FluralaneriFluralaneri: pitkäkestoinen suoja kirppuja ja punkkeja vastaan koirille ja kissoille tablettina, paikallisvaleluliuoksena tai pistoksena

Kuinka nopeasti aine vaikuttaa

Tabletin jälkeen pitoisuus veressä on huipussaan vuorokauden kuluessa. Koirilla tabletti ja paikallisvaleluliuos alkavat vaikuttaa kirppuihin 8 tunnin kuluessa kiinnittymisestä ja Ixodes-punkkeihin 12 tunnin kuluessa; Dermacentor-punkit kuolevat 48 tunnissa, ja Ixodes hexagonus katetaan 7. vuorokaudesta alkaen. Kissoilla paikallisvaleluliuos vaikuttaa kirppuihin 12 tunnissa ja punkkeihin 48 tunnissa. Pistoksen jälkeen koirassa jo olevat kirput kuolevat 48 tunnissa, Ixodes- ja Dermacentor-punkit 72 tunnissa ja ruskeat koirapunkit 96 tunnissa; viikon kuluttua 12 kuukauteen asti uudet kirput kuolevat 24 tunnissa ja uudet punkit 48 tunnissa.

Näin lääke annetaan

• Tabletti: anna ruokailun aikaan tai sen tienoilla, rikkomatta tai jakamatta sitä; jos koira ei ota sitä, piilota se ruokaan tai laita se suuhun ja varmista, että se nielee sen.
• Punnitse eläin, koska liian pieni määrä voi jäädä tehottomaksi ja edistää vastustuskykyä.
• Koirien paikallisvaleluliuos: käytä mukana tulevia käsineitä, anna koiran seistä tai maata selkä vaakasuorassa ja purista neste iholle lapaluiden väliin tai useaan kohtaan selkärankaa pitkin hännän suuntaan.
• Älä laita yhteen kohtaan niin paljon, että nestettä valuu, vältä silmiä äläkä annostele vaurioituneelle iholle.
• Kissojen paikallisvaleluliuos: annostele kallon tyveen, yhteen kohtaan enintään 6,25 kg:n kissoille ja kahteen kohtaan suuremmille kissoille, ja estä käsiteltyjä kissoja sukimasta toisiaan.
• Koirien paikallisvaleluliuoksen jälkeen ei pesua, kylpyä eikä uintia 3 vuorokauteen.
• Eläinlääkäri antaa pistoksen ihon alle esimerkiksi lapaluiden väliin.

Tiineys, imetys ja jalostus

Tabletin ja koirien paikallisvaleluliuoksen turvallisuus on osoitettu siitos-, tiineillä ja imettävillä koirilla, ja niitä voi käyttää niille; tutkimuksissa suuria määriä saaneilla beagleilla ei havaittu vaikutusta lisääntymiseen tai pentujen eloonjäämiseen. Pistoksen ja kissojen paikallisvaleluliuoksen turvallisuutta tiineyden ja imetyksen aikana ei ole osoitettu, joten eläinlääkäri arvioi hyödyn ja riskin.

Yhteisvaikutukset muiden lääkkeiden kanssa

Fluralaneri sitoutuu voimakkaasti veren proteiineihin ja voisi teoriassa kilpailla muiden voimakkaasti sitoutuvien lääkkeiden, kuten tulehduskipulääkkeiden (NSAID) ja verenohennuslääke varfariinin, kanssa. Laboratoriotutkimuksissa karprofeenin ja varfariinin kanssa minkään niistä sitoutuminen ei kuitenkaan vähentynyt, eikä kliinisissä kenttätutkimuksissa havaittu yhteisvaikutuksia rutiinisti käytettyjen lääkkeiden kanssa.

Milloin ainetta ei saa käyttää

• Ei eläimille, jotka ovat allergisia fluralanerille tai muille aineosille.
• Tabletti ja koirien paikallisvaleluliuos: ei alle 8 viikon ikäisille pennuille tai alle 2 kg:n koirille; pistos: ei alle 6 kuukauden ikäisille koirille.
• Kissojen paikallisvaleluliuos: ei alle 9 viikon ikäisille kissanpennuille tai alle 1,2 kg:n kissoille.
• Käytä varoen koirille, joilla on epilepsia; pistoksen kohdalla eläinlääkäri arvioi hyödyn ja riskin.
• Paikallisvaleluliuos on vain iholle eikä sitä saa antaa suun kautta.

