Lemmikin kuolema ja suru – miten menetyksen kanssa elää?

Miksi lemmikin menetys tuntuu niin suurelta?

Lemmikin mukana voi kadota päivittäinen kumppani ja suhde, joka on kannatellut vaikeissakin elämänvaiheissa. Menetys koskee silloin paljon muutakin kuin eläimen hoitamiseen käytettyä aikaa. Helsingin yliopiston lemmikkisurua käsittelevä artikkeli nostaa esiin myös harrastusten ja oman identiteetin muuttumisen.

Kotiin palaaminen, aamulenkki tai tuttu ääni voivat muistuttaa siitä, mitä arjesta puuttuu. Voit kaivata juuri oman eläimesi tapoja: sitä, miten se odotti ovella, hakeutui samaan paikkaan tai oli mukana hiljaisissa hetkissä. Surusi ymmärtäminen ei edellytä, että joku toinen olisi kokenut täsmälleen samanlaisen suhteen.

Lemmikin menettäneiden kokemuksiin kuuluu myös surun vähättelyä. Tällöin itse menetyksen rinnalle voi tulla vaikeus kertoa siitä turvallisesti. Sinun ei tarvitse perustella suruasi eläimen koolla, lajilla tai yhteisten vuosien määrällä. Voit etsiä keskustelukumppanin, jonka kanssa suhteen merkitystä ei tarvitse puolustaa.

Tuen tarpeen voi sanoa tavallisilla sanoilla: koti tuntuu tyhjältä, ikävä on raskas tai tarvitsen seuraa. Avun hakeminen ei edellytä valmista selitystä sille, miksi juuri tämä menetys koskettaa niin voimakkaasti.

Mitä tunteita suruun voi kuulua?

Suruun voi kuulua itkun lisäksi tyhjyyttä, lamaantumista ja vaikeutta tarttua tavallisiin asioihin. Tunteet eivät myöskään tule kaikille samassa järjestyksessä. Toiselle puhuminen on luontevaa, toinen toimii tai vetäytyy hetkeksi omaan rauhaan. MIELI ry korostaa surun ilmaisemisen yksilöllisyyttä.

Voit huomata surevasi eri tavalla kuin odotit. Jos itku ei tule, se ei ole vaatimus, jonka täyttämiseen pitäisi pystyä. Jos taas pieni arkinen muistutus saa itkemään, sitä ei tarvitse selittää muille pitkällä kertomuksella. Omasta olosta voi kertoa myös lyhyesti tai kirjoittamalla, jos puhuminen tuntuu juuri nyt hankalalta.

Surun rinnalla on lupa kokea hyvääkin. Nauraminen läheisen kanssa tai kiinnostuminen jostakin muusta ei vie lemmikiltä sen paikkaa elämässäsi. Hyvä hetki ei tarkoita, että sinun pitäisi olla valmis palaamaan kaikkeen entiseen.

Oma jaksaminen voi myös vaihdella päivästä toiseen. Siksi tämän päivän voimavaroja ei tarvitse verrata eiliseen eikä toisen ihmisen tapaan surra. Käytännön apua ja keskustelua voi tarvita erilaisina hetkinä.

Miten käsitellä syyllisyyttä lopetuspäätöksen jälkeen?

Lopetuspäätökseen liittyvä syyllisyys on asia, josta voi puhua. Kirkon lemmikkisurua käsittelevä ohje tunnistaa kysymykset vastuusta ja siitä, toimiko itse oikein. Eutanasiaan liittyvälle pohdinnalle on sen mukaan annettava tilaa, eikä raskasta päätöstä tarvitse vaieta pois.

Jos päätöksen perusteet jäävät vaivaamaan, eläinlääkärin kanssa voi käydä uudelleen läpi senhetkisen tilanteen: mitä eläimen voinnista tiedettiin, mitä vaihtoehtoja arvioitiin ja miksi ratkaisuun päädyttiin. Keskustelulle voi varata oman ajan. Sururyhmässä tai muun tukijan kanssa taas voi puhua siitä, miltä vastuu tuntuu, vaikka lääketieteelliset tapahtumat olisi jo selitetty.

