin. Mahdolliset vanhat tunnistetiedot ja asiakirjat kannattaa säilyttää muutoksen selvittämistä varten.
Myytti 4: Siru aiheuttaa syöpää
Totuus: Kirjallisuudessa on kuvattu yksittäisiä kasvaimia sirun lähellä, mutta niitä on erittäin vähän verrattuna miljooniin sirutettuihin eläimiin. Hyöty on selvästi riskiä suurempi. Jos pistokohtaan ilmestyy kasvava kyhmy, näytä se eläinlääkärille.
Kasvaimen löytyminen sirun läheltä ei yksin osoita, että siru olisi aiheuttanut sen. Koirilla ja kissoilla syy-yhteyttä ei ole vahvistettu. Laboratoriojyrsijöistä tehtyjä havaintoja ei voi suoraan muuttaa tavallisen lemmikin riskiluvuksi. Kyhmyn tutkimustarve ratkaistaan sen ominaisuuksien ja eläimen tilanteen perusteella.
Myytti 5: Siru vaeltaa ympäri kehoa
Totuus: Siru voi siirtyä muutaman senttimetrin, mutta se ei vaella sisäelimiin. Nykyisten sirujen pinnoite kiinnittää ne kudokseen. Siirtynyt siru löytyy, kun koko keho luetaan huolellisesti.
Tavallinen siirtyminen tarkoittaa ihonalaisen sijainnin muuttumista. Vakavia väärään asetuspaikkaan liittyviä vaurioita ei silti voi sulkea ehdottomasti pois: yksittäisessä kissanpennun tapauskuvauksessa siru joutui selkäydinkanavaan ja siirtyi siellä. Tällainen tapaus ei kuvaa tavanomaista sirutusta eikä kerro haitan yleisyydestä, mutta korostaa ammattitaitoisen asettamisen merkitystä.
Sirun löytyminen ei myöskään ole varmaa jokaisella lukuyrityksellä. Eläimen liikkuminen, sirun sijainti ja laitteen yhteensopivuus voivat vaikeuttaa lukemista. Jos sirua ei havaita odotetusta kohdasta, aluetta laajennetaan ja tarvittaessa käytetään toista sopivaa lukulaitetta.
Myytti 6: Siru ei auta kadonnutta lemmikkiä
Totuus: Löytöeläimet luetaan klinikoilla ja löytöeläintaloissa, ja rekisteröidyn sirun avulla omistaja tavoitetaan usein jo samana päivänä. Siru auttaa kuitenkin vain, jos tiedot on rekisteröity ja ne ovat ajan tasalla.
Saman päivän yhteydenotto on mahdollisuus, ei lupaus. Löytymiseen vaikuttaa, viedäänkö eläin luettavaksi, missä rekisterissä sen tiedot ovat ja saadaanko yhteyshenkilö kiinni. Jos eläin katoaa, tarkista omat yhteystietosi ja ilmoita katoamisesta rekisterin tarjoamalla tavalla. Rekisteröinti ei korvaa aktiivista etsintää.
Myytti 7: Sirutus on monimutkainen toimenpide
Totuus: Pisto kestää sekunnin, eikä nukutusta tarvita. Sirutuksen voi tehdä rokotuksen yhteydessä.
Nukutusta ei yleensä tarvita pelkkään sirutukseen. Jos eläin on jo nukutettuna muun toimenpiteen vuoksi, siru voidaan asettaa samalla. Uuden lemmikin aiempi siru kannattaa selvittää ennen uuden asettamista: pyydä mahdolliset siruasiakirjat ja tarvittaessa lukeminen vastaanotolla.
Myytti 8: Rekistereitä on niin monta, ettei omistajaa löydä
Totuus: Suomessa kaikki koirat ovat samassa Ruokaviraston koirarekisterissä. Kissojen osalta rekisteröinti on vielä vapaaehtoista, ja osa vapaaehtoisista rekistereistä on liitetty eurooppalaiseen Europetnet-hakupalveluun. EU:n uusi asetus yhtenäistää koirien ja kissojen rekisteröintiä tulevina vuosina.
Kaikkien koirien tulee olla viranomaisrekisterissä, mutta velvollisuus ei todista, että jokainen koira olisi sinne jo ilmoitettu. Harrastus- tai rotujärjestön rekisteröinti ei korvaa viranomaisilmoitusta, eikä tietojen siirtymistä pidä olettaa automaattiseksi. Tarkista oman koirasi merkintä asiointipalvelusta.
Koirarekisteri sisältää koiran haltijan tiedot. Haltija voi olla omistaja tai muu eläimestä vastuussa oleva henkilö, joten rekisteri ei ratkaise omistusoikeutta. Uuteen kotiin siirtyessä myös haltijanvaihdos pitää hoitaa ohjeiden mukaisesti; pelkkä sirupaperin antaminen uudelle perheelle ei päivitä rekisteriä.
Koiraa hankkiessasi voit pyytää myyjältä nähtäväksi koiran tietojen yhteenvedon viranomaisrekisteristä. Numeroa verrataan koiran tunnukseen. Näin selvitetään rekisteröinnin tilanne jo ennen luovutusta, eikä asia jää pelkästään suullisen ilmoituksen varaan.