Hyvä tietää

• Loisten on purtava kuollakseen, joten babesioosin tai heisimadon kaltaisia tartuntoja ei voida sulkea kokonaan pois.
• Kodin muut eläimet voivat tuoda loiset takaisin, ja ne on hoidettava sopivilla valmisteilla.
• Paikallisvaleluliuoksella käsiteltyjen koirien on pysyttävä poissa lammista, järvistä ja joista 48 tuntia vesieliöiden suojelemiseksi.
• Colliet, joilta puuttuu MDR1-proteiini ja jotka ovat siksi herkkiä eräille loislääkkeille, sietivät suuria määriä fluralaneria suun kautta ilman oireita.
• Kissojen korvapunkkien hoidon jälkeen suositellaan eläinlääkärin jälkitarkastusta, koska jotkut kissat tarvitsevat sen jälkeen toisenlaisen hoidon.
• Demodikoosissa myös mahdollinen taustalla oleva sairaus on hoidettava, koska taudilla on useita syitä.

Mahdolliset haittavaikutukset

Tabletti koirilla: lievä ja lyhytaikainen maha-suolikanavan oireilu, kuten heikko ruokahalu, kuolaaminen, ripuli tai oksentelu, on yleistä (1–10 koiraa 100:sta); hyvin harvoin esiintyy väsymystä, kutinaa, lihasvapinaa, horjumista tai kouristuksia. Paikallisvaleluliuos koirilla: lievä ja ohimenevä punoitus tai karvanlähtö annostelukohdassa on yleistä; hyvin harvoin väsymystä, heikkoa ruokahalua, oksentelua, ripulia, kutinaa, vapinaa, horjumista tai kouristuksia. Paikallisvaleluliuos kissoilla: ihoreaktiot annostelukohdassa ovat yleisiä; lihasvapina, väsymys, heikko ruokahalu, oksentelu ja kuolaaminen ovat melko harvinaisia (1–10 eläintä 1 000:sta); horjuminen ja kouristukset ovat hyvin harvinaisia. Pistos koirilla: kivuton turvotus pistoskohdassa on yleistä noin 2 viikon kuluttua pistoksesta, ja se kestää 1–2 viikkoa; harvemmin heikentynyt ruokahalu, väsymys tai punoittavat ikenet, harvoin oksentelu tai ripuli ja hyvin harvoin vapina, kouristukset tai allerginen turvotus.

Annostelu

Emme kerro annoksia tällä sivulla. Annos riippuu eläimen painosta, lajista ja tilanteesta, ja sen määrää eläinlääkäri. Noudata aina hänen ohjettaan ja pakkausselostetta.

Jos lääkettä on saatu liikaa

8–9 viikon ikäisillä pennuilla ja 9–13 viikon ikäisillä kissanpennuilla, jotka saivat toistuvasti paljon enimmäismäärää suurempia määriä, ei havaittu haittavaikutuksia. Nuorilla koirilla, joille annettiin toistuvasti suuria pistoksia, havaittiin vain pistoskohdan turvotuksia, jotka hävisivät. Kun kissat nielivät koko annoksen paikallisvaleluliuosta, niillä esiintyi heti sen jälkeen lyhyttä kuolaamista, yskimistä tai oksentelua, joka meni ohi itsestään.

Turvallisuus ihmiselle

• Ihmisillä on raportoitu yliherkkyysreaktioita, joskus vakavia; fluralanerille tai muille aineosille allergisten on vältettävä kaikkea kosketusta.
• Paikallisvaleluliuos: käytä aina mukana tulevia kertakäyttökäsineitä; neste sitoutuu ihoon ja pintoihin, voi aiheuttaa ihottumaa, pistelyä tai puutumista, eikä saippua ja vesi välttämättä poista sitä kokonaan sormista.
• Vältä käsitellyn alueen koskettamista, lemmikin halaamista ja saman sängyn jakamista, kunnes kohta ei enää ole havaittavissa; sen kuivuminen kestää jopa 48 tuntia, ja se näkyy pidempään.
• Paikallisvaleluliuos ärsyttää silmiä, on haitallista nieltynä ja helposti syttyvää; huuhtele silmät vedellä, pidä se poissa avotulen luota ja pyyhi roiskeet paperilla ja pesuaineella.
• Tablettien ja pipettien on oltava pakkauksessaan käyttöön asti, jotta lapset eivät ulotu niihin; pese kädet saippualla ja vedellä käsittelyn jälkeen.
• Pistos: vahingossa itseen pistäminen voi aiheuttaa paikallisia reaktioita ja vakavan allergian; hakeudu lääkäriin ja näytä pakkausseloste.