Omaa ajattelua voi jäsentää erottamalla tiedon ja jälkikäteen syntyneet kysymykset. Millaisia havaintoja sinulla oli päätöshetkellä? Mitä ammattilainen kertoi? Mikä jäi epäselväksi? Näistä voi tehdä lyhyen muistiinpanon seuraavaa keskustelua varten. Tarkoitus ei ole ratkaista tunteita kirjoittamalla, vaan auttaa sanoittamaan asia, johon kaipaat vastausta.

Lopetuspäätöstä käsittelevä koiraopas ja kissan viimeisen käynnin opas kuvaavat eläimen voinnin arviointiin liittyvää keskustelua. Menetyksen jälkeen sinun oma tuen tarpeesi voi silti olla erilainen kuin ennen päätöstä.

Entä jos lemmikki kuoli yllättäen tai onnettomuudessa?

Syyllisyyttä voi tuntea myös silloin, kun lemmikki kuolee onnettomuudessa. Tapahtuman jälkeiset kysymykset eivät siksi koske vain lopetuspäätöksen tehneitä omistajia. Tällaisesta kokemuksesta voi kertoa tukijalle sellaisena kuin se on, myös silloin kun tapahtumista ei vielä ole kaikkia vastauksia.

Jos kuolemaan liittyy eläinlääketieteellisiä kysymyksiä, niitä voi käsitellä erikseen suruun liittyvästä keskustelusta. Voit kuvata, mikä tapahtumissa jäi epäselväksi ja mitä tietoa haluaisit saada. Äkillisen kuoleman opas auttaa käytännön jatkotoimissa. Syyllisyyden tunteelle ei tarvitse etsiä ratkaisua yksin hakutuloksista.

Läheisen apu voi tarkoittaa ajan varaamista, kysymysten kokoamista tai mukana olemista keskustelussa. Jos tapahtumasta puhuminen ei juuri nyt onnistu kokonaisena kertomuksena, voit aloittaa siitä, mikä tuntuu raskaimmalta tässä hetkessä. Omien oireiden syytä ei tarvitse tietää ennen avun hakemista.

Kaikkia tapahtumaan liittyviä päätöksiä ei tarvitse pohtia samassa keskustelussa. Tiedon selvittäminen, muistaminen ja omasta jaksamisesta huolehtiminen voivat saada kukin oman tilansa. Tukea saa hakea heti tai myöhemmin, tarpeen muuttuessa.

Kuinka kauan lemmikin kuolemaa saa surra?

Surulle ei tarvitse asettaa omaa valmistumispäivää. MIELI ry kuvaa surua vaihtelevana kokemuksena, jossa vaikeat ja helpommat päivät vuorottelevat. Menetykseen vaikuttavat myös aiemmat kokemukset, suhde eläimeen ja saatavilla oleva tuki.

Ajan kulumisen rinnalla on hyödyllistä huomata, miten arki sujuu ja saatko tarvitsemaasi tukea. Pystytkö huolehtimaan itsestäsi? Onko joku, jonka kanssa voit puhua? Jos oma olo on sietämätön tai arki ei kanna, apua voi hakea odottamatta jotakin tiettyä surun kestoa. Omat keinot ja läheisten tuki eivät aina riitä.

Muistopäivän tai tutun vuodenaikaan liittyvän asian voi halutessaan huomioida etukäteen. Voit sopia seuraa, jättää päivään väljyyttä tai valita rauhallisen tavan muistaa. Se ei velvoita järjestämään tilaisuutta eikä kertomaan tapahtuneesta ihmisille, joille et halua puhua.

Myöskään helpompi jakso ei ole lupaus siitä, että kaiken pitäisi jatkossa tuntua samanlaiselta. Voit arvioida omaa tuen tarvettasi uudelleen ilman, että pidät sitä epäonnistumisena.

Miten selvitä tyhjästä kodista ja muuttuneesta arjesta?

Arjen rytmi muuttuu, kun ruokkiminen, hoitaminen ja muut lemmikkiin liittyneet tehtävät jäävät pois. Tuttujen aikojen kohdalle voi muodostua vaikeita hetkiä. Muutosta ei tarvitse täyttää heti uudella tekemisellä, mutta päivään voi rakentaa pieniä kannattelevia kohtia.

