LemmikkipäiväkirjaPäiväkirja
Ruoansulatuselimet

Kissan virusperäinen gastroenteriitti: syyt, oireet ja ennaltaehkäisy

Virusperäinen gastroenteriitti on akuutti ruoansulatuskanavan tulehdus, joka johtuu virustartunnoista. Sairaus ilmenee oksenteluna, ripulina, nestehukalla, kuumeena ja yleisen voinnin nopeana heikkenemisenä. Virusperäinen gastroenteriitti esiintyy usein osana muita sairauksia, kuten kissan panleukopeniaa (”kissarutto”), calicivirusta tai herpesvirusinfektiota. Pennuilla ja heikkokuntoisilla kissoilla sairaus voi olla erityisen vakava ja hengenvaarallinen.

8 min lukuaikaLähteet
Kissan virusperäinen gastroenteriitti: syyt, oireet ja ennaltaehkäisy

Kaikki luetellut virukset eivät kuitenkaan ole tavallisia varsinaisen suolistotulehduksen aiheuttajia. Herpesvirus aiheuttaa ensisijaisesti silmä- ja ylähengitystieoireita, ja caliciviruksen rooli suolistotaudissa on epävarmempi kuin panleukopeniaviruksen. Oksentavan tai ripuloivan kissan oireen syytä ei voi päätellä pelkästä samanaikaisesta hengitystieinfektiosta.

Kiireesti eläinlääkäriin

Ota heti yhteys eläinlääkäriin, jos kissalla ilmenee jokin seuraavista:

  • Toistuva oksentelu estää juomisen tai kissa muuttuu selvästi kuivuneeksi.
  • Pentu lakkaa syömästä, on voimaton tai sen vointi heikkenee nopeasti.
  • Ulosteessa tai oksennuksessa on verta, vatsakipu on voimakasta tai kissa lyyhistyy.

Kerro jo yhteydenotossa mahdollisesta tartunnasta ja muista oireilevista kissoista. Hoitopaikan löytämiseen voit käyttää eläinlääkäriopasta.

Yleiskuvaus

Kissan ruoansulatuskanava vastaa ravinnon sulattamisesta ja ravinteiden imeytymisestä. Virusperäisessä gastroenteriittissä mahan ja suoliston limakalvo tulehtuu ja vaurioituu, jolloin ruoansulatus häiriintyy ja neste- sekä elektrolyyttitasapaino järkkyy. Hoitamattomana tila voi olla hengenvaarallinen.

Elektrolyytit ovat veren ja kudosnesteiden suoloja, joita tarvitaan esimerkiksi lihasten ja hermoston toimintaan. Oksentelu ja ripuli vievät elimistöstä sekä vettä että suoloja. Nestehukka voi heikentää verenkiertoa, eikä pelkkä veden tarjoaminen riitä vaikean vajauksen korjaamiseen.

Eri virusten aiheuttamat taudit eivät ole yhtä vakavia. Suolistokoronavirus voi aiheuttaa vain lieviä oireita tai tartunta voi jäädä kokonaan huomaamatta. Panleukopenia puolestaan voi vaurioittaa suolen lisäksi verisoluja muodostavia kudoksia ja olla erittäin vakava.

Sairauden syyt

Virusperäistä gastroenteriittiä aiheuttavat useat virukset, joista merkittävimmät ovat:

  • kissan panleukopeniavirus (FPV, ”kissarutto”)
  • kissan calicivirus (FCV)
  • harvemmin koronavirukset, astrovirukset ja muut

Panleukopeniavirus on keskeinen vakavan virusperäisen suolistotaudin aiheuttaja erityisesti suojaamattomalla pennulla. Koronavirus ei sen sijaan ole kissojen keskuudessa harvinainen, vaikka näkyvä suolistotauti ei seuraa jokaista tartuntaa. Astroviruksia ja muitakin suolistoviruksia voidaan löytää ulosteesta, mutta löydös ei aina osoita niiden olevan oireiden varsinainen syy.

