Lääkeaine · Loislääke (yhdistelmä)

Fluralaneri ja moksidektiiniFluralaneri ja moksidektiini: paikallisvaleluliuos kissoille kirppuja, punkkeja, korvapunkkeja, suolistomatoja, sydänmatoa ja keuhkomatoa vastaan

Fluralanerin ja moksidektiinin yhdistelmä on paikallisvaleluliuos kissoille, jotka tarvitsevat kirppujen tai punkkien torjuntaa yhdessä muiden loisten hoidon tai ehkäisyn kanssa. Yksi annostelu tappaa kirput ja punkit 12 viikon ajan, hoitaa korvapunkit, suolinkaiset ja hakamadot sekä ehkäisee sydänmato- ja keuhkomatotautia. Se annostellaan kallonpohjaan mukana tulevia käsineitä käyttäen, koska jotkut ihmiset ovat reagoineet voimakkaasti ihokosketukseen.

Tarkistettu 15.11.2026 · Lähteet: viralliset valmisteyhteenvedot

LääkeryhmäLoislääke (yhdistelmä)

EläinlajiKissa

LääkemuodotPaikallisvaleluliuos (kissoille)

Lähteet1 valmisteyhteenveto

Tärkeä varoitus

Pienellä joukolla ihmisiä ihokosketus on aiheuttanut allergisia reaktioita, jotka voivat olla vakavia, sekä ihottumaa, pistelyä tai tunnottomuutta; liuos sitoutuu ihoon ja pintoihin, eikä saippua ja vesi aina poista sitä. Fluralaneri ja moksidektiini voivat myös vahingoittaa kaloja ja muita vesieliöitä, joten pipettejä ja jäämiä ei saa päätyä vesistöihin.

Tärkeimmät asiat

Yksi annostelu tappaa kirput ja punkit 12 viikon ajan, mutta niiden on purtava ensin, joten niiden kantamia tartuntoja ei voida sulkea pois.
Käytä aina mukana tulevia käsineitä: muutamalla ihmisellä on ollut vakavia allergisia reaktioita, ihottumaa, pistelyä tai tunnottomuutta sen koskettamisen jälkeen.
Älä halaa kissaa äläkä anna sen nukkua sängyssäsi, ennen kuin kohtaa ei enää näy.
Ei alle 9 viikon ikäisille tai alle 1,2 kg:n kissanpennuille, tiineille tai imettäville kissoille eikä siitoskolleille.
Se ehkäisee sydänmatoa ja keuhkomatoa, mutta ei tapa aikuisia matoja; vähintään 6 kuukauden ikäiset kissat sydänmatoalueilla on testattava ensin.
Annostele se kallonpohjaan, jotta kissa ei pysty nuolemaan sitä; nuoleminen voi aiheuttaa kuolaamista, oksentelua tai hengitysvaikeuksia.
Pidä liuos poissa liekkien ja kuumuuden luota, koska se on helposti syttyvää.

Mistä aineesta on kyse

Paikallisvaleluliuoksessa yhdistyvät fluralaneri, punkki- ja hyönteismyrkky, joka imeytyy ihon läpi ja pääsee kirppuihin, punkkeihin ja korvapunkkeihin kissan veren kautta, ja moksidektiini, nemadektiinin puolisynteettinen johdannainen makrosyklisten laktonien milbemysiiniryhmästä. Moksidektiini kattaa korvapunkit, keuhkomadon, suolistomadot ja sydänmadon nuoret toukat, mutta sillä on vain vähäinen vaikutus kirppuihin ja punkkeihin. Yhdistelmä on tarkoitettu vain kissoille, jotka tarvitsevat samanaikaisesti kirppujen tai punkkien torjuntaa ja suojaa vähintään yhtä muuta kohdeloista vastaan. Reseptisäännöt vaihtelevat maittain.

Lääkemuodot

Paikallisvaleluliuos kertakäyttöisissä pipeteissä kolmena painon mukaisena kokona, 1,2 kg:n ja sitä painavammille kissoille. Jokaisessa pakkauksessa on kertakäyttökäsineet, ja pipetin korkkia kierretään yksi täysi kierros sen avaamiseksi, ja korkki jää pipettiin.