Voit esimerkiksi sopia läheisen kanssa yhteisestä ateriasta, kävelystä tai rauhallisesta puhelusta siihen aikaan, joka tuntuu hankalalta. Jos tuttu lenkkireitti on juuri nyt liian raskas, voit kokeilla toista ympäristöä. Tavoitteena voi olla tavallinen yhteys toiseen ihmiseen, vaikka et haluaisi keskustella kuolemasta koko tapaamisen ajan.

Lemmikin tavaroista voi päättää oman tarpeen mukaan. Kaikkea ei tarvitse lajitella samalla kertaa. Voit jättää tärkeän esineen näkyville, siirtää tavarat hetkeksi sivuun tai pyytää toista auttamaan. Yhteisessä kodissa on hyvä sopia asiasta ennen kuin joku poistaa esineitä toisen tietämättä.

Itsestä huolehtimisen ei tarvitse muuttua vaativaksi ohjelmaksi. MIELI ry liittää arjen hyvinvointiin kohtuullisuuden ja myötätuntoisen suhtautumisen itseen. Tämän päivän suunnitelma saa olla pieni.

Mikä auttaa huolehtimaan omasta jaksamisesta?

Ruoka, juoma ja ulkoilu kuuluvat itsestä huolehtimiseen myös surun aikana. Arjen hyvinvoinnissa merkitystä on lisäksi levolla, ihmissuhteilla ja mielekkäällä tekemisellä. Näitä voi tukea pienin käytännön järjestelyin, ilman että surusta pitäisi suoriutua tehokkaasti.

Jos ruoan valmistaminen tuntuu ylivoimaiselta, apua voi pyytää juuri siihen. Jos taas yksin oleminen on raskasta, läheisen kanssa voi sopia seurasta. Avunpyyntö voi olla rajattu: voisitko tulla syömään kanssani tai lähteä hetkeksi ulos? Toisen ei tarvitse ratkaista menetystä voidakseen auttaa tavallisessa asiassa.

Suruun voi liittyä uni- ja ruokahalun ongelmia. Omasta voinnista kannattaa kertoa terveydenhuollossa, jos se huolestuttaa tai itsestä huolehtiminen ei onnistu. Oireita ei tarvitse ensin tulkita itse eikä päättää, ovatko ne riittävän vakavia mainittaviksi.

Omahoito-ohjelmia voi käyttää myös läheisen tai ammattilaisen kanssa. Niistä voi etsiä tukea omaan tilanteeseen, mutta ohjelman läpikäyminen ei ole ehto sille, että saisit pyytää keskusteluapua.

Voiko muistaminen helpottaa luopumista?

Muistaminen voi saada oman paikkansa arjessa. Valokuva, muistopaikka tai yhdessä jaettu kertomus ovat mahdollisia tapoja huomioida menetetty eläin. Perheessä muistamisen muodosta voi sopia myös lapsen kanssa hänen toiveitaan kuunnellen.

Voit valita muistoksi jotakin pientä ja tuttua: kuvan tavalliselta päivältä, esineen tai kirjoitetun muiston eläimen omasta tavasta toimia. Muiston ei tarvitse liittyä viimeiseen päivään. Jos kuvien katsominen ei nyt tunnu mahdolliselta, niitä voi säilyttää myöhempää hetkeä varten.

Yhteinen muistelu voi olla lyhytkin. Jokainen voi halutessaan kertoa, mitä eläimessä kaipaa tai minkä yhteisen hetken haluaa muistaa. Hiljainen läsnäolo voi olla oma tapa osallistua. Muistamisesta ei tarvitse tehdä näyttävää eikä samanlaista kuin muilla perheillä.

Lemmikin muistamisen opas käsittelee erilaisia toteutustapoja. Hautaamiseen ja tuhkaan liittyvät käytännön ratkaisut voi puolestaan käydä läpi tuhkien sijoittamisen oppaassa. Ne eivät yksin määrittele sitä, kuinka eläintä saa myöhemmin muistella.

Mitä jos läheiset eivät ymmärrä lemmikkisurua?

Vähättelevä reaktio ei ratkaise sitä, kuinka tärkeä menetetty suhde sinulle oli. Lemmikkisurua saatetaan kuitenkin vähätellä, mikä voi vaikeuttaa tuen saamista. Keskustelukumppanin saa valita sen perusteella, kenen seurassa omasta olosta on turvallista kertoa.