Tarkistushetkellä Suomessa ei vielä ole käytössä pakollista valtakunnallista kissarekisteriä. EU:n uudet jäljitettävyysvelvoitteet tulevat voimaan ja sovellettaviksi vaiheittain. Ne eivät tarkoita, että kaikkien maiden kaikki lemmikit löytyisivät jo yhdestä yhteisestä tietokannasta. Kissan vapaaehtoisen rekisterin kattavuus ja tietojen päivitystapa kannattaa siksi selvittää erikseen.
Myytti 9: Siru tarvitaan vain matkustamiseen
Totuus: Siru on pakollinen matkoilla, mutta tärkein hyöty on arjessa: karannut koira tai ulkoileva kissa löytää kotiin. Koiralla siru ja rekisteröinti ovat Suomessa pakollisia matkustamisesta riippumatta.
Myös sisäkissa voi päästä vahingossa ulos tai karata kuljetustilanteessa. Siru voi auttaa tunnistamisessa silloinkin, kun kissa löytyy kaukana tutulta alueelta. Matkalle lähdettäessä sirun luettavuus ja tunnuksen vastaavuus matkustusasiakirjoihin tarkistetaan osana muita matkustusvaatimuksia.
Myytti 10: Panta ja nimilaatta riittävät
Totuus: Panta voi irrota, laatan voi hukata, ja varas voi riisua pannan. Paras ratkaisu on molemmat: laatasta löytäjä näkee puhelinnumeron heti, siru todistaa omistajuuden.
Siru auttaa osoittamaan, mistä eläinyksilöstä on kyse, mutta pelkkä numero tai haltijarekisterin merkintä ei yksin todista omistusoikeutta. Säilytä myös eläimen hankintaan liittyvät asiakirjat. Löytäjän kannalta nimilaatta mahdollistaa suoran yhteydenoton, kun taas sirun hyödyntäminen vaatii sopivan lukulaitteen ja rekisteritietojen selvittämisen.
Miten varmistaa, että siru toimii
- Pyydä eläinlääkäriä lukemaan siru jokaisella vuositarkastuksella.
- Tarkista, että rekisterissä on oikea nimi, osoite ja puhelinnumero.
- Säilytä sirutodistus ja EU-lemmikkipassi.
Vertaa lukulaitteella saatua numeroa tallennettuun tunnukseen, jotta mahdollinen kirjoitusvirhe huomataan. Älä sekoita mikrosirunumeroa rotujärjestön rekisterinumeroon. Jos tiedoissa on virhe, selvitä rekisterin ylläpitäjältä sen korjaustapa. Henkilötietoja ei luovuteta kaikissa rekistereissä vapaasti, joten löytäjä voi tarvita löytöeläintoimijan tai viranomaisen apua.
Muuton ja puhelinnumeron vaihtumisen yhteydessä tarkista lemmikin tiedot erikseen. Kissan rekisterimerkintä ei välttämättä päivity muiden asiointipalvelujen muutoksista. Säilytä myös tieto siitä, mihin rekisteriin tunnus on ilmoitettu, jotta päivityksen tekeminen onnistuu myöhemmin.
Mikrosiru on pieni ja turvallinen – ja se voi olla ratkaiseva, kun lemmikki katoaa.
Usein kysyttyä
Täytyykö siru uusia lemmikin vanhetessa?
Toimivaa sirua ei uusita pelkän iän vuoksi. Se on tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön, mutta luettavuus kannattaa tarkistaa tavallisten käyntien yhteydessä. Todettu toimintahäiriö selvitetään eläinlääkärin kanssa.
Miksi löydetyn eläimen siru ei aina johda omistajan tavoittamiseen?
Numero voi olla rekisteröimättä tai yhteystiedot vanhentuneita. Myös oikean rekisterin löytäminen tai lukemisongelma voi viivästyttää asiaa. Sirun ja rekisteröinnin toimivuus tarkistetaan siksi erikseen.
Voiko mikrosirusta olla hyötyä kissan omassa kodissa?
Siru voi toimia myös yhteensopivan kissanluukun tunnisteena. Luukkuun ohjelmoidaan sallittu tunnus, jolloin se erottaa oman kissan vieraista kissoista. Tämä käyttötapa ei lisää siruun paikannusominaisuutta.
Tassusen toimitus
Lähteet
- Ruokavirasto: koirarekisteri ja koiran tunnistusmerkintä.
- ISO 11784/11785: eläinten radiotaajuinen tunnistus.
- Valtioneuvosto: EU:n asetus kissojen ja koirien hyvinvoinnista ja jäljitettävyydestä, 2026.
- Microchipping: FAQs for pet owners, American Veterinary Medical Association, luettu 2026-11-05.
- Microchipping your cat, Cats Protection, luettu 2026-11-05.
- Microchip Identification Guidelines, WSAVA, luettu 2026-11-05.
- Koirat, kissat ja fretit – tunnistusmerkintä ja rekisteröinti, Ruokavirasto, luettu 2026-11-05.
- Usein kysyttyä koirarekisteristä, Ruokavirasto, luettu 2026-11-05.
- Koirien tunnistamis- ja rekisteröintiohje, Ruokavirasto, luettu 2026-11-05.
- Council approves a deal on strengthening the welfare and traceability of cats and dogs, Euroopan unionin neuvosto, luettu 2026-11-05.
- Surgical removal of an intradural brainstem foreign body (microchip) with a ventral basioccipital approach in a kitten, Journal of Feline Medicine and Surgery Open Reports, luettu 2026-11-05.
- Initial Triage and Resuscitation of Small Animal Emergency Patients, Merck Veterinary Manual, luettu 2026-11-05.