Mihin ainetta käytetään

Kirput (Ctenocephalides felis) ja punkit (Ixodes ricinus): tappaa ne välittömästi ja 12 viikon ajan.
Kirppuallerginen ihottuma osana hoitosuunnitelmaa.
Korvapunkit (Otodectes cynotis).
Suolinkainen Toxocara cati ja hakamato Ancylostoma tubaeforme: toukat, nuoret aikuiset ja aikuiset.
Sydänmatotaudin (Dirofilaria immitis) ehkäisy.
Keuhkomatotaudin (aelurostrongyloosi) ehkäisy estämällä aikuisia Aelurostrongylus abstrusus -matoja asettumasta.

Näin aine vaikuttaa

Fluralaneri salpaa voimakkaasti niveljalkaisten hermoston GABA- ja glutamaattireseptoreita eli kloridikanavia; kirput ja punkit saavat sen syödessään. Moksidektiini sitoutuu glutamaatin ja GABA:n säätelemiin kloridikanaviin, joten kloridia pääsee matojen ja punkkien hermo- ja lihassoluihin, solut hyperpolarisoituvat ja loiset halvaantuvat ja kuolevat. Sen pääasialliset kohteet, glutamaatin säätelemät kanavat, ovat vain selkärangattomilla. Sydänmatoa vastaan moksidektiini vaikuttaa vain L3- ja L4-toukkiin, ei aikuisiin matoihin.

Kuinka nopeasti aine vaikuttaa

Kirput ja punkit kuolevat 48 tunnin kuluessa hoidosta, ja kissa pysyy suojattuna niiltä 12 viikon ajan. Juuri saapuneet kirput kuolevat ennen kuin ne ehtivät munia elinkykyisiä munia, mikä katkaisee kirppujen elinkierron kodissa. Moksidektiini vaikuttaa saapuviin sydänmadon toukkiin 60 vuorokauden ajan hoidosta.

Näin lääke annetaan

Avaa pussi vasta juuri ennen käyttöä ja pue mukana tulevat käsineet.
Pidä pipettiä pystyssä ja kierrä korkkia yksi täysi kierros; korkki jää paikalleen, ja pipetti on auki, kun sinetti murtuu.
Kissan seistessä tai maatessa selkä vaakatasossa aseta kärki kallonpohjaan ja purista koko sisältö suoraan iholle.
Enintään 6,25 kg:n kissat käsitellään yhteen kohtaan kallonpohjaan, suuremmat kissat kahteen kohtaan siellä.
Annostele oikein, jotta kissa ei pysty nuolemaan sitä pois; paikallisvaleluliuos on vain iholle, eikä sitä saa antaa suun kautta.
Estä käsiteltyjä kissoja sukimasta toisiaan ja pidä ne poissa käsittelemättömien eläinten luota, kunnes kohta on kuiva.
Vältä toistuvaa uintia tai shampoopesua, koska ei ole tutkittu, kestääkö vaikutus niissä tapauksissa.
Pidä liuos poissa kissan silmistä.

Tiineys, imetys ja jalostus

Turvallisuutta ei ole osoitettu tiineillä tai imettävillä kissoilla, joten käyttöä niille ei suositella. Myöskään siitoskollien hoitamista ei suositella.

Yhteisvaikutukset muiden lääkkeiden kanssa

Moksidektiini on P-glykoproteiinin substraatti, joten tätä kuljettajaa estäviä lääkkeitä, kuten siklosporiinia, ketokonatsolia, spinosadia ja verapamiilia, saa käyttää samanaikaisesti vasta, kun eläinlääkäri on punninnut hyödyn ja riskin.

Milloin ainetta ei saa käyttää

Ei kissoille, jotka ovat allergisia fluralanerille, moksidektiinille tai muille aineosille.
Ei suositella alle 9 viikon ikäisille kissanpennuille tai alle 1,2 kg:n kissoille, koska tietoa puuttuu.
Ei suositella tiineille tai imettäville kissoille eikä siitoskolleille.
Vähintään 6 kuukauden ikäiset kissat, jotka elävät alueilla, joilla hyttyset levittävät sydänmatoa, on testattava aikuisten sydänmatojen varalta ennen ehkäisevää käyttöä.
Älä annostele suoraan ihovaurioihin.