Voit kertoa läheiselle, millaista tukea kaipaat. Ehkä haluat puhua lemmikistä nimeltä, ehkä tarvitset käytännön apua tai vain seuraa. Jos toisen ehdotus uudesta eläimestä tuntuu raskaalta, voit sanoa, ettet ole nyt tekemässä sitä päätöstä. Uusi lemmikki ei poista aiempaan eläimeen liittyvää surua.

Myös saman perheen jäsenet voivat ilmaista surua eri tavoin. Toisen toimeliaisuus ja toisen tarve puhua eivät sellaisinaan kerro kiintymyksen määrästä. Eroista voi sopia käytännön tasolla: mitä tavaroille tehdään ja milloin muistellaan yhdessä?

Lapsen ja lemmikin kuoleman opas auttaa perheen yhteisessä keskustelussa. Aikuisen ei tarvitse piilottaa kaikkia tunteitaan, mutta omaakin tukea voi hankkia perheen ulkopuolelta.

Mistä lemmikin menettänyt löytää vertaistukea Suomessa?

Lemmikin menetykseen keskittyviä ryhmiä on järjestetty esimerkiksi Helsingin seurakunnissa. Seurakuntayhtymän tiedote ohjaa lemmikkisururyhmästä kiinnostuneet Malmin seurakuntaan. Tiedustelussa on hyvä mainita suoraan, että kyse on eläimen kuolemasta, jotta sinulle tarjottavan ryhmän kohderyhmä tulee selväksi.

Vertaistukiryhmässä voi puhua ihmisten kanssa, joille lemmikin menetyksen merkitys on tuttu. Kirkon ryhmäohjeessa keskeisiä periaatteita ovat luottamuksellisuus, toisten surun kunnioittaminen ja oikeus päättää itse, mitä kertoo. Ryhmään meneminen ei tarkoita, että sinun pitäisi jakaa kaikki tapahtumat tai vertailla menetystä muiden kokemuksiin.

Ajantasainen alkamisaika, ilmoittautuminen ja osallistumisen tapa selviävät järjestäjän omasta tiedotteesta. Aiempi tapahtumailmoitus ei vielä kerro seuraavan ryhmän alkamisesta. Jos odottaminen tuntuu raskaalta, yksilöllistä keskusteluapua voi hakea sillä välin kriisikeskuksesta.

Voit kertoa ryhmää tiedustellessa myös siitä, jännittääkö osallistuminen tai tuntuuko muiden kokemusten kuuleminen juuri nyt liian raskaalta. Tuoreessa surussa näin voi olla, ja sopivasta aloituksesta kannattaa keskustella ohjaajan kanssa.

Onko sururyhmä sama asia kuin terapia?

Sururyhmä on vertaistukea, eikä se korvaa terapiaryhmää tai yksilöllistä terveydenhuollon arviota. Kirkon lemmikkiryhmien ohjeessa tämä ero sanotaan suoraan. Ryhmän tehtävä on tarjota tilaa yhteiselle kokemukselle, kun taas omaa hoidon tai muun avun tarvetta arvioidaan tarvittaessa erikseen.

Osallistumista voi valmistella miettimällä, mitä ryhmältä toivoo. Haluatko kuulla toisten kokemuksia, puhua syyllisyydestä vai saada paikan, jossa eläimestä saa muistella ilman vähättelyä? Näitä toiveita voi kertoa järjestäjälle jo ennen osallistumista. Samalla voi selvittää, sitoudutaanko koko sarjaan ja millainen työskentelytapa ryhmällä on.

Ryhmässä saa rajata omaa kertomistaan. Luottamuksellisuus ja toisen surun kunnioittaminen ovat olennaisia ehtoja sille, että keskustelu tuntuu turvalliselta. Jos ryhmä ei vastaa tämänhetkistä tarvetta, yksilöllinen tapaaminen voi olla toinen mahdollisuus.

Tuen eri muodot voivat täydentää toisiaan. Läheisille puhumista tai vertaisryhmää ei tarvitse lopettaa vain siksi, että hakeutuu ammattilaisen vastaanotolle. Omahoitoa voi myös käydä läpi toisen ihmisen tuella.

Mistä saa henkilökohtaista keskusteluapua?