Calicivirusta tai sitä muistuttavia viruksia on todettu myös suolisto-oireisilta kissoilta. Tämä ei kuitenkaan oikeuta pitämään tavallista calicivirustartuntaa panleukopenian veroisena yleisenä gastroenteriitin syynä. Sekatartunnat ja oireeton virusten erittäminen vaikeuttavat tulkintaa.

Sairaus voi pahentua sekundaaristen bakteeritulehdusten vuoksi, jotka lisäävät oireiden voimakkuutta.

Tartuntatavat

  • suora kontakti sairaisiin tai viruksen kantajiin
  • hoitotarvikkeiden, ruokakuppien, hiekkalaatikoiden, lelujen kautta
  • pisaratartunta (calicivirus)
  • emolta pennuille kohdussa tai maidon välityksellä

Virukset, erityisesti panleukopeniavirus, säilyvät ympäristössä pitkään ja vaativat huolellisen desinfioinnin.

Reitti riippuu aiheuttajasta. Suolistokoronavirus leviää erityisesti ulosteen välityksellä, kun kissan suuhun päätyy saastunutta materiaalia. Panleukopeniavirus voi kulkeutua tilasta toiseen myös vaatteiden ja välineiden mukana, joten suoran kissakontaktin puuttuminen ei takaa suojaa.

Raskaudenaikainen panleukopeniatartunta voi vaurioittaa sikiöitä. Se on eri tilanne kuin jo syntyneen pennun ulosteiden tai hoitoympäristön kautta saama tartunta. Maitovälitteistä tartuntaa ei pidä olettaa kaikkien lueteltujen virusten yhteiseksi pääreitiksi.

Riskitekijät

  • alle vuoden ikäiset kissanpennut (erityisesti rokottamattomat)
  • kissat eläinsuojista ja kasvattamoista
  • kissat, joilla on kroonisia sairauksia tai heikentynyt immuunipuolustus
  • rokottamattomat lemmikit

Nuori ikä ja puutteellinen rokotussuoja ovat erityisen merkityksellisiä panleukopeniassa. Riskilistan muiden tekijöiden paino vaihtelee viruksen ja kissaryhmän mukaan. Hyvä ravitsemus tai stressin vähentäminen ei korvaa altistumisen ehkäisyä eikä suositeltua rokotussuojaa.

Oireet

Tyypillisiä oireita virusperäisessä gastroenteriitissä ovat:

  • toistuva, voimakas oksentelu
  • ripuli (joskus verinen tai limainen)
  • ruokahaluttomuus ja kieltäytyminen syömästä
  • kuume
  • nestehukka (kuivat limakalvot, ihon kimmoisuuden heikkeneminen)
  • väsymys, apaattisuus, heikkous
  • laihtuminen ja kuihtuminen pitkittyneissä tapauksissa

Pennuilla tila voi edetä nopeasti ja johtaa vakavaan nestehukkaan ja kuolemaan jopa vuorokaudessa.

Nopeaa heikkenemistä ei pidä odottaa tiettyyn tuntirajaan asti. Ota pennun oksentelu ja syömättömyys vakavasti jo varhaisessa vaiheessa. Toisaalta kaikki virusinfektiot eivät etene rajusti, eikä oireiden lievyys kerro varmasti, mitä virusta kissa erittää.

Panleukopeniassa ripuli voi puuttua kokonaan. Siksi oksentava, kuumeinen ja voimaton pentu tarvitsee tutkimukset, vaikka hiekkalaatikossa ei näkyisi poikkeavaa ulostetta. Kissan juoma-asento kupin luona ei myöskään välttämättä tarkoita, että se todella saisi juotua riittävästi.