Hyvä tietää

Kirppujen ja punkkien on alettava syödä altistuakseen, joten niiden kantamia tauteja ei voida sulkea pois.
Paikallisvaleluliuos ei tapa aikuisia sydänmatoja tai aikuisia keuhkomatoja; olemassa oleva aikuisten keuhkomatojen tartunta vaatii sen hoitoon hyväksytyn valmisteen.
Eläinlääkäri päättää, tarvitaanko korvapunkkien tai suolistomatojen uusintahoitoa ja millä valmisteella.
Kodin muut lemmikit voivat tartuttaa kissan uudelleen kirpuilla, korvapunkeilla tai suolistomadoilla ja voivat tarvita hoitoa.
Jos kissa nuolee paikallisvaleluliuosta, se voi kuolata hetken tai oksentaa kerran.

Mahdolliset haittavaikutukset

Ihoreaktiot annostelukohdassa, kuten karvanlähtö, hilseily, punoitus ja kutina, ovat yleisiä (1–10 kissaa 100:sta) sekä lieviä ja lyhytaikaisia. Melko harvinaisia vaikutuksia (1–10 kissaa 1 000:sta) ovat hengitysvaikeudet kissan nuoltua kohtaa, nopea hengitys, kuolaaminen, oksentelu, verioksennus, ripuli, väsymys, kuume ja laajentuneet pupillit. Hyvin harvoin (alle 1 kissalla 10 000:sta) kissat menettävät ruokahalunsa tai niillä esiintyy hermosto-oireita, kuten vapinaa tai horjumista. Haittavaikutuksista ilmoitetaan eläinlääkärin kautta myyntiluvan haltijalle tai kansalliselle viranomaiselle.

Ota heti yhteys eläinlääkäriin, jos

Hengitysvaikeudet tai nopea hengitys, etenkin kissan nuoltua kohtaa.
Verioksennus.
Vapina tai horjuminen.
Ihmiselle kehittyy ihoreaktio kosketuksen jälkeen: käänny lääkärin puoleen ja näytä pakkaus.
Lapsi on niellyt liuosta: hakeudu lääkärin neuvontaan ja näytä pakkausseloste.

Löydä lähin eläinlääkäri eläinlääkärioppaasta.

Annostelu

Emme kerro annoksia tällä sivulla. Annos riippuu eläimen painosta, lajista ja tilanteesta, ja sen määrää eläinlääkäri. Noudata aina hänen ohjettaan ja pakkausselostetta.

Jos lääkettä on saatu liikaa

9–13 viikon ikäisillä ja 0,9–1,9 kg painavilla kissanpennuilla, joita hoidettiin toistuvasti suurilla iholle annostelluilla yliannoksilla, ei havaittu haittavaikutuksia. Jos liuosta niellään esimerkiksi nuolemalla, se voi aiheuttaa lyhytaikaista kuolaamista tai yhden oksennuskerran.

Turvallisuus ihmiselle

Käytä mukana tulevia kertakäyttökäsineitä aina, kun käsittelet paikallisvaleluliuosta.
Fluralanerille tai muille aineosille allergisten ihmisten on vältettävä kaikkea altistusta, ja herkkäihoisten tai allergisten ihmisten on käsiteltävä valmistetta ja käsiteltyjä kissoja varoen.
Jos sitä joutuu iholle, pese alue heti saippualla ja vedellä; tämä ei välttämättä poista kaikkea sormista.
Vältä kissan halailua tai sängyn jakamista sen kanssa, kunnes annostelukohta ei enää erotu; se kuivuu noin 48 tunnissa, mutta näkyy pidempään.
Liuos ärsyttää silmiä; huuhtele huolellisesti vedellä, jos sitä joutuu silmiin.
Se on haitallista nieltynä: säilytä pipetit pakkauksessaan käyttöön asti ja heitä käytetty pipetti heti pois.
Liuos on helposti syttyvää: pidä se poissa kuumuuden, kipinöiden ja avotulen luota, ja pyyhi roiskeet paperilla ja pesuaineella.