MIELI ry:n kriisikeskukseen voi varata ajan suoraan ilman lähetettä. Keskusteluun voi hakeutua yksin tai puolison tai perheen kanssa. Tapaamiset ovat luottamuksellisia. Tämä tarjoaa vaihtoehdon silloin, kun omassa lähipiirissä ei ole sopivaa keskustelukumppania tai sururyhmä ei tunnu oikealta tavalta aloittaa.

Ajanvarauksessa voi kertoa lyhyesti lemmikin kuolemasta ja siitä, miten oma arki sujuu. Valmista kertomusta tai itse tehtyä diagnoosia ei tarvita. Myös unesta, syömisestä, yksinäisyydestä tai jatkuvasta syyllisyyden pohdinnasta voi puhua sen mukaan, mikä omaa oloa kuvaa.

Terveyteen ja toimintakykyyn liittyvän arvion voi saada myös omasta terveydenhuollosta. Vaihtoehtoja ovat oman hyvinvointialueen palvelut, työterveyshuolto ja opiskeluterveydenhuolto oman tilanteen mukaan. Avun tarvetta voi kuvata konkreettisesti: en saa nukuttua, en jaksa hoitaa arkea tai tarvitsen tukea selviytymiseen.

Yhteydenottoa voi helpottaa läheisen läsnäolo. Voit kirjoittaa etukäteen lyhyesti, mitä haluat kertoa. Jos aloittaminen tuntuu vaikealta, jo sanat ”lemmikkini kuoli ja tarvitsen apua” voivat toimia keskustelun lähtökohtana.

Onko lemmikin kuoleman jälkeinen suru masennusta?

Pelkkä menetyksen aiheuttama suru tai voimakas ikävä ei ole itse tehtävän diagnoosin peruste. Avun tarve ratkaistaan oman voinnin ja toimintakyvyn kautta terveydenhuollon arviossa. Erityisesti jatkuva, pitkään jatkuva kyvyttömyys hoitaa arjen perusasioita on Mielenterveystalon mukaan syy hakea ammattilaisen apua.

Lemmikkimenetys on myös tutkimuksen aihe. Britanniassa kerättyyn 975 aikuisen aineistoon perustuvassa tutkimuksessa havaittiin kliinisesti merkittäviä pitkittyneen surun oireita lemmikkinsä menettäneillä. Tutkimus koski brittiläistä aineistoa, ja tulosten yleistettävyys erilaisiin kulttuureihin jäi avoimeksi. Havaintoa ei pidä muuttaa yksittäistä lukijaa koskevaksi diagnoosiksi.

Omaa tilannetta ei tarvitse verrata tutkimuksen osallistujaan tai toisen surevan kertomukseen. Ammattilainen voi auttaa arvioimaan, millaista tukea tarvitset nyt. Apua kannattaa hakea, jos omat keinot ja läheisten tuki eivät riitä.

Välitön turvallisuuden uhka tarvitsee kiireellistä apua. Jos oma tai toisen henki tai turvallisuus on vaarassa, hätänumero on 112. Tällöin sururyhmän alkamista tai tavallista ajanvarausta ei odoteta.

Miten puhua töissä tai opinnoissa jaksamisesta?

Työkyvyn ja sairauspoissaolon tarpeen voi arvioida terveydenhuollossa. Arvio koskee omaa vointiasi ja kykyäsi selviytyä tehtävistä. Lemmikin kuoleman jälkeen suru voi vaikeuttaa myös keskittymistä ja muistamista, joten vaikeudet on hyvä kuvata konkreettisesti.

Voit esimerkiksi kertoa, millaiset tehtävät eivät nyt onnistu, miten uni on sujunut ja pystytkö huolehtimaan tavallisista asioista. Työterveyshuoltoon tai opiskeluterveydenhuoltoon voi hakeutua oman palvelun käytännön mukaan. Avun hakeminen ei edellytä, että nimeät itse oireillesi sairauden.

Esihenkilölle tai opettajalle voi kertoa sen verran kuin haluaa ja sopia keskustelun järjestelyistä rauhassa. Työstä poissaolon ehdot ja työkyvyn lääketieteellinen arvio ovat erillisiä kysymyksiä. Poissaoloa käsittelevä opas auttaa jatkamaan käytännön vaihtoehtoihin.