Mitä aineelle tapahtuu elimistössä

Tabletin jälkeen fluralaneri imeytyy helposti, etenkin ruoan kanssa, ja on huipussaan veressä vuorokauden kuluessa. Se leviää elimistöön, ja suurimmat pitoisuudet ovat rasvassa, sen jälkeen maksassa, munuaisissa ja lihaksissa. Se muuttuu elimistössä tuskin lainkaan ja poistuu hitaasti, pääasiassa muuttumattomana ulosteen mukana (noin 90 %) ja hyvin vähän virtsaan. Puoliintumisaika on noin 12 vuorokautta tabletin jälkeen koirilla ja paikallisvaleluliuoksen jälkeen kissoilla sekä 21 vuorokautta koirien paikallisvaleluliuoksen jälkeen; tällöin se kulkeutuu ensin karvoihin, ihoon ja ihonalaiseen kudokseen ja sitten hitaasti vereen, ja pitoisuus pysyy tasaisena 7. ja 63. vuorokauden välillä. Pistoksen jälkeen pitoisuus on huipussaan noin 37. vuorokautena, ja puoliintumisaika on 6 kuukauden ikäisillä pennuilla 92–170 vuorokautta.

Miksi oikea käyttö on tärkeää

Loislääkkeiden tarpeeton käyttö tai ohjeista poikkeava käyttö lisää painetta kohti vastustuskykyisiä loisia ja voi heikentää tehoa, ja myös aliannostus voi edistää vastustuskykyä. Toistaiseksi kirppujen ja kärpästen GABA-reseptorien dieldriiniresistenssi ei vaikuta fluralaneriin, eikä laboratoriotutkimuksissa todettu kenttäresistenssi amidiineille, organofosfaateille, syklodieeneille, makrosyklisille laktoneille, fenyylipyratsoleille, bentsofenyyliureoille, pyretroideille ja karbamaateille vaikuttanut siihen.

Mitä tutkimuksissa on havaittu

Kliinisissä kenttätutkimuksissa ei havaittu yhteisvaikutuksia rutiinisti käytettyjen eläinlääkkeiden kanssa. Turvallisuustutkimukset kattoivat paljon tavallista suurempia määriä saaneet 8–9 viikon ikäiset pennut ja 9–13 viikon ikäiset kissanpennut, lisääntymistutkimusten beaglet, MDR1-puutteiset colliet sekä 6 kuukauden ikäiset pennut, jotka saivat toistuvasti suuria pistoksia lähes kahden vuoden ajan; pistoskohdan turvotuksia lukuun ottamatta haitallisia vaikutuksia ei havaittu. Laboratoriotutkimukset osoittivat, että hyvin pienet fluralaneripitoisuudet estävät kirppuja tuottamasta kehityskelpoisia munia.

Säilytys

Tabletit ja paikallisvaleluliuokset eivät vaadi erityisiä säilytysolosuhteita, ja ne säilyvät 2–3 vuotta. Pistosjauhe säilyy 4 vuotta; kun eläinlääkäri on sekoittanut sen, suspensio säilytetään alle 30 °C:ssa, sitä ei saa jäädyttää ja se käytetään 3 kuukauden kuluessa.

Hävittäminen

Älä hävitä mitään lääkemuotoa jäteveden mukana. Fluralaneri voi vahingoittaa vedessä eläviä selkärangattomia ja kaloja, joten palauta käyttämättömät tabletit, pipetit ja injektiopullot apteekkiin tai paikalliseen keräykseen.

Usein kysyttyä

Lue myös

• Punkki koiralla
• Babesioosi koiralla
• Heisimadot koiralla
• Syyhy koiralla
• Kirpputartunta kissalla

Muita lääkeaineita

• AfoksolaneriLoislääke (isoksatsoliini)Purutabletti koirille: tappaa kirput ja punkit noin kuukauden ajan ja hoitaa syyhyä ja korvapunkkeja.
  Koira
• Afoksolaneri ja milbemysiinioksiimiLoislääke (yhdistelmä)Purutabletti koirille: kirput, punkit ja syyhypunkit sekä suolistomadot, sydänmato, keuhkomato ja silmämato.
  Koira
• KrotamitoniKorvapunkkilääke (akarisidi)Korvatipat koirille ja kissoille korvapunkkeja (Otodectes cynotis) vastaan, kutinaa lievittävä vaikutus.
  KoiraKissa