Mitä aineelle tapahtuu elimistössä

Molemmat aineet kulkeutuvat helposti ihon läpi vereen. Fluralanerin pitoisuus on huipussaan 3–21 vuorokauden kuluttua annostelusta, ja sen puoliintumisaika on 15 vuorokautta; moksidektiini on huipussaan 1–5 vuorokauden kuluttua, ja sen puoliintumisaika on 26 vuorokautta. Molemmat poistuvat hitaasti, pääasiassa ulosteen mukana ja hyvin vähän virtsaan, eivätkä ne vaikuta toistensa käyttäytymiseen elimistössä.

Miksi oikea käyttö on tärkeää

Kirppujen ja kärpästen GABA-reseptorien dieldriiniresistenssi ei vaikuta fluralaneriin, eikä biomäärityksissä todettu kenttäresistenssi amidiineille, organofosfaateille, syklodieeneille, fenyylipyratsoleille, bentsofenyyliureoille ja pyretroideille vaikuttanut siihen. Madot voivat tulla resistenteiksi matolääkeryhmälle tiheän, toistuvan käytön jälkeen, ja tarpeeton käyttö tai liian pieni annos lisää tätä riskiä, joten hoidon on perustuttava varmistettuihin loisiin tai todelliseen riskiin.

Mitä tutkimuksissa on havaittu

Tutkimukset osoittivat, että moksidektiinin vaikutus sydänmadon toukkiin kestää 60 vuorokauden ajan hoidosta. Turvallisuustutkimuksessa nuoret kissanpennut sietivät toistuvia suuria iholle annosteltuja yliannoksia ilman haittavaikutuksia, ja kissat, jotka nielivät liuosta suurimman suositellun määrän verran, vain kuolasivat hetken tai oksensivat kerran.

Säilytys

Erityisiä lämpötilaolosuhteita ei tarvita. Säilytä pipetit pusseissaan, jotka suojaavat liuottimen haihtumiselta ja kosteudelta, ja avaa pussi vasta juuri ennen käyttöä. Pakkaukset säilyvät 2 vuotta.

Hävittäminen

Hävitä käyttämätön valmiste ja käytetyt pipetit paikallisten määräysten mukaisesti, ei koskaan jäteveden mukana, ja pidä ne poissa vesistöistä.

Usein kysyttyä

Miksi tarvitsen käsineet?

Joillakin ihmisillä on ollut ihokosketuksen jälkeen allergisia reaktioita, jotka voivat olla vakavia, sekä ihottumaa, pistelyä tai tunnottomuutta, ja liuos tarttuu ihoon.

Milloin voin taas halata kissaani?

Odota, kunnes annostelukohta ei enää erotu; se kuivuu noin 48 tunnissa, mutta näkyy pidempään.

Hoitaako se korvapunkkeja?

Kyllä. Sekä fluralaneri että moksidektiini vaikuttavat korvapunkkiin Otodectes cynotis, ja eläinlääkäri päättää, tarvitaanko lisähoitoa.

Voinko kylvettää kissani hoidon jälkeen?

Toistuvaa uintia tai shampoopesua on vältettävä, koska ei ole tutkittu, kestääkö vaikutus näissä olosuhteissa.

Entä jos kissani nuolee kohtaa?

Nuoleminen voi aiheuttaa lyhyttä kuolaamista, yhden oksennuskerran tai melko harvoin hengitysvaikeuksia, joten annostele se kallonpohjaan, mihin kissa ei ylety.

Voiko sillä hoitaa olemassa olevan keuhkomatotartunnan?

Ei. Se estää aikuisia Aelurostrongylus abstrusus -matoja asettumasta, mutta sillä ei ole osoitettua vaikutusta aikuisiin keuhkomatoihin, jotka vaativat toisen hyväksytyn valmisteen.

Lue myös

Muita lääkeaineita

Lähteet

Valmisteyhteenveto: spot-on, cats (Iso-Britannian eläinlääkevirasto VMD)

Tämä sivu on yleistä tietoa, ei lääkesuositus. Emme myy lääkkeitä. Tiedot eivät korvaa eläinlääkärin vastaanottoa eivätkä pakkausselostetta. Hätätilanteessa soita päivystävälle eläinlääkärille: eläinlääkäriopas.