Komplikaatiot ja seuraukset

Hoitoon hakeutumisen viivästyminen voi johtaa:

  • vaikeaan nestehukkaan
  • elektrolyyttihäiriöihin
  • sekundaarisiin bakteeri-infektioihin
  • mahalaukun ja suoliston haavaumiin
  • verenmyrkytykseen (sepsis)
  • eläimen menehtymiseen

Panleukopeniassa suolen suojaava pinta ja valkosolujen muodostuminen voivat vaurioitua samanaikaisesti. Tällöin suoliston bakteereita voi päästä verenkiertoon ja elimistön puolustus niitä vastaan heikentyä. Sepsis tarkoittaa infektion aiheuttamaa vakavaa elimistön häiriötilaa, ei pelkästään positiivista bakteerilöydöstä.

Komplikaatioiden riski ei ole sama kaikissa virustaudeissa. Tavallinen suolistokoronavirustartunta ei ole sama asia kuin FIP eli kissan tarttuva vatsakalvontulehdus. Ulosteesta todettu koronavirus tai yksittäinen ripulijakso ei yksin merkitse FIP-diagnoosia.

Eläinlääkärin tekemä diagnoosi

Diagnoosin tueksi käytetään:

  • kliinistä tutkimusta ja esitietojen keruuta (kontaktit, rokotushistoria)
  • ulostenäytteiden tutkimista (pikatestit panleukopeniavirukselle)
  • PCR-testiä virusinfektioiden tunnistamiseksi
  • veri- ja biokemiallisia kokeita (nestehukka, tulehdus)
  • vatsaontelon ultraääntä muiden sairauksien poissulkemiseksi

Mitä tulokset kertovat?

Verikokeista arvioidaan muun muassa valkosolujen määrää, verensokeria ja elektrolyyttejä. Esitietoihin kuuluvat myös mahdollinen vierasesineen syöminen, loistartunnan riski ja ruokavalion muutokset. Kuvantamista käytetään tarvittaessa esimerkiksi suolitukoksen tai muun kuin tarttuvan sairauden selvittämiseen; ultraääni ei yksin nimeä aiheuttavaa virusta.

Panleukopenian pikatestin negatiivinen tulos ei varmasti sulje tautia pois, jos oireet ja altistus sopivat siihen. Lisätutkimukset tai uusintanäyte voivat olla tarpeen. Kerro myös äskettäisestä rokotuksesta, koska se voi vaikuttaa joidenkin testien tulkintaan.

Laaja PCR-paneeli voi tunnistaa useita mikrobeja myös oireettoman kissan ulosteesta. Tulos yhdistetään oireisiin ja muihin tutkimuksiin, eikä jokaista löydöstä hoideta erillisenä sairautena. Pitkittyneessä ripulissa selvitetään tarvittaessa myös loisia ja muita suolistosairauksia.

Hoito ja toipuminen

Nesteet, pahoinvoinnin hallinta ja ravitsemus

Hoito valitaan yleistilan ja epäillyn aiheuttajan mukaan. Vaikeasti kuivunut tai heikko kissa tarvitsee sairaalahoitoa ja suonensisäistä nesteytystä. Hoidossa seurataan myös verensokeria ja suolatasapainoa. Pahoinvointia ja kipua lievitetään eläinlääkärin valitsemilla lääkkeillä.

Antibiootti ei tapa virusta. Vakavassa panleukopeniassa sitä voidaan silti tarvita suolesta leviävien bakteerien ja sepsiksen riskin vuoksi. Pelkkä lievä virusperäinen ripuli tai oireettoman kissan positiivinen PCR-tulos ei ole automaattinen antibiootin käyttöaihe.

Ravinnonsaannin turvaaminen kuuluu hoitoon. Pitkää kotipaastoa ei aloiteta omin päin, vaan ruokinta sovitetaan oksenteluun ja vointiin. Tarvittaessa ravitsemusta tuetaan sairaalassa. Ihmisille tarkoitettuja ripulilääkkeitä ei anneta ilman eläinlääkärin ohjetta.

Kotiutumisen jälkeen

Kotiseurannassa huomioidaan syöminen, juominen, oksentelu, ulosteen laatu ja yleinen aktiivisuus. Noudata eristys- ja kontrolliohjeita myös voinnin kohennuttua. Hoitoon palataan, jos kissa heikkenee tai ei pysty ottamaan ruokaa ja juomaa vastaan.