Kaikkea tukea ei tarvitse saada samalta ihmiseltä. Terveydenhuolto voi arvioida vointia, läheinen auttaa arjessa ja vertaistuki tarjota paikan muistella eläintä. Omaan tilanteeseen sopivaa kokonaisuutta voi rakentaa vaiheittain.

Miten auttaa lemmikkinsä menettänyttä läheistä?

Läsnäolo ja tavallinen käytännön apu voivat olla hyvä tapa aloittaa. Surevan ei tarvitse puolustaa menetyksensä merkitystä tai ottaa vastaan ratkaisuehdotusta uudesta eläimestä. Voit kysyä, haluaako hän puhua lemmikistä vai mieluummin tehdä jotakin yhdessä. Vertaistuenkin periaatteisiin kuuluu oman kertomisen rajaaminen.

Avun voi tarjota konkreettisesti: tuonko ruokaa, tulenko seuraksi tai autanko jonkin järjestelyn kanssa? Näin surevan ei tarvitse itse keksiä koko tehtävälistaa. Sovitusta avusta voi pitää kiinni myös sen jälkeen, kun ensimmäiset käytännön asiat ovat ohi. Tukea voidaan tarvita myöhemminkin.

Toisen kanssa voi jakaa muiston eläimestä tai kertoa olevansa käytettävissä. Jos sanoja on vaikea löytää, lyhyt myötätuntoinen viesti riittää aloittamaan. Osanoton opas antaa esimerkkejä sanoittamiseen.

Uuden lemmikin hankkimista ei tarvitse ehdottaa ratkaisuksi. Tulevaisuuden päätöksille voi antaa tilaa erikseen, samalla kun menetetty eläin saa säilyä osana muistoja. Uuden lemmikin harkinnan opas käsittelee tätä myöhempää vaihetta.

Usein kysyttyä

Onko normaalia surra lemmikkiä näin paljon?

Lemmikin menetys voi koskettaa vahvasti, koska eläimen mukana voi kadota tärkeä arjen kumppani ja kannatteleva suhde. Surua ei tarvitse perustella muille. Jos oma olo tai arjesta selviytyminen huolestuttaa, tuen hakemiseen riittää oma tarve saada apua.

Miksi tunnen syyllisyyttä eutanasian jälkeen?

Lopetuspäätöksen vastuu voi herättää kysymyksiä siitä, toimiko itse oikein. Syyllisyydestä saa puhua eikä asiaa tarvitse käsitellä yksin. Eläinlääkäriltä voi pyytää keskustelua päätöksen perusteista, ja omien tunteiden käsittelyyn voi hakea tukea vertaisilta tai ammattilaiselta.

Saanko nauraa tai olla välillä ajattelematta kuollutta lemmikkiä?

Saat. Surun keskellä on oikeus myös hyvään oloon ja iloon. Tunteet voivat vaihdella, joten helpompi hetki ei mitätöi menetystä eikä velvoita jatkamaan seuraavaa päivää samalla tavalla. Omaa surua ei tarvitse osoittaa jatkuvalla murheella.

Mistä löydän lemmikkisururyhmän?

Lemmikkinsä menettäneiden ryhmiä on järjestetty esimerkiksi Helsingin seurakunnissa, joiden tiedote ohjaa kiinnostuneita Malmin seurakuntaan. Seuraavan ryhmän alkaminen ja ilmoittautuminen selviävät järjestäjältä. Odotusaikana henkilökohtainen keskustelu kriisikeskuksessa voi olla toinen tapa saada tukea.

Milloin suruun kannattaa hakea ammattiapua?

Apua kannattaa hakea, kun omat keinot ja läheisten tuki eivät kanna tai arjesta selviytyminen huolestuttaa. Pitkäaikainen jatkuva toimintakyvyttömyys on selkeä peruste hakeutua ammattilaiselle. Avunpyyntöä varten ei tarvitse itse ratkaista, mistä oireet johtuvat.

Auttaako uuden lemmikin ottaminen suruun?

Uusi lemmikki ei poista menetetyn eläimen surua. Sen hankkimista voi harkita omana päätöksenään, johon kuuluvat uuden eläimen tarpeet ja omat voimavarat. Toisen ehdotuksen vuoksi ei tarvitse kiirehtiä, ja menetettyä eläintä saa muistella myös myöhemmin.