Ennusteeseen vaikuttavat etenkin aiheuttaja, kissan ikä, nestehukan ja verenkuvamuutosten vaikeus sekä hoidon aloittaminen. Lievän suolistovirusinfektion ennustetta ei pidä rinnastaa vakavaan panleukopeniaan.

Ennaltaehkäisy

Paras suoja on rokotus tärkeimpiä virusinfektioita vastaan (panleukopenia, calicivirus, herpesvirus); tärkein suoja virusperäistä gastroenteriittiä vastaan on panleukopeniarokote. Lisäksi:

  • hyvän hygienian ylläpito kasvattamoissa ja eläinsuojissa
  • sairastuneiden eläinten eristäminen
  • ympäristön ja tarvikkeiden säännöllinen desinfiointi
  • laadukas ravinto ja kontaktien rajoittaminen tartuntavaarassa oleviin eläimiin
  • immuunipuolustuksen tukeminen ja stressin minimointi

Puhdista pinnat näkyvästä liasta ennen desinfiointia, sillä orgaaninen materiaali heikentää monien aineiden tehoa. Valmisteen on sovelluttava kohdevirukselle ja kissaympäristöön. Tavallinen alkoholipohjainen puhdistus ei yksin takaa kestävän panleukopeniaviruksen tuhoutumista.

Rokotusohjelma suunnitellaan kissan iän, aikaisempien rokotusten ja altistumisen perusteella. Panleukopenia-, herpes- ja calicivirusrokotteet suojaavat eri taudeilta; ne eivät muodosta yleisrokotetta kaikkia oksentelun ja ripulin aiheuttajia vastaan.

Merkitys omistajille

Virusperäinen gastroenteriitti ei ole vain ”mahatauti”, vaan vakava tarttuva sairaus, joka voi uhata kissan henkeä. Omistajien tulisi muistaa:

  • sairaus tarttuu muihin kissoihin
  • rokotus on tehokkain ennaltaehkäisy
  • nopea eläinlääkärin hoito lisää toipumisen mahdollisuuksia

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa eläinlääkärin antamaa hoitoa. Jos kissallasi ilmenee oireita, ota yhteyttä eläinlääkäriin.

Usein kysyttyä

Voiko kissalla olla kissarutto ilman ripulia?

Voi. Panleukopeniassa oksentelu, ruokahaluttomuus ja voimakas väsymys voivat korostua eikä ripulia aina tule. Erityisesti rokottamattoman pennun huono yleisvointi edellyttää nopeaa arviota myös ilman näkyvää suolisto-oiretta.

Tarkoittaako positiivinen koronavirustesti FIP:iä?

Ei. Suolistokoronavirusta erittävät monet kissat, joilla ei ole vakavaa sairautta. FIP-diagnoosi edellyttää erillistä oireisiin ja tutkimuksiin perustuvaa kokonaisarviota. Ulosteen virustesti ei yksin tee tätä diagnoosia.

Saako oksentavaa pentua seurata kotona?

Toistuvasti oksentava tai syömätön pentu tarvitsee nopean yhteydenoton eläinlääkäriin, koska sen vointi voi heiketä nopeasti. Kotiseurannan soveltuvuus ratkaistaan yleistilan perusteella. Kerro samalla mahdollisista muista oireilevista kissoista ja rokotussuojasta.

Tassusen toimitus

Lähteet

Huolettaako jokin kissassasi?
Oireiden tarkistus kertoo, kuinka kiireellisesti eläinlääkäriä tarvitaan ja mitä artikkeleita kannattaa lukea.
Kissan oireetKaikki työkalut
Työkalut
Kissan oireetRokotusohjelmaMyrkyllistä vai ei?RotuluetteloMikä rotu sopii minulle?RuokalaskuriIkä ihmisvuosinaKaikki työkalut →